sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Qiu Xiaolong: Punaisen sankarittaren kuolema


Chen Cao työskentelee Shanghain poliisin erikoisapuosaston päällikkönä. Hän on vielä nuori ja hyvin kiinnostunut runoudesta. Chen on viettämässä tupaantulijaisia, kun Bailin kanavasta löydetään nuoren naisen alaston ruumis. Ruumis tunnistetaan kansalliseksi mallityöläiseksi. Chen ottaa rikoksen ratkaistavakseen. Uhrin elämästä on kuitenkin hyvin vaikea löytää mitään mikä johtaisi tutkimuksien etenemiseen. Mallityöläinen kun tuntuu eläneen täysin nuhteetonta elämää ilman miehiä.
Pikkuhiljaa Chen saa kuitenkin vihiä mallityöläisen salaisuuksista ja juttu paisuu niin suureksi, että korkeammalta taholta yritetään estää Chenin tutkimuksien jatkaminen. Chen joutuu huomaamaan, että politiikka tulee määräämään hänen työskentelyä poliisina hyvin vahvasti.

Punaisen sankarittaren kuolema on Qiu Xiaolongin ensimmäinen dekkari. Tämä kirja tuli luettavakseni oikeastaan tuon kauniin kannen takia. En ole tainnut aikaisemmin lukea mitään kiinalaista. Tässä kirjassa kuvailtiin paljon kiinan politiikkaa ja muutenkin oli mielenkiintoista kuulla kiinalaisesta kulttuurista edes jotain pientä. Koska Chen oli kiinnostunut runoista, siteerattiin kirjassa monia erilaisia runoja. Tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Shanghain kaduille ja vaikea asumistilanne kuvaillaan todella hyvin.
Punaisen sankarittaren kuolema oli todella hyvä kirja ja haluan ehdottomasti lukea myös muita Xiaolongin kirjoja joissa Chen esiintyy. Chen on ihana hahmo. Rehellinen poliisi, vaikka poliisin virka hänelle olikin tullut tahtomatta. Odotan mielenkiinnolla, miten hänen elämänsä kehittyy muiden kirjojen aikana ja saako hän itselleen jonkun jota rakastaa.
Juoni kirjassa ei etene mitenkään super nopeasti, joten kannattaa lukea tätä kirjaa keskittyen tuohon kaikkeen kulttuuri tietouteen, jota kirjasta saa. Esimerkiksi ruokakulttuurista kuullaan aika paljon. Tämä on mielestäni aika tavalla muista lukemistani dekkareista poikkeava, koska murhajuttu ei ole koko ajan edes päällimäisenä mielessä tätä lukiessa.


Punaisen sankarittaren kuolema (Death of a Red Heroine, 2000)
Otava, 2005
Suom. Jaakko Kankaanpää
s.557
Kannen kuva: Sandi Fellman

tiistai 25. kesäkuuta 2013

E. L. James: Fifty Shades -Satutettu


Vaikutusvaltaisen Christian Greyn ja nuoren Anastasia Steelen suhde on katkolla. Tavatessaan uudestaan heidän välillään roihuaa kuitenkin edelleen vahva intohimo toisiaan kohtaan. He yrittävät saada suhteensa toimimaan, sillä yllättäen Christianilla, joka on tottunut ainoastaan SM-seksisuhteisiin onkin vahvat tunteet Anastasiaa kohtaan. Yrittämistä vaikeuttavat Christianin entinen SM-suhteen palvelija Leila, sekä Elena, joka Christianin nuorena ollessa opetti tämän harrastamaan SM-seksiä. Myös Anastasian uusi pomo, jolla ei ole ihan hyvät aikeet mielessä vaikeuttaa tilannetta.

Fifty Shades -Satutettu on jatko osa suositulle Fifty Shades -Sidotulle. Ensimmäinen osa oli ihan hyvä kirja, mutta tämä jatko osa oli mielestäni aivan liian samanlaista. Asiota toisteltiin koko ajan uudestaan ja uudestaan, ihan kuin jutut olisivat loppuneet kesken. Muutenkin juoni oli aika tylsä, vaikka muutama jännitystä tuova hahmo olikin kirjaan luotu. Seksikohtaukset olivat elokuvamaisia, eikä kovin uskottavia, niin kuin ensimmäisessäkin osassa.

Ärsyttävintä kirjassa oli asenne SM-seksiin. Kirjasta jäi sellainen tunne, kuin SM-seksistä pitävillä olisi jokin sairaus mistä pitäisi parantua. Mutta niin kuin tohtori Flynn kirjassa sanoo, että se on kahden aikuisen ihmisen oma päätös, ei suinkaan mikään sairaus, joka pitäisi poistaa.
Lempihahmon päätös on myös kovin vaikea. Yksikään hahmo ei varsinaisesti iske minuun, mutta Anastasian sisäinen jumalatar on oikein hauska. :) Tosin se ei varsinaisesti ole hahmo...
Juoneen kaipaisin siis hieman vauhtia ja rennomman, iloisemman käsittelytavan SM-seksiä kohtaan.
 No jään odottelemaan, että joskus luen tuon kolmannen osan. Jää nähtäväksi paraneeko vai huononeeko. Tai sitten sekin on ihan samanlainen.


Fifty Shades -Satutettu (Fifty Shades Darker, 2011)
Otava
Suom. Riie Heikkilä
s.598

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla


Becky Bloomwood on hetki sitten saanut kaikki velkansa hoidettua ja keskittyy nyt uraansa talousneuvojana. Mutta vaikka hän on luvannut ostaa vain välttämättömiä asioita ja hänen ystävänsä vielä vahtii ostamista, ei Becky saa rahojaan riittämään. Pian hän huomaa olevansa taas suurissa veloissa ja kaappien pursuavan välttämättömia vaatteita, joita hän on saanut salaa kuljetettua ystävänsä valvovan silmän alla.
Becky lähtee miesystävänsä Luken kanssa New Yorkiin valloittamaan uusia alueita ja saamaan loistavia työtarjouksia. Siellähän hän saa shoppaillakin niin paljon, kuin haluaa, sillä eihän ulkomaan rahaa lasketa. Eihän? Pian Becky kuitenkin kohtaa vastoinkäymisen, jonka selvittäminen tuntuu mahdottomalta.

Himoshoppaaja vierailla mailla on jatkoa kirjalle Himoshoppaajan salaiset unelmat. Siitä on jo jonkunaikaa kun tuon ensimmäisen osan luin, mikä oli tässä tapauksessa onni. Himoshoppaaja vierailla mailla oli mielestäni niin saman kaavan mukaan menevä, kuin edeltäjänsä, että tälläinen pitempikään lukuväli ei tosiaan haitannut. Tämä on sellainen mukava "ei tarvitse miettiä mitään" kirja. Loppuratkaisua en näissä kirjoissa myöskään jännitä, koska melko varmasti kaikki käy kuitenkin hyvin. Pidän enemmän Kinsellan kirjoittamista yksittäisistä kirjoista, joissa mielestäni on huomattavasti mielenkiintoisemmat juonet, kuin himoshoppaajissa. Lähes kaikki hahmot olivat aikaisemmaasta osasta tuttuja. Becky on ihan hauska henkilö, mutta pikkuisen alkoi ärsyttää hänen valkoiset valheet, jotka joo ovat kivoja jonkun aikaan, mutta kun niitä alkaa olemaan suunnilleen joka lauseessa, jonka hän sanoo, alkaa se menemään vähän yli. Lempihahmoni on Beckyn paras ystävä ja kämppis Suze, joka tuo kirjaan sen ihanan kaveruus fiiliksen, joka on aivan loistava. Hän se aina jaksaa keittää teetä, niin että ystävykset voivat puida ongelmansa läpi.
Pidän taas jonkinlaisen välin ennen kuin alan seuraavaa osaa lukemaan, mutta aijon loputkin osat lukea. Kinsella kirjoittaa kuitenkin senverran koukuttavasti. ;)


Himoshoppaaja vierailla mailla (Shopaholic Abroad, 2001)
WSOY, 2002
Suom. Leena Tamminen
s.334
Päällyksen kuva: Lucy Truman

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Outi Pakkanen: Julma kuu


Johanna Lind pysähtyy terassille migreenikohtauksen pakottamana. Hänen eteensä astelee upea mies, joka auttaa Johannan kotiin. Johanna uskoo löytäneensä elämänsä rakkauden, mutta pian miehestä paljastuu pelettovia tosiasioita, joita Johanna ei millään tahdo uskoa ja jotka hän yrittää vain unohtaa jatkaen suhdetta. Joku muukin on selvillä Johannan tilanteesta. Naaapuri talon ikkunasta tiiraileva yksinäinen nainen päättää auttaa. Ehtiikö hän pelastaa Johannan ennenkuin pahin mahdollinen tapahtuu?

Outi Pakkanen on jo kauan ollut suosikki dekkarikirjailijani. Sain vihdoin käsiini Julman kuun, jota olenkin odotellut jo aika kauan. Pakkaselta olen nyt lukenut kaikki muut dekkarit paitsi Toinen kerros -kirjan.
Pakkanen kirjoittaa mielestäni mukavan aidon oloisesti. Tavallisen arjen kuvaaminen tutustuttaa lukijat hyvin henkilöhahmoihin. Henkilöiden kuvaileminen ja niihin tutustuminen onkin mielestäni parasta Pakkasen kirjoissa ja siksi niistä niin kovasti pidänkin.
Tässä kirjassa juoni olikin hyvin poikkeava muihin Pakkasen kirjoihin verrattuna, mutta en paljasta miksi. :) Juoni etenee mukavasti ja jännitys pysyy loppuun asti.
Henkilöitä ei tässä kirjassa poikkeuksellisesti ollut montaa. Naapuri, Johanna, Johannan uusi mies, Johannan ystävä Kiira, sekä hänen miehensä. Myös pari kolme hahmoa, joita kirjassa ei kovin tarkkaan käsitellä. Lempihahmoni taitaa olla Kiira, vaikken kaikista häntä koskevistä jutuista pitänytkään. Ensin ajattelin, että hän on hyvin voimakas ja itsestään huolta pitävä hahmo, mutta aika pian selvisi kuitenkin, että lähinnä miehen rahoilla mennään. Johanna taas elää yksin citysinkun elämää, vain odotellen rakkautta, jota tässä kirjassa luulee saavansa.
Tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, niinkuin suuressa osassa Pakkasen dekkareita.
Vaikka Julma kuu mielestäni olikin hyvä kirja, pidän silti enemmän pakkasen aikaisemmista kirjoista, varsinkin niistä jossa Anna Laine on tärkeissä rooleissa. Tässä Laine kuvataan vaan yhtenä satunnaisena naapurina, niinkuin muutamassa muussakin uudemmassa Pakkasen kirjassa.


Julma kuu
Crime Time, 2012
s.247
Kansi: Timo Ahola

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Maria Lang: Kuoleman aaria


Drottningholmin teatteri esittää Mozartin Cosi fan tutte -oopperan. Oopperaa odotetaan innolla, sillä orkesteria johtaa kuuluisa Mattias Lemming. Harjoitukset alkavat hyvin, mutta pian tunteet kiristyvät esiintyjien välillä. Esiintyjien välillä on paljon säpinää, joka hankaloittaa toimeen tulemista yhdessä. Myös harjoituksia seuraavan Puck Buren ja Mattias Lemmingin välillä tuntuu kuohahtelevan.
Ensi-ilta onnistuu kuitenkin loistavasti, kukaan ei vaan aavista, ettei seuraava näytös ala hyvin yhden esiintyjän puuttuessa.

Luin nyt ensimmäistä kertaa Maria Langia. Langin kirjoista sanotaan, että ne ovat Agatha Christien kaltaisia dekkareita, mutta omasta mielestäni Kuoleman aariassa ei ollut oikeastaa paljoakaan samaa, kuin Christiessä. Alku vaikuttaa mielenkiintoiselta. Henkilöitä esitellään melko tarkasti ja ajattelin, että tämän takia olisi helppo sitten myöhemmin alkaa arvailemaan rikoksen tekijää ja loppuratkaisua. Kun rikos lopulta tapahtui, oli kirjaa enää melko vähän jäljellä, eikä minulle tämä kirja tarjonnut seurattavia johtolankoja. Ratkaisu tapahtui nopeasti ja oikeastaan vain Christer Wijkin omassa päässä. Olin hieman pettynyt tähän, mutta täytyy myöhemmin lukea, joku toinen Langin kirja, jos se vaikka antaisi myönteisemmän kuvan.
Kirjan alussa on henkilöluettolo, joista en ole koskaan oikein tykännyt, sillä kyllähän noihin henkilöihin ehtii perehtyä kirjassa ihan tarpeeksi.

Omaksi lempihahmokseni nousi ujo laulaja Daga  Fors. Puck Bure ja Christer Wijk ovat tärkeitä henkilöitä monissa Langin kirjoissa, joten heihin tulen varmasti törmäämään uudestaan, kun Langia taas luen.
Loppuratkaisu ei ollut mitenkään järisyttävän yllättävä, sillä muut vaihtoehdot olisit olleet melko ennalta-arvattavia.
Joten ei tämä kirja mielestäni Christien tasolle yllä, mutta oli se silti mukavan nopea, helppo ja varmasti hyvä kirja päiville, jolloin ei jaksa paljoa miettiä.


Kuoleman aaria (Se, Döden pä dig väntar, 1995)
Gummerus, 
Suom. Ritva Huhtala
s.248
Kannen suunnittelu: Susanna Koivuneva
Sivujen 7 ja 8 kuvat: Kai Hornung

torstai 13. kesäkuuta 2013

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe


16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta syöpää ja on onnekas saadessaan hieman lisäaikaa. Hazel tapaa syöpäsairaiden nuorten tukiryhmässä täydellisen yksijalkaisen 17-vuotiaan pojan Augustuksen. He tutustuvat ja heidän välilleen kehittyy vahva side. Hazel ei haluaisi Augustuksen rakastuvan itseensä, koska tietää kuolevansa ja jätttävänsä jälkeensä suurta surua. Tunteille ei kuitenkaan voi mitään ja pian kukoistaakin rakkaus heidän välillään. Sairauksistaan huolimatta nuoret pääsevät Hollantiin etsimään vastauksia lempikirjansa kirjoittajalta, joka niin hyvin tuntuu kirjassaan pystyvän samaistumaan Hazelin ongelmiin.

Kävin todella pitkästä aikaa kirjastossa, koska halusin lukea tämän John Greenin kirjan, jota kovasti on hehkutettu. Yhdysvalloissa kirja on ollut suuri menestys ja on ollut New York Timesin bestseller-listalla 53 viikkoa.
En odottanut kirjalta kovin paljon. En tiedä mistä mahtoi johtua. Ehkä noista kannen pikku enkeleistä ja muutenkin niin kovin sekalaisesta kuvasta, vaikka eihän kansi kerro tarinan hyvyydestä, oli minulla silti pieni ennakkoluulo...
Kirjaa vähänmatkaa luettuani katosi kuitenkin tälläinen käsitys. Todella pian minulle selvisi, että kirja taitaa oikeasti olla aika hyvä. Green kirjoittaa kauniisti ja koskettavasti kahden syöpäsairaan rakkaustarinan. Unohtamatta tietenkään muita aivan loistavia hahmoja. Itku oli lähellä todella monessa kohdassa ja päällimäisenä tunteenä kirjaa lukiessani oli haikeus, vaikka hahmot jaksavatkin olla positiivisia. Varsinkin kohdissa, jossa mietittiin esimerkiksi musiikkia kuunnellessa, ettei joku kuolleista ystävistä saanut ikinä kuulla tätä kappaletta tai lukea jotain kirjaa jne.
Tähtiin kirjoitettu virhe jää varmasti mieleeen aika pitkäksi aikaa ja olen iloinen tästä uudesta tuttavuudesta, jota suosittelen teille muillekkin.


Tähtiin kirjoitettu virhe (The Fault in Our Stars, 2012)
WSOY, 2013
suom. Helene Butzow
s.338
Kansi: Sofia Scheutz Desing

maanantai 10. kesäkuuta 2013

F.M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus


Raskolnikov on nuori rahapulasta kärsivä mies. Hän asuu pienessä synkässä kopperossa ja hautoo mielessään rikosta, jonka aikoo toteuttaa voidakseen elää paremmin ja olla parempi. Raskolnikov murhaa vanhan ilkeän tavaroita panttaavan eukon ja menee sekaisin. Mukaansa hän ei loppujenlopuksi saa ryöstettyä kovinkaan paljon.
Tarina sijoittuu Pietarin pölyisille ja kerjäläisten täyttämille kaduille, jossa Raskolnikov pohtii mitä hänen tulisi tehdä ja miten jatkaa elämäänsä.

En yleensä suunnittele itselleni mitään lukulistaa, mutta päätin aikaisemmin, että luen kesälomalla jonkun klassikon. Sainkin joku aika sitten lahjaksi Rikos ja rangaistus -kirjan ja päätin lukea sen näin kesän alkuun.

Rikos ja rangaistus sisälsi hyvin paljon pohdintaa. Esimerkiksi siitä oliko Raskolnikovin tekemä murha rikos, vaikka omasta mielestään siitä oli vain hyötyä ihmisille. Kirjassa kerrotaankin monen hahmon mielipide asiasta ja mitä heidän mielestään Raskolnikovin kannattaisi tehdä. Entä korvaako monet hyvät teot, joita kirjan aikana hänen kerrotaan tehneen ja joita hän tekee, hänen yhden pahan teon, josta myös monille seurasi hyvää?
Rasnikolnikovin ahdistus välittyi selvästi lukiessa. Dostojevski on kirjoittanut hänen hahmonsa loistavasti. Hänen itsekseen puheleva, arvaamaton ja houraileva luonne oli milenkiintoinen. Välillä pidin hahmosta, mutta välillä hänen tympeä ja jopa törkeä käytös ärsytti. Hyvin oli Dostojevski kirjan muutkin hahmot kirjoittanut. Muita tärkeitä hahmoja olivat Raskolnikovin perhe, ystävä sekä yksi poliisi, jonka selitykset olivat yleensä hyvin tarkkoja. Kirjassa tutustuttiin niin köyhiin kuin rikkaisiinkin ihmisiin.
Jos tätä alatte lukemaan niin kannattaa varata jonkin verran aikaa lukemiseen, eikä lukea ihan pikkuisissa pätkissä, sillä yksi kohtaus kannattaa mielestäni lukea kerralla, jotta idea hahmottuu kunnolla. :)

Rikos ja rangaistus (Prestuplenije i nakazanije, 1866)
Otava, 2008
Suom.Olli Kuukasjärvi
s.689
Kannen suunnittelu: Timo Numminen

torstai 6. kesäkuuta 2013

Carlos Ruiz Zafon: Taivasten vanki


Vuonna 1957 joulun alla Semperen ja pojan kirjakauppaan astuu uhkaavan oloinen muukalainen. Mies vaatii saada ostaa yhden kaupan kalleimmista kirjoista. Mies jättää kirjan Danielille, jotta tämä voisi toimittaa sen eteenpäin. Miehen lähdettyä Daniel lukee kirjan omistuskirjoituksen. Fermin Romero de Torresille, joka palasi kuolleiden joukosta ja jolla on avain tulevaisuuteen. Danielin mielenkiinto herää. Minkälaista salaisuutta hänen ystävänsä Fermin pitää itsellään?

Taivasten vanki on kolmas Ruiz Zafonin Barcelonaan ja unehdettujen kirjojen hautausmaan ympärille sijoittuva kirja. Tässä paljastui paljon uusia asioita Fermin Romero de Torresista, mutta myös Danielin äidistä Isabellasta. Taivasten vanki sitoo yhteen Tuulen varjon ja Enkelipelin tarinoita ja salaisuuksia.
Uusiakin hahmoja kirjaan toki ilmestyi. Näistä mielenkiintoisimpina kauppaan astellut muukalainen ja ilkeä vankilan johtaja Mauricio Valls. Lempihahmoni voisi olla, Fermin Romero de Torres tai David Martin. Molemmat ovat todella kiinnostavia hahmoja, joilla ideoita riittää.
Taivasten vanki oli mielestäni huomattavasti kevyempi, kuin aijemmat osat, mutta edelleen aivan loistava. Ruiz Zafon luo satumaisia todenmukaisia ympäristöjä lukijoilleen. Ruiz Zafon nousi lempikirjailijakseni jo Tuulen varjoa lukiessani, eikä ole vieläkään vaihtunut. 
Kirjoja ei ole pakko lukea järjestyksessä, mutta minä luin ja minusta se on hyvä niin. Taivasten vangissa heräsi taas uusia salaisuuksien alkuja, joita varmasti selviää myöhemmin, kun sarjaan on tarkoitus tulla vielä neljäs osa. Odotan jo nyt jännityksellä mitä tuo tuo tullessaan.
Niille jotka Ruiz Zafonia eivät ole vielä lainkaan lukeneet, suosittelen todella. Voisin ylistää näitä kirjoja vaikka kuinka paljon, sillä parempiin en ole vielä törmännyt. Tässä sarjassa on sitä jotain. Loistava juoni kaikkine salaisuuksineen upeasti kirjoitettuna.


Taivasten vanki (El prisionero del cielo, 2011)
Otava, 2012
suom. Antero Tittula
s.332