Thomas Taylor: Gargantis

 

Aaverantaan huuhtoutuu ihmeellinen valoa hehkuva esine, joka saa monet kyläläiset kiinnostumaan. Kenelle tuo upea esine kuuluu, siitä aletaan kiistellä, mutta hotelli Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitajan Herbert Sitruksen mielestä on löydettävä esineen oikea omistaja, eikä valittava uutta, varsinkaan ennen tutkimuksia. Niinpä yhdessä ystävänsä Orvokki Parman kanssa hän alkaa tutkia tapausta päätyen jälleen mitä hurjimpaan seikkailuun. 

"Kun saavumme takaisin löytötavaratoimistoon, huomaamme heti, että jokin on vinossa. Tai emme ihan heti - kestää hetken, että karistamme myrskyn kirpaisun korvistamme ja alamme taas hengittää tasaisesti. Mutta sitten huomaamme."s.36

Gargantis on toinen osa Aaverantaan sijoittuvasta upeasta fantasiaseikkailusta. (Kirjan taka-kannessa mainitaan trilogia, mutta sarjaan on ehtinyt ilmestyä jo neljäskin osa.)

Tämä on kyllä juuri oikeanlaista fantasiaa minulle. Herbert Sitrus ja Orvokki Parma on loistava kaksikko tutkimaan pelottaviakin tapauksia. Molempien menneisyydessä on asioita, jotka eivät ole aivan selviä, se tekee heistä kiinnostavia hahmoja. 

Aaverannan maailma on kaunis ja kirjan kuvaileva teksti herättää eloon niin hirmuiset myrskyt kuin pelottavat hahmotkin. Kirja nappaa mukaansa ensimmäisestä sivusta lähtien, sillä jännittävät tapahtumat alkavat heti. Tarina kulkeekin vauhdilla ja vie mennessään salaperäisten salaisuuksien, Aaverannan vanhojen tarujen ja vauhdikkaiden seikkailujen pariin. 

Kirjan kieli on kaunista, taidokasta ja mukavaa lukea. Juoni yhdistää sopivasti kuvailua, jännitystä ja hauskuutta. Tämä kirja sopiikin monen ikäisille, vaikka päähenkilöt ovatkin vielä lapsia. 

Gargantis, (Gargantis, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kuvat: Thomas Taylor

s.341

Nicholas Oldland: Vaellus joka huimasi

 

Karhu, hirvi ja majava päättävät viettää päiväänsä vaeltamalla. He lähtevät vuorikiipeilemään, mutta asiat eivät suju aivan niin mukavasti, sillä kilpailunhalu vie kaikkia mennessään, ja liian vauhdikas matkanteko alkaa tuntua vaaralliselta.

Vaellus joka huimasi on uusi osa ihastuttavasta lapsille suunnatusta Sydänmailla -kuvakirjasarjasta.

On jälleen aika astua seikkailuun metsään, jossa saattaa hyvin todennäköisesti törmätä varsin omaperäiseen hirveen, karhuun tai majavaan ja vielä suuremmalla todennäköisyydellä heihin kaikkiin yhtä aikaa, sillä hehän ovat parhaita ystäviä

Nämä kirjat ovat niin söpöjä ja höpsöjä, eikä tämä uusin ole poikkeus. Kaverukset ovat jälleen uuden seikkailun kynnyksellä, he näkevät kaikkea mahtavaa, ja joutuvat hiukan jännittävään tilanteeseen, mutta onneksi yhteistyöllä siitäkin selvitään. 

Jälleen isot selkeät kuvat ja pieni tekstimäärä onnistuvat kuljettamaan tarinaa alusta loppuun hilpeästi ja nopeatempoisesti. 

Vaellus joka huimasi, (Walk on the Wild Side, 2015)

KVALITI, 2023

Suom. Marvi Jalo

Kuvat: Nicholas Oldland

Arvostelukappale

J.J. Arcanjo: varkaiden akatemia

 

Gabriel asuu isoäitinsä kanssa, sillä hänen vanhempansa ovat kadonneet. Silloin tällöin Gabriel näpistelee sieltä täältä, saadakseen edes jotakin pientä isoäidille, joka raataa niin kovasti hänen eteensä. Eräänä päivänä hän onnistuu näpistämään ohikulkevalta mieheltä lompakon, mutta rahan sijaan löytääkin lompakosta kutsun jonnekin, jossa hänen taidoilleen olisi oikeasti käyttöä. Gabriel ei innostu omituisesta kutsusta, mutta kun hän huomaa, että mies on vienyt häneltä jotakin tärkeää, päättää gabriel lähteä matkaan. 

Ja niin Gabriel päätyy Crookhaveniin, varkaiden akatemiaan, jossa hän tutustuu uusiin ystäviin, ja päätyy seikkailuihin, jotka saattavat liittyä jopa hänen kadonneidiin vanhempiinsa.

"Nyt Gabriel istui pikkupöydän ääressä tuijottaen puhelinta ja mietti kuumeisesti, miten huijata sitä ainoaa ihmistä, joka oli aina nähnyt hänen valheidensa läpi."s.178

Varkaiden akatemia on ensimmäinen osa Crookhavenin varkaiden akatemiaan sijoittuvasta sarjasta.

Kirjan kieli on sujuvaa ja helppolukuista. Tapahtumia on riittävästi, mutta silti ehditään tutustua kaikessa rauhassa Gabrieliin ja Crookhaveniin. Hahmoja ei ole liikaa, vaikka tapahtumat sijoittuvatkin kouluun. 

Tapahtumat etenevät nopeasti, ja uudet asiat esitellään yrimekkäästi ja selkeästi. Tämä sopiikin myös vähemmän lukeneille ja hiukan nuoremmillekin seikkailun ystäville. 

 

Tämä on hyvä aloitus sarjalle. Tulevista seikkailuista vihjaillaan paljon, mutta silti tämän yhdenkin kirjan luettuaan on tyytyväinen lopputulokseen, kirja ei siis jää liikaa kesken, vaikka vihjalu selvittämättömistä salaisuuksista lopussa onkin runsasta. 

Varkaiden akatemian maailma on kivan kekseliäs. On paljon tuttua muista saman tyylisistä tarinoista, mutta kuitenkin omanlaisella tyylillään tehtynä. Tarina toimii alusta loppuun. Pääpaino pysyy toiminnallisessa seikkailussa ja koulumaailman asioissa. Hahmojen ajatukset, heidän välinen kemia ja tunteet ovat pienesti esillä. Hahmoilla kun on paljon henkilökohtaisia vaikeuksia, eikä koulumaailman tasa-arvokaan ole aivan kohdallaan. Nämä asiat tuodaan kyllä esiin, mutta sellaisella helposti ymmärrettävällä ja selkeällä tavalla, joka sopii kirjan tyyliin.

Varkaiden akatemia, (Crookhaven -School for Thieves, 2022)

Aula & Co, 2022

Suom. Maiju Keynäs ja Anu Partanen

Kansi: Ville Tietäväinen

s.319

Lisa Jewell: Löysin sinut

 

Alice asuu lapsiensa ja koiriensa kanssa pienessä rantakaupungissa Pohjois-Englannissa. Hän asuu meren rannalla pienessä vanhassa merivartioston majassa. Eräänä aamuna kun hän avaa ikkunaverhot, näkee hän rannalla istuvan miehen. Siinä ei olisi mitään omituista, mutta kun mies edelleen illalla istuu samalla paikalla tuulen ja sateen pieksemänä, päättää Alice toimia. Hän pelastaa miehen kotiinsa, vaikka häntä varoitellaan tekemästä sitä. Mies ei muista mitään, ei tiedä kuka on tai mistä on tullut. 

   Lontoossa sen sijaan juuri maahan muuttanut Lily on huolissaan miehestään, joka ei saapunut töistä kotiin.

   Lisäksi muistellaan 90-luvun alkupuolella tapahtuneita asioita, kun teini-ikäiset Gray ja Kirsty viettävät kesälomaansa samassa rantakaupungissa kuin joka vuosi.

"Hänen täytyy jatkaa eteenpäin. Hänen täytyy löytää syy siihen, miksi hän on tullut tähän pohjoiseen merenrantakaupunkiin."s.77

Löysin sinut kuljettaa siis kolmea tarinaa rinnakkain, kahta nykypäivään sijoittuvaa ja yhtä menneisyyteen. Alicen ja muistinsa menettäneen miehen tarina saa eniten sivutilaa. 

Tämä ilmeisesti luokitellaan psykologiseksi trilleriksi. Minusta tämä on mukavan arkinen romaani, jossa on riittävästi jännitystä, ja salaisuuksia, jotka odottavat paljastumistaan. Viihdyin kirjan hahmojen parissa loistavasti. Heidän elämää kuvataan paljon, ja heihin ehtii tutustua hyvin. Siksi kirjaa oli oikein mukava lukea, ja se kulki keveästi eteenpäin koko ajan, vaikka missään vaiheessa minulle ei ehtinyt syntyä suurta jännitystä tai odottavaa tunnetta siitä, mitä kirjan salaisuudet ovat, sillä oli vain luonnollista olettaa, että kirjan kolme tarinaa liittyvät yhteen. Hahmoja oli myöskin sen verran vähän, ettei kovin kummoista arvailurumbaa saanut aikaiseksi.  

Lopun paljastukset eivät siis saaneet minussa aikaan suuria yllättyksen tunteita, mutta se ei häirinnyt lainkaan, sillä tunteita, jännitystä ja paljastuvia salaisuuksia riitti aivan tarpeeksi pitkin kirjaa. Tämä onkin sellainen kirja, jonka pariin halua päästä palaamaan mahdollisimman pian jos joutuu pitämään taukoa, ja myöskin lukemaan pitkiä pätkiä kerralla. Ei lainkaan raskasta, vaan ainoastaan koukuttavaa. Tykkäsin.  

Löysin sinut, (I Found You, 2016)

WSOY, 2020

Suom. Karoliina Timonen

s.437

Anneli Kivelä: Taikatemppuja Katajamäellä

 

Taika Lehtola on saapunut yllättäen Katajamäelle. Kyläläiset toki juoruavat, sillä nainen työskentelee tuoreelle lottovoittajalle, käsipuolelle entiselle alkoholistille, Urho Tiilikaiselle. Taika kuljettaa Urhoa ympöriinsä upealla uudella avoautolla ja sisustaa jopa miehen ostaman uuden kodin. Mutta muutakin juoruttavaa kyläläiset saavat, sillä Urhon luo saapuu vieras ulkomailta. 

Taika ei jaksaisi juoruja, sillä hänellä on aivan tarpeeksi mietittävää omassa elämässään. On aika kohdata menneisyyden salaisuudet. Samalla toki on muutama mies Katajamäeltä iskenyt häneen silmänsä. 

"Taika huokasi syvään mennessään lataamaan kahvinkeitintä. - Voi luoja, en muistanutkaan, millaista tämä touhu Katajamäellä on. Sinun elämäsi ei ole sinun, vaan se on meidän! Lapsuudessa siitä ei ollut haittaa, päinvastoin oli jännää kuunnella ihmisten juoruja ja levitellä niitä eteenpäin."s.32

Taikatemppuja Katajamäellä on jo kymmenes osa maalaisromanttisesta Katajamäki -sarjasta.

Kyllä tämän sarjan suloiset kansikuvat aina vaan jaksavat houkutella minut seuraavan osan pariin, vaikka näissä kirjoissa on niin paljon ärsyttäviä asioita. 

Kirjassa oli taas melkoisen dramaattisia salaisuuksia, jotka sitten pikku hiljaa paljastuivat. Lisäksi oli paljon juoruilua, kyläläisten kuulumisia ja tietysti rakkautta kirjan päähenkilölle, tosin hyvin ennalta-arvattavaa sellaista. 

Päähenkilö sai jälleen kerran aivan liian vähän sivutilaa. Pidin kovasti hänen innostuksestaan uusia juttuja kohtaan, harmi, että niistä kirjoitettiin niin lyhyesti. 

Olisi ehkä parempi siirtyä tämän sarjan parista ihan vaan pysyvästi muiden maalaisromanttisten sarjojen pariin, ja jättää seuraavat osat lukematta, sillä niin paljon ärsyyntymisen aiheita muutama viimeisin lukemani osa on aiheuttanut, mutta olen aika varma, että pian olen taas unohtanut ärsyynnykseni ja luen seuraavaa osaa. 

Mikä minua tässä kirjassa sitten niin ärsytti? Katajamäkeläiset, jotka ensimmäisissä kirjoissa vaikutti vain hyväntahtoisilta juoruilijoilta, mutta jotka osa osalta muuttuvat ilkeämmiksi ja tuomitsevimmiksi. Onkohan mitään mikä kelpaisi tälle joukolle? Suurta ärsytystä aiheutti myös raiskausyritys, joka ihan oikeasti vain siloteltiin ohi kuin ei mitään, sillä tuttujahan tässä ollaan, ja kaikilla on vaikeaa, pitää ymmärtää... Katajamäki ei tosiaan näyttänyt parastaan tässä osassa, jossa myös kauhistellaan homoutta ja tummaa ihoa. 

Taikatemppuja Katajamäellä

Karisto, 2015

s.251

Eva Frantz: Suvisaari

 

Suvisaari on perinteikäs lomaparatiisi Vakuutusyhtiö Axelssonin työntekijöille. Jokainen kesäviikko on täynnä lomailijoita, niin tämäkin viikko. paikalle saapuu pari veneellistä perheitä, jotka ovat saapuneet nauttimaan uimisesta, saunomisesta, grillaamisesta ja tietysti verkostoitumisesta muiden firman työntekijöiden kanssa. paikallahan on myös isompia nimiä, joten on hyvä tilaisuus saada omaa nimeä kuuluviin ja ehkä mahdollisuus ylennykseen tulevaisuudessa. 

Lomaviikko ei kuitenkaan suju niin mukavasti. Saaren yli pyyhältää valtava rajumyrsky, ja aamulla mikään ei ole enää niin kuin ennen. Joku on kuollut, eikä asialle voi tehdä mitään. Kännykät eivät toimi, eikä venettäkään ole. Onko saarella joku, joka haluaa muillekin pahaa?

"Onneksi Suvisaaresta kuitenkin oli niin paljon mukavia ja valoisia muistoja, että ne peittivät alleen ikävät muistikuvat. Melkein ainakin."s.83

Suvisaari on mukavan kesäinen ja kevyt dekkari. Minulle kun maistuu erityisen hyvin tällaiset dekkarit, joissa loppujen lopuksi murhan ei edes tarvitse saada isoa tilaa kirjassa, vaan pääosa annetaan eläville henkilöille, niin että lopulta kaikelle tapahtuneellekin saadaan tietysti syy, mutta murhaajaehdokkaisiin on saatu rauhassa tutustua. 

Juoni etenee mukavan verkkaisesti, kesää tunnelmoiden ja suhteita puiden. Kaikki lomalaiset saavat oman osansa sivuilla, ja lukija saa tutustua monipuoliseen porukkaan. Draamaa on, sekä pienempää, että isompaa. Hahmojakin löytyy monesta ikäluokasta, ja se tekee kirjasta kiinnostavan. 

Pidän yleensä alun nimilistoja turhina, mutta tätä kirjaa lukiessa se tuli kieltämättä tarpeeseen. Lomasaarella on monta mökkiä ja kaikissa asukkaita. Isompiakin perheitä on, ja minä menin hyvin pian sekaisin etenkin naisvieraiden kanssa, sillä samankaltaisia nimiä oli ja muutama naisista oli myös kuvailultaan aika samantyylisiä. 

Pidin kyllä tästä. etenkin kaikesta arkisesta saarella tapahtuneesta. Loppuratkaisuakaan en arvannut, vaikka pikkuhiljaa se alkoikin loppua kohden aueta. Ihan kiinnostava ratkaisu

Suvisaari, (Sommarö, 2016)

Kustantamo S&S, 2021

Suom. Ulla Lempinen

Kansi: Emma Strömberg

s. 224