torstai 27. joulukuuta 2012

Katri Manninen: Loma Losissa


Marika yrittää miellyttää kaikkia vuosi toisensa jälkeen. Kun hänen pitkäaikainen poikaystävänsä viimein polvistuu Marikan eteen kosiakseen tätä, on vastaus yllättäen ei. Juorut pikkukaupungissa leviää salaman nopeasti, eikä kukaan tunnu ymmärtävän Marikan päätöstä, ei edes hän itse.
Pian Marikan elämään saapuu jännitystä, kun hänen serkkunsa, villi ja räväkkä Annika kutsuu hänet lomaksi Losiin hukuttamaan murheensa suuren kaupingin loisteeseen.
Marika lähtee Suomesta täynnä jännitystä tulevasta, mutta suurkaupungin tapahtumat ovat jotain aivan muuta kuin Marika on kuvitellut.

Sain tämän Katri Mannisen Loma Losissa kirjan joululahjaksi. Kirjan lukemiseen ei kauaa aikaa mennyt ja se sopiikin hyvin välipalaksi. Juoni oli menevä ja leppoisa, joten tavallaan pidin kirjasta. :D Kuitenkaan tämä ei tarjonnut minulle mitään wow fiilistä ja jäi kauas lempi hömppäkirjoistani. Kirjaan mahtui vain pintaraapaisu henkilöistä, ei siis kovin laajaa kuvailua heistä. Vaikka kirja kokonaisuudessaan oli todella viihdyttävä ja jopa hauska, olin hieman pettynyt loppuun, sillä kaikki tuntui käyvän hieman liiankin helposti.
Eli lyhyesti, koukuttava ja viihtyisä lukukokemus, mutta ei kovin syvällinen. Suuren suuria rakkaustarinoita kirjalta ei kannata odottaa, sillä hahmot olivat aika liikkuvaisia. Kirjassa olevat suhteet olivatkin sitten mielenkiintoisia ja varsin räiskyviä. :)
Tähän kirjaan on myös jatko-osa Kesä Kaliforniassa joka olisi myös kiva lukea.

P.S. Kansi on tässäkin kirjassa oikein houkuttava. :D


Loma Losissa
Gummerus, 2008
s.218

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

V. C. Andrews: Käärmeitä ruusutarhassa


Käärmeitä ruusutarhassa on Ruby Landry -sarjan toinen osa. Minä en tätä kuitenkaan tiennyt ennen kuin aloin kirjaa lukemaan. Se ei tämän lukemista haitannut, kun kuitenkin ensimmäisen osan tärkeimmät kohdat selvisi tätä kirjaa lukiessa. Ensimmäisen osan: Villiruusu lukeminen ei siis ollut välttämätöntä pysyäkseen kärryillä tätä lukiessa.

Isänsä ja äitipuolensa luokse muuttaneella Rubylla ei ole helppoa. Ruby käyttäytyy niin kuin hyvinkasvatetun tytön kuuluukin. Hänen elämäänsä varjostaa kuitenkin lapsuus köyhissä oloissa, joka saa osan ihmisistä inhoamaan häntä. Varsinkin äitipuoli, ja hemmoteltu kaksoissisar, jotka tekevät kaikkensa jotta Rubyn elämä olisi mahdollisimman vaikeata ja inhottavaa.
Tytöt päätetään lähettää tyttöjen sisäoppilaitokseen Greenwoodiin, mutta sielläkään Ruby ei saa rauhaa, kun äitipuoli kertoo Rubyn taustoista koulun ilkeälle johtajalle Mrs. Ironwoodille.
Kun Rubyn isä yllättäen kuolee tuntuu onnellisen elämän jatkaminen mahdottomalta. Onneksi Rubyllä on vierellään elämänsä rakkaus, joka tuottaa valoa kaiken surun keskellä.

Käärmeitä ruusutarhassa valitsin luettavaksi lähinnä kansikuvan perusteella, kun se oli niin tunnelmallisen ja mielenkiintoisen näköinen. Sellainen minua houkutteleva. :D Kirja oli täynnä välillä pitkiäkin kuvailuja, upeista maisemista ja ympäristöstä, joten mielikuvia oli helppo synnyttää päässä. Juonen eteneminen oli välillä hieman yksitoikkoista, varsinkin Rubyn kaksoissisaren Gisellen kokoaikainen valitus alkoi käymään loppua kohden jo tylsäksi yksitoikkoisuuden vuoksi. Monet yllättävät suuret käänteet kuitenkin pelasti kirjan ja teki siitä miellyttävän lukukokemuksen.
V. C. Andrewsenin muiden kirjojen lukemista en ole suunnitellut, mutta koskaan ei tiedä vaikka tarttuisi joku muukin luettavaksi.

Käärmeitä ruusutarhassa (Pearl in the Mist, 1994)
Gummerus, 1997
suom. Kaisa Peltonen
s.460

perjantai 21. joulukuuta 2012

Timo Sandberg: Dobermanni



Dobermanni on Timo Sandbergin komisario Heittola -sarjan viides osa.
Metalliliiton viestintäpäälikkö Juhani Torppola (dobermanni) löydetään ammattiyhdistysjohtajien salaisen saunaillan jälkeen kuolleena hangesta. Torppola on uralla edetessään tallonut monien ihmisten varpaille, joten epäiltyjä tapahtuneeseen on monia. Komisario Heittolan työ ei ole helppo, sillä tapahtunut halutaan nopeasti pois päiväjärjestyksestä. Olihan saunaillassa suuri joukko vaikutusvaltaisia ihmisiä, kuten elinkeinoministeri Piiparinen.
Heittolan elämää varjostaa tutkimuksien lisäksi huoli omasta terveydestään.
Komisari Heittola -sarjassa aiemmin ilmestyneet: Kihokki, Pahan morsian, Pöllön huuto, ja Pirunpesä

Dobermannin tunnelma sopi hyvin näihin talvisiin lukuhetkiin, kun ruumis löydettiin lumihangesta ja poliisit rämpivät todistusaineistoa etsimässä sukat märkinä. Taru Lund oli palannut Järvenpäähän poliisiksi, joten kirjassa päästään jälleen seuraamaan Heittolan porukan ahertamista rikosten parissa.
Dobermannissa oli taas vahvaa yhteiskunnallista kritiikkiä ja melko yksityiskohtaisesti kuvailtua seksiä, mikä on tuttua kaikista aikaisemmista osista. Poikkeuksellisesti Dobermannissa huumeet eivät olleet suuressa roolissa.
Näistä kirjoista lempihahmoa en ole saanut vieläkään päätettyä. :D 
Jännitys pitää otteessaan kirjan loppuun asti, eikä aiheet ole vieläkään käyneet yksitoikkoisiksi, vaikka niin saattaisi luulla.
Nyt pitäisi sitten odotella ennen kuin pääsee lukemaan seuraavaa osaa, kun ei ole vielä pokkariksi tullut. :)


Dobermanni
Karisto, 2010
s.304
Kannen kuva: Heather Perry/ National Geographic/ Getty Images

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras


Sisustussuunnitelija Tuija saa kutsun Sailalalta. Hänet pyydetään Ristinojalle, jossa hän on nuoruudessaan viettänyt parhaat kesänsä. Viimeisimmästä vierailusta on kulunut jo kymmenen vuotta. Enni on huonossa kunnossa, ja Saila haluaa kaikki Ristinojalle viettämään Ennin 80-vuotis syntymäpäiviä.
Ristinojalla niin hyvät kuin huonotkin muistot palautuvat mieleen. Monet asiat ovat muuttuneet, ja Tuijalle selviää, ettei asiat hänen nuoruudessakaan Ristinojalla olleet aivan niin hyvin kuin hän kuvitteli.

Juhannusvieras on melko kesäinen kirja näin joulukuuhun, ja tunnelmaan pääsisi parhaiten varmaan kesällä riippumatossa lukiessa, mutta se vaikutti juuri sopivalta välipalakirjaksi. Aikaisemmin olen Härkösen kirjoista lukenut vain Häräntappoaseen. Molempien kirjojen maisemat sijoittuivat maaseudulle, joten niissä oli kyllä samaa henkeä.
Pidin Juhannusvieraasta kovasti. Etenkin 70-, 80-luvulle sijoittuvista muistoista, ja murteellisesta puhetavasta. Kirjan takakannessa sanottiin, että hahmot voisi hyvin kuvitella myös televisioon. Pakostakin miettisin sitä sitten lukiessani, ja kyllä ne tosiaan voisi. :D Onhan Häräntappoaseestakin tehty onnistunut televisiosovitus, minä ainakin tykkäsin siitä.
Härköstä haluan lukea myöhemminkin, varsinkin Akvaariorakkautta kiinnostaisi kovasti.


Juhannusvieras
Otava, 2006
s.255

lauantai 15. joulukuuta 2012

Timo Sandberg: Pirunpesä


Pirunpesä on Timo Sandbergin rikosromaani sarjan neljäs osa.
Taru Lund päättää ottaa etäisyyttä Järvenpään poliiseihin, ja siirtyä Lahteen. Lahdessa Taru otetaan vastaan hyvin ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen tehtävä uusien kollegoiden kanssa on haastava. He saavat nuorelta tytöltä nimettömän vihjeen metsässä murhatusta miehestä. Soitto jäljitetään läheiseen lastenkotiin, josta todennäköisin vihjeen soittaja on juuri karannut.

Pirunpesässä päätapahtumat sijoituivat poikkeuksellisesti Lahteen, kun muissa osissa ne sijoittuvat Järvenpäähän. Päähenkilö komisario Heittola, jäi myös normaalia pienempään rooliin. Kuitenkin Pirunpesä on hyvin samankaltainen kuin muutkin osat sarjassa, mikä tässä tapauksessa on minusta hyvä, kun aikaisemmista olen tykännyt. Vaikka kirjat ovat tavallaan todella samanlaisia, niitä jaksaa lukea loistavan etenemisen, ja mielenkiintoisuuden takia. Itse pidin Pirunpesästä enemmän, kuin aikaisemmasta Pöllön huudosta. Pirunpesässä oli myös paljon uusia henkilöitä, kun Taru siirtyi Lahteen. Jännityksellä odotan onko Taru vielä seuraavassa osassa Lahdessa, vai palaako hän Järvenpäähän. Tuttuun tapaan Pirunpesässäkin oli runsaasti seksiä ja huumeita.
Timo Sandberg on kirjoittanut myös monia toisentyylisiä kirjoja kuin rikosromaaneja, mahtaisikon niistä löytyä jotakin yhtä hyvää luettavaa...
Sarjassa aiemmin ilmistyneet: Kihokki, Pahan morsian, ja Pöllönhuuto.

Pirunpesä
Karisto, 2009
s.309

Hyvää joulun odotusta kaikille! :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Timo Sandberg: Pöllön huuto



Pöllön huuto on kolmas osa Timo Sandbergin rikosromaani sarjassa.
Järvenpään kaupunginjohtaja Risto Törmänen ja tämän rakastajatar, vihreiden valtuutettu Hertta Rämö surmataan kaupungin vierasmajalla. Poliisien epäilykset syyllisestä muuttuvat usein, kun kuvioissa pyörii Törmäsen ja Rämön petytyt puolisot, Törmäselle uhkauskirjeitä lähettelevä häirikkö, sekä hämäräperäisiä venäläismiehiä. Tutkimuksien ohella Heittola selvittää edelleen suhdettaan kollegaanssa Taru Lundiin.

Olen taas viettänyt päiviäni Sandbergin parissa, enkä vieläkään tiedä malttaisinko välillä lukea muuta, kun olen jäänyt näihin niin koukkuun. Pöllön huuto oli hyvin samankaltainen, kuin edeltäjänsä. Varsinaisen rikoksen tutkinnan ohella kirjassa tapahtuu paljon muutakin, joka tuo monipuolisuutta. Tässä kirjassa hyvin usein kerronnassa vilahti jokin lintu, joka sopii kirjaan nimensäkin puolesta loistavasti. Juonessa oli aikalailla surullisia kohtauksia, ja huumeet olivat todella suuressa roolissa tässäkin kirjassa. Itse pidän näissä kirjoissa etenkin "sivuhenkilöiden" tarinoista, joita kerrotaan pikkuhiljaa varsinaisen rikoksen selvittelyn välissä, vaikka ne ovatkin aika surullisia, ehkä jopa hieman ahdistavia. Näiden lukujen aikana lukija voi mielestäni arvailla juonen etenemistä, kun saa niin henkilökohtaista tietoa henkilöistä.
Mitään huonoa en keksi näistä kirjoista. Juoni etenee hyvin, ja on mielenkiintoinen alusta loppuun, joten edelleen suosittelen lukemaan. :)
Aikaisemmin sarjassa ilmestynyt Kihokki ja Pahan morsian.

Pöllön huuto
Karisto, 2007
s.296

torstai 22. marraskuuta 2012

Timo Sandberg: Pahan morsian



Pahan morsian on toinen osa Timo Sandbergin rikosromaani sarjassa.
Järvenpään poliisi on suurissa ongelmissa, kun Tuusulanjärvestä löydetyn vainajan henkilöllisyys ei selviä, nuori nainen on kadoksissa, asunnoissa hiippailee luvattomasti huoltomies, paikakunnalla pyörii saatananpalvojayhteisö ja nuoria naisia houkutellaan eroottisiin kuvauksiin. Pikkuhiljaa Järvenpään rikollisuuskuviot alkavat selvitä. Komisario Heittola tuskailee rikosten selvittelyn lisäksi ihastumisensa kanssa.

Täytyi lukea heti tämä kakkos osakin, kun en malttanut siirtää myöhemmäksi.
Pahan morsian oli aivan loistava, niinkun Kihokkikin oli. Tässä kirjassa päästin paljon enemmän pureutumaan Komisario Heittolan elämään, mikä Kihokissa jäi aika vähäiselle, vaikka Heittola on kirjan päähenkilö. Kirjassa oli paljon muitakin Kihokista tuttuja henkilöitä.
Kirja käsittelee raskaita, hieman ahdistavia asioita, mutta on helppolukuinen, ja pitää otteessaan.
Aiheina pyörivät vahvasti huumeet, hyväksikäyttö, ja seksi, niinkuin Kihokissakin. Erilaisiin aiheisiin pureudutaan kunnolla, ja pienet kotoisat tavalliset asiat, kuten mehiläisten hoito tekee kirjasta aidon, ja keventää mukavasti muuten niin vakava-aiheista kirjaa.
Loistava sekoitus monenlaista asiaa, ei tylsistytä missään vaiheessa. Ehdottomasti luen lisää, ja suosittelen muillekkin. :)
Aikaisemmin sarjassa ilmestynyt Kihokki.

Pahan morsian
Karisto, 2006
s.348

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Timo Sandberg: Kihokki


Kihokki on ensimmäinen osa Timo Sandbergin rikosromaanisarjassa.
 Naisystävysten Anitan ja Orvokin Ruotsin-risteily päätty ikävästi, kun toisen ystävyksistä epäillään pudonneen mereen. Poliisit epäilevät itsemurhaa, mutta Anita on asiasta eri mieltä. Anita haluaa selvyyden ystävänsä kohtalolle, vaikka hänellä itselläänkin on ongelmia teini-ikäisen tyttären, ja uuden miesystävänsä kanssa. Kun tutkimukset eivät tunnu etenevän, Anita päättää pyytää apua vanhalta tuttavaltaan komisario Erkki Heittolalta, vaikka paikallinen poliisi onkin kiireinen kaupungin huumeongelmia setviessään.

Miksi ihmeessä en ole ennen lukenut Timo Sandbergia? :D Menee ehdottomasti parhaitten lukemieni dekkarikirjailijoiden joukkoon, ja sarjan muut osat lukulistalle. Pitää vaan toivoa, että ne muut osat ovat yhtä hyviä.
Kirja eteni hyvin, ja piti otteessaan alusta loppuun asti. Seksiäkin kirjassa oli aika paljon. Hahmot olivat hyvin kuvailtuja, ja mielenkiintoisia. Mukaan mahtui monenmoista porukaa kuten oikutteleva teinityttö, kompleksinen runoilija miesystävä, podattu entinen miesystävä, ja monia muita mielenkiintoisia persoonia. Lempihahmoa en osaa valita.
Kihokki on aika lyhyt kirja, joten juoni etenee vauhdilla, mukana pysyy silti loistavasti.
Suosittelen lukemaan, jos haluaa loistavaa kotimaista jännitystä. Tähän kun tosiaan löytyy jatkoakin, niin ei tarvitse vain yhteen tyytyä. :)


Kihokki
Karisto, 2002
s.260

tiistai 13. marraskuuta 2012

Ally O'Brien: Agentti


Tess Drake on 36-vuotias kirjallisuusagentti, jonka tavoitteena on  perustaa oma yritys. Kun kyse on miehistä ajattelee Tess lähinnä alapäällään, jonka ansiosta hän onkin onnistunut töppäämään niin ystävä- kuin työsuhteissakin. Tessin pomon kuoltua epämääräisissä olosuhteissa, ja uuden pomon astuessa johtoon, tuntuu oman yrityksen perustaminen entistä paremmalta. Kaikki ei kuitenkaan suju mutkitta. Tessiä epäillään pomonsa murhasta, ja tulevan yrityksen asiakkaat kääntävät hänelle selkänsä.

Näin agentin kirja-arvostelun vanhassa lehdessä, ja se vaikutti niin hyvältä, että piti se itsellekkin etsiä luettavaksi. Oli taas todella onnistunut kirja valinta. Agentissa selvitellään murhaa, joka tuo juoneen trillerimäisyyttä, mikä mielestäni erottaa tämän muista hömppä kirjoista. Tess on hyvin erilainen päähenkilö, kuin muissa lukemissani chick lit kirjoissa, hän on rääväsuinen, äijämäinen, eikä juurikaan jää vatvomaan tekemiään töppäyksiä. Hänellä on paljon vihamiehiä, mutta myös muutama todella hyvä ystävä. Yhtenä loistavana hahmona pidän Tessin asiakasta Oliver Howardia, josta kirjassa oltaisiin voitu kertoa enemmänkin.
Agentti oli leppoisaa luottavaa, jonka huumori minua ainakin nauratti. Vaikka kirjassa pyöriskellään vaikeiden asioiden parissa, ei se mielestäni ole yhtään ankea, vaan hyvin leppoisa. Myöskään romantiikkaa kirjasta ei hirveämmin löydy. Kirjan loppu oli melko ennalta arvattava, mutta todella vauhdikas, ja jopa superkova Tesskin murtuu.

P.S. Ally O'Brienin takaa paljastuu kaksi kirjailijaa, Brien Freeman ja Ali Gunn.


Agentti (The Agency, 2008)
Otava, 2010
Suom. Lotta Toivanen
s.383

torstai 1. marraskuuta 2012

Donna Leon: Ystävä sä lapsien



Lastenlääkäri joutuu yöllä hyökkäyksen kohteeksi, kun kolme miestä tunkeutuu lääkärin kotiin, mukiloi hänet ja vie hänen puolitoistavuotiaan poikansa. Komisario Brunetti kutsutaan tapaamaan häntä. Brunetti alkaa tutkimaan juttua, vaikkei se poliiseille kuulukkaan. Pikkuhiljaa Brunetille alkaa paljastumaan maailma, jossa rahanhimoiset vanhemmat myyvät lapsiaan lapsettomuudesta kärsiville pareille.

Ystävä sä lapsien kuuluu komisario Guido Brunettin tutkimuksia sarjaan, josta tämä oli ihan ensimmäinen jonka olen lukenut.
Kirja eteni rauhallisesti, eikä rikoksen ratkaisemisella tuntunut olevan kiire, vaan aina oli hyvää aikaa mennä kahville tai syömään. Ei tästä mitään lempikirjaa tullut, mutta ihan luettava tämä kuitenkin oli. Brunettin luonteenseen pääse tutustumaan ainakin jotenkin, ilmeisesti ihan tarpeeksi, kun ei jäänyt häiritsemään. Jos kirjalta haluaa paljon vauhtia, niin tässä sitä ei ollut, ja jännittäviä tilanteitakin mieleen jäi vain yksi. Loppuun olin aika pettynyt, kun odotin hieman selkeämpää päätöstä. Jollakin tavalla aiheeseen olisi pitänyt mielestäni päästä syvemmälle, tämä jäi jotenkin vaiheeseen, mutta oli kuitenkin rentouttavaa luettavaa. Täytyy lukea joskus joku toinen Donna Leonin kirja, niin saa vertailukohteen.


Ystävä sä lapsien (Suffer the Little Children, 2007)
Otava, 2009
suom. Kristiina Rikman
s.280

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sophie Kinsella: Muistatko minut?





Lexi Smart joutuu auto-onnettomuuteen ja herää sairaalasta, unohtaneena 3 vuotta elämästään. Hän luulee elävänsä yhä vuotta 2004, ja olevansa huonopalkkainen toimistotyönteki, jota kutsutaan töröhampaaksi. Todellisuudessa on jo vuosi 2007, hän on 28 vuotias kaunis osastonjohtaja, hänellä on miljonääri mies ja upea asunto. Hän uskoo kaiken olevan täydellisen ihanaa, mutta pikkuhiljaa pala kerrallaan todellisuus alkaa selvitä Lexille, kun kuviohin putkahtaa mies joka tuntuu tietävän paljon hänen todellisesta elämästä.

Luin taas lisää Kinsellaa, kun halusin loman loppuun jonkun kirjan josta varmasti pitäisin, ja niin pidinkin. Kinsella osaa kirjoittaa todella hyvin, ja hauskasti chic litiä. Tässä kirjassa juoni oli aika ennalta arvattava, vaikka loppu olikin erilainen kuin kuvittelin, kuitenkin juoni on todella hauska ja koukuttava. Kinsellan kirjoissa minulle on muutekin tärkeämpää hulvaton meininki ja yksityiskohdat.  Lukemista ei malttaisi millään lopettaa edes hetkeksi, kun aina pitää saada selville, että mitäs sitten tapahtuu. Alussa kiinnitin huomiota hän sanoihin, jotka kirjassa oli suomenettu sanaksi se, en tiedä miten alkuperäisessä versiossa Kinsella on kirjoittanut, mutta unohdin asian melkein heti, eikä se minua häirinnyt myöhemmin.
Hahmot olivat jälleen hulvattomia, niinkuin Kinsellan kirjoissa yleensäkin.
Kaikenkaikkiaan loistavaaa viihdettä.


Muistatko minut? (Remember me?, 2008)
WSOY, 2009
suom. Kaisa Kattelus
s.450

tiistai 16. lokakuuta 2012

Z. Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari




Linnaisten kartanon viheriä kamari kertoo tarinan Littow-Lithau sukujen salaisuuksista ja elämästä.
Kirja kertoo aatelisneitojen Annan ja Ringan suhteista, monien kosijoiden keskellä, sekä heidän isänsä eversti paroni Kaarle Sigismund Littowin kamppailusta, että hänen tyttärensä naisivat oikeat miehet. Kaarle Sigismund Littow kutsuu Helsingistä arkkitehdin tekemään parannuksia Linnaisten kartanoon. Arkkitehdin saapumisen jälkeen viheriän kamarin, ja sukujen salaisuudet alkavat paljastumaan.

Tällä kertaa päädyin lukemaan Zacharias Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriän kamarin. Kirjassa oli ihana tunnelma, talvisen kylmä, ja hämärä, joka teki juonen kummitusjutusta jännittävän. Myös paikkojen tarkka kuvailu ja sujuva tarinan kerronta lisäsivät juonen jännittävyyttä.
Pääasiassa kirja oli mielestäni hauska, johtuen yhdestä kosijasta kapteeni Winterloosta, ja hänen hauskasta rönsyilevästä luonteestaan. Perheen musta villakoira Mefisto toi kirjaan kotoisuutta, minusta kun on aina kiva löytää kirjasta jokin eläin.
Suosittelen lukemaan, kirja on aika nopeatempoinen, ja juoni selkeä ja viihdyttävä. Kyllähän niitä onnellisia rakkaustarinoitakin sinne mahtui.:) Hahmot olivat myös hyvin esitelty. Itse en ole kirjasta tehtyä elokuvaa katsonut, mutta pitääpä muistaa joskus etsiä, jos olisi yhtä hyvä kuin kirja.


Linnaisten kartanon viheriä kamari (Grönä kammaren i Linnais gård, 1859)
WSOY, 1928
suom. Ilmari Jäämaa
s. 205

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Melissa Bank: Täydellinen juttu




Täydellinen juttu kertoo juutalaisen Sophie Applebaumin elämästä. Kirja koostuu kahdeksasta luvusta, joiden aikana Sophie kasvaa 12- vuotiaasta tytöstä 36- vuotiaaksi naiseksi. Kirjassa Sophie etsii omaa täydellistä juttuaan. Mukaan mahtuu monenlaisia miessuhteita, inhottavia työpaikkoja, sekä kaveri- ja perhesuhteiden käsittelyä.

Tässä on kirja josta minä en pitänyt, en sitten yhtään. Kansi oli mielenkiintoinen ja sain käsityksen, että kirja olisi todella viihdyttävää ja hauskaa hömppää, mutta minussa tämä ei herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ei naurattanut tai itkettänyt, lähinnä tylsistytti.
 Minulle on tärkeää kirjaa lukiessa, että hahmoihin tutustutetaan, mutta tässä kirjassa todella harvasta hahmosta sai edes pienen otteen. Lisäksi hahmoja tuli joka luvussa lisää kun työkaverit tai mies vaihtuivat, ja oli siksi hyvin sekava.
 Minulle jäi tunne, että aina kun johonkin aiheeseen oltiin juuri pääsemässä syvemmälle aihe vaihtui. Hahmoista parhaat olivat mielestäni Sophien veljet Jack ja Robert, koska Jackin suhteet ja Robertin huolehtiva luenne toivat kirjaan jonkinlaista mukavuutta. Lisäksi pidin Francinesta, joka oli yhdessä vaiheessa samassa työpaikassa Sophien kanssa, hän kun luki työkseen kustantamossa huonompia kirjoja, etsien edes yhtä helmeä joita muut eivät halunneet lukea ja oli sitä mieltä että kaikille kirjoille pitää antaa mahdollisuus, täytyihän minunkin sitten antaa tälle kirjalle mahdollisuus.
luulen että olisin pitänyt kirjasta enemmän jos olisin säästänyt sen syyslomalle, ja keskittynyt siihen 100%:sesti. :)



Täydellinen juttu (The Wonder Spot, 2005)
Otava, 2006
suom. Katariina Kaila
s.447

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat






Rebecca Bloomwoodin raha-asiat ovat todella sekaisin. Hän rakastaa shoppailua, joka on hänen elämänsä. Liika shoppailu kuitenkin ajaa hänet suuriin velkoihin, ja hän alkaa hankkimaan lisätuloja erilaisilla pienemmillä töillä, jotka eivät ota sujuakseen. Kirja on täynnä kommelluksia ja noloja tilanteita.

Kinsella osaa kyllä kirjoittaa hömppää, jota jaksaa lukea. Aina löytyy uusia naurattavia tapahtumia ja pieniä yksityiskohtia. Kirjaan kuuluu myös rikkaat miehet ja aidon oloiset ystävät. Lempihahmoni tässä kirjassa oli Rebecca itse. Hirveästi ei tapahtumat yllättäneet kun olen tuon kirjasta tehdyn elokuvan nähnyt. Olihan niissä tietenkin eroja. :) Lukujen välissä olevat muistutuskirjeet olivat loistava lisä kirjaan. Myös tuo Rebeccan valheellinen suomenkielen osaaminen toi oman hauskuutensa juoneen. Luultavasti päädyn myöhemmin lukemaan sarjan muutkin osat, vaikka enemmän olen tykännyt Kinsellan yksittäisistä kirjoista. Suosittelen lukemaan, ei vaadi suurta keskittymistä, joten voi lukea vaikka olisi hiukan kiireempääkin. :)


Himoshoppaajan salaiset unelmat ( The Secret Dreamworld of a Shopaholic, 2000)
WSOY, 2000
Suom. Leena Tamminen
s.331

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa



25 vuotiaalla Emma Corriganilla on taipumus kertoa pieniä valheita muille ihmisille. Hänellä on monia salaisuuksia, joita hän ei ikinä paljastaisi kenellekkään. Eräänä päivänä hän on palaamasta työmatkalta Skotlannista, ja päätyy istumaan tuntemattoman miehen seuraan. Lentopelkoinen Emma hätääntyy matkalla, eikä pysty pitämään suutaan kiinni. Hän kertoo miehelle kaikki salaisuutensa siinä toivossa, ettei enää ikinä näkisi miestä uudelleen.
Muutaman päivän päästä hän kauhukseen tapaa miehen työpaikallaan, ja tajuaa tämän olevan koko yhtiön perustaja Jack Harper.

Odotin innoissani, että pääsen lukemaan tämän, kun olen aikaisemmin lukenut Sophie Kinsellan Kevytkenkäisen kummituksen ja tykästyin siihen hirmuisesti. Niin tykkäsin tästäkin! Todella hauska, mutta kuitenkin välillä hirmu liikuttava, romanttinenkin. Nauroin lukiessani, enkä välttynyt itkultakaan, taidan olla hiukan yliherkkä... Juoni oli koukuttava ja koulun alkamisesta huolimatta kirja tuli luettua melko nopeasti. Kirjan hahmot ovat loistavia, ja Kinsella on keksinyt jokaiselle todella hauskan luonteen, jopa sivuhenkilöistä pääsee hyvin selville. Kaikki hahmot ovat myös todella aidon oloisia. Kinsellan huumori on loistavaa, ja uppoaa minuun täysin.
Kannattaa lukea jos tykkää hömpästä, tai vaikkei tykkäisikään, niin ehkä juuri tämän kirjan luettuaan muuttuu täysin hömppähirmuksi. :)

Salaisuuksia ilmassa ( Can You Keep a Secret?, 2004)
WSOY, 2008
Suom. Ulla Selkälä
s.336

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Agatha Christie: Vaarallinen talo


Hercule Poirot on päättänyt lopettaa salapoliisin työt. Hän lähtee lomalle Cornwallin rannikolle mukanaan kapteeni Hastings. Loman vietto loppuu kuitenkin lyhyeen, kun hän sattumalta tapaa nuoren naisen, joka on kolmen päivän aikana, jo kolme kertaa yritetty murhata.  Kaikista murhayrityksistä huolimatta nainen on säästynyt hengissä, ja Poirot ottaa tehtäväkseen selvittää tämän mysteerin.

Vaarallinen talo oli ensimmäinen lukemani Agatha Christie, ja pidin siitä paljon. Kirja oli nopealukuinen, ja sopi hyvin välipala kirjaksi. Juoni eteni hyvin, eikä kirja ollut tylsä missään vaiheessa. En hirveämmin yrittänyt juonta arvailla, vaikka tottakai aina lukiessani muutama villi veikkaus päässäni kehittyykin.
Poirot oli hauskan oloinen persoona, hirmu itserakas, mutta teräväpäinen. Hänet oli helppo kuvitella mielessään, kun olen joskus nähnyt Agatha Christien elokuvia jossa tuo Poirot selvittää rikoksia.
Pidän tälläisista vanhemmista kirjoista, ja luen niitä mielelläni, että varmasti tulee myöhemmin luettua lisää Christieitäkin. Voisin myöhemmin lukea jonkun Christien, jossa rikosta selvittää neiti Marple, jotta voin heidän rikoksen selvittely taitojaan sitten vertailla.


Vaarallinen talo (Peril at End House, 1932 )
WSOY,  1936
Suom. O. A. Joutsen
s.221

lauantai 11. elokuuta 2012

Cathy Kelly: Näytön paikka



Näytön paikka kertoo kolmen sisaruksen, ja heidän vanhempiensa elämästä. Rose ja Hugh Miller järjestävät hääpäivän kunniaksi juhlaa, onhan heillä takanaan jo 40 onnellista vuotta yhdessä. Heidän vanhin tytär Stella on yksinhuoltaja äiti, joka menestyy loistavasti lakimiehen urallaan. Keskimmänen tytär Tara on onnellisesti naimisissa, ja kirjoittaa huippu suosittua saippuasarjaa. Perheen kuopus Holly työskentelee suuressa tavaratalossa, ja viettää vilkasta elämää ystäviensä kanssa, mutta onko heidän elämänsä tosiaan niin täydellistä, miltä se muiden ihmisten mielestä näyttää?

Näytön paikka löytyi kirppikseltä, ja takakannen perusteella lähti sieltä mukaan. Kirjan alussa, vasta vähän luettuani, ajattelin että tämä kirja on kuin joku hömppä elokuva, ja kauhean tylsä. Pidemälle päästyäni aloin kuitenkin tykkäämään kirjasta. Pidin siitä, että henkilöiden luenteisiin tutustuttiin tarkasti, ja kirja koostui monen luonteiltaan ja iältään erilaisten ihmisten tarinoista. Eniten pidin kirjan luvuista, jotka kertoivat Hollysta, ja hänen ystävistään, koska heidän kaveriporukan muodostivat loistavat hahmot, joista tässä kirjassa eniten pidin. Vähiten pidin niistä luvuista jotka kertoivat Tarasta, koska ei ollut kovin suuri yllätys miten tuo Taran tarina päättyisi, vaikka sielläkin tuli tottakai yllättäviä käänteitä, joita en osannut odottaa, eikä Tara hahmona kolahtanut minuun yhtään. mutta varmasti johonkin toiseen lukiaan kolahtaa juuri tuo Taran tarina.
Mukava kirja tavallisesta elämästä, ja aion varmaankin joskus lukea jonkun toisenkin Cathy Kellyn kirjan.


Näytön paikka (Just between us, 2002)
Suom. Terhi Leskinen
Gummerus, 2004
s.592

torstai 9. elokuuta 2012

Timo Koivusalo: Pekko ja outolintu


Pekko ja outolintu -romaanissa seikkailee televisiosta tuttu Pekko. Pekko on ikänsä asunut Tyräahon pikkupitäjässä, äitinsä luona. Nyt tulee kuitenkin muutos Pekon elämään, sillä hänen ihastuksensa Pipsa suostuttelee hänet mukaansa Kreikkaan. Pekon ensimmäiseen ulkomaanmatkaan mahtuu paljon toimintaa. Pekko toilailee niin, että poliisit erehtyvät luulemaan häntä Vapausrintama Variksen johtajaksi.

Luin tämän kirjan pikkuveljelleni oman kirjan ohella, kun hän halusi sen kuulla. Olen tämän joskus ennenkin lukenut, mutta en siitä enää muistanut yhtään mitään.
Pekko ja outolintu poikkeaa paljon tv-sarjasta ja Pekko elokuvista, koska kirjassa Pekko lähtee ulkomaille. Kirja etenee vauhdikkaasti, ja on nopeasti luettu. Huumoria riittää viimeisiin lauseisiin saakka. Hauskimpia osioita kirjassa oli mielestäni  kohdat, jossa Pekko pakeni poliiseja, jättäen jälkeensä monenlaisia kaaoksia, ja Pekon erikoiset keksinnöt ja pohdinnat eläinten oikeuksien parantamiseksi. Pekko kohtasi matkalla monenlaisia persoonia, joita auttamalla sai myöhemmin apua heiltä. Pekon kaveri Haimakaisen Heka jää kirjasta hyvin mieleen toistettuaan monesti lausettaan "aattelepa ite!"
Suosittelen kaikille, jotka haluavat hauskaa luettavaa, ja niille jotka pitävät Pekko elokuvista ja sarjasta.


Pekko ja outolintu
WSOY, 1997
s.221

maanantai 6. elokuuta 2012

Isabel Abedi: Lucian



Rebecca tapaa salaperäisen muukalaisen Lucianin, joka ei tunne itseään, eikä muista menneisyyttään, mutta hän tuntuu tietävän paljon asioita Rebeccan menneisyydestä, ja jopa  tulevaisuudesta. He vetävät toisiaan puoleensa magneetin lailla, ja erossa oleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

Ihana! Lucian romaani herätti kaikenlaisia tunteita, taisin muutaman kyyneleenkin tirauttaa... Tämä oli yksi niistä kirjoista, joissa arvailen kokoajan mitä mahtaa tapahtua, ja jossa mielikuvitus laukkaa. Yksikään arvaus ei vaan osunut oikeean. Yksi pöhköimmistä arvauksista taisi olla se, että Lucian liittyisi jotenkin Rebeccan lapsuuden nalleen. Kirjaa piti lukea koko ajan, kun ei millään olisi malttanut lopettaa. Tämän tarinan rakkaus ei tosiaan ollut mikään helppojuttu, ja loppuun asti piti vain toivoa parasta. Kirjassa puhuttiin paljon myös ystävyydestä, ja perheestä. Lempihahmoa on vaikea valita, mutta Rebeccan äidin naisystävä Spatz oli yksi suosikeistani.

Lucian (Lucian, 2009)
Suom: Tiina Hakala
Otava, 2010
s.573

perjantai 3. elokuuta 2012

Helen Fielding: Bridget Jones- elämä jatkuu

Bridget Jones- elämä jatkuu on jatko osa kirjalle Bridget Jones- elämäni sinkkuna.
Bridget seurustelee unelmiensa miehen, Markin  kanssa, kunnes hänen elämäänsä tulee sekoittamaan tyylikäs Rebecca. Rebecca on iskenyt silmänsä Markiin, ja Bridget kuvittelee Markin  pettävän häntä. Bridgetin ja Markin suhde päättyy väärinkäsityksiin, jotka kirjan aikana selviävät.

Bridget Jones- elämä jatkuu on viihdyttävää luettavaa. Bridget on todella hauska persoona, hän on aina myöhässä joka paikasta, ja ikuisena yrityksenään hän laihduttaa, sekä tekee päätöksiä paremmasta elämästä. Tässä kirjassa hänellä on jonkinlainen pakkomielle elämäntapaoppaisiin, joista hän etsii vastauksia milloin mihinkin. Hänen parhaat ystävänsä Shaz, Jude, Tom, ja Magda antavat hänelle myös aina tarvittaessa neuvoja, niinkuin Bridgetkin heille. Tämän kirjan lempihahmo taitaa kuitenkin olla Bridgetin 3-vuotias kummityttö Constance, joka saa aina hymyilemään. :) Kirja on kirjoitettu päiväkirja muotoon, ja on siksi mukavaa vaihtelua tavallissin kirjoihin. Suosittelen kaikille jotka haluavat leppoisaa ja hauskaa luettavaa.

Bridget Jones: Elämä jatkuu (Bridget Jones: The Edge of Reason, 1999)
Suom. Sari Karhulahti
Otava, 2000
s.462

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

Kävin ykspäivä ostamassa tän kirjakaupasta, että pääsisin taas pitkästa aikaan lukemaan vampyyri kirjaa, kun niihin oon ihan hurahtanu. Enkä voinu edes kirjastosta lainata, kun kerään tän sarjan itelleni.

Verta sakeampaa on Sookie Stackhouse -sarjan viides osa. Sookie joutuu taas vaarallisiin tilanteisiin, kun lähiseuduille on ilmestynyt sala-ampuja, jonka tarkoituksena on ampua kaksiluontoisia. Kaksiluontoisten epäilykset kääntyvät Sookien veljeen, joka ihmispuuman pureman jälkeen muuttuu itsekin joka täydenkuun aikaan.  

Sookie Stackhouse -sarjassa on koko ajan menoa ja meininkiä. Sookie kohtaa jatkuvasti erikoisia taruolentoja, ja selvittää niin omia kuin muidenkin ongelmia. Verta sakeampaa kirjassa Sookie pääsee tutustumaan ihmissusien rituaaleihin, joka oli mielestäni ällöttävää, mutta myös surullista. Kirja on täynnä mielenkiintoisia suhde koukeroita, joka onkin suuri osa kirjaa. Sookieta tavoittelee muutama vampyyri, kaksiluontoinen ja yksi ihmissusi, joiden välillä hän tasapainoilee. Tässä kirjassa Sookie ei kuitenkaan seurustele kenenkään kanssa. Miinuksena kirjassa on mielestäni se, että raskaat asiat kuten murhasta ylipääseminen on Sookielle todella helppoa, tai sellainen mielikuva minulle jää tätä kirjaa lukiessa.

Verta sakeampaa (Dead as a Doornail, 2005.)
Suom. Sari Kumpulainen
Gummerus, 2011
s.341

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo

Daniel on kymmenen vuotias, kun hän pääsee kirjakauppias isänsä mukaan Unohdettujen kirjojen hautausmaaalle. Daniel saa valita hautausmaalta itselleen  minkä tahansa kirjan. Hän löytää lukemattomien kirjojen joukosta Tuulen varjon. Daniel kiinnostuu mielettömästi kirjan kirjoittajasta Julián Caraxista, ja tahtoo etsiä hänet. Kymmenen vuotta Daniel etsii kadonnutta Caraxia selvitellen samalla omaa elämäänsä, joka muistuttaa hyvin paljon Caraxin elämää. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Barcelonaan.

Suuria kirjahyllyjen muodostamia labyrinttejä, pölyisiä kirjoja ja hämärässä palavia kynttilöitä. Ne tulee mieleen kun mietin Tuulen varjoa. Tuulen varjo on mielestäni loistava kirja. Se on salaperäinen, jännittävä ja koukuttava. Välillä tuli sellanen fiilis että eihän tää nyt näin voi mennä, kun tapahtui jotain surullista, mutta ei kirja silti liian surullinen ollut. kirjassa vallinnut sateinen ja sumuinen ilma loi lisää salaperäisyyttä, kun voi vaan arvailla mitä kaikkea siellä sumun keskellä voikaan tapahtua. Juoni ei ollut liian ennalta-arvattava, vaan koko ajan paljastui jotakin uutta. Henkilöistä hauskin oli mielestäni Fermín Romero de Torres, jolla oli omanlainen mielipide asioista. Aion lukea myöhemmin myös Tuulen varjon jatko osat, koska tämä kirja teki ainakin vaikutuksen.

Tuulen Varjo (La sombra del viento, 2001)
Suom. Tarja Härkönen
Otava 2004
647 s.