Raili Mikkanen & Harri Tarkka: Hampaat

 

Hampaat on kiva pieni kirja hampaista ja niiden hoidosta perheen pienimmille. Kirjassa on vähän tekstiä, ja sen lauseet ovat helposti ymmärrettäviä. 

Hampaista ja niiden hoidosta on monia kirjoja, mutta se on tärkeä aihe, joten tämäkin varmasti mahtuu joukkoon. 

Kirjassa esitellään vain muutamia valikoituja asioita hampaista ja nekin asiat kerrotaan yksinkertaisesti ja helposti ymmärrettävästi. Kuvissa sen sijaan tapahtuu hurjasti kaikkea lapsia kiinnostavaa. Kuvissa hampaita tuhoavat otukset yrittävät parhaansa, mutta hyvät otukset hammasharjoineen ja siisteine kulkupeleineen tekevät väsymättömästi töitä voittaakseen. En siis epäile yhtään etteikö lapsilukija ainakin yhtenä iltana mene innolla hammaspesulle tämän luettuaan. 

Ulkonäöllisesti täytyy sanoa, että onneksi kirjan kansi on sininen, sillä se on huomattavasti houkuttelevampi kuin kirjan sisällä ja hammaskuvien ympärillä käytetty vaaleanpunainen, joka on sävyltään sellainen ettei miellytä omaa silmää laisinkaan. Ei kaikki kuvatkaan omaa silmää miellyttäneet, etenkään yhdellä sivulla oleva jättiläiskokoinen kieli. Olen ehkä hiukan söpömmän kuvituksen fani. 

Hampaat

KVALITI, 2023

Kuvitus: Harri Tarkka

Arvostelukappale

Ashley Spires: Maailman mahtavin idea

 

Tyttö rakastaa kaikenlaisten vekottimien rakentamista. Yleensä hänen päänsä suorastaan pursuaa mahtavia ideoita, joita hän sitten toteuttaa. Seuraaan hänellä on koira, joka on hänen paras ystävä. 

Eräänä aamuna tyttö kuitenkin herää ja huomaa ettei hänellä ole yhtään uutta ideaa. Hän koittaa kaikenlaista, mutta pian hän jo pelkää ettei ikinä enää keksi uutta ideaa. Mikä avuksi?

"Tyttö voisi rakentaa linnoituksen, raput koiralle, kirjahyllyn tai aurinkopaneelilla toimivan linnunpöntön, mutta ne ovat kaikki VANHOJA ideoita. Tänään tarvitaan UUSI idea."

Maailman mahtavin idea on ihastuttava lastenkirja tytöstä, jolla on mahtava mielikuvitus ja valtavasti intoa tehdä asioita. Mutta niin kuin meille kaikilla joskus käy luovia hommia tehdessä, myös hän kadottaa hetkeksi ideat.

Tarina on samaistuttava ja sympaattinen matka takaisin kadonneen idean luo. Kaikki tytön matkan varrella kokemat tunteet, into, ahdistus, päättäväisyys, turhautuneisuus ja ilo tulevat loistavasti esiin niin tekstissä kuin kuvissakin. 

Tytön matka idean luo on monipuolista ja hauskaa seurattavaa. Hän on koiransa kanssa ihastuttava parivaljakko. 

Kuvissa riittää katseltavaa, sillä yksityiskohtia on paljon. Silti kuvat ovat ihanan raikkaita, sillä kuvat ovat kekseliäs yhdistelmä värillisiä elementtejä ja värittämättä jätettyjä alueita.

Maailman mahtavin idea, (The Most Magnificent Idea, 2022)

KVALITI, 2023

Kuvitus: Ashley Spires

Suom. Marvi Jalo

Arvostelukappale

Lindsey Kelk: I Heart New York

 

Angela saa poikaystänsä kiinni pettämisestä. Hän hämmästyttää kaikki, mukaan lukien itsensä, lähtemällä äkkilähdöllä New yorkiin. Vähin matkatavaroin Angela saapuu unelmien kaupunkiin, kirjautuu hotelliin ja alkaa viettää suunnittelematonta matkaansa. Ei aikaakaan kun Angela on jo täysin mukana kaupungin sykkeessä. Uusi ihana ystävä, kauniita vaatteita, kimppakämppä ja ei yksi, vaan kaksi upeaa miestä deittailtavana. Yllättäen hän toteuttaa unelmiaan, vaikka päässä pyöriikin monia kysymyksiä, joihin on löydettävä vastaus.

"I was on my third Starbucks venti wet latte on Sunday morning before I was prepared to accept that writing a blog wasn´t going to be as easy as I´d hoped. I stared at the blank white screen waiting for inspiration."s.146

I Heart New York aloittaa Angelasta kertovan I Heart -sarjan. 

Kirja johdattaa hyvin viihteellisen tarinan pariin. Tämä ei tarjoa suuria yllätyksiä, syvällisiä ajatuksia, eikä tummempia vivahteita, vaan täyttä viihdettä jossa keskitytään pitkään meikkeihin, vaatteisiin, deittailuun ja nähtävyyksien ihailuun. 

Sain siis aika lailla sitä mitä halusinkin, kun tartuin tähän kirjaan, jonka hehkutettiin sopivan Sinkkuelämää -sarjan faneille. Tässä tosin ei ole aivan samanlaista mieleenpainuvaa huumoria, tai juurikaan mitään vaikeampien asioiden käsittelyä. Kaikkine Starbucksissa vietettyine hetkineen, merkkilaukkuineen ja miesihanteineen Angela oli melko stereotyyppinen viihdehahmo, joka ei tuo valinnoillaan yllätyksiä lukijan eteen. 

Hyvin kevyestä juonesta, stereotyyppisistä hahmoista, ja yllätyksettömyydestä huolimatta viihdyin kirjan parissa loistavasti. Näin mutkatonta viihdettä kaikkine kauneushömpötyksineen oli hauska lukea. Kirja on myös täydellinen nojatuolimatka New Yorkiin, ja tätä kirjaa lukiessa voi olla varma, että törmää moniin kliseisiin kohtauksiin upeissa nähtävyyksissä, puhutaan deittailun "säännöistä" drinkkien äärellä ja ollaan aika vahvasti ulkonäkökeskeisiä. Jos et siis halua viihteeltäsi näitä asioita, suosittelen pysymään kaukana tästä sarjasta. Minä sen sijaan aion palata kurkkimaan Angelan tulevia matkoja jatko-osien parissa. 

I Heart New York

Harper Collins, 2009

Kansi: Adrian Valencia

s.307

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

 

Lumi Salo matkustelee ympäriinsä avaruudessa töidensä takia. Nyt hänellä on kuitenkin sovittu tapaaminen puolisonsa Solin kanssa. Sol ei ilmaannu paikalle. Pian käy selväksi, että Sol on kadonnut. Lumi päättää etsiä rakkaansa, mutta johtolankoja on vähän. Onko Sol edes kertonut totuuttaa itsestään? Mitä hänen tutkimuksensa oikeastaan koskevatkaan?

"Olen etsinyt muistoista hetkeä, johon olisin voinut tarttua ja kääntää kaiken toisin. Mutta vaikka näkisin sen, menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty."s.254

Kuunpäivän kirjeet on 2100 -luvulle sijoittuvaa scifiä, jossa tapahtumat sijoittuvat lähiavaruuteen kuten Marsiin, kuuhun ja niiden läheisyyteen. Myös Maassa käydään, mutta ihmisten toimien vuoksi huonosti voivaa maata käytetään lähinnä hyväksi, jotta avaruudessa asuvilla olisi paremmat oltavat. 

Kirja maalaa synkän kuvan tulevaisuuden Maasta ja itsekkäistä ihmisistä, joille ei riitä edes yhden planeetan tuhoaminen. Ilo on aika kaukana tämän kirjan tarinasta, jossa joudutaan luopumaan niin paljosta ja yritetään pärjätä. Kaikille ei ole olemassa onnellista loppua, mutta kirja onnistuu kaikesta synkkyydestä huolimatta väläyttelemään toivoa paremmasta. 

Emmi Itäranta on yksi lempikirjailijoistani Teemestarin kirjan ja Kudottujen kujien kaupungin kanssa, mutta tähän kirjaan tarttuminen pelotti silti, sillä scifi ei todellakaan kuulu suosikkigenreihini. Avaruuteen sijoittuvat tarinat ei kiinnosta kirjoina, eikä elokuvina. odotin silti kauniisti kirjoitettua tarinaa, ja halusin myös tämän lukea.

Kauniisti kirjoitetun tarinan sainkin lukea, niin kuin oletinkin, mutta scifin ystävää edes Itäranta ei minusta saa tehtyä. Kiinnostavinta oli lukea Maan tilanteesta, mutta avaruusasiat eivät jaksaneet kiinnostaa. Pidin myös kovasti Lumin työstä kertovista osuuksista. Hän kun on jonkinlainen parantaja, ja sellaiset kiinnostavat minua aina historiallisissa kirjoissa ja fantasiassakin.

Kirjassa on valtavia aiheita, eikä teos ole mikään nopealukuisin, etenkään jos haluaa makustella kauniita virkkeitä ja pohtia kaikkea kirjaan mahtuvaa, jota ei selitetä kovin tarkkaan. Paljon jätetään lukijan itse pohdittavaksi, kirja herättelee monia ajatuksia. Eniten itseäni pohditutti kirjaa lukiessa ihmisten itsekkyys, ja se kenellä on valta valita mikä on oikein ja väärin.

Kuunpäivän kirjeet

Teos, 2020

s.381

Kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

 

Jane Eyre on orvoksi jäänyt tyttö, joka kasvaa sukulaistensa luona. Oltavat eivät ole mukavat, sillä häntä ei kohdella lainkaan tasavertaisesti perheen omien lasten kanssa. Lopulta hänet lähetetään hyvin tiukkaan oppilaitokseen kasvamaan. Siitä huolimatta, että ihmiset Janen ympärillä tuntuvat olevan toinen toistaan kauheampia, kasvaa Janesta hyvä ja fiksu aikuinen. Opettajaksikin hän pääsee. Sitten hän päättää lähteä Thornfieldin kartanoon kotiopettajattareksi pienelle tytölle. Kartanossa Jane tapaa sen isännän, Mr. Rochesterin. Ihmeekseen Jane alkaa tuntea rakkautta tuota yrmeää ja tiukkaa miestä kohtaan. 

""Älä siis tee hänestä hienoimpien tunteittesi, ilojesi ja tuskiesi kohdetta. Hän ei ole sinun luokkaasi, pysy siis lestissäsi ja ole liian ylpeä tuhlaamaan koko sydämesi, sielusi ja voimasi rakkautta sinne, missä sellaista lahjaa ei tarvita ja missä sitä halveksittaisiin.""s.173

Kotiopettajattaren romaani on ollut lukulistallani ikuisuuden. Odotukset sitä kohtaan ehtivät kasvaa valtaviksi. Tällaisiin klassikoihin tarttuminen vaatii vaan juuri sopivan hetken, ja nyt viimein pääsin tämän pariin. Charlotte Brontëlta en olekaan ennen lukenut mitään, mutta hänen sisarensa kirjoittama Humiseva harju oli nuorempana mielestäni aivan ihana. 

Kotiopettajattaren romaani oli hyvä, mutta olisin halunnut pitää siitä enemmän. Janen lapsuus ja nuoruus kaikkine vaikeuksineen ja inhottavine ihmisineen oli kiinnostavaa luettavaa. Pidin myös siitä, että kirjassa oli paljon tapahtumia, draamaa tosiaan riitti. Mutta Mr. Rochesterin ja Janen rakkausjuttu, jota siis kirjassa puitiin pitkään, ei napannut. Minulle ei välittynyt mitään syytä heidän intohimolleen, vaikka sitä kuinka vatvottiin. Minusta he olivat outo pari, enkä löytänyt tästä sellaista tunnelmaa kuin esimerkiksi Humisevassa harju tai Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjoista. Onneksi Jane oli kiinnostava hahmo, sillä muuten kirjan lukeminen olisi ollut kamalaa kahlaamista. Nyt sain sentään nauttia kaikista hurjista, kurjista ja yllättävistä tapahtumista joita hän koki elämänsä aikana. 

Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea tällaista vanhempaa rakkausromaania, jonka teksti on vanhanaikaista, viipyilevää, sellaista tietynlaista kerrontaa, jota löytyy vain näistä vanhoista romanttisista klassikoista. Juonenkäänteet tosin menivät välillä hyvinkin hurjiksi. Etenkin loppu oli varsin dramaattinen.

Aikakauden ajatukset, olosuhteet ja luokkasäätyjen erot olivat suuresti esillä läpi kirjan. 

Kotiopettajattaren romaani, (Jane Eyre,1847)

WSOY, 1915

Suom. Tyyni Haapanen

Päällyksen kuva: Petri Holm

Typografia: Marjaana Virta

s.475

Deb Loughead: Tuhannen tarinan teehuone

 

Puuhuvila odottaa sumuisella Mercer Bayn rannalla. Emma ei ole perinnöstä innostunut, hänen on kuitenkin muutettava äitinsä kanssa. Isoäiti on testamentannut huvilan Emmalle ja äidille, mutta asiaan liittyy yksi mutta. Heidän on asuttava siellä vanhan naisen, Rosalynin kanssa. Emma ei sopeudu ideaan helposti, äiti sen sijaan on heti aivan innoissaan, ja suunnittelee pian jo teehuoneen avaamista yhdessä tämän kanssa. Emma alkaa nähdä kovin kummallisia asioita. Aivan kuin talolla olisi salaisuuksia kerrottavanaan.

"Lauantaiaamu oli sumuinen kuten tavallista. Kun laskeuduin alakertaan aamiaiselle, salin pöydän ääressä istui jo joku. Kello oli vasta kahdeksan, mutta siellä se tyyppi hörppi teetä ja nakersi voihin ja siirappiin kastettua keksiä. Uskomatonta."s.62

Tuhannen tarinan teehuone on nuortenkirja, joka valikoitui luettavakseni ainoastaan nimensä takia. Minun huomioni kun on helppo saada lisäämällä kirjan nimeen teetä houkutukseksi. Odotukset kirjan suhteen eivät olleet suuret, mutta yllätyksekseni pidin tästä paljon enemmän kuin uskoin. 

Kirjan päähenkilöllä on elämässään paljon surua, ja siitä ja varmasti iästäkin johtuen hänellä on menossa aika dramaattinen vaihe. Kirjassa oli siis mökötystä ja kyräilyä, joka ei tosiaan ole minun juttuni. Hiukan tympeästä päähenkilöstä huolimatta nopeatempoista kirjaa oli mukava lukea. 

Sumuisen sateinen ranta, puuhuvila salaisuuksineen ja teehetket herkkuineen loivat sitten taas enemmän minun tyylistä tunnelmaa. Kirjassa myös oli sellainen odottavan jännittävä, hiukan yliluonnollisen oloinen tunnelma, joka piti otteessaan ja sai odottamaan innolla mitä salaisuuksia lopulta paljastuukaan. 

Kirjassa on muutamia Moa Wallinin tekemiä mustavalkoisia kuvia, mutta ne ovat harvassa, eivätkä mitenkään mieleenpainuvia. 

Tuhannen tarinan teehuone, (The Twisting Road Tea Room, 2016)

Stabenfeldt AB, 2016

Suom. Virve Juhola

Kuvitus: Moa Wallin

s.200

Anna Todd: Törmäyksen jälkeen

 

Tessa on saanut hirveitä asioita selville ja kaikki unelmat ja toiveet, jotka hän oli ehtinyt tehdä Hardinin varalla, ovat kaatuneet. Hän on vannonut ettei ikinä anna anteeksi, mutta entä jos rakkaus ei vain lähde pois. Voisiko Hardin muuttua? 

"Ja kyllä minä olenkin ylpeä siitä että olen sanonut vastaan Hardinille enkä antanut heti periksi, mutta samalla minulla on kauhea olo siitä mitä sanoin hänelle eilen. Tiedän kyllä että hän ansaitsi sen, mutta päässäni tykyttää kysymys: Mitä jos hän todella välittääkin minusta niin paljon kuin väittää? Mutta vaikka niin pohjimmiltaan olisikin, en silti usko että se estäisi häntä satuttamasta minua uudelleen."s.57

Törmäyksen jälkeen on toinen osa romanttisesta/eroottisesta nuorten After -sarjasta.

Tässäpä kirja, jota ei ole tiivistetty yhtään. Ensimmäisen osan tapaan tämäkin on täynnä draamaa ja seksiä. Luettavaksi tämä päätyi vain siksi, että pidän elokuvista, jotka on tehty näiden kirjojen pohjalta. Mutta niin kuin ensimmäisenkin kirjan kohdalla, myös tämä on huomattavasti huonompi kuin elokuva. 

Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Teksti on helppolukuista, kirja etenee mukavasti, ja siinä on hauskoja kohtauksia. Hardinin ja Tessan välillä on välillä jopa lempeyttä, hauskuutta ja huumoria, vaikka edelleen heidän yhdessäolonsa lähinnä ihmetyttää, ja Hardinin käytös ällöttää. Tässä myös tapahtui huomattavasti enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Silti pariskunnan riidat ja sopimiset alkavat kirjan loppupuolella tulla jo korvistakin ulos. Tämä sarja todella kaipaisi hurjaa tiivistämistä. 

Hardinin tekemät paljastukset eivät tee hänestä mitenkään helpommin lähestyttävää ja rakastattevampaa ihmistä, vaikka Tessan käytöksestä niin voisi kuvitellakin, vaan entistä ällöttävämmän. Pienen pieniä parannuksen tapaisia on kuitenkin nähtävissä, mutta kyllä jatko-osien aikana pitäisi aika suuria asioita tapahtua, että voisin ymmärtää tämän parin välistä rakkautta. 

Törmäyksen jälkeen, (After We Collided, 2014)

Otava, 2015

Suom. Johanna Rossi

s.649