L.K. Valmu: Poika -Murha seitsemännellä luokalla

 

Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa. Hän saa ystäviä ja kuulee Teemu Vallasta, mutta poika on kuollut. Teemu on kuollut kesällä insuliinin yliannostukseen mökkireissulla. Moni koulun opettajista oli mukana tuolla mökkireissulla ja tunnelma koulussa on hieman omituinen tapauksen takia. Kun Hege tutustuu paremmin Teemun entiseen parhaaseen kaveriin Eliaan, herää hänen päässään ajatus siitä, oliko Teemun kuolema kuitenkaan onnettomuus. Elia kun tuntuu asiasta olevan eri mieltä. Kaksikko päättää hieman tutkia asiaa, eihän siitä mitään haittaakaan voisi olla?

"Hege tuijotti muistikirjaansa. Hänellä oli koko elämänsä ajan ollut pahvikansilla varustettu musta kirja. Tämä oli numero seitsemän. Jokainen niistä oli kulkenut hänen laukussaan, taskussaan tai repussaan siihen asti, kunnes viimeinen sivu oli täynnä."s.61

Poika aloittaa yläasteelle sijoittuvan dekkarisarjan, joka on suunnattu nuorille, mutta toimii niin nuorten kuin aikuistenkin luettavana. Päähenkilöt ovat noin kolmetoistavuotiaita, mutta myös monen aikuisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. 

Tässä on kaikki toimivan murhamysteerin ainekset. Kiinnostava alkuasettelu, poika kuolee mökkireissulla onnettomuuden seurauksena, mutta epäilykset murhasta heräävät. Epäiltyjä on kaikki mökillä olleet. Motiiveja voisi löytyä moneltakin kunhan hiukan kaivellaan. tapausta tutkii tahollaan niin ammattilaiset kuin yläastelaiset nuoretkin. Lukijalle vihjaillaan monen epäillyn motiiveja. Dekkarina siis toimiva kokonaisuus, kun kaikki herättävät epäilyjä, mutta ihan hyvin salaisuudet pysyvät loppuun saakka.

Myös Hegen menneisyydestä vihjaillaan asioita, jotka herättävät mielenkiinnon, mutta asioista ei sen enempää paljasteta ainakaan tässä osassa. Jotain odetettavaa jäi siis jatko-osiinkin. 

Kirja on loppujenlopuksi aika hidastempoinen. Hahmoja on paljon, ja tarinaa kerrotaan monesta näkökulmasta. Niinpä kovin vahvaa tuttavuutta ei ehdi tekemään kenenkään kanssa. Itselläni meni alussa nimetkin jo niin sekaisin. Alusta onneksi löytyy lista koulun opettajista, mutta toki heillä on kirjassa oppilaiden keksimät lempinimet, mikä häiritsi huonoa nimimuistiani entisestään. 

Pidin kirjasta kyllä, mutta se ei missään kohtaan herättänt suuria tunteita, eikä jää mieleen pyörimään. Eli ihan perus kiva dekkari, ilman mitään sen suurempaa. Plussaa kuitenkin siitä, että nuorillekin tehdään koulumaailmaan sijoittuvia dekkareita, tälläisia ei usein tule vastaan. 

Poika -Murha seitsemännellä luokalla

Karisto, 2017

Kansi: Lasse Rantanen

s.293

Markku Pietikäinen: Painajainen leirikoulussa

 

Ville, Jussi ja Emma ehtivät jo huolestua, kun ankea opettaja ilmoittaa leirikoulun peruuntumisesta. Mutta nuoret saavat opettajan suostuteltua uuteen suunnitelmaan ja leirikoulu tapahtuu sittenkin. Luokka lähtee vanhalle maaseutukoululle, jossa isäntänä toimii omalaatuinen taiteilija. 

Rento leirikoulumeininki muuttuu nopeasti uhkaavaksi, kun alkaa tapahtumaan hyvin vaarallisia asioita. Vanhalla myllyllä tapahtuu karmea onnettomuus, ja sen jälkeen kukaan ei ole enää turvassa. Leiriläiset huomaavat taiteilijan olevan vaarallinen. Voiko kukaan heistä enää pelastua?

"Jussi mietti, voisiko traktorimiehelle antaa jonkinlaisia hätämerkkejä. Huutaa ei voinut: äänet eivät yltäisi traktorimiehen korviin, mutta mielipuoli Kolu kuulisi ne varmasti."s.78

Painajainen leirikoulussa on nuorille suunnattu jännityskirja/dekkari.

Tässäpä tällainen koululaisten maailmaan sijoittuva suljetun paikan jännäri, jossa nuoret saavat osoittaa ryhmätyötaitojaan, ja jollaivat he onnistu, kaikki kuolee vuorollaan. Kuulostaa hyvältä. Kirjakin on sellaista nopeaa luettavaa, eikä sen pituuden pitäisi pelottaa vähemmän lukevaakaan nuorta. 

Jännitystä riittää, kun porukkaa katoaa yksi kerrallaan hurjan taiteilijan toimesta. Pelastusyrityksiä pohditaan ja kaikenlaista ehditään kokeilla ennen kekseliästä loppuratkaisua, joka tosin oli minulle vähän pettymys. 

Tämä oli jo toinen tänä vuonna lukemani koulumaailmaan sijoittuva nuorille suunnattu jännityskirja, mutta tämäkään ei vakuuttanut minua. Ihan kelvollinen tarina, nopeaa luettavaa ja kivasti jännitystä, mutta ei herättänyt minussa juurikaan mielenkiintoa. Hahmot jäävät melko kasvottomiksi tyypeiksi, jotka ovat keskenään liian samanlaisia, ja helposti unohdettavia. 

Painajainen leirikoulussa

Tammi, 2008

Kansi: Jussi kaakinen

s.168

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula

 

Flavia de Luce on odottamassa suuren seurueen kanssa juna-asemalla. Hänen äitinsä tuodaan monien vuosien jälkeen takaisin kotiin. Juhlallinen tilaisuus muuttuu kuitenkin hyvin nopeasti, sillä paikalle saapuu mies, joka sanoo Flavialle jotakin kummallista, jonka tarkoitusta Flavia ei ymmärrä. Flavialla ei ole mahdollisuutta selvittää asiaa sen enempää, sillä mies kuolee jonkun työnnettyä hänet junan alle. Niimpä Flavian ajatukset askartelevat jälleen uuden henkirikoksen parissa.

"Mikään ei piristänyt Gladysia niin paljon kuin takakautta livahtaminen. Olimme tehneet niin yhdessä monen monituista kertaa, ja luulen että se sai tästä uudesta mahdollisuudesta ilkikurista nautintoa."s.136

Kuolleet linnut eivät laula on kuudes osa Flavia de Luce -dekkarisarjasta.

Tämäpä vasta olikin kiinnostava osa tätä sarjaa. Flavian perhettä koskevat salaisuudet selvisivät melkoisella ryminällä, kun kaikissa aiemmissa osissa on vain hienovaraisesti hiukan vihjailtu. Yllätyin siitä, kuinka nyt sitten jo tässä vaiheessa sarjaa salaisuudet kerrottiin, mutta sille oli syynsä. Flavian elämässä puhaltaa selkeästi aivan uudet tuulet seuraavassa osassa. 

Flavia on hahmona kiinnostava, sillä hän on samaan aikaan hyvin viisas kemisti, mutta myös 12-vuotias lapsi, jolla ideat lähtevät välillä laukalle. Tässä kirjassa tuleekin hänen lapsen ajatukset kirkkaasti jälleen esiin, kun hän meinaa tehdä valtavan kemiallisen työn. 

Jälleen Bradleyn kaunista kieltä oli ilo lukea. Tarina viilettää eteenpäin takkuamatta. Flavia kiitää seikkailussa mukana ja ratkoo perheensä surullisia salaisuuksia kauniissa Bishop´s Laceyn maalaismaisemissa. 

Kuolleet linnut eivät laula, (The Dead in their Vaulted Arches, 2014)

Bazar, 2017

Suom. Maija Heikinheimo

s.335

Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa

 

Umbrovian prinsessa Gigi on joutunut pakenemaan perheineen Keloburgin satamakaupunkiin, jossa asuu salakuljettajia, merirosvoja ja nyt ilmeisesti myös ihmissusia. Hetken kuninkaallinen perhe saa olla turvassa peitenimiensä takana, kunnes heidän kotiinsa heitetään pommi. Gigi päätyy hurjaan pelastusseikkailuun ystävänsä Henryn kanssa.

"Henryn kanssa minä olin päässyt myös kaupungin toisiin osiin. Kauppiaat tunsivat Henryn ja luottivat hänen vietäväkseen monenlaisia paketteja, myös arvokkaita ja arveluttavia."s.47

Kerjäläisprinsessa on ensimmäinen osa Gigi & Henry -trilogiasta.

Kerjäläisprinsessa on lapsille ja nuorille suunnattua steampunkia. 1800-luvulle sijoittuvassa vaihtoehtohistoriassa seikkailu muuttuu välillä hyvinkin vaaralliseksi ja jännittäväksi. 

Tarinaan mahtuu tiedemiehiä ja heidän keksimiä omaperäisiä härpäkkeitä, ihmissusia, ja ilkeitä, vallanhimoisia roistoja, mutta pääosaan pääsevät nuoret Gigi ja Henry. Hahmoihin on ehditty saada mukavasti syvyyttä näinkin lyhyeen kirjaan ja varmasti jatko-osissa heihin tutustutaan entistä paremmin. Itse tarina on oikein mukava, nopeatempoinen seikkailutarina, jossa räjähtelee ja paukkuu. Ei tämä kuitenkaan herättänyt sen ihmeempiä tunteita.

Tämä ei ole pitkä kirja. Kirjaan luotua maailmaa ja sen erikoisuuksia ei siis ehditä kovin tarkkaan selitellä, mutta asiasta kiinnostuneille löytyy kirjan lopusta monen sivun mittainen selostus siitä, miksi kirjan maailma näyttää siltä miltä se näyttää. Häpeäkseni täytyy sanoa, ettei lopun selostus avannut minulle yhtään mitään, sillä minä kaipaan selostukset tarinan lomassa kerrottuna, eikä minun tee mieli lukea selostustyylistä tietopakettia varsinaisen tarinan jo päätyttyä. 

Kerjäläisprinsessa

Karisto, 2012

Kansi: Sára Köteleki

s.188

Tapani Bagge & Jusa Hämäläinen: Tahvon ja Bellan keväthuuma

 

Jäät ovat lähteneet ja kevät saapuu majakkasaarelle. Tahvo ja Bella innostuvat keväästä ja muuttolintujen pesäntekoa katselessaan he päättävät, että oma pesä olisi heistäkin mukava. Tottumattomalle kaksikolle pesäpaikan valinta on hankalaa, mutta lopulta Tahvo saa rakennettua mukavan pesän. Yllättäen pesästä löytyy myös muna, joka on tietysti haudottava. Vaaroja uhmaten Tahvo ja Bella ryhtyvät töihin, jotta munasta kuoriutuisi kaunis lintu.

Tahvon ja Bellan keväthuuma on suurin, värikkäin kuvin kuvitettu tarina, joka sijoittuu majakkasaarelle. 

Kirja sisältää vauhdikkaan tarinan, jossa juonenkäänteitä riittää. Tarinan kautta päästään kurkistamaan lintujen arkeen, johon Tahvo ja Bellakin tutustuvat tehdessään pesän, ja hautoessaan siihen ilmestyneen munan. Linnun elämään myös kuoriutumisen jälkeen päästään kurkistamaan. Tahvo ja Bella ottavat oppia oikeilta linnuilta, sillä he itse ovat kissa ja koira, jotka eivät tiedä pesän rakentamisesta mitään. Siinä samalla pieni lukijakin saa oppia uutta lintujen elämästä, ja mahdollisista vaaroista joita linnut ovat oppineet välttämään. 

Kirjan kuvitus vie suurimmaksi osaksi majakkasaaren kivikkoisille rannoille, joille linnut tekevät pesiään. Kallioita ja merimaisia mahtuu monta kirjaan, mutta heti alusta löytyy myös kaunis, tunnelmallinen kuva majakan sisältä. 

Tahvon ja Bellan keväthuuma

KVALITI, 2023

Teksti: Tapani Bagge

Kuvat: Jusa Hämäläinen

Arvostelukappale

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli

 

Katrilla on hevostila, jossa töitä riittää aamusta iltaan. Sukulaiset eivät ota häntä tosissaan, ja seurustelurintamallakin voisi olla iloisempaa. Asiakkaat tuovat hevostensa lisäksi tilalle omat ongelmansa ja suunnilleen rekkalastillisen hoitotarvikkeita. Rahaahan nämä ärsyttävät asiakkaat eivät silti firmalle suuria summia tuo, eikä Katri kylve rahassa. Niinpä kun serkku pyytää, että Katri ottaisi hänen teini-ikäisen tyttärensä tilapäisesti asumaan luokseen, suostuu Katri, vaikka ei tiedä osaako olla tytön kanssa mitenkään. Serkku kuitenkin lupaa sievoisen summan rahaa majoitusta vastaan, joten homma on sovittu.

"Äiti-ihminen varmasti ilahtuu ajatuksesta, että minulle on tärkeämpää järjestää tilat elinkelpoisiksi hevosten loimille kuin hänen jälkeläiselleen. Tämä kaikki menee nyt joka askeleella ihan päin persettä. Pitäisi olla vain hiljaa."s.51

Kottikärrykaruselli valikoitui lukulistalleni hevosaiheensa takia. Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja Veera Niemiseltä, mutta ei varmasti jää viimeiseksi, sillä kirjoitustyyli on niin hauska ja vetävä, että uskon pitäväni hänen muistakin kirjoista, vaikka eivät hevosjuttuja sisältäisikään. 

Katrin suhdetta sukuunsa, hevosyrittäjyyden varjopuolia ja muita murheita käsitellään kirjassa huumorin kautta. Hahmoista löytyy paljon kärjistettyjä karikatyylisiä tyyppejä, jollaisista en yleensä pidä, mutta tähän kirjaan ne sopivat, eivätkä tunnu yhtään äryttäviltä. 

Vaikka kirjaa lukiessa useasti naurattaa kun tilanteet menevät hassuiksi ja asioista vitsaillaan, on siinä silti myös paljon sellaista lämmintä samaistuttavaa tunnelmaa. Elämää hevosten parissa kuvataan tietysti paljon, mutta ei tätä lukiessa tarvitse edes tietää mitään hevosista, tämä on silti oikeen hyvää suomalaista viihdettä. 

Kottikärrykaruselli

Tammi, 2022

Päällys: Timo Mänttäri

s.234

Siiri Enoranta: Kesämyrsky

 

Andrew on korviaan myöten ihastunut Josh Royhin, eliittikoululaiseen ja Nokisiipi -jengin johtajaan. Niinpä Andrew odottaa parasta kesää ikinä, kun hänen isänsä kutsutaan Joshin kotiin töihin, ja Andrew pääsee mukaan. Joshin sisko Penelope on joutunut näkemään koko kaupunkia kuohuttaneen murhan, ja nyt tyttö on aivan poissa tolaltaan. 

Kesä etenee nopeasti upealla huvilalla, ja pikku hiljaa niin nuorten kuin aikuistenkin salaisuudet alkavat selvitä.

"Andrew ei sanonut mitään. Hän siveli altaan sinistä pohjaa sormenpäillään, Penelope erotti sen juuri ja juuri kuuttomassa yössä. Heidän välillään oli ainakin kaksi jaardia. Penelope oli villipeto, ja Andrew yritti olla kesyttäjä, mutta häntä ei kesytettäisi."s.72

Kesämyrsky kiinnosti monestakin syystä, eliittikoululaiset, upea huvila, selvittämätön murha ja henkilöt joilla on paljon salaisuuksia. Kaikki tämä kuulosti hyvältä. Lisäksi kirja on ulkoisestikin niin tyylikäs, että houkutus tarttua siihen on suuri. 

Kirjan alussa olin heti varpaillani ja pohdin, että onkohan tämä sittenkään minua varten, kun alettiin puhua lentureista, joilla varakkaammat ihmiset liikkuivat. Minua ei nimittäin jaksa kiinnostaa juurikaan minkäänlaiset koneet tai vempeleet. Tämä ei ehtinyt huolestuttaa kauaa, sillä lenturit jäivät nopeasti taka-alalle ja eliittinen huvilaelämä alkoi. 

Kirjan tarina kulki polveillen. Asioista vihjailtiin paljon kertomatta suoraan totuutta lukijalle. Välillä tuntui, että seuraavaa tiedonmurua sai odottaa ikuisuuden, mutta kyllähän kaikki sitten lopulta paljastettiin. Kirjan polveilevaa ja kaunista kieltä on mukava lukea, ja olihan tässä sellaista kiinnostavaa synkkyyttä.

Kirjan hahmot ovat vielä lapsia ja nuoria, vaikka lukiessa ei siltä tuntunutkaan, kun koko ajan oli menossa hurjat valtataistelut ja manipulaatiot. Kirjan tapahtumat menevätkin aika hurjiksi välillä. Hahmot ovat hyvin laskelmoivia pohdiskelijoita, ilkeitäkin.  

Kesämyrsky

WSOY, 2020

Kansi: Riikka Turkulainen

s.285

Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla

 

Norfolkin rannoilta löydetään sattumalta luita. Paikalle kutsutaan poliisin lisäksi myös arkeologi Ruth Galloway, joka on tottunut auttamaan poliisia tämän kaltaisissa tapauksissa. Luiden asennoista ja muista yksityiskohdista nimittäin paljastuu, ettei kyseessä ilmeisesti ole onnettomuus. Kaikki viittaa toisen maailmansodan aikaan. Mitä Norfolkissa tapahtui silloin? Onko huhuista  Saksalaisten maihinnoususta sittenkin jotain perää?

Ruth heittäytyy innolla tutkimukseen, vaikka äitiyden tuomat paineet kasaantuvat.

"Yöllä ajaessa tuntuu, että on matkalla tyhjyyteen, että on eristyksissä, haavoittuvainen, suojaton uhri mereltä hyökkääville armottomille tuulille, jotka, kuten paikalliset tapaavat ylpeinä sanoa, saapuvat suoraan Siperiasta."s.61

Jyrkänteen reunalla on kolmas osa Norfolkiin sijoittuvasta, argeologi Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Pidin kyllä kahdesta aiemmastakin osasta, mutta vasta nyt tämän kolmannen kohdalla tuntui siltä, että pääsin kunnolla sarjan imuun. Hahmot ovat nyt käyneet tarpeeksi tutuiksi, ja kiinnostus heidän elämästään on syttynyt. Uskonkin, että nyt lukutahti sarjan parissa tulee olemaan nopeampi.

Norfolkin hyytävät maisemat tekevät ihastuttavan tunnelman kirjaan. Huhtikuisen lumimyrskyn sattuessa jännitystäkin saadaan, niin että itse tilanne menee melkein hyytävämmäksi kuin sää. Norfolk onkin paikkana niin kiinnostava, että siitä kertovat ykistyiskohdat ovat mahtavia. Tällä kertaa päästään tutustumaan alueeseen, jonka meri on pikku hiljaa valtaamassa itselleen. 

Luulöydös aloittaa tietysti jälleen kiinnostavan historiaan sijoittuva tutkimuksen, jossa selvitetään mitä noina menneinä päivinä tapahtui, mutta pian poliisi joutuu tutkimaan myös nykypäivän rikoksia, joilla saattaa olla yhteys tuohon kauhistuttavaan luulöytöön. Rikostarina oli oikein kiinnostava, jännitystä riitti tällä kertaa monessakin kohdassa.

Jyrkänteen reunalla, (The House at Sea´s End, 2011)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.348

Karoliina Tervonen: Kirjokansi

 

Kurjenpahkan kylässä asuu turhamainen, ylellisyyttä rakastava neiti Holmberg. Neidin elämästä ei lahjoja puutu, sillä viekkaudellaan hän petkuttaa monia kosijoita, ja taskuvaraskin hän on. Kaikista ylellisyyksistä huolimatta neiti toivoo saavansa vielä paljon lisää kaikkea, upeita vaatteita, rahaa, herkkuja, oikeastaan kaikkea mitä mielikuvitus vain keksii. 

Eräänä päivänä neidin ylellisessä elämässä tapahtuu täyskäännös. Aina niin turvallinen Kurjenpahka täyttyy yllättäen pedoista, jotka tuhoavat kaiken. 

Neiti Holmberg pakenee ja päätyy seikkailuun. Matka erikoisen seurueen kanssa suuntautuu kohti Pohjoista, jossa neiti aikoo tulla rikkaammaksi kuin kukaan ikinä. 

"On yleisesti tiedossa, että jonkin maagisen ja loitsunalaisen kuvaaminen on lähes mahdotonta, joten todettakoon vain, etteivät pedot muistuttaneet sen vähempää miestä kuin suttakaan."s.58

Kirjokansi herättää kansanperinteen tarinat eloon vauhdikkaassa seikkailukirjassa. 

Neiti Holmberg on ihastuttavan tuoreen tuntuinen hahmo fantasiakirjassa, sillä tällä naisella ei ole kaikkia mahdollisia taitoja selvitä luonnon armoilla, varsinkaan kun matkan varrella vilahtelee jos jonkinlaisia myyttisiä hahmoja. On myös piristävää vaihtelua, ettei kirjan päähenkilö ole läpeensä hyvä ja ystävällinen kaikkia kohtaan, vaan onkin pinnallinen seurapiirineiti, joka välittää tulevista rikkauksistaan huomattavasti enemmän kuin seurueestaan. 

Kirjan kieli on kaunista. Seikkailun ohella kuvataan kaunista luontoa, kohtadaan myyttisiä hahmoja, ja tutustutaan pikkuhiljaa retkiseurueeseen, jonka jäsenet ovat monipuolisia ja kiinnostavia. Itse neiti Holmbergistakin saamme kuulla pieniä uusia asioita kirjan edetessä. 

Pidin tästä kirjasta. Retki lumisten maisemien halki kohti Pohjoista oli jännittävä, Kalevalastakin tutut elementit yhditettynä tähän hurmaavaan retkiseurueeseen piti mielenkiinnon yllä. Kirja myös osasi yllättää monessakin kohdassa, eikä loppukaan ollut kovin ennalta-arvattava.

Kirjokansi

HAAMU, 2023

Kansi: Maya Hahto

s.227

Arvostelukappale