Seita Rönkä: Kaksoisjoen kartanon kummituskierros

 

Reetta joutuu lomalle Kaksoisjoen kartanoon. Lumihankien keskellä talvehtiva kartano ei ole hänelle mieluinen lomakohde. Pikku hiljaa kartano omituisine huoneineen alkaa kuitenkin kiinnostaa, ja hevostallilla on mukava käydä katsomassa hevosia, vaikka Reetta ei itse olekaan varsinainen heppatyttö. 

Entistä jännittävämmäksi loma muuttuu kun Reetta saa kutsua ystäviä kartanoon ja he pääsevät yhdessä mukaan järjestämään kartanon kummituskierrosta. Kaikki ei tunnu olevan kohdillaan, sillä Reetan ympärillä pyörii omituista porukkaa, eikä heillä tunnu olevan hyvät mielessä. Lisäksi kummituskierroksella taitaa kulkea ihka oikea kummitus. 

"Aulasta lähti tosiaan kaksi portaikkoa, yksi kummallakin puolella. Kun Reetta katsoi niiden välistä suoraan ylöspäin kohti Wivin valtakuntaa, hän näki kaiteen, joka tuntui leijailevan aavemaisesti tyhjän päällä. Puutuet näyttivät aivan liian ohuilta kannattelemaan kokonaista kartanoa hartoillaan."s.23

Kaksoisjoen kartanon kummituskierros tarjoaa toimintaa ja jännitystä kummitusten ja hevosten parissa. Lapsille ja nuorille sopiva kirja etenee nopeasti. Kirja ei ole kovin pitkä, eikä monimutkainen, joten se sopii hyvin myös ala-asteikäisille lukijoille. 

Kirjan miljöö on ihana. Minä viettäisin enemmän kuin mielelläni lomaa Kaksoisjoen kartanossa, tosin en ehkä osaisi suhtautua kummituksiin yhtä tyynen sankarillisesti kuin kirjan päähenkilö, joka onkin reipas nuori, vaikka murjotus välillä meinaakin ottaa vallan. Kirjan kummitus ei ole kovin leppoisan oloinen, mutta jännittävät kohtaukset eivät ole mielestäni kuitenkaan liian pelottavia nuoremmille lukijoille. Tunnelma ei ehdi kiristyä liikaa kirjan nopean temmon ansiosta. 

Pidin erityisesti kartanon tunnelmasta, siitä miten uskottavasti kylmän lumiset maisemat tulivat esiin kirjassa. En tiedä tuleeko tälle kirjalle jatkoa, mutta pidin siitä, että asiat ratkesivat kokonaisuudessaan niin, ettei jatko ole pakollista, mutta kuitenkin niin, että jatko kiinnostaa jos sellaista tulee. Minun makuuni kirjassa olisi voitu hiukan enemmänkin tutustua päähenkilöön, hänen kavereihinsa ja Wivin tarinaan.

Suosittelen kirjaa etenkin niille, jotka ovat pitäneet Kavionjälkiä sydämessä .-kirjasarjasta, sillä tässä on paljon samoja elementtejä, kuten hevoset ja kummitukset. Myös tässä pohditaan mitä aikoinaan kuolleelle naiselle todellisuudessa tapahtui. 

kaksoisjoen kartanon kummituskierros

Haamu, 2023

Kannen kuvitus: Miranda Mord

s.146

Arvostelukappale

Seita Rönkä: Kalmanväen kestit

 

Koutamäellä noituutta opiskeleva Lone on viimein päässyt opinnoissaan niin pitkälle, että Katariina antaa hänelle oikeita tehtäviä hoidettavaksi. Noituutta koskevan salaisuuden kanssa eläminenkään ei ole enää yhtä raskasta kuin ennen, sillä Oliver on saanut selville lähes kaiken.

Loppusyksy ei hyvin sujuvista opinnoista huolimatta suju rauhallisesti, sillä Katariina odottaa jännittävien kalmanväen kestien alkamista, ja joku tuntuu olevan selvillä Katariinan ja Lonen noitataidoista, sillä he löytävät pelottavia todisteita. Joku yrittää selvästi sabotoida heitä. 

"Koska Mustalla oli tapana joskus vähän elostella yliluonnollisilla taidoillaan, kuulostelin myös ihmiskorvillani. Yksikään lintu ei laulanut, tuuli humisi hiljaa ja maa raksahteli jalkojemme alla. Kaarna ratisi aivan kuin joukko oravia olisi juossut runkoa ylös alas, sitten oli hetken rikkumattoman hiljaista."s.10

Kalmanväen kestit on kolmas osa Koutamäki -sarjasta.

On syksy. Illat pimenee ja kuura kovettaa maan. Jokavuotiset kalmanväen kestit lähestyy. Näitä kestejä odotellaan läpi kirjan suurella jännityksellä. Lone avustaa kestien järjestämisessä, toteuttaa Katariinan omituisia pyyntöjä, vaikka ei saa kuulla lähes mitään kesteistä, ennen kuin näkee ne omin silmin. Näin ollen myös lukija saa jännittää yhdessä Lonen kanssa, sillä lukijallekaan ei kerrota yhtään sen enempää tästä mystisestä juhlasta. 

Kalmanväen kestit tarjoaa vauhdikkaan tarinan, jossa riittää jännitystä. Tällä kertaa sai dekkarimaiseen tyyliin epäillä monia kyläläisiä ja arvailla kuka on ilkeän pahanteon takana. 

Tarina etenee nopeasti ja teksti on helppolukuista. Kaiken toiminnan keskeltä löytyy myös tunteita. Rakkautta/ihastumista ei ole täysin unohdettu tästäkään sarjasta. Mutta enempää paljastamatta voin sanoa, että tähän sarjaan se on tuotu melko omaperäisesti ja kiinnostavasti. 

Tämä kolmas osa yllätti monella juonenkäänteellään ja lähtee viemään tarinaa aika yllättävään suuntaan. Innolla odotan saanko kuulla vielä lisää Lonen tulevista seikkailuista. 

Lue myös: Koutamäen noita ja Loitsun voima

Kalmanväen kestit

Haamu, 2021

Kannen kuvat: Marjo Nygård

s.206

Arvostelukappale

Seita Rönkä: Loitsun voima

Kesä on ohi ja normaalia lämpimämpi syksy alkanut. Lonen syksy on kiireinen. Uusi kouluvuosi on alkanut, mutta samalla hän myös opettelee noituutta Katariinan kanssa. Vapaa-ajallaan hän haluaa olla Mustan kanssa. Noitaopinnot tuntuvat edistyvän mukavasti, mutta kun kalmanväkeä alkaa liikkua alueella runsaasti, haluaa Lone vauhdittaa opintojaan. Kalmanväki on tullut hakemaan jonkun aliseen, eikä Lone ole valmis luopumaan kenestäkään tutustaan.
Ongelmia tuottaa myös kyläläiset, jotka ovat hyvin uteliaita ja haluavat tietää enemmän kummallisesta Katariinasta ja tämän hevosesta.

"Kun oli käynyt läpi sellaisen elämää ja maailmankatsomusta ravistelevan mylläkän, mitä minä olin kokenut menneenä kesänä, ei oikeastaan yllättynyt oudoista näyistä. Kalmanväki ei ollut pelottanut minua ensimmäisellä kerralla, eikä se pelottanut minua nytkään." s.9

Loitsun voima jatkaa Koutamäen noidasta tutun Lonen tarinaa.
Yllätyin iloisesti kun kuulin, että Lonen tarina saa jatkoa. Ihastuin sarjan ensimmäiseen osaan, sillä se oli mukava sekoitus heppa- ja fantasiakirjaa. Sama tyyli jatkui myös tässä toisessa osassa. Tällä kertaa noitajuttuja, ja muuta yliluonnollista esiteltiin enemmän, ja ensimmäisestä osasta tuttu nuoren tytön tavallinen arki jäi paljon pienempään osaan.

Loitsun voima etenee vauhdilla. Luvut ovat lyhyitä, ja nuoremmillekin lukioille sopivan helppoja. Kirja on aika lyhyt, ja tapahtumia on monta, joten vauhtia on pakko olla. Runsaat ja vauhdikkaat tapahtumat alkavatkin heti ensimmäisessä luvussa. Onneksi myös kaunista pikkukylän luontoa, syksyn kauniita värejä, ja sumuisia syysaamuja mahtui mukaan.

Ensimmäisessä osan luettuani harmittelin kuinka etäiseksi kylään kesätöihin saapunut Oliver jäi, mutta tässä kirjassa häneen tutustuttiin paremmin. Nyt hän vaikuttaa kiinnostavalta, hieman mystiseltä tyypiltä, jolla saattaa olla monta salaisuutta. Vieläkin siis jäi salaisuuksia ratkomatta ja noitajuttuja oppimatta, joten toivottavasti sarja Lonen seurassa vielä jatkuu, vaikka jollakin ihanan lumisella talvikirjalla.

Lue myös: Koutamäen noita.


Loitsun voima
Haamu, 2020
Kannen kuvitus: Marjo Nygård
s.191
Arvostelukappale

Seita Rönkä: Koutamäen noita

Lone on tyttö, joka asuu pienessä Koutamäen kylässä. Yksikseen viihtyvä Lone saa kesäänsä jännitystä kun kylään muuttaa kaunis juoruja herättävä nainen. Naisen tyly käytös saa huhumyllyn hurjimmilleen ja pian naista epäillään jo noidaksi. Lone ei juoruista piittaa ja tutustuu naisen omistamaan upeaan ja viisaaseen hevoseen.
Lonen kesä täyttyy jännittävistä päivistä upean hevosen, mielenkiintoisen naisen ja kesätöitä kylässä tekevän komean pojan kanssa. Lone huomaa pohtivansa mitä salaperäinen nainen salailee niin tarkoin.

Koutamäen noita on kiva sekoitus nuorten heppa- ja fantasiakirjaa. En ole vuosiin lukenut ainuttakaan heppakirjaa, sillä harvemmin vastaan tulee yhtään, joka sopisi hieman vanhemmille lukijoille. Koutamäen noidassa hevosjuttuja on saatu mukaan sopivasti ja tarina sopii silti muillekin kuin perheen pienimmille.

Koutamäen noita on kesäinen kirja, jossa taikuus ja noituus on tuotu hienosti nykyaikaan. Liikaa fantasiaa kirjassa ei kuitenkaan ole ja kirja vaikuttaakin paikoitellen kertovan tavallisen nuoren tytön elämästä. Lone on ihana hahmo ja pidin hänestä heti. Hänen yksinäinen luonteensa sopii kirjan tunnelmaan loistavasti.

Rönkä kuvailee kirjan hahmoja aika vähän, mutta siitä huolimatta kaikki hahmot Oliveria lukuunottamatta ovat eläväisiä ja heistä saa hyvän otteen. Oliver jäi itselleni mysteeriksi. En vielä kirjan lopussakaan tiennyt minkälainen hän on, muuta kuin ulkonäöltä. Tämän takia Lonen ja Oliverin väliset kohtaukset eivät olleet kirjan parasta antia.

Tämän kirjan tunnelmissa on mukava odottaa tulevaa kesää ja juhannustaikoja.


Koutamäen noita
Haamu, 2018
s. 223
Kannen kuva: Marjo Nygård
Arvostelukappale