maanantai 14. tammikuuta 2019

Kaarina Griffiths: Punainen piru ja musta enkeli


Heli on kesätöissä vanhainkoti Onnelassa. Onnela on ihana huvila maalaismaisemissa. Vanhuksista välitetään ja heidän toiveitaan yritetään toteuttaa. Juhannuksen aikoihin Onnelassa alkaa tapahtua kummia, mutta tapaukset tuntuvat alkuun niin pieniltä, etteivät työntekijät halua kertoa asiasta poliiseille. Kaikelle on varmasti ihan looginen selitys, vaikka kaikki eivät sitä usko. Alkaa kiertää huhu mustasta enkelistä, joka haluaa pahaa. Pian asiat mutkistuvat niin pahasti, että poliiseihin on viimein otettava yhteyttä. Mitä Onnelassa oikein on meneillään?

Sain eräänä päivänä sähköpostiini Punaisen pirun ja mustan enkelin. Kirjan kansi oli niin houkuttelevan pelottava ja milenkiintoinen, että aloin lukea kirjaa, sen enempää sen aiheeseen tutustumatta. Ehkä olisi kannattanut hieman tutustua tarkemmin, sillä en ihan saanut sitä mitä odotin kannen ja nimen perusteella. Odotin nimittäin jotakin yliluonnollista kauhutarinaa, mutta dekkarihan kansien välistä paljastuikin.

Kirjassa on painava aihe, (Puna-armeijan hyökkäykset Saksaan) mutta se on silti tyyliltään kevyt ja nopea, sillä loppujenlopuksi aiheesta puhutaan kirjassa vähän ja leppoisat kesäiset teemat vievät voiton. Suomen kesä on kuuma ja vanhainkodissa juhlitaan juhannusta. Tulevaa kesää silmällä pitäen voisin suositellakin tätä kirjaa kesäkirjaksi, jos kaipaa kevyttä dekkaria, jossa on runsaasti dialogeja.

Kirjassa vallitsee rento ja humoristinen tunnelma, vaikka Onnelassa tapahtuukin kaikenlaista ikävää. Työntekijät tuntuvat olevan asukkaiden kavereita ja alkoholia uppoaa työntekijöiden kurkkuihin vaikka seuravaana aamuna olisi oltava työkunnossa. Eipä itse asukkaatkaan ole mitään puhtoisia mummeleita, vaan riitoja, kannabista, uhkapelejä ja suhteita tuntuu löytyvän vähän jokaisesta huoneesta. Kaikilla tuntuukin olevan omat salaisuutensa.


Punainen piru ja musta enkeli
Taika Tales, 2018
s.263
Kirja saatu kustantajalta

torstai 10. tammikuuta 2019

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut


Harriet Westaway on rahapulassa, ja se tuottaa ongelmia ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaisi pysyä hyvissä väleissä oman terveytensä vuoksi. Yhtenä päivänä Harriet saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen saavan perintöä kuolleelta isoäidiltään. Uutinen on toki mahtava ja auttaisi Harrietia monessa elämän vastoinkäymisessä, mutta siinä on pieni ongelma. kirje ei selvästikään ole tarkoitettu hänellä. Harriet on epätoivoinen, eikä kirjeen tuomaa mahdollisuutta ole helppo olla käyttämättä. Niimpä Harriet lähtee matkaan tapaamaan perhettä, aikeenaan huijata osa perinnöstä itselleen.
Harrietin päästessä perille hän huomaa tehtävän olevan vaikea. Perheellä tuntuu olevan salaisuuksia, joita he eivät aio päästää päivänvaloon.

Rouva Westaway on kuollut on tunnelmaltaan sateinen, sumuinen ja kaikenkaikkiaan aika synkkä. Eli juuri sellainen, että minä pidän. Jotenkin minun on niin paljon helpompi solahtaa kirjan maailmaan, kun kokoajan sataa ja on synkkää, kuin jos kirjassa oltaisiin aurinkorannalla paistattelemassa. Kun tähän sitten vielä lisätään synkkiä salaisuuksia, hurjaa draamaa ja ripaus mystiikkaa, mikä tällä kertaa ilmeni tarot -korttien kautta, on kirjassa oltava jotain hyvää.

Kirjan juoni eteni tunnelmoiden ja lukijan on helppo kuvitella kolea kivitalo ja sen kylmät lattiat jalkojensa alle. Parasta tässä kirjassa olikin tunnelma. Minulle tuli tästä kirjasta hiukan mieleen Daphne du Maurierin Rebekka. Tunnelma oli aika saman tyylistä teehetkineen ja salaisuuksineen.

Juoni pysyy mielenkiintoisena ja jännittävänä, vaikka välillä luulin arvanneeni kaikki salaisuudet niin helposti, että melkein harmitti, mutta enhän minä mitään arvannut... Kaikki ratkaisut tulivat yllätyksenä ja Ware oli vain onnistunut huijaamaan minua hyvin. Kaikki hahmot olivat tosin niin epäilyttäviä, että heistä kaikista olisi voinut uskoa mitä hyvänsä.


Rouva Westaway on kuollut, (The Death of Mrs Westaway, 2018)
Otava, 2018
Suom. Antti Saarilahti
s. 399

maanantai 7. tammikuuta 2019

Jay Asher: Kolmetoista syytä


Clay Jensen saapuu koulusta kotiin ja löytää kotioveltaan kenkälaatikollisen kasetteja. Hän alkaa kuunnella ensimmäistä numeroiduista kaseteista ja kuulee kauhukseen itsemurhan tehneen Hannah Bakerin äänen. Hannah kertoo äänittäneensä kaseteille kolmetoista syytä, jotka johtivat hänen itsemurhaansa. Jokaisella kasetin puoliskolla esitellään henkilö, joka ajattelematta tekojaan on saanut Hannahin olon huonommaksi ja huonommaksi. Jokainen kasetilla esiintyvistä henkilöistä saa kasetit vuorollaan kuunneltavaksi. Clay odottaa kauhulla missä kohtaa äänitteitä on hänen vuoronsa. Mitä hän on muka voinut tehdä? Hänhän piti Hannahista.

Kolmetoista syytä on kirja, jossa on tärkeä aihe. Se kertoo nuoresta, jonka elämässä vastoinkäymiset kasaantuvat ja valtaavat lopulta koko hänen elämänsä, niin että hänestä ainoa mahdollisuus on tappaa itsensä. Kirja saa ehkä muutaman lukijan ajattelemaan käytöstään ja sitä kuinka pahalta toisesta voi tuntua vitsiksi tai huolettomaksi tempaukseksi tarkoitettu kommentti tai teko.

Kirja koostuu suurimmaksi osaksi Hannahin äänittämistä kaseteista, mutta niiden välillä kerrotaan Clayn kulkemisesta ja pohdinnoista. Hannahin puhe on kirjoitettu kirjaan kursivoidusti ja Clayn ajatukset ja teot normaalilla fontilla, mutta ärsyttävästi en välillä huomannut lainkaan tekstityylin vaihtumista ja Clayn pohdinnat sulautuivat Hannahin äänitteisiin, kunnes aloin pohtia, että mitähän ihmettä. Sitten oli taas palattava takaisin päin vain huomatakseen, että oli lukenutkin välillä Clayn ajatuksia, eikä Hannahin.

Kolmetoista syytä on kirjoittetu sujuvasti ja tarina etenee mukavan nopeasti. Odotin kirjalta kuitenkin enemmän. Ehkä jotenkin järisyttävämpää tarinaa. Hannahin surut ja ongelmat olivat hänen ja niihin oli vaikea samaistua, mutta lopulta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä ja Hannah yritti parhaansa mukaan selittää kaikkien kasetille päätymisen syyt. Eikä tätä kirjaa oikein voi arvostella sillä periaattella, että onko syyt uskottavat vai eivät, sillä jokaisella meillä varmasti on omat rajansa kuinka paljon kestää ja mitä. Välillä vaan kävi mielessä etenkin loppua kohden mennessä, että kirjassa olisi monta muuta hahmoa, jotka kokivat kamalia asioita ja saattaisivat haluta pian tehdä itsemurhan jopa suuremmilla syillä, kuin Hannah.

Omaa lukukokemustani hieman latisti tieto siitä, että Hannah joka tapauksessa oli jo tehnyt itsemurhan ja lukija tiesi asian alusta asti. Kirjassa ei siis ole odotettavissa yllättävää loppua tai edes pientä toivon pilkahdusta siitä, että Hannah saisi asiansa kuntoon.


Kolmetoista syytä, (13 Reasons Why, 2007)
Otava, 2014
Suom. Annika Eräpuro
s. 252

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

John Grisham: Joulua pakoon


Luther ja Nora Krankin 23-vuotias tytär lähtee avustustyöhön Peruun vuodeksi. Tytär lähtee juuri ennen joulua ja Krankin perheessä pohditaan joulua ilman tytärtä. Luther ja Nora ovat samaa mieltä siitä, että joulusta tulee kummallinen. Onneksi Lutherilla on loistava idea. Hehän voisivat lähteä joulua pakoon hohdokkaalle risteilylle. He voisivat välttää pakolliset jouluaskareet ja säästää sievoisen summan rahaa samalla. Hetken pariskunnan on käytävä keskustelua, sillä perinteet on vaikea noin vain sivuuttaa, mutta lopulta he pääsevät yhteisymmärrykseen ja matka varataan.

Joulua pakoon on ihan hauska kirja luettavaksi näin joulun jälkeen. Sitä lukiessa voi hiljaa päässään pohtia, kuinka paljon tulikaan kulutettua rahaa, ostiko turhaa ruokaa, jota kukaan ei syönyt ja mitä kaikkea sitä tuli tehtyä, vain perinteiden takia.

Joulua pakoon kuvailee hieman liioitellun tarinan joulustressistä ja kaikesta siihen liittyvästä pakollisesta toiminnasta. Kohteeksi päätyvät ainakin jouluostokset, lahjat, kortit, koristeet ja jokavuotiset perinteet. Toki joillekin joulu voi olla juurikin tälläinen pakollinen tapahtuma kaikkine ärsyttävine perinteineen, mutta heille suosittelenkin rentoutumista. Itse nautin joulusta paljon, eikä näin ollen kirjan hahmoihin samaistuminen onnistunut. Kirjan hahmot olivat muutenkin hieman erikoisia, sillä he tekivät kaikista pienistäkin asioista valtavan numeron.

 Joulua pakoon on kuitenkin hauska ja erilainen joulutarina, vaikka se tuntuukin hyvin liioitellulta. Kirja on lyhyt, eikä siinä ehditä käsitellä muuta, kuin tämä yksi pieni joulu kommeluksineen, mutta niitä kommelluksia onkin sitten aika paljon.


Joulua pakoon, (Skipping Christmas, 2001)
WSOY, 2002
Suom. Hilkka Pekkanen
Päällyksen kuva: Andrew Davidson
s. 180

Vuosikatsaus 2018


Noniin, taas yksi vuosi takana ja paljonhan sitä taas tuli luettua erilaisia kirjoja. Vuosi 2018 oli blogissani kirjamäärältään paras, sillä kirjoja blogiin päätyi huimat 96, mikä on iso luku aiempiin vuosiin verrattuna.

Kovin ihmellisiä suunnitelmia minulla ei viime vuodelle ollut. Osallistuin hyllynlämmittäjä -haasteeseen, jonka ihmeekseni sain kokonaan suoritettua, eli luin kaikki valitsemani 12 kirjaa, jotka syystä tai toisesta olivat hyllyä päätyneet pidemmäksi aikaa lämmittämään. Valitsemieni kirjojen joukosta löytyi oikeita helmiä, mutta myös muutama ei niin upea kirja.

Vuoden 2017 vuosikatsauksessa totesin, etten tuona vuonna ollut juurikaan lukenut dekkareita. Se asia korjautui vuonna 2018 ja pidin jopa oman pienen dekkariviikonkin. Suurin osa lukemistani kirjoista oli naiskirjailijoiden kirjoittamia. En mieti sellaisia asioita lainkaan kirjaan tarttuessani, enkä edes sitä onko kirja suomalainen vai ei, mutta tänä vuonna huimat 64 lukemistani kirjoista oli naisen kirjoittamia ja 50 suomalaista kirjallisuutta.

Olen oikein tyytyväinen menneeseen lukuvuoteen ja toivon yhtä mahtavaa vuotta myös tästä alkaneesta, myös teille kaikille lukijoille.

Tässäpä vielä oma kirjasuosikkini jokaiselta kuulta. Heinä ja elokuulta valitsin kaksi, kun en osannut päättää.

Tammikuu -Eve Hietamies: Hammaskeiju
Helmikuu -Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla
Maaliskuu -Daphne du Maurier: Rebekka
Huhtikuu -Eowyn Ivey: Lumilapsi
Toukokuu -J.K.Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari
Kesäkuu -Tove Jansson: Kesäkirja
Heinäkuu -Tove Jansson: Muumipapan urotyöt/Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita
Elokuu -Richard Brautigan: Kartanon peto/Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa
Syyskuu -Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
Lokakuu -Ilkka Auer: Domowik
Marraskuu -Paula Havaste: Tuulen vihat
Joulukuu -Tuuli Vuorma: Roistoakatemia osa 4 -Tuomitun ruusu

Täältä löydät kaikki luetut kirjat listattuna.