Tauno Yliruusi: Rikosetsivien vapaapäivä

Rikoskomisario Manki saa idean. Hän käskee kahdeksan osastonsa etsivää sunnuntaiksi erääseen huvilaan kertausharjoituksiin. Harjoitusten tarkoitus on kerrata oikeita ja toimivia menettelytapoja yhdessä, sillä osastolla on viime aikoina jäänyt moni tapaus selvittämättä. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Yksi etsivistä löydetään kuolleena ja pian talon täyttää kauhu. Etsivät yrittävät selvittää tapausta, mutta kauheudet eivät ole vielä loppuneet.

Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa ja päätin pitkästä aikaa itsekin tarttua yhteen. Jostain syystä en ole lukenut tänä vuonna dekkareita normaaliin tapaan, mutta lukulistallani on kyllä monia odottamassa. Rikosetsivien vapaapäivä oli hyvä valinta. Kirja oli hieman Christie tyylinen kirja, jossa tavallinen poliisityö ei vie tilaa kirjan sivuilta.

Rikosetsivien vapaapäivä etenee vauhdilla. Kertojana toimii Marttila, joka on yksi huvilalle käsketyistä etsivistä. Hahmoja oli aika monta ja osa esiteltiin hyvin pinnallisesti. Muutamia luonteenpiirteitä kerrottiin, mutta siihen se lähes kaikkien kohdalla jäi. Tämän takia henkilöt vaikuttivat melko sekavilta, eikä syyllistä osannut miettiä etukäteen. Manki ja Marttila esiteltiin paremmin.

Heti alkuun kirjaan viritellään jännityksen tuntua pohtimalla talon entisen asukkaan omituista katoamista. Sen jälkeen ilmenikin tasaiseen tahtiin murhia ja mysteerejä, jotka pitivät lukijan hyvin otteessaan. Kirjan lopetus oli mielestäni mahtava ja pidin kirjasta muutenkin. Minut Yliruusi ainakin sai yllättymään.


Rikosetsivien vapaapäivä, 1963
Gummerus
s. 167
Kansi: Juhani Jusula

Sophie Kinsella: Minishoppaaja

Becky ja Luke Brandonin tytär Minnie on jo kaksi vuotias ja kovaa vauhtia kasvamassa äitinsä jalanjäljissä intohimoiseksi shoppailijaksi. Luke on huolissaan tyttärensä huonosta käytöksestä ja haluaisi hankkia apua. Becky ei ole ajatuksesta yhtä innoissaan ja yrittää todistaa Lukelle, kuinka hyvin heidän tyttärensä osaakaan käyttäytyä.
Kaiken muun ohella Becky päättää järjestää Lukelle maailman upeimmat juhlat, mutta mahdollisimman pienellä budjetilla, sillä englannissa on talauskriisi ja kaikkien pitäisi säästää, myös Brandoneiden Luken määräyksestä. Pian Becky saa huomata upeiden juhlien järjestämisen olevan vaikeaa. Varsinkin kun juhlien olisi tarkoitus olla yllätysjuhlat.

Minishoppaaja on Himoshoppaaja -sarjan kuudes osa.
Tuttuun tapaan Becky kärvisteli monien ongelmien parissa, mutta yritti selvitä niistä mitä hulvattomimmilla ideoilla. Minishoppaaja oli hyvä ja hauska kirja, eikä tuntunut liian samanlaiselta edeltäjiinsä verrattuna, koska Minnie toi kirjaan ihan oman tarinansa. Myös Beckyn sisko oli vauhdissa omien ajatustensa kanssa. Jess onkin mahtava hahmo, joka piristää näin pitkälle edennyttä sarjaa. Olen iloinen, että alkukankeudesta huolimatta päätin jatkaa himoshoppaaja -sarjan lukemista, sillä kyllä näiden hahmojen parissa hyvin viihtyy. Hieman alkaa pelottaa mahtaako innostus taas lopahtaa seuraavan kirjan aikana, kun Becky ilmeisesti lähtee taas ulkomaille ja pelkään, että tarina alkaa toistaa itseään, mutta se selviää vain lukemalla.

Uskottavasta Minishoppaajan juoni oli kaukana, mutta kevyenä ja viihdyttävänä lukemisena kirja toimii paremmin, kuin hyvin.

Lue myös: Himoshoppaajan salaiset unelmat, Himoshoppaaja vierailla mailla, Himoshoppaajan ratkaiseva askel, Himoshoppaajan sisko ja Himoshoppaajan vauva.


Minishoppaaja, (Mini Shopaholic, 2010)
WSOY, 2011
Suom. Kaisa Kattelus
s. 541
Päällyksen kuva: Lucy Truman

Sari Luhtanen: Kaikkea kaunista

Anna omistaa upean kauneushoitola Nereidin. Hän elää unelma elämäänsä muhkeiden pyyheliinojen, kauniiden värien ja hempeiden tuoksujen täyttämän kauneushoitolan johdossa. Kaiken täydentää Nereidin ehdokkuus vuoden hoitolaksi. Hohdokas elämä alkaa kuitenkin säröillä ja jopa poikaystävä Akin sopivuus alkaa epäilyttää. Isä unohtelee asioita ja työntekijän kanssa on ongelmia. Kun asiat sitten alkavat menemään mönkään ryminällä, ei Annan auta, kuin kestää kaikki merkkikorkokengät kopisten ja tehdä suuria päätöksiä.

Kaipasin kevyttä lukemista ja päädyin kirpparilta löytämääni Kaikkea kaunista kirjaan. Kevyt tämä Chick lit kirja tosiaan oli, mutta harmikseni myös ikävän ennalta arvattava.
Alku vaikutti lupaavalta. Kerrottiin itsenäisen oloisesta Annasta, joka teki töitä unelmiensa eteen, mutta sitten esiin tuli pinnallisuus ja täydellisyysden tavoittelu kaikessa. Ihan sama rakastaako miestä, kunhan lahjat ovat kalliita ja kauniita tyyliin. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt ihan loppuun saakkaa, vaan Annan hahmo palasi enemmän epätäydelliseen itseensä.

Tapahtumia kirjassa oli paljon. Vähempikin olisi mielestäni riittänyt, sillä ihan kaikkien ongelmien kasaaminen yhden hahmon harteille alle kolmensadan sivun mittaisessa kirjassa ei tunnu kovinkaan uskottavalta.

Kaikkea kaunista ei yllä suosikkeihini hömppäkirjojen joukossa, mutta tarjosi mukavan kevyen lukuhetken niin kuin toivoinkin. Annan hohdokkaaseen elämään oli mukava uppoutua, sillä Luhtanen osaa kuvailla elävästi elämää, tuoksuja ja kaikkea kaunista.


Kaikkea kaunista
Tammi, 2012
Kansi: Eevaliina Rusanen
s. 288

Aira Elisa: Lumilentäjä

Erik ja Robi työskentelevät rakennustyömaalla ja yrittävät tulla toimeen pienillä palkoillaan. Erik suostuttelee Robin osallistumaan kanssaan uuteen nettipeliin. Pian miesten elämä muuttuu totaalisesti, kun nettipelin numerot osuvat kohdilleen ja kumpaisenkin tilille siirtyy mukavat 150 miljoonaa. Miehet alkaa toteuttaa unelmiaan vauhdilla ja rahaa palaa. Erik päättää muuttaa Halifaksiin ja Robi jäädä Helsinkiin. Kumpikin tahoillaan onnistuvat sotkemaan itsensä monenlaisiin ongelmiin ja maailma tuntuu yllättävän pieneltä, kun tuttuihin ihmisiin törmää mitä yllättävimmissä tilanteissa. Miehet yrittävät pitää ystävyyttään yllä loppuun asti, vaikka se tuntuukin välillä hyvinkin vaikealta.

Lumilentäjä ei jätä kylmäksi, jos kaipaa ihmissuhdekiemuroita, sillä tässä kirjassa piirit olivat pienet ja ihmiset intohimoisia. Draamaa löytyikin enemmän kuin keskiverto saippuaoopperasta. Hahmoja oli sopivasti ja kaikilla oli oma lusikkansa sopassa. Tuntui jopa, kuin joka luvussa olisi paljastunut uusi hurja salaisuus tai yhteys, johonkin toiseen hahmoon. Kirjassa käsiteltiin paljon rankkoja aiheita, kuten alaikäiseen sekaantumista, huumeita ja sairauksia.

Lumilentäjä sijoittuu tulevaisuuden Suomeen, keksinnöt, lait ja tavat ovat muuttuneet aika paljon ja näitä ideoita oli sijoiteltu mukavasti pitkin kirjaa. Menneisyyttä ei olla kuitenkaan unohdettu ja Kalle Päätalokin mainittiin usein. (En ole aiemmin erityisemmin miettinyt Päätalojen lukemista, mutta nyt vähän houkuttelee.)

Aira Elisa leikitteli kirjan alusta loppuun erilaisilla puhetyyleillä ja murteilla. Dialogeja oli paljon ja hahmoilla omanlaisensa puhetyylit. Kaikkien hahmojen puhetyylit ei itselleni uponnut. Varsinkin kirjan nuoremmat hahmot, kuten Anette puhuivat jotenkin kummallisesti. Ei vaan kuulostanut minun korvaani aidolta. Savon murre oli hauska lisä kirjaan ja parasta tyyliä dialogeissa Robin asiallisen tyylin lisäksi. Erik taas puhui sekaisin liikaa kaikkea, mikä varsinkin kirjan alussa häiritsi ja paljon. Loppua kohden hänkin kuitenkin tasottui hahmona, eikä poukkoillut enää niin paljon. Aluksi kun tuntui, että Erik olisi hyvin voinut olla ennemminkin sota-ajalta, kuin tulevaisuuden Suomesta. Luulen, että vähempi olisi tällä kertaa ollut parempi näissä puhetyylien sekoittamisissa. Itselläni meni aika paljon keskittyminen kirjan aiheesta vain näihin.


Lumilentäjä, 2016
Kvaliti
Kansikuva: Michael Kingdom
s. 415
Arvostelukappale

Mamen Sánchez: On ilo juoda teetä kanssasi

Atticus Craftsman saa isältään tehtävän. Hänen on matkustettava Madritiin lakkauttamaan kirjallisuuslehti Librarte. Atticus on varakkaan suvun lapsi ja etsimässä vielä omaa paikkaansa suvun omistamasta kustantamosta. Isä ajattelee tehtävän olevan tarpeeksi vaativa hienosti pärjänneelle pojalleen, mutta kun Atticus tuntuu Espanjan matkallaan kadonneen jälkiä jättämättä, on isä huolissaan ja päättää lähteä hakemaan poikaansa.
Librartea pyörittää viisi naista, jotka eivät aio vastaanottaa ilmoitusta työpaikkojen menettämisestä mukisematta. He keksivätkin ovelan suunnitelman pomonsa päänmenoksi.

Minulla oli odotukset korkealla aloittaessani On ilo juoda teetä kanssasi kirjan, sillä voisiko kirja olla huono jos aiheena toimivat kirjat ja tee? Varmasti voisi, mutta tämä kirja oli loistava. Kirja oli yhdistelmä Englantia ja Espanjaa. Teetä ja leipiä, sekä kaakaota ja churroja.

Kirjan maailmaan oli helppo uppoutua ja juoni eteni vauhdikkaasti. Kirjan hahmot olivat aika kärjistettyjä, mutta minua se ei haitannut. Kaikkien Librarte lehden toimituksen naisten arkeen hypätään vuorotellen ja niiden ohella kuvaillaan myös Atticusin ja konstaapeli Manchegon arkea. Pikaisesti kurkistetaan myös Atticusin vanhempien elämään. Kaikista hahmoista ehtii saada hyvän käsityksen, vaikka kaikki eivät paljon sivutilaa kirjasta saaneetkaan. Tässä taisi tuo hahmojen kärjistäminen auttaa asiaa.

On ilo juoda teetä kanssasi on rakkauden ja intohimon täyteinen kirja, johon on lisätty ripaus jännitystä. Minulle tämä oli hyvänmielen kirja, jossa asioita ei oteta turhan vakavasti ja kaiken voi parantaa hyvällä kirjalla ja kupillisella teetä.


On ilo juoda teetä kanssasi, (La felicidad es un té contigo, 2013)
Bazar, 2015
Suom. Satu Ekman
s. 304

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Harry Potter asuu ankeassa komerossa rappusten alla, tätinsä ja tämän perheen luona. Ankeaan elämään tupsahtaa postilaatikosta muutos Harryn täytettyä 11 -vuotta. Harry saa kirjeen. Kutsu Tylypahkan velhokouluun tulee täytenä yllätyksenä yksinäiselle Harrylle, jolla ei ole aavistustakaan velhotaustastaan tai taikavoimista. Pian Harry kuulee totuuden vanhemmistaan ja taustastaan ja pääsee opiskelemaan Tylypahkaan, jossa kaikki tuntuvat tietävän hänen nimensä.
Uusi koulu on täynnä jännittäviä asioita, mutta Harryn on vaikea pysyä tavallisen opetuksen parissa, kun koulu tuntuu piilottavan sisälleen jännittäviä ja vaarallisia salaisuuksia, joiden selvittäminen Ron Wesleyn ja Hermione Grangerin kanssa on paljon kiinnostavampaa.

Täytyy myöntää, että minulla on ollut Harry Potterin kokoinen aukko kirjasivistyksessä. Olen monta kertaa päättänyt olla lukematta koko sarjaa, mutta sitten kuitenkin aina miettinyt, että jos nyt kuitenkin. En ole oikein innostunut Potter elokuvista ja niiden myötä sarjan aloittaminen kirjoina on tuntunut hankalalta.

Viisasten kiveä lukiessani kävin jo ostamassa kaksi seuraavaa osaa, joten tästä voimme päätellä, että kirja oli lukemisen arvoinen. Rowling herättää velhomaailman henkiin yksinkertaisilla, mutta kauniilla ja kuvailevilla lauseilla. Tarina on täynnä mielikuvituksellisia tapahtumia ja hahmoja, jotka vaikuttavat tarkkaan harkituilta.
Hagrid nousi hahmoista yhdeksi suosikikseni. Metsänvartijan työ ja pieni mökki metsän laidalla. Voisiko tunnelmallisempaa olla? Tosin Hagrid ryyppää ja pitää kummallisista ja vaarallisista otuksista, joten rauhallista ei hänenkään elämänsä ole.

Varsinainen seikkailu oli tiivistetty aika lyhyesti kirjan loppuun, ja jos uskottavuuden kannalta miettii, niin lopun tapahtumat tuntuivat sujuvan liian helposti kolmelta 11 -vuotiaalta lapselta, mutta se ei haitannut minua ainakaan. Tapahtumia riitti ja mielenkiinto pysyi yllä alusta loppuun. Kirjan tunnelma ja seikkailut koukuttivat tälläistakin lukijaa, joka on aika vaativa fantasiakirjallisuuden suhteen.


Harry Potter ja viisasten kivi, (Harry Potter and the Philosopher`s Stone, 1997)
Tammi, 1998
Suom. Jaana Kapari
s. 335

Edgar Lee Masters: Spoon River antologia

Spoon River antologia on laaja runokokoelma. Yli kaksisataa runoa sisältävä teos kertoo Spoon Riverin kuolleista asukkaista. Haudan takaa vainajat pääsevät ääneen kukin vuorollaan, joko kertomaan oikean syyn kuolemalleen, juoruamaan muista asukkaista tai paljastamaan Spoon riverin salaisuuksia.

Spoon River antologia on klassikko runokirja, jonka aihe kieltämättä on kiinnostava ja erilainen. Eniten pidin runoista, jotka liittyivät toisiinsa. Kuten pariskunnan kummankin osapuolen versiot suhteesta tai tappajan ja tapetun mietteet tapahtumasta. Tälläiset runot jäivät pidemmäksi aikaa hautumaan ja asioista sai paremman käsityksen.

Luin runokokoelman yhteen kyytiin, ilman taukoja muiden kirjojen parissa. Tauot olisi voinut olla kannattavia, sillä näin luettuna loppupuolella runot alkoivat tuntumaan itseään toistavilta, kun osa hahmoista oli moneen kertaan mainittuja ja esimerkiksi pankin asioita puitiin monelta kannalta.

Edgar Lee Masters on onnistunut luomaan runoja, joissa jokainen hahmo on omanlaisensa. Kaikilla tuntuu olevan oma persoonallisuus ja kerrontatyyli. Tämä auttaa pitämään mielenkiinnon yllä loppuun saakka, vaikka osa aiheista toistaa itseään.

Runot olivat helposti ymmärrettäviä, vaikka useammalla lukukerralla niistäkin saisi varmasti enemmän irti ajatuksia ja tarkoituksia, jos enemmän haluaisi pohtia. Minä en kuitenkaan oikein ymmärtänyt kirjan epilogin tarkoitusta. Se ei tuntunut sopivan kirjaan. Kirjan aloittava ensimmäinen runo sen sijaan sopi muiden runojen joukkoon ja oli hyvä aloitus kirjalle.


Spoon River antologia, (Spoon River Anthology, 1915)
Tammi, 1947
Suom. Arvo Turtiainen
s. 304
Päällys: Rauno Ruotsinsalo