Jenny Colgan: Jouluvaloja ja takkatulen rätinää

 

Joulu lähestyy ja Pollyn mielestä olisi ihana viettää se rauhassa Hucklen kainalossa. Joulutunnelmaan on kuitenkin vaikea päästä kun majakassa on jäätävän kylmä, rahat on vähissä ja ainoa keino saada rahaa on tehdä valtavasti töitä. Pollyn sietokykyä koetellaan urakalla kun hänen paras ystävänsä kertoo hänelle suuren salaisuuden, menneisyyden varjot kasaantuvat ja Huckle haluaa edetä suhteessa suurin askelin. 

"Vanhemmaksi kasvaessaan hän meni keittiöön ja leipoi taas vähän leipää, alusti taikinaa niin raivokkaasti, että rystyset näyttivät valkoisilta."s.108

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on kolmas osa Beach Streetin pieni leipomo -sarjasta.

Tämä on hieman lyhyempi kuin aiemmat osat, mutta ei todellakaan jää juonenkäänteissään pienemmäksi. Melkoinen määrä draamaa on nimittäin lykätty tähän "joulukirjaan."

Tämä oli mielestäni ehdottomasti sarjan huonoin osa. Se rakastamani merenrantakylän kaunis, mutta raaka tunnelma oli edelleen mukana, mutta niin kovin pieninä annoksina, että jäin kaipaamaan paljon enemmän. Nyt tuon tunnelman jyräsi stressi ja salaisuudet. Kirjassa vallitsikin tällä kertaa sellainen synkkä tunnelma, jota lopun viihteelisemmät tapahtumat hieman tasoitti. 

Joulukirjaksi tätä on turha säästellä, vaikka nimi vihjaileekin tunnelmallista joulutarinaa. Tässä nyt vaan sattuu olemaan joulun aika käsillä, mutta joulutunnelma on kaukana. 

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää, (Christmas at Little Beach Street Bakery, 2016)

Gummerus, 2021

Suom. Paula Takio

s.298

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä

 

Lauralla on kaikki ihan tarpeeksi hyvin. Siltä hänestä ainakin tuntuu siihen asti, kunnes hänen miehensä ilmoittaa, että haluaa kutsua tyttöystävänsä joulunviettoon Lauran perheen luo. Laura ja Aleksi ovat yhdessä päättäneet kokeilla avointa parisuhdetta, mutta tärkeimpänä sääntönä on ollut se, ettei asiasta kerrota muille. Miten siis sujuu joulu perheen ympäröimänä suuren salaisuuden kanssa?

"Ellenin onneksi en ollut perinyt mumman reviiritietoisuutta, mitä keittiöihin tuli. Aleksi meni kulhon ääreen ja närppi taikinaa, kunnes Ellen löi häntä kevyesti näpeille."s.134

Tarpeeksi täydellistä tarjoaa mukavan erilaisen kurkistuksen parisuhdekiemuroihin. Vaahtera on jälleen onnistunut luomaan ihanan uskottavat ja samaistuttavat hahmot, vaikka aihe ei olekaan niin perinteinen. Yhtenä keskeisistä aiheista nimittäin on avoin parisuhde ja siihen liittyvät tuntemukset. Tähän pieneen kirjaan tosin mahtuu myös paljon muutakin. Viihdyin tarinan parissa loistavasti.

Miksi sitten kirjasta jäi hieman ärsyyntynyt olo, vaikka ulkoasu on upea ja kirjan tarina todella viihdyttävä ja ajtuksiakin herättävä? Noh, siksi, ettei ulkoasu ja tarina tunnu kuuluvan millään tavoin yhteen. En siis saanut kannen lupailemaa ihanan idyllistä joulutunnelmaa, en punaista torppaa talvisissa maisemissa, enkä kevyttä tunnelmaa. Sen sijaan minut heitettiin hikisiin futsal peleihin, kuuntelemaan penkkiurheilijoiden intohimoista selostusta urheilusta ja seuraamaan kuinka hahmojen joulustressi kasvaa. Ei siis todellakaan sitä mitä odotin, vaikka tarinan parissa viihdyinkin. 

Tarpeeksi täydellistä

Tammi, 2023

Päällys: Eevaliina Rusanen

s.253

Paula Havaste: Joulupukin tarina

 

Joulupukki on löytänyt tuvalleen mukavan paikan Lapista. On aika asettua aloilleen. Kauaa ei tuon valkopartaisen miehen tarvitse yksin viihtyä, sillä pian hän jo tutustuu uusiin ystäviin, kuten Säihky nimiseen hömötiaiseen. Vuosi etenee ja monenlaista ehtii tapahtua. Tupa täyttyy hurjaa vauhtia, sillä Joulupukki on hyväntahtoinen mies, joka auttaa mieluusti. 

Kun sitten joulu lähestyy ja on aika valmistautua ilahduttamaan maailman lapsia, tuleekin eteen suuri ongelma. Vuorilta saapuu kateellinen, loitsuja tekevä Staalo, joka uhkaa perua joulun pysyvästi.

"Hän tiesi, etteivät revontulet kohdelleet sillä tavoin ketään muuta kuin häntä. Vain hän sai tuntea revontulten kosketuksen ja kuulla niiden kiehtovan äänen, ja niiden ansiosta hänellä oli taikavoimaisen yönsä mahti joka ainoana jouluna."s.20

Joulupukin tarina on kurkistus Joulupukin elämään. Se kertoo miten Joulupukista tuli kaikkien tuntema lahjoja jakava hyväntekijä, mistä tontut ovat tulleet, ja tietysti muori, unohtamatta lentäviä poroja. Näiden lisäksi tarinasta löytyy iso joukko ihastuttavia eläinystäviä, jotka saavat suuren roolin kirjan seikkailuissa.

Tarinan pääpaino pysyy Joulupukin tuvalla, jossa kuvataan asukkaiden arkea ja elämää kauniin Lapin luonnon keskellä. Luontoa kuvataan runsaasti, niin kuin arjen askareitakin. Tunnelma on mukavan lämmin, kujeileva ja sadunomainen. Jännitystä pitää yllä kurkistukset Staalon vuorelle, jossa hän tekee kamaluuksia. Lopussa sitten rysähtää suuremmin.

Tämä on ihan suloinen ja nopealukuinen joulusatu, jossa tosin eletään Joulupukin kanssa suurimmaksi osaksi aivan muuta kuin joulunaikaa. Kirjassa kun eletään Joulupukin seurana koko vuodenkierto. Tarinaa koristavat upeat Riikka Jäntin mustavalkoiset piirrokset. 

Joulupukin tarina

Gummerus, 2006

Kuvitus: Riikka Jäntti

Ulkoasu: Susanna Koivuneva

s.181

Joanna Bolouri: Matkaan jo käy

 

Kate ja Ed ovat matkustaneet jokaisena yhteisenä joulunaan lapsuudenmaisemiin perheidensä luo. Niin he tekevät myös tänä vuonna, vaikka matkasta onkin tulossa karmea. He ovat juuri päättäneet erota suuren riidan päätteeksi, mutta eivät halua pilata muiden joulua, joten he lähtevät joulun viettoon onnellista pariskuntaa esittäen. 

"Välillä tuntuu, ettei Yvonne enää muista minun olevan kotoisin tästä samasta kylästä. Hänellä on tapana kertoa minulle Castletonista asioita, jotka olen oppinut jo alakoulussa, paljon ennen kuin Edin perhe edes muutti tänne."s.49

Matkaan jo käy on tarina Katesta ja Edistä, jotka ovat kasvaneet aikuisiksi yhdessä, seurustelleet vuosia ja rakentaneet elämää, mutta ovat nyt kriisissä. On aika selvittää mitä he haluavat tulevaisuudelta. Asioita aletaan selvittää lapsuuden maisemissa, jouluisissa tunnelmissa.

Kirjassa ehditäänkin käsitellä jos jonkinlaista päähenkilöiden elämää koskevaa asiaa. Perheisuhteissa etenkin on kiemuroita valtavasti, lisäksi heidän työkuvionsa ja unelmansa pääsevät suurennuslasin alle. Osa kiemuroista on vakavampia, osa kevyempiä, mutta melkoinen asioiden käsittely on koko ajan käynnissä läpi kirjan. 

Kaikista suhdesotkuista huolimatta kirja on ihanan helppolukuinen ja sujuva tarina. Huumoria löytyy ja minua nauratti monesti. Edin lämmin ja hauska asenne saa helposti hymyn huulille. Joulua olisi saanut olla enemmänkin, sillä nyt aika suuri osa kirjan tapahtumista tapahtui joulun jälkeen, tavallisessa arjessa, tai menneissyydessä, johon välillä palattiin. 

Matkaan jo käy, (Driving Home for Christmas, 2022)

WSOY, 2023

Suom. Riina Vuokko

s.354

Jenny Fagerlund: 24 pientä ihmettä

 

Jouluun on enää noin kuukausi ja se saa Emman valmiiksi synkän mielen synkkenemään entisestään. Hän toivoo, että joulu olisi jo pian ohi. Hän menetti oman miehensä kaksi vuotta sitten jouluna, eikä olo ole vieläkään helpottunut. Sitten Emma päätyy auttamaan naapuriaan, sekä lumisateeseen eksynyttä herraa, ja pian hän päättääkin helpottaa omaa oloaan tekemällä joulukuussa joka päivä hyvän teon. Pikku hiljaa hyvien tekojen tekeminen tuntuu tuovan Emman elämään paljon muutakin.

"Hän pudisteli päältään pahimmat lumet, jotka olivat peittäneet takin kuin pehmeä viitta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän ei tuntenut ahdistusta lähestyessään kotia vaan jotain lämpimämpää. Hän oli tehnyt hyvän teon, ja se tuntui mukavalta."s.51

24 pientä ihmettä on vaikeista aiheistaan huolimatta aivan ihanan jouluinen sukellus pientä puotia pitävän Emman elämään. 

Pienet ja suuremmat hyvät teot, ihanat hahmot, tunnelmallinen sisustuspuoti, lumisateet, joulukuuset ja piparien tuoksu loivat tästä ihanan joulutarinan, joka on täynnä lämpöä, välittämistä ja uusia alkuja. Eikä saa unohtaa, että tarinassa seikkailee myös super suloisia koiria, jotka sulattavat sydämen.

Kirjassa käsitellään paljon surua ja itsesyytöksiä, ja alussa tunnelma on hyvin matalalla. Mutta niin kuin odottaa saattaa, tunnelma alkaa nousta, ja Emman elämä kokee pieniä onnen pilkahduksia. Välillä ärsytti hahmot, jotka eivät voineet avata suutaan ja puhua asioita halki, ja sitten välillä taas itketti Emman vahvasti esiin tuodut tuntemukset. Mutta mikä olisikaan parempaa kuin kirja, joka herättää tunteita.

P.S. Jos haaveilet omasta pienestä puodista, tämä kirja ei ainakaan helpota asiaa. 

24 pientä ihmettä, (24 goda gärningar, 2019)

Gummerus, 2021

Suom. Antti Saarilahti

s.269

Sarah J. Maas: Throne of Glass -Tulen perillinen

 

Celeana Sardothien on joutunut viime aikoina kokemaan kammottavia asioita, joista toipuminen on lähes mahdotonta. Uudet maisemat ja ihmiset kuitenkin pakottavat hänet jatkamaan elämäänsä. Hänen onkin viimein aika oppia hallitsemaan voimiaan, ja miettiä mitä aikoo tehdä tulevaisuudessa.

"Celeana yritti lietsoa sisältään ärtymystä ja näytti kieltään vartijoille, torille, läheisen savupiipun päällä istuvalle haukalle, linnalle ja siellä asuvalle prinssille."s.15

Tulen perillinen on kolmas osa Throne of Glass -fantasiasarjasta.

Tämä sarja tuntuu vain paranevan osa osalta, sillä tämä kolmas on mielestäni jo ihan hurjan hyvä. Kirjan fantasiamaailma on laaja, mutta siihen onneksi on aikaa tutustua pikku hiljaa, sillä sarjassa on vielä monta osaa. 

Tunnelma on raaka ja julma, tappeluita ja kuolemaa riittää. Kaikilla hahmoilla on ollut paljon kamaluuksia kestettävänään ja on edelleen. Mitään satumaisen kaunista tarinaa on siis turha etsiä näiden synkkien juonenkäänteiden keskeltä, metsistä joissa pahuus vaanii, tai hovista, jossa hallitsijalla on synkkääkin synkempiä salaisuuksia. 

Tässä osassa esitellään uusia kiinnostavia hahmoja, jotka saavat heti tarinassa ison roolin, mutta myös vanhojen tuttujen elämää seurataan edelleen. Etenkin Manon ja hänen seurassaan vietetyt hetket tuovat paljon uutta kiinnostavaa juoneen. Juonenkäänteet ovat tässä osassa koukuttavia, vauhdikkaita ja todella todella synkän julmia. En ehkä hetkeen pääse yli lopun kamaluuksista. Eniten pidän siitä, että tässä osassa sarjaan tulee viimein fantasiaolentoja ja kunnolla taikuutta.

Tulen perillinen, (Heir of Fire, 2014)

Gummerus, 2018

Suom. Sarianna Silvonen

s.624

Anni Niskanen: Hunajaa ja houkutuksia

 

Aava palaa Suomeen uuden alun perässä, ja sellainen tarjoutuukin kun hänen ystävänsä Petteri tarjoaa työtä ja asuinpaikkaa Lehmuslahdelta. Aava tarttuu tilaisuuteen ja päätyy pyörittämään majataloa maaseudun rauhaan yhdessä Petterin kanssa. Työmaalla tosin tuntuu pyörivän koko Petterin suku. Sitten paikalle pelmahtaa vielä Petterin veli Emil, joka tuo Aavan kesään hiukan houkutuksia.

"Berliinissä oli yleensä tähän aikaan jo kesäistä, mutta Lehmuslahdella Aavaa paleli jatkuvasti. Nytkin hän kietoi villatakkia tiukemmin ylleen. Majatalon vanhat ikkunat olivat komeita mutta myös vetoisia."s.82

Hunajaa ja houkutuksia aloittaa Lehmuslahti -sarjan.

Uusi alku vasta uudelleen avatussa majatalossa on mukavan arkinen kurkistus Aavan elämään. Kirja tarjoaa paljon majatalon arjen ja työtehtävien kuvausta kauniissa kesäisissä maalaismaisemissa. Ja ruokaa, ruokaa on paljon!

Ihmisuhdedraamat kuuluvat toki myös suurena osana tarinaan ja viihdyin niiden parissa hyvin, vaikka Emil ei ihan oma suosikkihahmoni ollutkaan. Kaikki nämä käänteet sopivat kuitenkin uskottavasti Aavan elämään kaiken hänen kokeman jälkeen. Sitä paitsi nyt olen ainakin hyvin epävarma, että mihin suuntaan suhdekiemurat tästä kääntyvät sarjan edetessä. Kiva ettei asiat ole niin ennalta-arvattavia. 

Mutta minusta silti parasta kirjassa on se, että olen ehkä viimein löytänyt kotimaisen feelgood kirjasarjan jossa päähenkilö on oikeasti vapaaehtoisesti lapseton ja se tuodaan kirjassa esiin, sillä siltä se lupaavasti tämän aloitusosan kohdalla näyttää. Ihanaa! Nyt hieman jännittää, miten sarja jatkuu, sillä jos Aava päätyy tekemään lapsia niin kuin tietysti kuuluu kun on kunnon ihminen, niin saatan sytyttää kirjalla nuotion. Pidän siis kirjoista, joissa perustetaan perheitä, mutta ihan liian usein näissä tarjotaan päähenkilö joka on vakaasti päättänyt, ettei halua lapsia, ja sitten kohta "järkiintyy". Olen jo pitkään kaivannut tälläisia tarinoita, jotka olisivat siltä osin raikkaampia.

Hunajaa ja houkutuksia

Tammi, 2024

Kansi: Timo Numminen

s.341