Lauren Conrad: Petoksia ja valheita

Jane Roberts nousi nopeasti hurjaan suosioon kun tosi-tv-sarja L.A. Candy alkoi. Suosio näytti pian kuitenkin kurjan puolensa, kun erilaiset pyrkyrit alkoivat sabotoida Janen puhtoista imagoa. Etenkin näyttelijakollega Madison, joka kärvisteli kateellisena Janen suosiosta, pisti kapuloita rattaisiin. Niinpä Jane joutui pakenemaan ikäviä juoruja ja kuka muu häntä auttaisikaan kuin itse pääpiru madison, joka onnistuu melko pitkään pitämään kulissinsa pystyssä.

"Scarlett avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. Hän näki, että Jane ei halunnut kuulla totuutta Madisonista. Hänen oli löydettävä toinen keino saada viesti perille...todistaa Janelle, että Madison oli manipuloinut Janea ja valehdellut tälle alusta alkaen."s.63

Petoksia ja valheita on L.A.Candy -sarjan toinen osa.

Janen ja Scarlettin tosi-tv-ura jatkuu, vaikka molemmat pohtivatkin kuumeisesti kannattaako se enää. Naisten ystävyys on myös koetuksella. Kirjaan mahtuu valtavasti draamaa, kieroilua, ystävyyttä, ja rakkautta, sekä mukavasti myös paljastuksia tosi-tv:n kulissien takaa. 

Petoksia ja valheita jatkaakin ensimmäisestä osasta tuttuun tyyliin. kirja on erittäin helppoa ja nopeaa luettavaa, joka ei pureudu syvälle päähenkilöiden ongelmiin, tai jää vatvomaan synkkiäkään juonenkäänteitä. Mitään syvällistä ei siis kannata odottaa, vaan kirjaan kannattaa tarttua sillä ajatuksella, että lukee kevyttä suhdedraamaa. 

Kirjan juoni vei mennessään, ja molempien naisten elämän juonenkäänteitä luki mielellään. Tosin Scarlettin hahmo kiinnostaa minua edelleen enemmän. Hän on viisas ja räväkkä ja hänen juonikuvioissaan seurataan myös jonkin verran itsensä löytämistä. Muutenkin hänen hahmonsa kehittyy mukavasti, eikä ole aivan yhtä sinisilmäinen kuin Jane, jonka tossumaisuus häiritsee hiukan. 

Kirja loppu lupailee kiinnostavaa kolmatta osaa. Jännitteitä on kasautunut hahmojen välille ja paljastuksia on ilmeisesti luvassa, joten mielenkiinnolla odotan minkälaisen sopan he saavatkaan aikaiseksi sarjan päätösosassa. 

Täytyy vielä mainita, että vaikka sulkumerkkien väliin oli edelleen pistetty lauseita, oli niitä mielestäni sentään vähemmän kuin ensimmäisessä osassa. 

Lue myös: L.A. Candy 

Petoksia ja valheita, (Sweet Little Lies, 2010)

Readme.fi, 2012

Suom. Laura Haavisto

s.269

Jussi Adler-Olsen: Metsästäjät

Vanhoja selvittämättömiä rikoksia tutkivan osasto Q:n työpöydälle ilmestyy tapauskansio, joka ihmetyttää osaston johtajaa Carl Mørckia suuresti. Vuonna 1987 on tapahtunut kahden nuoren murha. Nuoret murhattiin kesämökilleen. Murhista epäiltiin rikkaita sisäoppilaitoksen nuoria, mutta mitään todisteita heitä vastaan ei löytynyt. vuosia myöhemmin yksi nuorista tunnusti ja istuu nyt vankilassa. Mutta miksi tapauskansio on tuotu heille, jos kerran syyllinen on jo vankilassa? Onko tapauksessa kuitenkin vielä jotakin selvitettävää. Carl ja hänen innokas apulainen Assad päättävät alkaa tutkia tapausta, vaikka kaikki eivät sitä kannatakaan. 

"Kesähuvila oli havupuumetsikön keskellä, ja vuosien kuluessa se oli hitaasti hautautunut hiekkaan. Ikkunoista päätellen kukaan ei ollut käyttänyt sitä murhien jälkeen. Isoja läpinäkymättömiä pintoja, lahonneita ikkunanpieliä. Varsin lohdutonta."s.74

Metsästäjät on Osasto Q -sarjan toinen osa. 

Sarjan ensimmäinen osa, Vanki ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta aikanaan, koska en yleensä innostu kirjoista, joissa lukija tietää paljon enemmän kuin poliisit. Minusta on kiva pysyä yhtä pimennossa tapauksesta kuin poliisikin. Sarjan omaperäinen idea, kellarissa olevasta vanhoja tapauksia tutkivasta osastosta ja hauskoista hyvin suunnitelluista hahmoista houkutteli kuitenkin nyt kokeilemaan uudestaan sarjan parissa, näin viiden vuoden tauon jälkeen. 

Jälleen lukijalle paljastetaan kirjan edetessä paljon asioita, ja lukija tietää taas enemmän kuin poliisi. Syylliset sun muut ovat jo lukijan tiedossa paljon ennen kirjan loppua. Mutta tällä kertaa se ei tuntunut häiritsevän minua lainkaan. Kirjan juoni veti tarinaa eteenpäin niin koukuttavasti, kertoi monen henkilön tarinaa ja paljasti karmivia asioita tasaiseen tahtiin. Tämä toinen osa olikin mielestäni onnistuneempi kuin ensimmäinen. Koukuttava tarina, mutta myös hyvin raaka. 

Olen yleensä aika herkkä lukija, enkä nauti verisistä kidutusjutuista, ja varsinkin eläinrääkkäys on kauhistuttavaa luettavaa, mutta vaikka tässä kirjassa oli kidutusta, tappamista, eläinrääkkäystä ja kaikenlaista muuta väkivaltaa ja rikollisuutta, niin lukijaa onneksi hiukan säästettiin pahimmilta yksityiskohdilta, eikä aivan kaikkea selittety auki ja leväytetty lukijan silmien eteen. Jopa minäkin siis pystyin lukemaan kirjan, ilman sen suurempaa pahan olon tunnetta.

Carl ja Assad saivat seurakseen kellariin uuden sihteerin. Rose onkin hahmona heti aivan loistava, ja hän sopii täydellisesti Carlin ja Assadin seuraan. Tuo kellarin hauska ja omaperäinen porukka onkin kirjassa aivan parasta ja jo pelkästään heidän takiaan kannattaa sarjaa lukea. Joten enköhän minäkin palaa jälleen sarjan pariin, ehkä hiukan nopeammalla tahdillakin. 

Lue myös: Vanki

Metsästäjät, (Fasandraeberne, 2008)

Gummerus, 2013

Suom. Katriina Huttunen

s.451 

Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko

Edward Cullen asuu Forksin pikkukaupungissa perheensä kanssa. Arki tuntuu puuduttavan tylsältä, eikä koulussa käynti houkuta. Etenkään kun hän on niin monesti opiskellut samat asia yli satavuotisen elämänsä aikana. Edward nimittäin on ikuisesti jämähtänyt 17-vuotiaan pojan ruumiiseen. Hän on vampyyri, joka siitä huolimatta yrittää elää perheensä tavoin inhimillisesti. 

Kun kouluun saapuu uusi oppilas, Isabella Swan, on Edwardin tulevaisuus hetkessä kirjoitettu uudestaan. Edward ei voi pysyä kaukana tuosta huumaavan hyväntuoksuisesta tytöstä, joka on muutenkin paljon enemmän kuin kukaan muu. 

"Muutuin silmänräpäyksessä toisenlaiseksi. En ollut likimainkaan se ihminen kuin olin joskus ollut. Jäljellä ei ollut rahtuakaan siitä vähästä inhimillisyydestä, jonka suojaan olin vuosikaudet onnistunut naamioitumaan."s.18

Keskiyön aurinko kertoo Houkutuksesta tutun tarinan aivan uudesta kulmasta. Nyt kertojana toimii Edward.

Onneksi tätä kirjaa ei tarvinnut odotella kauaa, sillä suomennos ilmestyi pikavauhtia. Nuorena olin niin suuri Twilight fani, että uutinen tämän kirjan ilmestymisestä jaksoi edelleen innostaa. Tätä kirjaa kun odoteltiin innolla jo silloin vuosia sitten, kunnes kirjailija päätti lykätä julkaisua. 

Kirja sopiikin loistavasti Twilight -sarjaan. Tyyli on tuttu, tarina on tuttu, mutta silti kirja on kekseliäs ja tarpeeksi erilainen. Sitä paitsi, kukapa ei haluaisi lukea kokonaista tiiliskivikirjaa pelkästään Edwardin näkökulmasta. 

Voisi kuvitella, että sama tarina, vain toisen päähenkilön näkökulmasta kirjoitettuna saattaisi olla liian samankaltainen, mutta huoli on turha. Edwardin näkökulma, ajatukset ja toiminta tekevät tarinasta aivan uudenlaisen. Luvassa onkin paljon paljastuksia, joista lukijoilla ei ole ennen ollut hajuakaan. Mitä kaikkea hurjaa tapahtui esimerkiksi sillä aikaa kun Bella kärsi peilisalissa, senkin saa selville lukemalla tämän kirjan. Myös kohtaukset, joissa Bella itse on paikalla, vaikuttavat aivan uusilta, niin paljon vaikutusta on kertojan vaihdolla.

Tämäkään Twilight -kirja ei ole alusta loppuun toimintaa, vaan tuttuun tapaan suurin osa kirjasta on tunteiden käsittelyä, niissä piehtarointia, suurta rakkautta, ja sen vannomista. Juonta kuljetetaankin hitaasti, ja ajatuksia käsitellään pitkään ja monesti.

Minusta kirjassa oli parasta se, että Cullenien vampyyriperheestä sai kuulla paljon lisää. Edward kuulee kaikkien ajatukset, eikä mikään pysy salassa häneltä. Niinpä myös muiden perheenjäsenien ajatukset näiden kyyhkyläisten rakkaustarinasta käy lukijalle selväksi. Esimerkiksi Emmett, josta olen aina pitänyt, nousi vielä rakkaammaksi hahmoksi tämän kirjan myötä, kun taas Rosalieta en ymmärrä enää senkään vertaa kuin ennen. 

Keskiyön aurinko, (Midnight Sun, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Ilkka Rekiaro ja Päivi Rekiaro (Dialogit osittain Tiina Ohinmaan Käännöstä kirjasta Houkutus, 2005)

s.671

K.K. Alongi: Kevätuhrit

15-vuotias Jade herää pimeässä metrossa. Pian hän huomaa kaikkien muiden ympärillä kuolleen. Jade ei ymmärrä mitä on tapahtunut, mutta rohkeasti hän lähtee metrosta tutkimaan uutta pelottavaa maailmaa, jossa ei tunnu olevan enää mitään normaalia. 

Muutama muukin nuori herää ja kokee saman kohtalon kuin Jade, kaikki muut ovat kuolleet. 

Monien sattumien kautta Jade löytää muita nuoria, ja pian he yhdessä yrittävät selviytyä maailmassa, joka on muuttunut hyvin karmivaksi paikaksi.

"Jade tietää, että hänen silmänsä ovat auki, mutta siitä huolimatta hän ei näe mitään. Ehkä hän onkin sokea? Vai onko helvetissä vain näin helvetin pimeää? Hiljaisuus hänen ympärillään on korviahuumaava tunneli."s.7

Kevätuhrit on Kevätuhrit -trilogian ensimmäinen osa. 

Kevätuhrit aloittaa trilogian vahvasti. Maailma muuttuu yhdessä rysäyksessä. Lähes kaikki ihmiset kuolevat, vain muutamia lapsia tai nuoria tuntuu jääneen eloon. Syytä juuri heidän eloonjäämiselleen etsitään, mutta se ei aivan täysin vielä tässä osassa ratkea. 

Olen iloinen tästä sarjan aloittajasta, sillä Kevätuhrit toi minulle mieleen The Walking Dead -kirjasarjan ensimmäiset osat, joissa vielä jaksettiin keskittyä itse selviytymiseen ja kaikkien tavaroiden etsimiseen ja sen sellaisiin, ja juuri sellaista meininkiä tässä kirjassa oli. Pidin erittäin paljon kohtauksista joissa nuoret oikeasti miettivät mitä he tarvitsevat ja mitä heidän kannattaa tehdä. Pelkäsin etukäteen, että kaikki tällainen olisi korvattu vain joillakin rakkausjutuilla sun muilla, mutta pelko oli turha. Rakkausjuttuja ei vielä tähän osaan oltu tungettu, ja hahmoihin saikin siksi tutustua rauhassa. 

Jade ja Susette ovat aika pitkälle kirjaa sen päähenkilöt, ja siksi heihin ehditään tutustua parhaiten. Pikkuhiljaa heidän seuraansa liittyy myös muita henkilöitä, ja lopuksi heitä onkin jo kuusi, niin kuin kirjan kansikin antaa ymmärtää. Hahmot ovat keskenään hyvin erilaisia, kaikki omalla tavallaan kiinnostavia. Erilaisuus tuo mukanaan monet kahinat, eikä yhteiselo ole helppoa. Jännitteitä ja draamaakin siis riittää.

Kirjan tarjoama uusi maailma on täynnä ruumiita, väkivaltaa ja hirvittäviä paljastuksia. Lempeää ja aurinkoista menoa ei siis ole luvassa, vaan hurjaa toimintaa ja seikkailua. Juoni toimi ja yhteen kirjaan oli saatu juuri sopivasti kaikkea, paljastamatta liikaa, muttei liian vähääkään. Trilogian muut osat pääsevätkin lukulistalle, sillä kirjan loppukin oli juuri sopivan kaunis ja toivoa antava, mutta samalla kaikki kamaluudet ovat vielä selvittämättä. Kiinnostavaa saada lukea, miten kaikki lopulta selviää. Suuret odotukset ainakin tämä jätti jatko-osia varten. 

Kevätuhrit

Otava, 2016

Kannen suunnittelu: Piia Aho

Kannen ryhmäkuva: Aki Roukala

s.302

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Nuori kirjailija Marcus Goldman nousi suureen suosioon heti ensimmäisen kirjansa kanssa. Nyt kustantaja vaatii uutta menestyskirjaa, mutta Goldman ei saa sanaakaan paperille. Hän lähtee pikkukaupunki Auroraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä ja mentoriaan Harry Quebertiä. Loma menee mukavasti, mutta kirjan kirjoittamiseen se ei auta. Pian matkan jälkeen Goldman kuulee jotakin hirvittävää. Harry on pidätetty, sillä hänen pihastaan on löydetty yli kolmekymmentä vuotta sitten kadonneen tytön jäänteet. Käy ilmi, että Harryllä oli aikoinaan suhde tuohon 15-vuotiaaseen Nolaan. Välittämättä enää kirjaongelmastaan, Goldman lähtee takaisin Auroraan aikeenaan pelastaa ystävänsä ja todistaa kaikille, ettei Harry ole murhaaja. 

"-Koska kirjoittaminen on tuonut elämääni mielekkyyttä. Mikäli et olisi sattunut huomaamaan, elämällä ei noin yleensä ottaen ole selvää suuntaa. Paitsi jos omin ponnistuksin sen luot ja pyrit joka jumalan päivä kohti päämäärääsi. Sinä olet lahjakas, Marcus, aseta itsellesi päämäärä ja ponnistele sen hyväksi. Se joka kirjoittaa, elää."s.119

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on harvinaisen nopealukuinen tiiliskivi. Juoni etenee monessa ajassa, välillä Harryn ja Goldmanin nuoruusvuosissa, välillä Auroralaisten muisteluissa, ja välillä kirjojen otteina, ja sitten hypätään taas nykyhetkeen. Sekava kirja ei silti ollut, vaan selkeys pysyi läpi kirjan. Vetävä juoni ja helppolukuinen teksti vievät kirjaa eteenpäin vauhdilla. Kirjassa on vauhti päällä koko ajan. Uusia juonenkäänteitä ja paljastuksia tulee joka nurkan takaa. Tässä Dekkarissa lukijaa höynäytetään useasti, eikä lopuksi kirjassa taida olla jäljellä enää montaa tyyppiä, jota ei olisi ehtinyt epäillä. 

Aurora on pikkukaupunki, jonka kaikki asukkaat tuntuvat tuntevan toisensa, ja kaikilla on oma mielipiteensä kaikesta. Kuitenkin kirjan edetessä kulissit alkavat rakoilla ja salaisuudet paljastua.  Kaikki kirjan hahmot eivät ehkä ole maailman omaperäisempiä. On henkilöitä joilla on ollut suuret unelmat, mutta jotka kuitenkin ovat jämähtäneet pikkukaupunkiin, tossun alla oleva mies, joka haaveilee vapaudesta, hössöttävä äiti, joka jaksaa kaakattaa poikansa naimisiinmenosta ja toki suuri mentori, joka ei sitten ehkä olekaan sitä mitä on kuviteltu. 

Minua ei haitannut lainkaan vaikka kaikki hahmot eivät erityisen kekseliäitä olleetkaan. Viihdyin kirjan nopeatempoisen ja yllätyksien täyteisen juonen parissa silti. Välillä jotkin kohtaukset saivat hymyilemään, kun taas välillä kauhistutti ajatukset Nolan menneisyydestä, ja suretti Lutherin elämä.  Onneksi kirjassa ei ollut kovin paljoa tarkkaan kuvailtuja väkivaltakohtauksia, vaikka jonkin verran raakuuksia kirjaan mahtuikin. Totuus Harry Quebertin tapauksesta onkin varsin monipuolinen lukuromaani/dekkari. 

Kaiken vauhdin keskelle oli myös onneksi saatu mahtumaan jonkin verran kirjailijan elämää ja mukavia tsemppauslauseita kaikille kirjailijoille, tai sellaiseksi haluaville. 

Totuus Harry Quebertin tapauksesta, (La vérité sur l´affaire Harry Quebert, 2012)

Tammi, 2014

Suom. Anna-Maija Viitanen

Kansi: Aki Suvanto

s.809

Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä

Mma Ramotswe saa tehtäväkseen selvittää varakkaan yrittäjän kosijoiden motiiveja. Ovatko miehet vain naisen rahojen perässä, vai oikean rakkauden? Työasioiden lisäksi Mma Ramotswe huolehtii tulevan aviomiehensä ongelmista, sillä J.L.B. Matekoni on jälleen joutunut hankalaan tilanteeseen ollessaan liian ystävällinen orpotilan johtajattaren ideoiden edessä.

"Vaikka Mma Potokwani ei itse ollut mikään lukuihminen, hän uskoi lujasti kirjojen voimaan. Mitä enemmän Botswanassa oli kirjoja, sen parempi. Tulevaisuus rakennettaisiin kirjoille; kirjoille ja ihmisille, jotka tiesivät, miten kirjoja käytettiin."s.23

Elämän kirkas keskipäivä on viides osa Mma Ramotswe tutkii -sarjasta.

Mma Ramotswe selvittää ongelmia jälleen monen rooibos kupillisen parissa. Tee saa ongelmat näyttämään pienemmiltä, ja yleensä ratkaisukin löytyy kupillisen tai parin aikana. 

Olen edennyt sarjassa jo viidenteen osaan ja tässä osassa juotiin jo taas paljon enemmän teetä kuin neljännessä. Ehtisin jo pelästyä, että eikö enää istuskellakaan pohtimassa syvällisiä teekupillisen ääressä, mutta huoli oli turha ja tee sai jälleen suuren huomion tässä kirjassa. 

Teen lisäksi itse Mma Ramotswe tuntui saavan isomman roolin takaisin, sillä parissa viimeisimmässä osassa Mma Makutsi on saanut hyvin suuren roolin. Toki myös Mma Makutsin elämää seurattiin, mutta hieman vähemmän. 

Iloista elämänasennetta, viisauksia ja hauskoja pohdintoja riitti runsaasti tähänkin kirjaan. Turhaa valitusta ja synkkyyttä ei näy, vaikka asiat eivät aina olisi edes hyvin. Kirja oli nopeaa luettavaa, jota lukiessa ei tarvitse synkistellä. Ei se toki tarjoa suurta pähkäiltävää, mutta mukavan tarinan ja pieniä yllätyksiä kuitenkin. 

Mma Ramotswe tutkii -Elämän kirkas keskipäivä, (The Full Cupboard of Life, 2003)

Otava, 2006

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.271 

Kiera Cass: Perijätär

Illéan Prinsessa Eadlyn on kuullut tarinoita siitä, miten hänen vanhempansa tapasivat toisensa Valinnan kautta. Asia ei kuitenkaan tunnu koskettavan millään tavalla hänen elämäänsä ennen kuin isä ja äiti päättävät, että on aika järjestää Valinta hänelle. Eadlyn ei ole asiasta innoissaan. Hän haluaa olla yksin, hallita yksin ja tehdä päätökset itse. Eadlyn suostuu kuitenkin järjestämään Valinnan auttaakseen vanhempiaan, mutta hän on vakaasti päättänyt olla rakastumatta. Hänen päätöksensä ei tosin tunnu enää helpolta, kun hän tutustuu poikiin, joita arvonta suosii. 

"Työhuoneeseen oli tuotu kolmekymmentäviisi valtavaa koria, ja niissä oli varmaankin kymmeniätuhansia ilmoittautumislomakkeita, jotka olivat yhä lähetyskuorissaan herrojen anonymiteetin säilyttämiseksi. Yritin esittää kameroille, että odotin tätä innokkaana, mutta tuntui kuin olisin voinut oksentaa noihin koreihin hetkenä minä hyvänsä."s.54

Perijätär on neljäs osa Valinta -sarjasta.

Odotin innolla miten maailma on muuttunut kun kolmessa ensimmäisess kirjassa kerrotusta Valinnasta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Pienoinen pettymys olikin kun asiaa käsiteltiin vain muutamilla lauseilla ja tuota tulevaisuuden maailmaa, joka on kuulostanut hyvin kiinnostavalta, ei kuvailtu enää senkään vertaa kuin ensimmäisissä osissa. Nyt kirja keskittyi lähes kokonaan Eadlyniin, hänen tuntemuksiinsa ja Valintaan. 

Tämän dystooppisen maailman kuvauksen puute ei onneksi harmittanut kauaa, sillä kaikki suhdedraamat ja tuttujen, sekä uusien hahmojen arki imaisi mukaansa. Eadlyn onkin mielenkiintoinen uusi tuttavuus, samoin kuin hänen sisaruksensa ja Valintaan päässeet kosijat. Tässä kirjassa onkin huomattavasti vaikeampaa keksiä kenen kosijan puolella itse on. Kaksi poikaa nousi mielestäni ylitse muiden, mutta eiköhän asia selviä sarjan viimeisessä osassa. Tilanne jäi aika koukuttavaan kohtaan. 

Tämä osa oli mukavan erilainen muihin osiin verrattuna, sillä tilanne oli nyt toisinpäin, eikä Valintaan osallistuvien miesten arkea kuvailtu juuri lainkaan, vaan kirja keskittyi enemmän kuninkaallisten elämään. Eadlyn on myös hyvin erilainen päähenkilö, kuin America oli. 

Perijätär on kiva uudenaikainen prinsessatarina, josta prinssin etsimisen lisäksi löytyy hitusen vakavampaa teemaa taustalta, mutta myös paljon juhlia ja kauniita vaatteita. 

Lue myös: Valinta, Eliitti ja Ainoa. 

Perijätär, (The Heir, 2015)

Pen & Paper, 2017

Suom. Laura Haavisto

s. 344