keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Mari Jungstedt: Pimeys keskellämme


Gotlannissa on meneillään paljon kesätapahtumia, ja väkeä riittää. Almedal-viikko, sekä Gotland runt -purjehduskisa, tuovat mukanaan väkeä ympäri maata. Kesken parasta kesäsesonkia rannalta löydetään murhattu mies. Väkivaltaa on käytetty reilusti, ja ruumiin asettelu viittaa siihen, että murhaajalla on jotakin sanottavaa. Komisario Anders Knutas, joka jälleen kamppailee murheellisten yksityisasioidensa parissa, ryhtyy selvittämään tapausta vauhdilla kollegoidensa kanssa. Mutta ehtivätkö he saada murhaajan kiinni, ennen kuin joku muu joutuu hänen uhrikseen.

Pimeys keskellämme on neljästoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Murhaa selvittelee poliisien ohella tälläkin kertaa Johan berg, toimittaja joka tuntuu välillä löytävän enemmän johtolankoja, kuin poliisit. Tässäkin kirjassa hän pääsi kuvaajansa kanssa erilaisten sattumusten kautta johtolankojen jäljille. Oli kyllä hyvä, että muutamassa sarjan osassa Johan pysyi hiukan poissa, jotta nyt hänen saavutuksensa tuntuvat taas tuoreelta idealta.

Maisemia on kehuttava tämänkin osan kohdalla. Saaristo, maaseutu, lähes jokaisen pihalla kuoputtelevat kanat ja pörröiset lampaat tekevät kirjasta minulle mieluisen. Luomuviljely, purjehdus ja maalaus toivat myös kirjaan kaunista ja valoisaa tunnelmaa, vaikka kirjan juonessa oli toki surullinen kääntöpuolensakin. Nimittäin rasismi, väkivalta, kiusaaminen, alkoholismi, valehtelu ja velat pyörivät vahvasti mukana. Kaikesta kantaaottavasta tekstistä ja ikävistä aiheista huolimatta, Jungstedtin kirjoista tulee lopulta hyvä ja kesäinen  olo, niin myös tästä.


Pimeys keskellämme, (Ett mörker mitt ibland oss, 2018)
Otava, 2018
Suom. Emmi Jäkkö
s. 320

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Max Manner: Mayra


Heikki on eläkkeellä oleva entinen orkesterisellisti. Elämä kulkee omalla painollaan mukavasti, mutta ei erityisen jännittävästi. Kun Heikki yllättäen jää leskeksi, on edessä surun ja kaipauksen täyteiset päivät. Kauaa ei Heikki ehdi yksinäisyydessä elämään, kun hän jo törmää mielenkiintoiseen leskinaiseen Eevaan, ja entinen nuoruuden rakkaus Mayra ottaa myös yhteyttä.

Mayran päähenkilö on eläkeikäinen mies, joka joutuu yllättäen pois rutiininomaisesta elämästään. Hyvin pian naiset alkavat näyttää kiinnostustaan ja Heikki on hieman hämillään tilanteesta, eikä oikein osaa suhtautua asiaan, sillä kolmekymmentäviisi vuotta naimisissa on pitkä aika. Heikki vaikuttaa vietävissä olevalta tehdessään päätöksiää, mutta se sopii tähän tarinaan, sillä on ymmärrettävää olla vähän ulapalla  Heikin tilanteessa. Heikin tossumainen käytös luo kirjaan myös kiperiä tilanteita ja draamaa.

Mayran naishahmot ovatkin sitten huomattavasti päättäväisempiä, kuin Heikki. He tietävät mitä haluavat elämältään ja pistävät asiat tapahtumaan oman tahtonsa mukaan. Eeva ja Mayra ovatkin kiinnostavia hahmoja. Heillä on hyvin erilaiset taustat, mutta päättäväisyydessään he ovat yllättävän samankaltaisia.

Kirjassa on runsaasti dialogeja, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Hahmojen jutustellessa kirja etenee vauhdilla. Kirjassa on synkät aiheet alusta loppuun, mutta silti se on minusta enemmän rento, kuin surullinen. Tapahtumat sijoittuvat Suomen lisäksi Espanjaan, jossa nautiskellaan hyviä ruokia ja juomia, otetaan aurinkoa ja rakastetaan. Elämä heittelee Heikkiä niin vauhdikkaasti, ettei surulle lopulta ole uhrattu kirjasta paljon sivutilaa.


Mayra
Arktinen Banaani, 2017
Kansi: Asko Künnap
s. 326

torstai 11. huhtikuuta 2019

Richard Brautigan: Taimenenkalastus Amerikassa


Taimenenkalastus Amerikassa on pieni kirja, joka on täynnä lyhyitä juttuja, jotka kertovat taimenenkalastuksesta Amerikassa. Taimenenkalastus Amerikassa, vaan tarkoittaa tässä kirjassa hyvin montaa asiaa. Se voi olla ihminen, paikka, tai vain jokin muisto menneestä. Periaatteessa kirjassa mikä vaan asia voidaan korvata lauseella, taimenenkalastus Amerikassa ja lukija voi sitten itse pähkäillä. mistä ihmeestä jutussa puhutaan.

Jokinaika sitten luin Brautiganilta kirjan, Kartanon peto, ja ihastuin. Kirja oli upea ja selkeä. No... Tämä kirja oli kaukana selkeästä. Tämä oli kaikessa lyhyydessään aika vaikeaselkoinen ja välillä osa jutuista tuntui hyvinkin irrallisilta. Pidänkin itse enemmän kirjoista, joissa on selkeä tarina ja juoni, enkä niinkään tälläisistä pienistä jutuista koostuvista.

Brautigan kirjoittaa vetävästi ja tämäkin kirja tuli luettua hetkessä. Kirjassa puhutaan monista ihmisistä, joita kaikkia taitaa yhdistää se, ettei mene elämässä kovin hyvin. Leipäjonoja, alkoholismia, huoria, ja ei niin kovin vastuullisia vanhempia, vilahtelee jutuissa usein. Toki välillä puhutaan ihan oikeasta taimenenkalasuksesta Amerikassa, tai niin ainakin luulen... Mistäs minä voisin tietää, mitä kirjan kirjoittaja niitäkin kohtia kirjoittaessaan oikeasti tarkoitti.

Brautiganin kirja, Melonin mehu on edelleen lukulistalla, luulen sen olevan taas hieman yhtenäisempi tarina ja enemmän minun makuuni, kuin tämä.

Lue myös: Kartanon peto


Taimenenkalastus Amerikassa, (Trout Fishing in America, 1967)
Otava, 1974
Suom. Jarkko Laine
s. 136

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Mhairi McFarlane: Sinusta kaikki alkoi


Anna Alessi rakastaa työtään ja pitää elämästään muutenkin, vaikka nettideittailu heittää hänen eteensä raivostuttavia ja vähintäänkin kummallisia miehiä, joista eroon pääseminen tuntuu välillä hankalalta.
Anna on noin kolmekymmentä ja elämän täyttää työ, ystävät ja koti-illat. Elämän rakkaus vielä uupuu, eikä Annalla ole parisuhteista yhtään hyviä kokemuksia. Ihmisiin luottaminen saattaa muutenkin olla vaikeaa, kun on taustalla hirveää koulukiusaamista.
Anna saa tehtäväkseen upean työprojektin, mutta tunnelma latistuu heti, kun hän huomaa joutuvansa työskentelemään entisen kouluaikojensa ihastuksen ja yhden pahimman kiusaajansa, Jamesin kanssa. Mutta kuinka ollakaan, James ei vaikuta yhtään kamalalta. Voiko vuodet olla muuttaneet miestä niin paljon?

Sinusta kaikki alkoi on chick litiä, jonka rakkaustarina on helposti arvattavissa, niin kuin yleensäkin. Eipä taida kauheasti sellaista chick litiä ollakaan, jossa olisi yllättävä rakkaustarina, ei ainakaan itselläni ole vastaan tullut. Mutta eipä näissä yleensä rakkaustarina pääosassa ole, eikä ollut tälläkään kertaa.

Sinusta kaikki alkoi on samaan aikaan viihdyttävä ja surullinen. Koulukiusaamisesta kertovat kohdat meinasivat saada tipan linssiin monesti, etenkin loppupuolella, mutta muuten kirja on hauska nettideittailukommeluksien ja hauskojen dialogien takia. Olen lukenut McFarlanelta aiemmin kirjan: Sinuun minä jäin, ja muistaakseni se oli paljon kevyempi aiheeltaan ja enemmän sellainen perus hömppä rakkaustarina, kuin tämä. Olikin mukava yllätys, että kirjailijalta löytyi tälläinenkin enemmän minun tyylinen chick lit, jossa on vakavampia aiheita.

Sivuhenkilöt olivat aika pienessä roolissa, mutta sieltäkin löytyi mielenkiintoisia hahmoja, kuten super ällöttävä Laurence ja ärsyttävästi käyttäytyvä Aggy. Anna oli ehdottomasti lempi hahmoni ja ainoa, johon saattoi osittain samaistua.


Lue myös: Sinuun minä jäin

Sinusta kaikki alkoi, (Here`s Looking At You, 2013)
HarperCollins Nordic, 2015
Suom. Anja Lindqvist
Kannen suunnittelu: Jenny Liljegren
s. 395

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Sylvain Neuvel: Heräilevät jumalat


Rose Franklin tutkii edelleen jättiläisrobottia työryhmänsä kanssa. On kulunut noin kymmenen vuotta Themis -robotin löytämisestä, eikä sen kaikki salaisuudet ole vieläkään paljastunut. Esimerkiksi kukaan ei tiedä, miksi Themis on maassa tai miksi sen kaikki osat oli piilotettuna ympäri maapalloa syvälle kaivettuna. Saako työryhmä vuosien odotuksen jälkeen asiaan selvyyden, kun maahan saapuu toinen jättiläisrobotti, vai onko robotin kuljettajat tulleet maahan pahat mielessään?

Heräilevät jumalat on toinen osa Themis-kansiot -sarjasta.
Kymmenen vuoden hyppy eteenpäin ilman, että lukijalle paljon selitellään vuosien varrella tapahtunutta, ei haitannut lainakaan. Kirja jatkaa tarinaa sujuvasti, ja suurimmat mullistukset ilmenevät haastatteluissa ja yksityisissä päiväkirjoissa. Mitään järisyttävää ei kuitenkaan ole kymmenessä vuodessa ehtinyt tapahtua. Suurimmat uutiset koskivat varmasti Rose Franklinia, jonka kohtalo jäi hurjaan kohtaan ensimmäisen osan lopussa. Myös uuden hahmon saapuminen kirjaan, heti alussa toi tuttujen hahmojen elämään uutta mielenkiintoa.

Tutut hahmot saavat jättää hyvästit turvalliselle elämälleen ja vuosien tutkimusoperaatiolle, kun he saavat pian uuden jättiläisrobotin saavuttua huomata, ettei tällä ole ystävällisiä aikeita. Heräilevät jumalat on vauhdikas ja hurja. En kuvitellut tältä kirjalta mitään tälläistä. Kirjan positiivinen ja tutkimuksien täyteinen juoni muuttui äkkiä niin hurjaksi ja vauhdikkaaksi, että huhhu. Äkkiä kirjassa vallitsikin vaarallinen, toivoton ja kalmanhajuinen tunnelma. Tätä kirjaa lukiessa ei halua pohtia, mitä tuolla jossakin avaruudessa saattaa olla...

Kirjan juoni on kekseliäs. Paljastukset ovat yllättäviä, niin kuin tapahtumatkin. Kirja etenee sujuvasti jälleen haastattelujen ja päiväkirjojen kautta monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Kirjan haluaa lukea heti, saadakseen tietää kaiken, vaikka välillä juttu menee niin surulliseksi, ettei tiedä haluaako lukea ollenkaan. Odotankin jo innolla ja kauhulla mitä seuraava osa tuo tullessaan. Ehkä hivenen positiivisempaa taas?

Lue myös: Uinuvat jättiläiset


Heräilevät jumalat, (Waking Gods -Book Two of the Themis Files, 2017)
Like, 2018
Suom. Niina Kainulainen
s. 389

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen


Heikosti positiivinen on omaelämäkerrallinen ja se kertoo ajasta, jolloin Härkönen kirjoitti käsikirjoitusta lapsettomuudesta. Pian lapsettomuus muuttui paljon läheisemmäski aiheeksi, kun pariskunnan omat lapsihaaveet muuttuivat keskenmenoiksi.

Heikosti positiivinen pomppasi heti Härkösen kirjojen parhaimmistoon. Pidin tästä paljon. kirja piti lukea lähes yhdellä kertaa, niin koukuttava se oli. Kirja on melko lyhyt ja etenee vauhdilla. Kieli on sujuvaa ja aitoa. Tässä kirjassa ei piilotella ajatuksia ja mielipiteitä, vaan kaikki tunteet näkyvät selvästi.

Kirjassa puhutaan lapsettomuudesta, raskaudesta, ajasta lapsen syntymän jälkeen, masennuksesta ja siitä, miltä tuo kaikki tuntuu, kun on julkisuuden henkilö. Minulla ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta kirja tulee lähelle ja tuntuu samaistuttavalta. Lapsensaantia ei kaunistella, eikä kaikki ole pelkkää juhlaa. On pelkoa ja ongelmia, masennusta ja iloa. Tämä herättää ajatuksia ja sopii varmasti monenlaiselle lukijalle.

Nyt houkuttelee lukea Härkösen toinen omaelämäkerrallinen teos, Loppuunkäsitelty, sillä tämä oli niin onnistunut ja tunteita herättävä.


Heikosti positiivinen
Otava, 2001
Kansi: Anu Ignatius
s. 232

torstai 28. maaliskuuta 2019

Markku Ropponen: Kuhala ja musta juhannus


Yksityisetsivä Otto Kuhala asustelee väliaikaisesti toimistollaan, sillä vaimo on pistänyt hänet pihalle. Kuhala haaveilee lomamatkasta, mutta kuinka ollakaan, työtehtäviä alkaa tulla ovista ja ikkunoista ja lomaa on siirrettevä. Eräs pariskunta haluaa Oton etsivän kadonneen tyttären ja eräs eronnut nainen haluaa ex-mieheltään omat tavaransa pois. Molemmat tehtävät osottautuvat mutkikkaiksi, sillä kaikki tutkimukset tuntuvat johtavan murhien luo.

Kuhala ja musta juhannus on toinen osa Otto Kuhala -sarjasta.
Ensimmäisestä osasta tuttu vauhdikas meininki jatkui tässäkin osassa. Kuhala joutui jälleen moniin väkivaltaisiin tilanteisiin, jotka mies ohittaa muutamalla painajaisunella ja viskillä. Onneksi hän osaa ohittaa tilanteet sen suurempia vatvomatta, sillä Kuhala on mies, johon moni ärsyyntyy, ja haluaa ryhtyä kostotoimiin.

Rikoksia oli tällä kertaa aika paljon, murhia ja huumeita riitti. Syyllistäkin oli vaikeampi arvailla, kun mahdollisuuksia oli enemmän. Enkä sitten onneksi syyllistä oikein arvannutkaan. Jännitys pysyi näin loppuun saakka. Toki kirjassa kaikkien rikoksien ja ihmissuhteiden ohella muistettiin myös ihania gekkoja Inkeriä ja Hytöstä

Tästä kirjasta on turha etsiä kaunista juhannustunnelmaa upeissa maisemissa, vaikka juhannusjuhlat järjestetäänkin tansseineen ja kokkoineen. Ropposen kuvaileva teksti luo lukijan eteen ankean, juoppojen ja kylähullujen täyteisen Jyväskylän, johon tuhannet ihmiset kerran vuodessa kokoontuvat katselemaan ralliautoja. Luulen Jyväskylän olevan kuitenkin hieman valoisampi ja mukavampi paikka elellä, kuin Kuhala kirjat antaa ymmärtää. Pitää varmasti joskus tehdä tutustumisretki näihinkin maisemiin.

Lue myös: Kuhala ja puhelu kiusaajalta


Kuhala ja musta juhannus
Tammi, 2003
Päällys: Aki Suvanto
s.294