Mari Jungstedt: Viimeinen tukikohta

 

Gotlannin Petesvikenissä tapahtuu kamalia. Perheenäiti löydetään ammuttuna. Komisario Anders Knutas saa kollegoineen tehtäväkseen selvittää tapaus. Knutasta vaan kiinnostaisi enenmmän olla nuoren tyttärensä kanssa kotona. Karin sen sijaan on jo kyllästynyt äitiysvapaaseen ja tekee jälleen omia tutkimuksiaan. Hirmuteko ei asukkaiden ja poliisien kauhuksi jää vain tähän yhteen, sillä pian löydetään toinen uhri.

"Pian mökki ilmestyi näkyviin mutkan takaa. Julia tunsi äkkiä olonsa hyvin epämukavaksi. Aivan kuin jotain olisi vialla. Hän pysähtyi metsän reunaan ja tarkasteli tonttia. Oli pahaenteisen hiljaista. Kun hän astui askeleen eteenpäin, näky paljastui."s.33

Viimeinen tukikohta on kahdeksastoista osa Gotlantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.

Tämä olikin taas sarjan osa, joka vei täysin mennessään ja lukaisin kirjan vauhdilla saadakseni selville niin dekkarijuonen paljastukset, kuin uusimmat ihmissuhdedraaman käänteetkin. 

Viimeinen tukikohta on kevyt ja helppolukuinen dekkari, jossa ihmissuhteet ovat pääosassa. Andersin, Karinin ja Johanin elämissä tapahtuu taas paljon käänteitä, joiden seuraaminen on kuin vanhojen tuttujen kanssa kuulumisten päivittämistä, mukavaa, tuttua ja turvallista. 

Dekkariosuuskin oli tällä kertaa enemmän mieleeni kuin edellisessä osassa. Epäiltyjä ei ollut kovin montaa, mutta ihan kivat pienet jännityksen hetket ja selvitettävät koukerot juoneen oli silti saatu. Tosin syyllisen näkökulma ei tälläkään kertaa tuonut oikein mitään kirjaan. 

Viimeinen tukikohta, (Den sista utposten, 2024)

Otava, 2024

Suom. Tuulia Vihanto

s.320

Mari Jungstedt: Suljettu huone

 

Gotlannissa järjestetään kierroksia tippukiviluolassa. Tällaiselle opastetulle kierrokselle osallistuu nainen, joka ei selviä luolasta pois elossa. Hänet löydetään vasta seuraavana aamuna surmattuna.

Anders Knutas kollegoineen tutkii tapausta. Karin on joutunut jäämään äitiyslomalle, mutta lapsen syntymän odottelu toimettomana ei huvita, niinpä hänkin tekee hieman tutkimuksia, ja saattaakin löytää jotakin kiinnostavaa menneisyydestä.

"Mutta nyt hän ei voinut olla lumoutumatta ympäristöstä: katon tippukivistä, jotka olivat tuhansia vuosia vanhoja, fossiileista ja niistä, joita kutsuttiin valuviksi kiviksi, seiniä ja kattoja myötäilevistä polveilevan pitkistä, kellanvalkoisista kivilaskoksista. Osa niistä näytti kivettyneiltä vesiputouksilta."s.34

Suljettu huone on seitsemästoista osa Gotlanti -dekkarisarjasta.

Suljettu huone tarjoaa luolia, murhia ja suhdedraamaa tiiviissä ja nopealukuisessa paketissa. 

Tällä kertaa tuntui siltä, ettei mihinkään asiaan keskitytty kunnolla. Murhaajan päähän yritettiin jälleen päästä tuttuun tapaan hänen ajatuksiaan kertomalla, mutta dekkarijuoni oli melkoisen löyhä tässä osassa. Vähän liikaa onnekkaita sattumia ja heppoisia motiiveja. 

Kuitenkin Knutaksen ja muiden tuttujen hahmojen kuulumisiin on aina mukava palata. Näin pitkässä sarjassa he todella ovat jo tuttuja lukijalleen. Karinin ja Knutaksen kuulumiset olivatkin taas kirjan parhautta, ja niitä oli mukava seurata. Toimittaja Johan sai myös osansa, mutta se tuntui taas sellaiselta pikapikaa kirjoitetulta väkisin väännetyltä juonikuviolta, jolla ei tuntunut olevan mitään tarkoitusta. 

Ei siis todellakaan sarjan parhaimmasta päästä tämä osa, mutta sellaista kevyttä ja mukavaa luettavaa kuitenkin.

Suljettu huone, (Det Slutna rummet, 2023)

Otava, 2023

Suom. Petri Stenman

s.287

Mari Jungstedt: Viimeisen lampun loisteessa

 

kaksi poikaa viettää syyslomaa Gotlannissa. He lähtevät pyöräretkelle, eivätkä palaa. Komisario Anders Knutas kollegoineen aloittaa etsinnät. Aika kuluu, eikä poikia tunnu löytyvän millään. Anders ja Karin tuskailevat etsintöjen parissa, mutta joutuvat samalla miettimään omaa mutkikasta elämäntilannetta. Kun pojat viimein löytyvät, on aika käynnistää murhatutkimus.

"Veronika nousi pöydästä ja meni seisomaan ikkunan viereen ja alkoi tuijottaa ulos pimeään. Seinäkello näytti kolmea, ja pojat olivat edelleen kateissa jossain tuolla kylmän ja sateisen syysyön pimeydessä."s.36

Viimeisen lampun loisteessa on 16. osa Gotlanti -dekkarisarjasta.

Tämän sarjan pariin on kyllä vuosi toisensa jälkeen yhtä mukava palata. Tämäkin osa lunasti kaikki odotukset. Karinin ja Andersin elämässä tapahtuu koko ajan hurjan paljon, ja heidän elämää on kiinnostava seurata. Etenkin kun heillä on edessään isojen päätösten teko. Toki muidenkin hahmojen elämä kiinnostaa, mutta tällä kertaa toimittaja Johan Berg vaimonsa kanssa olivat hyvin pienessä roolissa. Näissä dekkareissa minulle tärkeämpää onkin tuttujen hahmojen kuulumiset kuin varsinainen juoni, eli murhat ja niiden ratkomiset. 

Viimeisen lampun loisteessa on kevyt, mutta jännittävä dekkari, jossa toimintaa, draamaa ja surullisia kohtauksia riittää. Nykypäivän tutkimuksien ohella käydään välillä kurkistamassa menneeseen, muinaisaarteista kiinnostuneen henkilön elämään.

Lapset rikosten uhrina tuo kirjaan väkisinkin surullisen vireen, mutta rikoksilla ei mässäillä Jungstedtin kirjoissa, ja kun kirjassa on niin paljon muutakin mietittävää, ei tämä rikos jäänyt mieltä painamaan tai tehnyt juonesta liian raskasta.

Viimeisen lampun loisteessa, (När den sista lampan lyser, 2021)

Otava, 2021

Suom. Katja Salmi

s.320

Mari Jungstedt: Näen sinut

 

Komisario Anders Knutas kollegoineen saa tutkittavakseen karmivan tapauksen, kun kolme nuorta opiskelijaa murhataan. 

On alkusyksy. Gotlanti on tyhjentymässä kesävieraista, mutta pieni opiskelijaporukka päättää lähteä mukavalle saariretkelle ennen kuin koulutyöt vievät taas kaiken ajan. 

Frida viettää saarella mukavaa päivää ystäviensä kanssa. Rannalla on lämmintä ja ihanaa. Hän torkahtaa ja herää painajaismaiseen näkyyn. Kaikki hänen ystävänsä ovat kuolleet, vain hän on elossa. 

"Lilla Karlsö näytti kaukaa katsottuna mystiseltä. Frida hengitti syvään ja ummisti tuulessa silmänsä. Tuntui jännittävältä ajatella, että he viettäisivät viikonlopun saaressa eristyksissä muusta maailmasta seuranaan vain satakunta lammasta, jotka laidunsivat rantaniityillä."s.25

Näen sinut on jo 15. osa Gotlanti -sarjasta.

15 osaa ei sinänsä ole dekkarimaailmassa mahdottoman suuri määrä, mutta tässä sarjassa päähenkilöt ikääntyvät melko vauhdilla, joten en tiedä kuinka pitkää sarjaa tästä enää kaavaillaan. Knutaksenkin lähenevää eläkeikää huomioidaan kirjassa useasti. Toivon kuitenkin, että sarja vielä jatkoa saisi ainakin muutamalla teoksella. Ainakin loppu jäi niin kiinnostavaan kohtaan, että lisää saisi mieluusti tulla. 

Monenlaista tähän kirjaan taas mahtui. Tunnelmallista saarimiljöötä, lampaita, kamalia parisuhteita, ahdistavia kohtaloita, murhia, arkielämää ja poliisityötä. Kaikkea sopivassa suhteessa. Etenkin jos lukijaa ei häiritse se, että poliisien, uhrien ja toimittajien yksityiselämä vie runsaasti tilaa tarinasta ja poliisien työtä ja murhien selvittelyä kuvataan hieman vähemmän. Itse pidän juuri tällaisesta. 

Näen sinut ei tosin ole mitenkään maailmaa mullistava teos. Se on aika perus dekkari, jonka murhaajankin kaiken lisäksi arvasi aikaisessa vaiheessa. Suuremmatkin aiheet käsitellään vauhdikkaasti. Mukavan nopeaa ja koukuttavaa luettavaa kuitenkin. 

Lue myös: aiemmat osat

Näen sinut, (Jag ser dig, 2019)

Otava, 2019

Suom. Taina Rönkkö

kannen suunnittelu: Sofia Scheutz Design

s.288

Mari Jungstedt: Pimeys keskellämme

Gotlannissa on meneillään paljon kesätapahtumia, ja väkeä riittää. Almedal-viikko, sekä Gotland runt -purjehduskisa, tuovat mukanaan väkeä ympäri maata. Kesken parasta kesäsesonkia rannalta löydetään murhattu mies. Väkivaltaa on käytetty reilusti, ja ruumiin asettelu viittaa siihen, että murhaajalla on jotakin sanottavaa. Komisario Anders Knutas, joka jälleen kamppailee murheellisten yksityisasioidensa parissa, ryhtyy selvittämään tapausta vauhdilla kollegoidensa kanssa. Mutta ehtivätkö he saada murhaajan kiinni, ennen kuin joku muu joutuu hänen uhrikseen.

Pimeys keskellämme on neljästoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Murhaa selvittelee poliisien ohella tälläkin kertaa Johan berg, toimittaja joka tuntuu välillä löytävän enemmän johtolankoja, kuin poliisit. Tässäkin kirjassa hän pääsi kuvaajansa kanssa erilaisten sattumusten kautta johtolankojen jäljille. Oli kyllä hyvä, että muutamassa sarjan osassa Johan pysyi hiukan poissa, jotta nyt hänen saavutuksensa tuntuvat taas tuoreelta idealta.

Maisemia on kehuttava tämänkin osan kohdalla. Saaristo, maaseutu, lähes jokaisen pihalla kuoputtelevat kanat ja pörröiset lampaat tekevät kirjasta minulle mieluisen. Luomuviljely, purjehdus ja maalaus toivat myös kirjaan kaunista ja valoisaa tunnelmaa, vaikka kirjan juonessa oli toki surullinen kääntöpuolensakin. Nimittäin rasismi, väkivalta, kiusaaminen, alkoholismi, valehtelu ja velat pyörivät vahvasti mukana. Kaikesta kantaaottavasta tekstistä ja ikävistä aiheista huolimatta, Jungstedtin kirjoista tulee lopulta hyvä ja kesäinen  olo, niin myös tästä.


Pimeys keskellämme, (Ett mörker mitt ibland oss, 2018)
Otava, 2018
Suom. Emmi Jäkkö
s. 320

Mari Jungstedt: Toiset kasvot

Gotlannissa heräillään uuteen turistikauteen, kun pienestä Ljugarnin kylästä löydetään kesämökillään surmattu Henrik Dahlman. Media on heti kiinnostunut tapauksesta, sillä Dahlman on kuuluisa taiteilija ja kaiken lisäksi tekotapa on vähintäänkin kiinnostava. Ruumis löydetään alasti ja sidottuna sängystä. Anders Knutas kollegoineen yrittää selvittää tapausta, mutta kauhukseen he saavat toisen lähes samanlaisen tapauksen tutkittavakseen. Onko liikkeellä sarjamurhaaja?

Toiset kasvot on kolmastoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Kirjassa pyöritellään jälleen rikoksien ohella runsaasti Knutaksen henkilökohtaista elämää. Välillä tutkimukset tuntuvatkin hänen kohdallaan jäävän kaiken muun jalkoihin ja loppuratkaisu saapuu ilman sen kummempia tutkimuksia ja poliisityötäkin. Tällä kertaa Knutaksen keksimä ratkaisu tuntui tulevan liian helposti. Minä en ainakaan nähnyt yhtäkään syytä, miksi hän edes etsi sellaisia tietoja, mitä kautta hän keksi syyllisen. Noh en minä toki olekaan poliisi.

Murhaajan näkökulma kirjaan oli tällä kertaa myöskin omasta mielestäni kummallinen. En saanut otetta siitä mitä varten hän päätyi murhaajaksi. Tai varsinkaan sellaiseksi murhaajaksi, joksi hän päätyi. Menneiden muistelu tuntuikin siksi irralliselta tarinalta, joka ei periaattessa edes liity mihinkään.

Mutta, mutta...Nautin silti tämän kirjan lukemisesta. Maisemat, tunnelma ja sujuva kerronta pitävät otteessaan ja murhaajaa saa jännittää loppuun asti. Kaikkein kiinnostavinta on kuitenkin arkinen kerronta hahmojen elämästä. Johan ja Emmakin palasivat taas tähän kirjaan, vaikka viimeisessä heitä ei näkynyt. Toki Johanin ei tarvitsisi ihan jokaiseen murhatutkimukseen päästä mukaan niin konkreettisesti, mutta mitäpä tuosta. Ihan kelvollinen dekkari jälleen, vaikka sarja onkin edennyt pitkälle.

Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, Aamun hämärissä, Kevään kalpeudessa, Hiljaisuuden hinta, Vaarallinen leikki, Neljäs uhri, Viimeinen näytös, Joka yksin kulkee ja Kullan kallis.


Toiset kasvot, (Det andra ansiktet, 2016)
Otava, 2017
Suom. Emmi Jäkkö
s. 365

Mari Jungstedt: Kullan kallis

Sanna Widding on kiintöistövälittäjä, joka on saanut tehtäväkseen myydä upean vanhan maatalon. Talon omistajaperheessä ei kaikilla kuitenkaan ole samat suunnitelmat talon myymisestä ja heidän kesken syntyy riitaa. Sanna löydetään pian kuolleena ja Anders Knutas kollegoineen saapuu selvittämään tapausta. Onko perheriita kenties karannut käsistä? Hyvin pian käy ilmi, että murhaajalla on kiikarissaan muitakin, kuin Sanna Widding.

Kullan kallis on kahdestoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Kullan kallis sijoittuu upeisiin maisemiin. Vanha maatalo ja sitä ympäröivä luonto lampaineen kuulostaa paikkana ihastuttavalta. Kevät on saapumassa ja viimein Knutasta pitkään vaivannut tapaus, jonka käsittely aloitettiin jo sarjan alkumetreillä taitaa olla loppuunkäsitelty. Ainakin toivon niin edelleen, vaikka olen moneen kertaan saanut pettyä, kun tapaus on aina vaan uudestaan kaivettu esille. Onneksi tässä kirjassa tapaus oli jo pienessä roolissa.

Gotlanti -sarja on edennyt jo pitkälle, eikä tuttua Johan Bergiä perheineen enää kirjassa esiinny, kuin Knutaksen muistellessa tätä. Olen jo muutamia kertoja pohtinut vieläkö sarja jaksaa pitää tämän lukijan otteessaan, kun enää en ole siitä läheskään niin innoissani kuin ensimmäisistä osista olin. Pohdinnoistani huolimatta tartun varmasti myös seuraavaan osaan. Näissä kirjoissa on kuitenkin jokaisessa hyvä tunnelma ja kauniit maisemat.

Kullan kalliin juoni eteni tuttuun tyyliin. Muisteltiin vanhaa, päästiin lukemaan murhaajan ajatuksista, ja seurattiin tuttujen, sekä uusien hahmojen liikkeitä. Osa juonen salaisuuksista oli aika ennalta-arvattavia, mutta ihan mielenkiintoinen juoni tässäkin loppujenlopuksi oli.


Kullan kallis, (Den man älskar, 2014)
Otava, 2016
Suom. Emmi Jäkkö
s. 351

Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee

Anders Knutas on sairaslomalla masennuksensa takia. Komisario Karin Jacobsson saa tehtäväkseen johtaa suurta rikostutkimusta Knutaksen sairasloman aikana. Kolmevuotias tyttö on kadonnut keskellä päivää, eikä kenelläkään tunnu olevan kunnollisia johtolankoja tapauksesta. Pian toinenkin lapsi katoaa, eikä saarelaiset uskalla enää jättää lapsiaan hetkeksikään. Poliiseilla on kiire tapauksen kanssa. Kadonneella Vilmalla on epilepsia ja ilman lääkkeitään tytölle voi käydä huonosti.

Joka yksin kulkee on yhdestoista osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Luulin edellistä osaa lukiessani, että viimein kauan sarjassa pyöritelty tapaus, jota Knutas on selvitellyt olisi loppuun käsitelty, mutta luulin väärin. Pyörittely jatkui edelleen ja ilmeisesti jatkuu myös seuraavassa osassa. Mielestäni tämän vanhan tapauksen voisi jo unohtaa, sillä minusta tuntuu siltä, että suurin osa kirjasta menee jo vanhan kertaamiseen ja lukisin paljon mieluummin uusista asioista.

Tällä kertaa Johan Berg ja hänen Emma vaimonsa, eivät olleet kirjaan päässeet juuri ollenkaan. Tutuksi tulivat täysin uudet hahmot David ja Heidi, joista kerrottiin aika paljon. Pariskunta toikin mukavaa vaihtelua kirjaan.

Joka yksin kulkee sijoittui tuttuun tapaan Gotlantiin. Nyt pyörittiin paljon kirkon ympäristössä ja puhuttiin muutenkin jonkin verran uskonnosta.
Jungstedtin kirjoitustyyli sopii kesään kaikessa yksinkertaisuudessaan ja keveydessään. Selkeä teksti, joka kuvailee silti kauniisti ympäristöä on mukavaa luettavaa, eikä sarjaa halua kesken jättää, vaikka mukana pyöriikin liian pitkään vatvottu tapaus.


Joka yksin kulkee, (Du går inte ensam, 2013)
Otava, 2015
Suom. Emmi Jäkkö
s. 265

Mari Jungstedt: Viimeinen näytös

Visbyssä vietetään Almedal viikkoa, johon lähes tuhat toimittajaa osallistuu, mukaan lukien Erika malm. Erika on vuosien aikana kerännyt varsin suuren joukon vihamiehiä vahvojen mielipiteidensä takia. Kun Erika sitten löydetään hotellihuoneestaan murhattuna, on poliisien selvitettävä liittyykö murha työhön, vai yksityiselämään.
Komisario Anders Knutas saa tehtäväkseen selvittää tapausta, mutta hänen omat asiansa ovat pahasti solmussa ja kaiken lisäksi muutamien vuosien takainen kesken jäänyt tapaus alkaa selvitä ja Knutas joutuu matkustamaan Gran Canarialle. Knutaksen kollega Karin pitää ohjat käsissään esimiestään auttaakseen tämän poissa ollessa.

Viimeinen näytös on kymmenes osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Jo kymmenes osa ja vieläkin sarja jaksaa kiinnostaa. Paljon onkin hahmoille ehtinyt sattua ja tapahtua sarjan aikana ja varmasti jatkossa tapahtuu paljon lisää. Sarjasta on tullut itselleni tuttu ja turvallinen valinta tilanteisiin, joissa en osaa päättää mitä lukisin.

Viimeisessä näytöksessä saatiin viimeinkin päätökseen asioita, jotka ovat olleet keskeneräisinä monen kirjan ajan. En pitänyt ideasta viivytellä ratkaisun kanssa näin kauaa, mutta onneksi kymmennen osan kunniaksi odotus on ohi.

Tällä kertaa Jungstedt esitteli dramaattisen teatterimiljöön. Lukiessani kuvailua sumuisista raunioista joiden keskellä mahtavat näyttelijät lumosivat yleisöään, mielikuvitukseni lähti liikkeelle ja ehtisinkin kehitellä monenlaisia päätöksiä kirjalle, mistä yksikään ei sitten osunut oikeaan.


Viimeinen näytös, (Den sista akten, 2012)
Otava, 2015
Suom. Emmi Jäkkö
s. 317

Mari Jungstedt: Neljäs uhri

Pikkukaupungin rauhallista arkea ravistelee ryöstäjien tekemä isku arvokuljetusautoon. Ryöstäjät pääsevät karkuun, mutta pian epäonni kohtaa myös heitä, kun yksi ryöstäjistä murhataan piilopaikassa. Komisario Knutas saa kollegoidensa kanssa tapuksen tutkintaansa. Onko kyse vain ryöstäjien välisestä riidasta, vai onko joku paremmin perillä ryöstäjistä, kuin Knutas?

Neljäs uhri on yhdeksäs osa Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Jungstedtin tapa kertoa tarinaa monen ihmisen näkökulmasta toimi taas, vaikka tällä kertaa arvasin murhaajan aika aikaisessa vaiheessa, eikä kirja tuottanut suuria yllätyksiä. Vaikka sarjasta löytyy muutama tälläinen melko ennalta-arvattava teos, on lukeminen silti mukavaa hyvin etenevän kerronnan vuoksi.
Upean aidosti kuvailtu Gotlanti ja sen maisemat piirtyy selvästi lukijan silmien eteen, vaikka en ole Gotlannissa edes käynyt. Tälläistä kirjoitustyyliä arvostan kovasti.

Henkilöistä Johan ja Emma olivat aika pienessä roolissa tällä kertaa, mutta kaikkien muiden hahmojen elämää koskevien juonenkäänteiden joukossa se ei haitannut. Kaikki hahmot jäivät kirjassa isojen muutosten äärelle, joten mielenkiinnolla odotan miten heidän kaikkien käy seuraavassa osassa.


Neljäs uhri, (Det fjärde offret, 2011)
Otava, 2014
Suom. Emmi Jäkkö
s. 333

Mari Jungstedt: Vaarallinen leikki

Jenny Levinillä menee hyvin. Hän on päässyt etenemään nopeasti pitkälle malliurallaan ja on nyt yksi huippumalleista. Hän on saanut poikaystäkseen tunnetun muotikuvaajan Markus Sandbergin. Kun hän sitten löytää yöllisellä retkellään Markuksen pahasti pahoinpideltynä, alkaa asiat yllätten menemään huonompaan suuntaan.
Komisario Anders Knutas tutkii tapausta kollegoidensa kanssa ja saa huomata mallimaailman karun puolen. Entinen malli Agnes kärsii anoreksiasta sairaalassa, kun taas toinen malli on lähtenyt mieli maassa kotimaahansa. Muotimaailman työntekijöillä tuntuu olevan paljon vihamiehiehiä, joten jutun selvittäminen  on vaikeaa.

Vaarallinen leikki on kahdeksas osa Mari Jungstedtin Gotlanti -sarjasta.
Vaarallisessa leikissä päästiin tutustumaan mallimaailmaan kahdesta eri suunnasta. Oli Jenny, jolla meni hyvin ja kaikki oli ihanaa, sekä Agnes, johon malliura jätti syvät henkiset arvet. Mallimaailmasta oli mielenkiintoista lukea.

Minä petyin vähän tähän kirjaan, sillä odotin taas mielenkiintoista murhaajaa, jonka ajatusmaailmaan päästäisiin pikkuhiljaa sisälle, mutta murhaaja jäi erittäin kaukaiseksi. Loppuratkaisu oli muutenkin hieman kummallinen, mutta se johtui varmaan juurikin murhaajan etäisyydestä, sillä hänen motiivejaan oli vaikea käsittää tietämättä hänestä mitään.
Agnes nousi omaksi suosikikseni kirjassa. Hänen tarinansa oli tavallaan koskettava.

Vaarallinen leikki on nopeaa ja kevyttä luettavaa, mutta ei tarinallaan yllä mielestäni aiempien osien tasolle.


Vaarallinen leikki, (Den farliga leken, 2010)
Otava, 2013
Suom. Jaana Nikula
s. 382

Mari Jungstedt: Hiljaisuuden hinta

Tiukasti yhteyttä pitävän naapuruston kolme pariskuntaa lähtee joka vuotiselle kesäretkelleen. He päättävät lähteä Fårön saarelle Ingmar Bergmanin kotiseudulle. Retki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja poliisit joudutaan kutsumaan paikalle, kun yksi seurueen jäsen katoaa.
Komisario Anders Knutas ja hänen kollegansa alkavat selvittää naapuruston välisiä suhteita, jotka tuntuvatkin olevan monimutkaisemmat, kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Toimittaja Johan Berg yrittää pitää näppinsä irti jutusta ja keskittyä isyyslomaansa, mutta ajatusten pitäminen poissa työasioista ei olekaan niin helppoa.

Hiljaisuuden hinta on seitsemäs osa Mari Jungstedtin Gotlanti -dekkarisarjasta.
Kuudennen osan tapaan, Emma ja Johan Berg olivat pienemmissä rooleissa, mutta tällä kertaa se ei häirinnyt minua ollenkaan, sillä Karin on päässyt sarjassa pikkuhiljaa suurempaan osaan ja hän on yksi suosikki hahmoistani. Muutenkin on uskottavampaa, ettei kyseinen pariskunta ihan jokaisessa kirjassa joudu osalliseksi murhatapahtumissa.

Jungstedt pyöritti tällä kertaa juonta niin, että ehtisin kirjan aikana epäilemään lähes kaikkia hahmoja murhaajaksi. Loppuratkaisu ei kuitenkaan ollut mielestäni sarjan parhaasta päästä, vaan loppujenlopuksi aika tylsähkö. Onneksi sarjan pysyvät hahmot ovat edelleen kiinnostavia ja Jungstedtin kirjoitustyyli koukuttavaa. Hiljaisuuden hinta oli siis hyvä, vaikka ei yksi parhaista.


Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, Aamun hämärissä, ja Kevään kalpeudessa.


Hiljaisuuden hinta, (Den dubbla tystnaden, 2009)
Otava, 2012
Suom. Taina Rönkkö
s. 380
Kannen kuva: Anna G Tufvesson

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa

Visbyn uuden kongressihallin rakentaminen on suututtanut ja puhuttanut paljon asukkaita, kaupungin rahojen tuhlaamisen vuoksi. Kongressihallilla pidetään kuitenkin suuret avajaiset, johon on kutsuttu tarkoin valikoituja vieraita. Viktor Algård on tyytyväinen juhlien kulkuun. Hän on hoitanut suurimman osan juhlien järjestämisestä ja nauttii nähdessään kaiken sujuvan loistavasti.
Juhlien jälkeisenä aamuna paljastuu kuitenkin juhlien karu totuus, kun Viktor Algård löydetään murhattuna. Onko asialla kiukkuinen asukas, vai joku aivan muu?
Komisario Knutas ja muut poliisit alkavat selvittää tapahtunutta ja löytävätkin jotain odottamatonta.

Jälleen on aika palata Jungstedtin pariin dekkarisarjan kuudennen osan myötä.
Rankasta aiheestaan huolimatta, Kevään kalpeudessa tarjoaa kevyen ja koukuttavan lukuhetken. Tavallisen rikostutkimuksen ja toimittajan työn lisäksi kirjasta löytyy käsinkosketeltavan surullinen tarina minäkertojan kertomana. Tällä kertaa ne osuudet olivat mielestäni kirjan parasta antia, vaikka myös Knutaksen ja Karinin osiot olivat kiinnostavia. Kevään kalpeudessa ei ollut Johanin ja Emman osalta paras kirja, vaan he jäivät vähän vähemmälle huomiolle, varsinkin Emma, vaikka hänkin onnistui lopulta sotkeutumaan asioiden kulkuun.

Olen tätä asiaa jo puinut luultavasti kaikissa aikaisempien osien arvosteluissa, mutta taas kerran täytyy sanoa, että Jungstedt on mukavan erilainen kirjoittaja, muihin lukemiini dekkarikirjailijoihin verrattuna. Lyhyet luvut, mielenkiintoiset aiheet, erilaisten ihmisten kuvaileminen ja käsinkosketeltavan aidot kuvaukset tekevät sarjasta minulle niin kovin mieluisan.

Olen sarjaa lukiessani huomannut, ettei kirjojen juonista jää mieleeni muuta, kuin Knutaksen, Karinin, Emman ja Johanin elämässä tapahtuvat asiat. Itse rikokset, niiden uhrit ja tekijät unohtuvat todella nopeasti. Ihme että vielä muistan tämän kirjan murhaajan. :D Mutta eiköhän noiden sarjassa pysyvien henkilöiden muistaminen olekkin tärkeämpää, varsinkin kun unohdan varsinaiset rikokset oikeastaan kaikista dekkareista erittäin nopeasti.

Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, Muurien kätköissä, ja Aamun hämärissä.

Kevään kalpeudessa, (Den mörka ängeln, 2008)
Otava, 2011
Suom. Sanna Manninen
s. 320

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä

Fårön hiekkarannalta löydetään kuollut mies. Miestä on ammuttu monta kertaa. Komisario Anders Knutas on lomalla murhan sattuessa, joten Karin Jacobson pääsee johtamaan ensimmäistä omaa juttuaan. Vaikeaksi jutun tekee se, että murhattu mies on tunnollinen koti-isä, joka vaikuttaa nuhteettomalta. Miksi hänet on siis täytynyt murhata?
Toimittaja Johan Berg on myös lähtenyt selvittämään asiaa, mutta samalla hän yrittää selvittää oman elämänsä sekasotkua.

Aamun hämärissä on viides Mari Jungstedtin Gotlanti -sarjan kirja.
Mielenkiintoni sarjaa kohtaan pysyy edelleen tämän viidennenkin kirjan jälkeen. On tämä vaan niin koukuttavaa. :D Vaikka Jungstedtin kirjat eivät ole kovin erikoisia, ovat ne tällä hetkellä yksiä suosikkejani dekkareiden joukosta.

Henkilöt ovat jo todella tuttuja, mutta tässä kirjassa viimeinkin saatiin kuulla jotakin Karin Jacobsonin elämästä, josta ei aikaisemmissa kirjoissa ole kerrottu oikeastaan mitään. Jännityksellä odotan kerrotaanko kuudennessa osassa hänestä lisää.

Tässä osassa paljasteltiin ennen loppua jo niin paljon murhasta, että lukija pääpiirteittäin tapahtumat taitaa tajuta, mutta loppu yllätti silti, enemmän kuin missään aikaisemmissa osissa, kaikkine mielenkiintoisine tapahtumineen.

Aamun hämärissä oli täydellistä kesäluettavaa ja kirjan tapahtumatkin sijoittuivat lähinnä heinäkuulle. Eikä näiden kirjojen kohdalla haittaa vaikka pitäisi pitemmänkin tauon osien välillä, sillä aika hyvin mielestäni kerrataan tilannetta missä mennään tällä hetkellä. Jonkin verran saattaa tulla paljastuksia mitä aikaisemmissa osissa on tapahtunut, jos ei lue järjestyksessä.

Lue myös: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa, Saaren varjoissa, ja Muurien kätköissä.


Aamun hämärissä, (I denna ljuva sommartid, 2007)
Otava, 2010
Suom: Sanna Manninen
s. 320
Päällyksen suunnittelu: Katja Kaskeala

Mari Jungstedt: Muurien kätköissä

Taidegallerian omistaja Egon Wallin löydetää talvipakkasilla murhattuna julmasti. Hänen ruumiinsa on nostettu roikkumaan muurille. Kun Anders Knutas alaisineen aloittaa murhan tutkimisen, selviää Egonista monia asiaoita, joita edes Egonin perhe ei osannut odottaa.
Vähän murhan jälkeen Tukholmalaisesta taidemuseosta varastetaan suuri taideteos Dandyn kuolema. Varkauden ja murhan väliltä löytyy yllättävä yhteys.
Tv-toimittaja Johan Berg palaa töihin sairaslomansa jälkeen ja haluaa päästä elämässään eteenpäin. Hän on päättänyt päästä kunnolla mukaan Emman ja nuoren tyttövauvansa Elinin elämään.

Muurien kätköissä on Mari Jungstedtin dekkarisarjan neljäs osa.
Jungstedtin dekkarit ovat leppoista ja nopeaa luettavaa, ja sopii hyvin kesäluettavaksi, vaikka tässäkin kirjassa oli talvi ja pakkaset paukkuivat.  Jungstedt kuitenkin kirjoittaa niin eloisaa ja uskottavaa tekstiä, että talvimaisemat näkee mielessään ilman talvistä säätäkin.

Muurien kätköissä rakentuu lyhyistä luvuista ja sen kertoja on kaikkitietävä. Rikos kuvaillaan monen henkilön näkökulmasta, myös murhaajan ajatuksiin päästään. Hahmot ovat tulleet tutuiksi lukijalle melko hyvin tähän neljänteen kirjaan mennessä. Päähenkilöstä Knutaksesta toivoisin kuitenkin hiukan lisää juttua, sillä hänet esitellään joka kirjassa lähes samalla tavalla, eikä mitään uutta kerrota. Knutaksen lisäksi kirjassa kerrotaan Johan Bergistä. Bergin yksityiselämään päästään paljon enemmän, kuin Knutaksen. Vaikka kirjoihin ei kovin paljon mahdu tekstiä Johaninkaan elämästä, on siinä neljän kirjan aikana ehtinyt tapahtumaan yhtä sun toista. Knutaksen työkaveri Karin jää vähän häiritsemään joka kirjan jälkeen, koska kirjoissa annetaan ymmärtää hänellä olevan jotakin ongelmia tai vastaavaa, mutta mitään ei kerrota.

Mari Jungstedtin kirjat ovat koukuttaneet minut täysin, vaikka ovatkin melko kevyttä luettavaa. Ei nämä kirjat kauhean pitkäksi aikaa mieleen juonen perusteella jää, mutta hahmot ja heidän elämänsä muistan hyvin. Jatko-osat ovat ehdottomasti lukulistallani.

Lue myös aiemmat osat: Kesän kylmyydessä, Meren hiljaisuudessa ja Saaren varjoissa.



Muurien kätköissä, (Den döende dandyn, 2006)
Otava, 2009
Suom. Leena Peltomaa
s. 380
Päällyksen suunnittelu: Piia Aho

Mari Jungstedt: Saaren varjoissa

Saaren varjoissa on Mari Jungstedtin dekkarisarjan kolmas osa.
Nuori hollantilainen opiskelija, joka on tullut Gotlantiin osallistumaan argeologisiin kaivauksiin, löydetään kuolleena. Kammottava murhatapa viittaa rituaalimurhaan. Samaan aikaan toisaalta löydetään päätön hevonen. Komisario Anders Knutas alkaa kollegoineen selvittämään tapauksia.
Johan Berg on muuttanut Gotlantiin tekemään tv-toimittajan töitä ja saadakseen olla lähempänä Emmaa. Samalla hän onnistuu onkimaan paljon tietoa myös poliiseja askarruttavista rikoksista.

Saaren varjoissa oli jo kolmas lukemani Jungstedtin kirja lyhyellä aikavälillä, mutta ei tämä todellakaan silti tuntunut yhtään tylsältä. Päinvastoin tekee vain mieli lukea jo seuraava osa, että saa selville mitä kirjan henkilöille tapahtuu. Pidän siitä, että henkilöiden yksityiset elämät ja ajatukset ovat niin suuressa osassa kirjaa, eikä juoni pyöri ainoastaan rikosten ympärillä.

Kirjan juoni on mielenkiintoinen rituaalimurhineen ja jännitys pysyy loppuun saakka. Itselleni murhaaja selvisi jälleen vasta lopussa, eikä minulla kovin montaa arvaustakaan ehtinyt syntyä, sillä tätä lukiessa keskittyy kokoajan kirjan kulkuun.

Kirja alkoi maaliskuusta ja jatkui pitkälle kesään, joten ajankohta lukemisellekkin oli sopiva. Kesää odotellessa on muutenkin mukava lukea kevyitä dekkareita, niin kuin kesälläkin. Loputkin Jungstedtin dekkareista ovat lukulistallani. Mielestäni nämä kannattaa lukea aika pian toistensa perään, jos haluaa muistaa hyvin mitä henkilöille on tapahtunut, mutta voi nämä lukea yksittäisinäkin, jos haluaa vain rikoksen kannalta lukea, eikä hahmojen elämä kiinnosta kovinkaan paljoa.


Lue myös: Kesän kylmyydessä ja Meren hiljaisuudessa.

Saaren varjoissa, (Den inre kretsen, 2005)
Otava, 2008
Suom. Leena Peltomaa
s. 381
Kansi: Piia Aho

Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa

Meren hiljaisuudessa on Mari Jungstedtin dekkarisarjan toinen osa.
Fanny on neljätoistavuotias yksinäinen tyttö, joka joutuu kantamaan kotonaan suuren vastuun. Joulun kynnyksellä Fanny kuitenkin katoaa ja rikoskomisario Anders Knutas kollegoineen kutsutaan paikalle.
Poliisit saavat selville, että Fanny on tapaillut salaa jotakuta, mutta siitä kuka kyseinen mies on, ei ole tietoa.
Samaan aikaan poliiseja työllistää murhatapaus, jota he epäilevät tavalliseksi juoppojen välien selvittelyksi, kunnes tapauksesta paljastuu uusia puolia.

Tämä dekkarisarja vaikuttaa toisenkin osan jälkeen edelleen loistavalta. Kirja vuorottelee kivasti poliisien, sekä toimittajien välillä, niin että molempien kannat tapauksesta käy selväksi. Näiden kahden lisäksi kolmantena kirjassa puhuu uhrit. Lukija pystyy siis seuraamaan tapahtumia joka suunnasta ja saamaan kunnollisen käsityksen tapahtumista. Tässä kirjassa murhaajan ajatuksiin ei päästy, niin kuin ensimmäisessä osassa.

Hahmoihin tutustuu kirjassa niin hyvin, että seuraavaa osaa odottaa innolla, jotta saa selville mitä heille seuraavaksi tapahtuu. Varsinkin tv-toimittaja Johan Bergin tulevaisuutta odottaa mielenkiinnolla.

Murhaajaa ei oikeastaan edes ajattele ennen loppua, sillä kirja kuljettaa lukijaa, niin vauhdilla eteenpäin, että haluaa vain keskittyä tapahtumiin, miettimättä suuremmin mitä lopussa tapahtuu. Aivan kirjan viimemetreillä jännitys kuitenkin tiivistyy ja silloin pää täyttyy ajatuksilla siitä kuka murhaaja nyt sitten onkaan.

Jäin jo niin koukkuun tähän sarjaan, että kolmannen osan tulen lukemaan hyvin pian. Kuitenkin jotain muuta aijon lukea välissä, ettei mene sen takia maku tähän sarjaan, että lukisi liian monta peräkkäin.
Kirjassa on todella lyhyet luvut, josta minä kirjan rakenteessa pidän. Kirja on kevyttä ja nopeaa luettavaa, joten se sopii rentoihin lukuhetkiin ja välipalakirjaksi loistavasti. En ole ennen Mari Jungstedtia perehtynyt pahemmin ruotsalaisiin dekkareihin, mutta tämän perusteella, voisin jatkossa lukea enemmänkin.


Meren hiljaisuudessa, (I denna stilla natt, 2004)
Otava, 2007
Suom. Leena Peltomaa
s. 366
Kannen suunnittelu: Piia Aho

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

Kesän Kylmyydessä on Mari Jungstedtin dekkarisarjan ensimmäinen osa.
Gotlannissa on alkamassa paras turistikausi, mutta saarelaiset ovat peloissaan. Rannalta on löytynyt naisen ruumis ja kun toinenkin ruumis löytyy, alkavat arvailut sarjamurhaajasta. Saarelaiset pelkäävät oman henkensä lisäksi myös, että turistit eivät haluakkaan tulla Gotlantiin.
Rikoskomisario Anders Knutas ja hänen kollegat yrittävät parhaansa löytääkseen murhaajan.

Päätin aloittaa Mari Jungstedtin paljon kehutun dekkarisarjan.
Kesän kylmyydessä oli loistava aloitus sarjalle, jonka muut osat tulen varmasti lukemaan ja vieläpä hyvin pian. Itseasiassa seuraava osa on jo luettavana. Kirja nimittäin osui ja upposi. Vaikka kirjassa ollaankin kesässä, pystyi tunnelmaan pääsemään vaikka ikkunan takana ei niin kesäinen keli olekkaan.

Hahmot, jotka ilmeisesti tulevat pysymään mukana sarjassa loppuun asti, ovat hyvin suunniteltuja, aitoja ja heitä kuvaillaan mukavasti pikkuhiljaa kirjan edetessä.
Kirjan maisemat Gotlannissa ja tukholmassa ovat myös hyvin kuvattu, niin että lukija joka ei ole kyseisissä paikoissa käynyt, pystyy myös näkemään kohteet mielessään.

Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että loppu tulee ennen kuin huomaakaan, vaikka lukija mukamas istahti ihan hetkeksi vain pari sivua lukemaan. Mielenkiinto pysyy yllä koko kirjan ajan ja murhaajaa en ainakaan itse tajunnut, kun vasta viime metreillä.


Kesän kylmyydessä, (Den du inte ser, 2003)
Otava, 2006
Suom. Leena Peltomaa
s. 398
Päällyksen suunnittelu: Piia Aho