Seita Rönkä: Kaksoisjoen kartanon kummituskierros

 

Reetta joutuu lomalle Kaksoisjoen kartanoon. Lumihankien keskellä talvehtiva kartano ei ole hänelle mieluinen lomakohde. Pikku hiljaa kartano omituisine huoneineen alkaa kuitenkin kiinnostaa, ja hevostallilla on mukava käydä katsomassa hevosia, vaikka Reetta ei itse olekaan varsinainen heppatyttö. 

Entistä jännittävämmäksi loma muuttuu kun Reetta saa kutsua ystäviä kartanoon ja he pääsevät yhdessä mukaan järjestämään kartanon kummituskierrosta. Kaikki ei tunnu olevan kohdillaan, sillä Reetan ympärillä pyörii omituista porukkaa, eikä heillä tunnu olevan hyvät mielessä. Lisäksi kummituskierroksella taitaa kulkea ihka oikea kummitus. 

"Aulasta lähti tosiaan kaksi portaikkoa, yksi kummallakin puolella. Kun Reetta katsoi niiden välistä suoraan ylöspäin kohti Wivin valtakuntaa, hän näki kaiteen, joka tuntui leijailevan aavemaisesti tyhjän päällä. Puutuet näyttivät aivan liian ohuilta kannattelemaan kokonaista kartanoa hartoillaan."s.23

Kaksoisjoen kartanon kummituskierros tarjoaa toimintaa ja jännitystä kummitusten ja hevosten parissa. Lapsille ja nuorille sopiva kirja etenee nopeasti. Kirja ei ole kovin pitkä, eikä monimutkainen, joten se sopii hyvin myös ala-asteikäisille lukijoille. 

Kirjan miljöö on ihana. Minä viettäisin enemmän kuin mielelläni lomaa Kaksoisjoen kartanossa, tosin en ehkä osaisi suhtautua kummituksiin yhtä tyynen sankarillisesti kuin kirjan päähenkilö, joka onkin reipas nuori, vaikka murjotus välillä meinaakin ottaa vallan. Kirjan kummitus ei ole kovin leppoisan oloinen, mutta jännittävät kohtaukset eivät ole mielestäni kuitenkaan liian pelottavia nuoremmille lukijoille. Tunnelma ei ehdi kiristyä liikaa kirjan nopean temmon ansiosta. 

Pidin erityisesti kartanon tunnelmasta, siitä miten uskottavasti kylmän lumiset maisemat tulivat esiin kirjassa. En tiedä tuleeko tälle kirjalle jatkoa, mutta pidin siitä, että asiat ratkesivat kokonaisuudessaan niin, ettei jatko ole pakollista, mutta kuitenkin niin, että jatko kiinnostaa jos sellaista tulee. Minun makuuni kirjassa olisi voitu hiukan enemmänkin tutustua päähenkilöön, hänen kavereihinsa ja Wivin tarinaan.

Suosittelen kirjaa etenkin niille, jotka ovat pitäneet Kavionjälkiä sydämessä .-kirjasarjasta, sillä tässä on paljon samoja elementtejä, kuten hevoset ja kummitukset. Myös tässä pohditaan mitä aikoinaan kuolleelle naiselle todellisuudessa tapahtui. 

kaksoisjoen kartanon kummituskierros

Haamu, 2023

Kannen kuvitus: Miranda Mord

s.146

Arvostelukappale

Mirva Saukkola: Murha on muotia

 

Materiaa rakastava toimittaja Noora Hankasuo osallistuu ylellisiin uudenvuodenjuhliin. Paikalla on töiden kannalta tärkeitä julkkiksia, muotikuvaajista malleihin, joten paikalla on oltava, jos haluaa tililleen jatkossakin rahaa jolla ostella kauniita asioita. Juhlat päättyvät kuitenkin odotettua nopeammin. Huippumalli putoaa parvekkeelta ja kuolee. Poliisi ei epäile rikosta, mutta Noora sen sijaan kyllä. Niinpä hän päättää hiukan tutkia asiaa. Siinä samalla voi hyvin tutkiskella myös sinkkumarkkinoita.

"Mielessäni risteili kysymyksiä yhtä tiuhaan kuin Tallinnan laivoja Suomenlahdella, mutta en ehtinyt muotoilla niitä sanoiksi, sillä valot yhtäkkiä himmenivät ja Vrai Passion -parfyymin mainosfilmi alkoi pyöriä. Somat, niukin naukin 18 vuoden ikään ehtineet napapaitatyttöset kiertelivät pitkin huoneita hajuvesipullot kädessään väistellen vyötäisille ulottuvia, valkoisilla kukilla täytettyjä mustia keramiikkavaaseja."s.33

Murha on muotia lupaa sukelluksen muodin, glamourin ja intohimon maailmaan. Kuulostaa kieltämättä hyvältä. Pidän kirjoista joissa puhutaan muodista siinä kaiken arkisen ohella, ja dekkareista, niistä erityisesti pidän. En muista missä törmäsin tähän kirjaan, mutta innostuin heti ja ihmettelin, miten tällainen on voinut minulta jäädä täysin huomaamatta, onhan tämä toki ilmestynyt lähes 20 vuotta sitten. 

Mutta, mutta. En pitänyt kirjasta sitten lainkaan. Eipä ole aikoihin 190 sivuinen kirja tuntunut näin pitkältä. Yritin todella nauttia muodista, glamourista ja kaikesta, mutta kun kieli oli niin tönkköä, että en pystynyt. Teksti ei kulje sujuvasti eteenpäin, sillä vaikka kyseessä on näin lyhyt kirja, tuntuu, että jokaiseen asia on yritetty kertoa pitkitetysti turhilla fraaseilla, kielikuvilla ja kuvailuilla sellaisissakin paikoissa, jotka eivät varsinaisesti kuvailua kaivannut. Ja tätä kirjoittaa nyt lukija, joka rakastaa arkista kuvailua kirjoissa. 

Entäs itse dekkariosuus sitten. Murhaaja ei pysynyt yllätyksenä lähellekään loppua, eikä paljastuminen saanut vetäisemään henkeä. Jännittäviksi tarkoitetut hetket, kun epäilyttävästi tuijottelevat ihmiset katosivat varhoihin ja tekivät itsestään niin potentiaalisia epäiltyjä, lähenni nauratti, eipä tullut salamyhkäistä fiilistä. 

Nyt kyllä ärsyttää. Olen juuri tällaista sarjaa kaivannut elämääni ja sitten kun sen kuvittelee löytävänsä niin eipä löytynytkään. Pohdin kovasti lukisiko kuitenkin vielä seuraavan osan, ehkä sarja onkin huimasti parantunut. Saukkolalla on tosin paljon uudenpaakin tuotantoa, joten ehkä sellaista voisi kokeilla. Muodin maailmaan nekin ainakin jotenkin taitaa liittyä.

Murha on muotia

Kustannus-Mäkelä, 2005

Kansi: Nina Heinonen

s.191

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla

 

Kiinteistövälittäjänä uran tehnyt Venla toipuu burnoutista, ja päättää muuttaa elämänsä suuntaa kerta heitolla. Hän ostaa vanhan koulun. Venla muuttaa intoa puhkuen uuteen kotiinsa, jonne hänen uusi työpaikkansa myös tulee. Hän nimittäin perustaa oman majatalon. Onnen edessä seisoo ainoastaan kamala ex-aviomies, valittava äiti ja teinitytär, joka ei innostu ideasta asua majatalossa. Onneksi sentään hyviäkin asioita tapahtuu. 

Pientä fiksausta vailla aloittaa majatalo Villa Venla -sarjan.

Pientä fiksausta vailla on hyvin vauhdikas sarjan aloitus. Pieni, nopealukuinen viihdekirja sisältää yllättävän paljon kaikenlaisia tapahtumia. Ei niitä liikaa ollut, mutta varsinkin naapureihin liittyvä sivujuoni tuntui keskeneräiseltä, sellaiselta nopeasti mukaan sysätyltä ajatukselta, joka ei sitten aivan kantanut loppuun asti. 

Tämän sarjan jatko-osat ovat ehdottomasti lukulistallani, sillä tämä on ihanaa viihdettä, sieltä kevyimmästä päästä. Arkisia asioita kiinnostavassa ympäristössä, suhdedraamaa, oman tiensä etsimistä, itsensä toteuttamista, ystävyyttä ja vielä hitusen blogimaailmaankin hyppäämistä. Toimii minulle. Viihdyin todella seuraten majatolon perustamistoimia, ja kaikkea pientä ihanaa arkista, jota se toi mukanaan. Suhdeasiat sen sijaan eivät miellyttäneet, siis en vaan pidä tuosta Venlan ihastuksesta, enkä ymmärrä miksi Venla pitää. 

Pientä fiksausta vailla

Karisto, 2017

Elisa kirjan äänikirja

kesto: 7h 5min

Lukija: Mervi Takatalo

Anders de la motte ja Måns Nilsson: Kesäparatiisin murhat -Kuolema asuntonäytössä

 

Tukholmalainen komisario Peter Vinston matkaa sairaslomallaan lepäilemään kesäparatiisi Österleniin. Tarkoitus on viettää aikaa siellä asuvan tyttären kanssa, ja levätä, sillä omituiset oireet ovat vaivanneet Peteriä.

Upean kesäidyllin keskeltä alkaa hyvin pian paljastua ikävämpiä asioita. Peter törmääkin jo lomansa alussa ruumiiseen. Seudulle rakennetun luksustalon näyttö on mennyt pieleen, ja kyläläisissä eripuraa aiheuttanut kiintöistövälittäjä, Jessie Anderson on kuollut. 

Peter päätyy ex-vaimonsa tiukoista vastusteluista huolimatta mukaan tutkintaan. Paikallinen rikoskonstaapeli Tove Esping ei ole asiasta erityisen riemuissaan, eikä parivaljakko meinaa saada yhteistyötä sujumaan.

"Ehkä hänen liki kolmenkymmenen vuoden kokemuksensa poliisina muistutti olemassaolostaan, mutta hän ei saanut karistettua mielestään jatkuvasti kasvavaa tunnetta, joka pyrki kertomaan että juhlallisuuksien, musiikin ja ilakoinnin taustalla oli tekeillä jotain aivan muuta."s.45

Kuolema asuntonäytössä aloittaa Kesäparatiisin murhat -dekkarisarjan.

Jo nimensäkin puolesta kirja sopisi loistavasti kesädekkariksi, riippumatossa luettavaksi, kun luonto tuoksuu ympärillä. Mutta minäpä luin tämän nyt näin talvella ja hyvin kirjan tunnelmaan pääsi silti.

Tämä on leppoisa dekkari, jossa juoni kulkee enemmän pohdiskelujen ja dialogien kuin toiminnan kautta. Kyllä tässä on isompiakin tapahtumia siellä täällä, jotka pitävät juonen mielenkiintoisena, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin ihmisten kanssa juttelua, ja yksikseen pohdiskelua. 

Peter on omine omituisuuksineen mukava hahmo, jonka pariksi sopii loistavasti taas aivan erilainen Tove. Näiden kahden yhteistyöstä upeassa kesäparatiisissa lukisi mieluusti lisää. Heidän työskentelystä lukiessa sai nytkin monesti hymyn huulille. Pienessä kylässä on monipuolinen asukaskunta, ja kaikilla varmasti vielä paljon salaisuuksia paljastettavaksi, joten eiköhän tuonne murha jos toinenkin sovi kirjoitettavaksi. 

Tämä kannattaa lisätä lukulistalle etenkin jos pitää Agatha Christien dekkareista, kyllä tuolla kirjan sivuilla taidettiin joku Christien kirjoista mainitakin. 

Kuolema asuntonäytössä, (Döden går på visning, 2021)

Johnny Kniga, 2022

Suom. Tarja Lipponen

s.358

Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

 

Itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin syntyy tyttö, joka kasvaa aikuiseksi naiseksi tuntien itsensä ulkopuoliseksi. Äiti on tytölle aina toitottanut, että erilainen ei saa olla. Pitää sulautua joukkoon, siivota, käyttäytyä hyvin, hankkia normaali ammatti. Tyttö näkee vain synkän äitinsä, ja tämän omituiset ystävät jollaiseksi ei ikinä halua muuttua. Hän haluaa olla erilainen, mutta ei tiedä millainen. Hän etsii jotain, hiukan sieltä sun täältä. Ensin Helsingistä, sitten ulkomailta. Koko ajan hänellä on mukanaan tuo ulkopuolisuuden tunne.

"Haluaisin mielelläni mennä päiväkotiin tai tarhaan tai jonnekin sellaiseen, missä muut ihmiset käyvät, mutta äitini mielestä on huolestuttavaa, että päiväkodeissa ja tarhoissa ja muissa sellaisissa ei voi valita kenen seuraan sattuu joutumaan ja mitä sitten, jos ne muut eivät olisikaan kristillisiä henkilöitä vaan keitä tahansa erikoisia ihmisiä?"s.55

Rakkaudenhirviö on lyhyistä tuokiokuvan tyylisistä luvuista koostuva romaani. Kirja on odotellut hyllyssä jo pari vuotta, odotukset ovat olleet aika korkealla, niin korkealla, että jatko-osankin olen jo tämän seuraksi sinne hyllyyn hankkinut. Kirja kertoo tarinan huonosta äiti-tytär suhteesta kärsivän naisen kasvusta, siitä miten kaikista lannistavista kommenteista ja mielipiteistä huolimatta hän kirjoittaa kirjankin. 

Kirjan kieli on kekseliästä, monipuolista ja sujuvaa. Yleensä lyhyet luvut innostaa lukemaan, mutta silti tämän lukeminen vei pienen ikuisuuden. Välillä kirja tempaisi mukaansa ja luin pidemmän pätkän kerralla, kun taas välillä kyllästytti niin mahdottomasti, ettei huvittanut jatkaa koko kirjaa. 

Tämä kirja ei ollut minua varten, ei sitten niin millään, vaikka kuinka yritin nauttia hienoista ajatuksista ja kauniista tekstistä. Minulla tökki vähän kaikki tätä lukiessa. Kaikenmaailman sivuraitelle menevät tuokiokuvat eivät jaksaneet kiinnostaa, koko ajan oli niin synkkää ja ankeaa, että kirjan lukeminenkin alkoi jo tuntua yhtä ankealta, loppua kohden alkoi jo tuntua siltä, ettei kirjalla ole enää mitään uutta annettaavaa, ja mietin vain, että ääh vieläkö joku uusi maa johon päähenkilö lähtee, jotta voin kuulla taas lisää näistä toistuvista lehmäajatuksista. Päähenkilö ajatuksineen oli niin kaukana minusta, ettei jaksanut innostaa. Lähinnä ärsytti kaikki se muiden ihmisten vartaloiden aiheuttava inho, ystävään takertuminen ja varmaan moni muukin asia. 

Enpä siis aio lukea jatkoa ollenkaan, vaikka se kertookin kirjailijan ensimmäisestä vuodesta kirjan kirjoittamisen jälkeen. Aihe kiinnostaisi, mutta päähenkilö ja hänen ongelmansa eivät. 

Rakkaudenhirviö

Tammi, 2015

Kansi: Timo Mänttäri

s.441