Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

 

Yasuragi-kylpylähotellin seesteinen tunnelma särkyy kun kuuluisa näyttelijä löydetään tajuttomana altaasta. Sitten hotellihuoneesta löytyy kuollut pariskunta. Mikään ei kuitenkaan viittaa heti rikoksiin, mutta kun seuraava ruumis löytyy, on poliisien pakko saada selville mitä kylpylässä tapahtuu.

Emma Sköld yrittää parhaansa mukaan ratkoa rikosta, vaikka perhesuhteetkin kaipaavat huomiota.

"Hetken kuluttua Emmalla on nimilista, jonka hän voi toimittaa kollegoilleen poliisiasemalle. Jospa joku hotellivieras on kuullut jotakin yön aikana. Emma on nimittäin varma, ettei pariskunnan kuolema ole ollut luonnollinen."s.79

Lepää rauhassa on Emma Sköld -sarjan avausosa.

Jälleen oli aika tutustua uuteen poliisiin, kaikkine huolineen, harrastuksineen ja draamoineen. Emma on tämän ensimmäisen osan perusteella ihan kiinnostava hahmo, ei ainakaan vielä herätellyt mitään ärsyttäviä tuntemuksia. Hänen elämäänsä heiteltiin aika paljon ja pienissä paloissa lukijalle, ja paljon varmasti kerrotaan lisää jatko-osissa. Tämä vaikuttaakin olevan jälleen yksi dekkarisarja, jossa päähenkilön elämällä on suuri rooli, ja sehän sopii minulle. 

Kirja kulkee koukuttavan lyhyissä luvuissa eteenpäin. Ruumiita tulee vauhdilla, ja syyllistä selvitetään. Huomio oli kuitenkin suurimmaksi osaksi Emman ja tovereiden henkilökohtaisissa asioissa. Lopussa sitten järjestettiin varsin jännittävät oltavat, ja lukijana mielenkiinto varsinaista rikosta ja rikollista kohtaan heräsi. Loppunäytös oli vakuuttava, ja ihan viimeiseltä sivultakin löytyi vielä jännitettävää. 

Lepää rauhassa, (Vila i frid, 2012)

WSOY, 2021

Suom. Leena Virtanen

s.352

Anna Krogerus ja Netta Lehtola: Tontun apulainen

 

Ekaluokkalainen Nuppu perheineen on muuttanut pieneen kylään maaseudulle, kun perhe kasvoi kahdella vauvalla. Nuppu ei ole oikein sopeutunut vielä uuteen asuinpaikkaan. Vanhaa kotia on ikävä, eikä uudessa koulussa ole kavereita. Äidillä ja isälläkään ei ole oikein aikaa, ja alkaa näyttää siltä, että jouluvalmistelutkin jää tekemättä. Mutta sitten Nuppu tutustuu aivan oikeaan tonttuun, ja Nupun joulukuusta tulee taianomainen.

"-Älä sano, että eihän tonttuja ole olemassa, koska se juuri on meidän suurin ongelmamme. Hyvin harvat ihmiset näkevät hämärän väkeä enää näinä päivinä."s.11

Tontun apulainen on 24 lukuun jaettu tarina, joka toimii joulukalenterikirjana. 

Tämä onkin yksi parhaista lukemistani joulukalenterikirjoista. 

Nupun joulukuinen matka tontun apulaisena on lämminhenkinen tarina, johon mahtuu niin arkea, juhlaa kuin taikaakin. Suuria ja tärkeitä teemoja käsitellään kauniisti ja lämpimällä otteella ilman saarnaamista. Kirja muistuttaa siitä, että pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus, eikä aina tarvitse tehdä mitään suurta ja mullistavaa saadakseen toinen iloiseksi. 

Nupun perheen aidon tuntuista elämää oli mukava seurata joka päivä joulua odotellessa. Pienet yksityiskohdat tekivät hahmoista uskottavia, ja tunnelmasta lämpimän. Toki kaiken arkisen keskellä tapahtuu myös jännittäviä tonttutaikoja ja taianomaisia matkoja halki taivaan. Päästäänpä kirjan kautta kuulemaan tonttujen elämästäkin. 

Tontun apulainen

WSOY, 2023

Kuvitus: Netta Lehtola

s.212

Brigitte Weninger ja Eve Tharlet: Tähtipuu ja muita joulutarinoita

 

Tähtipuu ja muita joulutarinoita sisältää 24 pientä tarinaa, joten kirjaa voi käyttää joulukalenterikirjana. Nimestään huolimatta kaikki tarinat eivät ole millään tavalla jouluisia, eivätkä edes sijoitu joulun aikaan. Osa taas on selkeästi joulutarinoita pipareineen ja lahjoineen. 

Tarinoiden tyyli vaihtelee suuresti. On nykyaikaan sijoittuvia arkisia tarinoita, joissa lapset valmistelevat tai odottavat joulua ja klassikkosaduista tehtyjä tarinoita, kuten Kolme pientä jouluporsasta tai Lumityttö Snegurotshka, jotka löytyvät jonkinlaisina versioina useista satukirjoista. Sen lisäksi kirjassa tavataan viidesti Ukki Juurakko ja tämän lapsenlapset Virpi ja Visa, jotka ovat tonttuja. 

Niinpä osa kirjan tarinoista oli omaan makuuni ja osa taas ei. En pitänyt siitä, että osassa tarinoissa oli niin selkeä opetus, jota korostettiin liikaa. Tästä tulee mieleen lapsuuden satukirjat, joissa oli juuri tämän tyylisiä tarinoita, ja myös samoja tarinoita eri tavalla kerrottuna. 

Kirjan kuvitus oli kaunis, hempeä ja tunnelmallinen. Pidin etenkin koko sivun suurista kuvista. 

Tähtipuu ja muita joulutarinoita, (Geschichten aus dem Weihnachtswald, 2015)

Lasten keskus ja Kirjapaja Oy, 2017

Suom. Tuula Korolainen

s.124

Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin

 

Julia vihaa joulua, eikä todellakaan aio mennä perheensä luo muiden arvosteltavaksi. Niinpä hän tarttuu tilaisuuteen kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus matkustaa Visbyhyn kissavahdiksi. Hän ei vain tiedä, että väitöskirjaansa kirjoittava Petter, joka kaipaa kipeästi majapaikkaa Visbyhystä, on myös majoittumassa samaan pikku taloon. Tämän kaksikon kohtaaminen ei suju leppoisasti, mutta vaihtoehtoa ei ole. Heidän on kestettävä joulu yhdessä.

"Nostan kaulahuivin nenään asti ja tähyilen ainoaa vapaata taksia. Lumi piiskaa kasvojani, ja maahan on muodostunut lumikasoja. Matkalaukun siirtäminen muistuttaa enemmän auraamista kuin kantamista."s.73

Joulu Julian tyyliin on Visbyn pikkukaupunkiin sijoittuva hyvin luminen jolukirja.

Tämä on aivan loistava! Mietin tätä aloittaessani, että on ehkä tullut jo luettua liian monta joulukirjaa, eikä välttämättä kannattaisi enää aloittaa tätä, mutta onneksi aloitin. 

Tässä kirjassa on kaikki kohdallaan. Lumiset pikkukylän maisemat, kylmä pieni talo, joka tietysti luo varsin romanttiset puitteet, jos niitä viitsii katsoa sillä tavalla, kaksi ei kovin kissarakasta jääräpäätä kissavahtina ja täydellinen naapuri. Tarina etenee sopivan vauhdikkaasti ja koko ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa, ehkä aivan lopussa oli pienen pieni turha jahkailu, mutta muuten ei pienintäkään notkahdusta tarinassa. 

Napakoita lukuja ja sujuvaa juonta siivittää huumori ja lempeät elämänviisaudet. Pääasiassa tarina etenee Julian ja Petterin kautta, mutta ilokseni pääsin kurkistamaan myös Petterin Ex-vaimon ajatuksiin, jotka toivat kivan pienen sivujuonen tarinaan. 

Tässä joulukirjassa käsitellään unelmia, epävarmuuksia, itsensä löytämistä ja uskaltamista. Julia vielä etsii omaa paikkaansa maailmassa, ja minusta sellaiset hahmot ovat aina kiinnostavia. Tälle kirjalle on myös kirjoitettu jatkoa, joten Julian kesken jääneet seikkailut jatkuvat kyllä, ja odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan hän lähtee. 

Joulu Julian tyyliin, (Julen enligt Julia, 2020)

Karisto, 2022

Suom. Säde Loponen

Kansi: Sofia Scheutz Design

s.316

Heidi Swain: Joulupuun taikaa

 

Liza Wynter on perinyt isältään ekologisiaa arvoja arvostavan joulukuusifarmin, jossa nykyään järjestetään monenlaista jouluista tekemistä. Firma kukoistaa, mutta Liza ei ole kiinnostunut siitä. Kun yhtiökumppani ilmoittaa, että aikoo jäädä eläkkeelle, ja Lizan on tultava paikalle järjestämään asioita, on Lizan aika tehdä firman ja oman elämän tulevaisuutta koskevat päätökset.

Liza saapuu paikalle joulun alla ja tapaa yhtikumppaninsa pojan, jolla on paljon intoa. Nedin innostus vie hetkeksi Lizankin mukaan firman asioihin.

"Oli aidosti tärkeää, että sama kuusi oli osa perheen joulunviettoa jopa vuosia. Isän visio ei ollut vain järkevä luonnon kannalta, vaan sen pohjalta luotiin rakastettuja perinteitä."s.238

Joulupuun taikaa on lämminhenkinen tarina joulukuusifarmista, jossa ihmiset, ekologisuus, lämpimät ajatukset ja toisten auttaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin raha, vaikka toki hahmojen ajatukset pyörimät myös rahan ympärillä, sillä onhan työtä tekemällä saatava myös elanto, eikä tarina muuten olisi järin uskottava. 

Tämä kirja on leppoisaa luettavaa, joka on täynnä innostavia ideoita. Pidin siitä, kuinka paljon firman toimintaa, kehitysideoita ja työtehtäviä kuvattiin. Mieltä lämmitti myös Nedin jouluintoilu kaikkien koristeiden parissa, ja Lizan taideprojektit. Muutenkin käsityöläiset saavat suuren roolin kirjassa. 

Kaikesta kauniista ja lämminhenkisestä huolimatta kirja tuntui liian pitkältä ja itseään toistavalta. Lizan jahkailua pyöriteltiin aivan liian kauan ja samoja ajatuksia toistettiin niin monesti, että raivostutti. Loppuratkaisu ei ollut millään tavalla yllättävä, joten olisin mieluusti keskittynyt vain muihin kiinnostaviin asioihin, enkä Lizan itseään toistaviin pähkäilyihin. 

Erityisplussat kirjalle siitä, että se sijoittuu Norfolkiin, jossa olen viime aikoina viihtynyt kirjojen parissa loistavasti, sekä Nedin upeasta tatuoinnista. 

Joulupuun taikaa, (Underneath the Christmas Tree, 2021)

Gummerus, 2022

Suom. Jade Haapasalo

s.415

Regina Rask: Jouluihminen

 

Eeva on jouluihminen. Hän miettii joulua läpi vuoden, eikä haluaisi laittaa koristeita varastoon. Hän aikoo järjestää kaikkien aikojen joulun, niin kuin joka vuosi. Jouluaskareiden miettiminen onkin mukava pako arjesta, kun työpaikalla nuoremmat tuntuvat jyräävän yli, ja kotona tuntuu olevan aika nihkeä tunnelma. 

"Hän oli löytänyt simpukankuorikynttilöiden ohjeet ruotsalaisesta joulukirjasta. Joltain sunnuntaiaterialta jääneet sinisimpukankuoret hän oli puhdistanut ja laittanut talteen jo aikoja sitten."s.131

Jouluihminen on pieni ja nopealukuinen tarina Eevan vuodesta. Jouluihmisellä on joulu mielessä läpi vuoden, jopa kesälomalla. Synkimpinä hetkinä on ihana paeta kauniiden joulukirjojen maailmaan, ja töissäkin on parasta kun jouluikkunoiden suunnittelu alkaa.

Minä pidän itseäni jouluihmisenä, mutta Eevaan en osaa samaistua. Hänen jouluttaminen kun kuulostaa hyvin ahdistavalta suorittamiselta. 

Jouluihmisessä varsinaiseen jouluun kurkistetaan vain viimeisillä sivuilla, muuten tarina on läpi vuoden kulkeva katsaus Eevan elämään, jossa hän kohtaa vastoinkäymisiä, tuntee epävarmuutta, tapaa ystäviään ja pohtii perhe-elämäänsä. Kaiken tämän ohella kulkee pienet jouluiset yksityiskohdat. Välillä kerätään jouluksi sopivia askartelumateriaaleja luonnosta, kun taas välillä suunnitellaan joululahjoja. 

Tätä kirjaa oli mukava lukea, mutta kaunista joulutunnelmaa ei ole. Eeva tuntui jotenkin hyvin yksinäiseltä hahmolta kaikista ystävistään ja perheestään huolimatta. Eikä joulunodotuksesta ja siihen valmistautumisestakaan tosiaan huokunut mitään lämpöä, kaikki tuntui niin pakolliselta ja suorittamiselta. Pidinkin kirjan draamasta ja niistä pienistä yksityiskohdista. Lopussa oli myös kaunis ja mieltä lämmittävä kohtaus.

Jouluihminen

Otava, 2011

s.222

Kansi: Mirella Mäkilä

Sarah Morgan: Lumihiutaleiden alla

 

Kayla Green on loistava työssään markkinoijana. Hieman ennen joulua hän saa uuden asiakkaan. Jackson O`Neil on palannut perheyriksen pariin ja aikoo nyt nostaa konkurssivalmiin yrityksen kukoistukseensa ja siihen hän tarvitsee Kaylan apua. Kayla on riemuissaan päästessään jouluksi pois kaupungista, metsään, jossa hän saa tehdä töitä välittämättä joulusta. Mutta työmatka Snow Crystal Resoltille on kaikkea muuta, sillä joulua siellä ei voi unohtaa. Kaiken lisäksi Kayla huomaa unelmoivansa Jacksonista.

"Miksi kaveri kyseli Kaylan perheestä? Tämä halusi ostaa hänen kykyjään, ei adoptoida häntä. Yksikään asiakas ei ollut koskaan ennen kysynyt hänen perheestään. Muita kiinnosti vain, mitä hän pystyi heidän hyväkseen tekemään."s.45

Lumihiutaleiden alla on O´Neilin veljeksistä kertovan sarjan ensimmäinen osa.

Tämä kirja nousi yhdeksi tämän vuoden suosikkijoulukirjoistani. Tästä nimittäin löytyy melkein kaikkea mitä joulukirjalta toivon. Oli paljon joulun tunnelmaa, lumisia maisemia ja suloisia hetkiä. 

Morganin sujuva kirjoitustyyli imaisi heti mukaansa. Kaylan matkaa joulua vihaavasta, pelkkään työhön keskittyvästä naisesta kohti elämää ja kaikkia sen pieniä yksityiskohtia rakastavaksi naiseksi oli ihana seurata. Matkaan mahtuu hyvää huumoria, ilkikurisuutta, romantiikkaa ja kiinnostava juoni monine henkilöineen. 

Kirjan miljöö lumisine metsineen, rekikoirineen, kauniine mökkeineen ja muine ihanine yksityiskohtineen ei voisi olla upeampi. Rakastuin Snow Crystal Resortiin yhdessä Kaylan kanssa, ja olen iloinen, että pääsen sinne vielä muutaman kerran uudestaan sarjan seuraavien osien parissa. 

Jos nyt jotain pientä haluaa tässä valittaakin, niin ehkä hiukan liian paljon korostettiin Kaylan ja Jacksonin täydellisyyttä, upeaa ulkonäköä puitiin toistuvasti, ja tietysti Kayla on kaikkeen kykenevä liikenainen, vaikka ei ikinä nuku kuin muutaman tunnin yössä. Onneksi sitten jotain pieniä virheitäkin alkoi ilmaantua niin hän tuntui uskottavammalta.

Lumihiutaleiden alla, (Sleigh Bells in the Snow, 2013

HarperCollins Nordic, 2014

Suom. Virpi Kuusela

s.363

Marko Hautala: Pohjanmaan tonttuverilöyly

 

Dina on tavannut unelmiensa miehen, ja lyhyen suhteen jälkeen he kihlautuvat. Dina odottaa innolla elämää tuon rikkaan, menestyneen, komean Vikin kanssa. Nyt onkin aika tutustua miehen perheeseen. pari lähtee joulunviettoon Pohjanmaalle, jossa Dina saa huomata, ettei tiennytkään aivan kaikkea tulevasta miehestään, joka vaikuttaa kuin toiselta ihmiseltä perheensä keskellä. Dina päättää kuitenkin selvitä koettelemuksesta kaikkine perinteineen. Suostuupa hän viemään jopa joulupuuron luhtitontulle.

Pohjanmaan tonttuverilöyly on Marko Hautalan viides jouluinen kauhunovelli.

Jälleen oli aika perinteeksi muodostuneen kauhunovellin kuuntelun, tällä kertaa riisipuuroa keitellessä. Olen pitänyt kaikista aiemmin ilmestyneistä Hautalan joulunovelleista, mutta tämä on ehdottomasti suosikkini. 

Mustaa huumoria, synkkiä perinteitä, verta ja kauhunhetkiä sisältävä tarina on sopivan pituinen kerralla kuunneltavaksi, kuitenkin tarpeeksi pitkä, jotta tarinaan ehtii päästä kunnolla sisään. Novellia kuunnellessa saa nauraa useasti, siis jos tällainen synkempi huumori nappaa. Tontun joulupuuron parissa koetaan myös hiukan pelottavampia hetkiä. 

Tietysti jälleen kehut Anssi Rantamäelle, joka lukee novellin juuri sopivan eläytyväisesti.

Pohjanmaan tonttuverilöyly

Haamu, 2023

äänikirjan kesto 41min

Äänikirjan lukija: Anssi Rantamäki

Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

 

Lily Armitage lähti lapsuudenkodistaan 21 joulua sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Lilyn vakaa aikomus on ollut myös pysyä poissa Endgamen kartanosta, mutta tänä jouluna hän vastentahtoisesti päättää palata. Lilyn täti on kutsunut hänet pelaamaan kaikkien aikojen viimeistä joulupeliä, jossa palkintona on kartano. Lilyä ei kiinnostava kartano, vaan huhu siitä, että hänen äiti olisikin aikoinaan surmattu. Lily päättää ottaa asiasta selvää. Mutta hyvin pian hän saa huomata, että joulupelissä panokset ovat kovat, eikä joku kaihda keinoja raivata pelaajia tieltään.

"Endgame House oli vielä synkempi kuin hän muistikaan. Harmaa 1600-luvun järkäle, tehty marmorista ja kalkkikivestä, jotka aikoinaan, kuten hänelle oli monet kerrat lapsena kerrottu, näyttivät hehkuvan aamu- ja iltahämärässä. Nyt talo imi ympäriltään kaiken valon säilyttäen visusti salaisuutensa."s.26

Joulun murhapeli on joulun aikaan sijoittuva suljetun tilan murhamysteerikirja. 

Tempauduin kirjan tarinaan ensimmäiseltä sivulta lähtien. Lily vaikutti kiinnostavalta hahmolta, joulupeli kuulosti mahtavalta ja sitten vielä menneisyyden selvittämistä odottavat salaisuudet ja synkkä lumen saartama kartano, eikä tietenkään unohdeta joulua. Ihastuttava ja jännittävä asetelma siis. heti alussa kerrotaan myös ohjeet muutamaan hauskaan pieneen peliin, joita lukija voi itse suorittaa kirjaa lukiessaan. Ihana idea, mutta minulta ei anagrammit suju, joten en onnistunut siinä tehtävässä. 

Viihdyinkin joulun murhapelin parissa oikein loistavasti suunnilleen siihen asti, että ensimmäinen murha tapahtui. Vähän sen jälkeen kirjan mysteerien täyteinen tunnelma tuntui lopahtavan. Tarina alkoi toistaa itseään, ja hahmot muuttuivat jotenkin hyvin epäuskottaviksi ja kylmiksi. Lilyn tunteita toki yritettiin edelleen kertoa paljonkin, mutta minusta ei vaan ole lainkaan uskottavaa, että joku tosiaan miettisi vaan lapsuuden traumoja ja itseään, kun ympärillä kuolee ihmisiä, jotka ovat sinulle tuttuja, ja tiedät olevasi itsekin vaarassa. 

Erityisen suuri plussa kirjan tarinassa on Lilyn upeat vaatteet, joita kuvailtiin monesti. Pidän kirjoista, joissa esiintyy vaatesuunnittelijoita, ja nuo Lilyn upeat luomukset pystyi näkemään niin elävästi mielessään. Ne näyttäisivät varmasti upeilta elokuvassa.

Joulun murhapeli, (The Christmas Murder Game, 2021)

Otava, 2022

Suom. Kaisa Sivenius

s.335

Matt Haig: Joulupukki ja minä

 

Tonttuvaara on mukava paikka, tontut ovat iloisia, herkkuja on aina tarjolla ja joulun taika on läsnä, mutta Amelia on ihminen, eikä sopeutuminen Tonttuvaaraan käy helposti. Hän ei tunnu osaavan oikein mitään tonttumaista, ja sitten hänestä aletaan levittää valheita. Tonttuvaara ja etenkin joulu on jälleen vaarassa, sillä tällä kertaa Pääsiäispupu armeijoineen on saapumassa. Voiko Amelia pelastaa joulun taas?

""Hän on niin kummallinen", sanoi totuuskeiju haaveilevasti. "Iso, pyöreä, naurava, läpikotaisin hurmaava, piparkakuntuoksuinen sekopää.""s.215

Joulupukki ja minä on Joulupukista kertovan kirjasarjan kolmas osa. 

Minusta tämä sarja on loistava niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirjasta löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jännitystä ja huumoria, joka hymyilyttää aikuistakin lukijaa, 

Tällä kertaa kaiken seikkailun ohella puhutaan totuuden tärkeydestä, sillä valheet ovat pilaamassa tonttujen iloisen elämän näiden huomaamatta. Menneisyydestäkin paljastuu jotakin hirvittävää, jossa valheilla on myös ollut osuutta asiaan. Erilaisuutta ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta käsitellään myös kauniisti. 

Tarina kulkee vaivattomasti ja nopeaan tahtiin. Tarina ja Chris Mouldin kuvitus sopivat hyvin yhteen, ja kokonaisuus on toimiva. Pidin siis kirjasta, mutta silti se ei ollut minusta sarjan paras osa, sillä aiemmat osat lukeneena se ei enää tarjonnut niin mullistavaa uutta tarinaa, vaikka Tonttuvaaraa vaanivat vaarat olivatkin uusia ja mielikuvituksellisia. 

Joulupukki ja minä, (Father Christmas and Me, 2017)

Aula & Co, 2018

Kuvitus: Chris Mould

Alkuperäinen kansi: Rafaela Romaya

Kannen sovittaminen ja taitto: Noora Karlsson

Suom. Sarianna Silvonen

s.311

Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu

 

Makeispuodin palkollinen, Lovisa Lind aikoo lähteä joulun jälkeen Amerikkaan, jossa voisi aloittaa uuden elämän, ilman menneisyyden ikäviä muistoja. Ensin on hoidettava vain iso työkeikka. Eräs leskiparoni on palkannut heidät valmistamaan konvehdit talvitanssiaisiin. Yllättäen Paronin lähellä olo tuntuu Lovisasta kummallisen oikealta, mutta eihän hän millään voi perua suunnitelmiaan tuon miehen takia. Eihän paroni voisi koskaan valita köyhää makeispuodin työntekijää vaimokseen.

"Jouluyö oli ritisevän kylmä ja tähdet tuikkivat kaukana korkeuksissaan syvänsinisessä avaruudessa, kun Lovisa käveli kotia kohti. Kodikkaasti valaistujen ikkunoiden takaa kantautui naurua ja laulua, kun hän asteli Ulltunan tyhjillä kaduilla."s.249

Krinoliinijoulu aloittaa Joulu Ulltunassa -sarjan.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Ruotsiin, hyytävän kylmään ja lumiseen talveen.

Tämäpä on kaunis kirja, joka piilottaa sisäänsä tunnelmallisen, hyvin talvisen tarinan lumimyrskyineen ja paukkupakkasineen. Kirja etenee mukavan lyhyinä lukuina, joissa dramaattiset juonenkäänteet ja tunnelmalliset miljöökuvaukset tekevät yhdessä kirjasta koukuttavaa, mutta kaunista luettavaa. 

Kirjan tarkat kuvaukset herättävät tarinan eloon. Upeat puvut, herkulliset makeiset, hyytävät talvikelit ja synkkä kartano tekivät tästä tarinasta juuri minulle sopivan. Parasta oli kun yllättäen tarina olikin kummituksilla höystetty, sillä sitä en osannut odottaa lainkaan. 

Tähän kirjaan mahtuu paljon kaikkea, vaikka kyseessä ei ole pitkä kirja. Alussa ja lopussa tarinassa edetään vauhdilla, keskiosassa junnataan hetki paikallaan, melko itseään toistavien ajatusten parissa. Hetken verran puhumattomuus ja salailu jo ärsytti, kunnes tarina lähti taas rullaamaan.

Minulle tuli tästä kirjasta mieleen Kotiopettajattaren romaani, toki hyvin eri tyylillä kirjoitettu. Tämä kun on helpompaa luettavaa, ja viihteellisempää, eikä niin synkkää. Tämä fiilis syntyi Lovisan lapsuuden ja nuoruuden vaikeuksista, hänen ja Paronin luokkaerosta, synkästä kartanosta, joka selvästi piilottaa sisäänsä salaisuuksia, ja draamasta joka syntyy puhumattomuudesta. Ja ei, tässäkään kirjassa, niin kuin Kotiopettajattaren romaanissakaan, en ymmärtänyt mistä tuon parin rakkaus kumpuaa, kun en vaan näe heidän välilleen kehittyvää tunnesidettä. 

Krinoliinijoulu, (Jul i krinolin, 2020)

Tammi, 2022

Suom. Nina Mäki-Kihniä

s.298

Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu

 

Joulu lähestyy. Ruth ei ole koskaan ollut suuri jouluihminen, mutta nyt hänellä on lapsi, jolle hän haluaa antaa myös mukavia joulumuistoja. Lisäksi Ruth on saamassa jouluksi miesvieraan, joten on kerrankin aika panostaa. Joulun odotusta varjostaa ikävät uutiset. Museolta on kadonnut tärkeä muinaisesine. 

"Pyryttää raskaasti, ja tuulilasinpyyhkijät saavat hädin tuskin raivattua auki edes pientä tiskistysaukkoa. Ruth pitää rattia tiukassa otteessa ja kumartuu tiiraamaan pimeyteen. Ajovalot tuntuvat näyttävän vain lumisen seinän, kelmeissä valokeiloissa kieppuvat hiutaleet."s.48

Ruth Gallowayn joulu on pieni tarina/novelli, joka sijoittuu neljännen Ruth Galloway -dekkarin jälkeiseen aikaan. 

Kerrankin on jotain hyötyä siitä, että olen aina hyvin jäljessä kaikkien kirjasarjojen lukemisessa, sillä sain sen takia lukea tämän tarinan oikeassa kohdassa sarjaa. Tämähän ilmestyi suomeksi vasta viime vuonna, vaikka kuuluu sarjassa paljon aikaisempaan aikaan. 

Tämä on siis vain noin 50 sivuinen pienen pieni tarina, mutta oikein söpö sellainen. Tällaisena jouluihmisenä on ihana päästä kurkistamaan jo tutuiksi tulleiden hahmojen jouluvalmisteluihin. 

Minusta tämä on onnistunut pieni joulutarina. Tässä on sopivasti pieniä jouluisia yksityiskohtia, kuten ruokaa ja koristeita, mutta myös varsinaisesta sarjasta tuttua ihmissuhdedraamaa, ja näiden lisäksi vielä pieni hyväntuulinen mysteeri. Eikä tästä ole unohdettu myöskään Norfolkin sääolosuhteiden kuvausta, jonka Griffiths kyllä taitaa. 

Ruth Gallowayn joulu, (Ruth´s First Christmas Tree, 2012)

Tammi, 2022

Suom. Anna Kangasmaa

s.54

Milly Johnson: Kaikkien joulujen äiti

 

Eve, Annie ja Palma saavat kaikki tahoillaan kuulla olevansa raskaana. Naiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta vauvauutiset ovat kaikille mieluisia. Naiset tapaavat toisensa odottavien äitien vauvakerhossa. Erilaisuudesta huolimatta, he ystävystyvät, ja pian he saavatkin huomata, että ystävyyden voimalla voi selvitä monista pienistä ja suurista tilanteista, joita elämä eteen heittää. 

"Kaadettuaan keittimeen kannullisen vettä Jacques harppasi katsomaan ikkunasta ulos, sillä kuulosti siltä, että Pähkinänsärkijä-pikajuna puksutti eteenpäin kerrankin ilman ongelmia."s.238

Kaikkien joulujen äiti on ulkoasultaan ja nimeltään niin jouluinen, että oli iso yllätys, kun kirjassa eletäänkin suurimmaksi osaksi aivan muuta aikaa kuin joulua. Jouluun päästään oikeastaan vasta aivan kirjan lopulla, eikä silloinkaan joulusta puhuta. Jouluisia työpaikkoja kirjan henkilöillä kyllä on, sillä he työskentelevät paukkukaramellitehtaassa ja Talvimaailma-teemapuistossa. 

Kirjassa seurataan kolmen naisen elämää heidän raskauaikanaan, joten luvassa on paljon puhetta raskaudesta ja lapsista. Tarinaan mahtuu kuitenkin myös hyvin paljon muuta. Kaikilla päähenkilöillä on tahoillaan omat ongelmansa, ajatuksensa, työnsä, perheensä, ystävänsä ja paljon muuta elämää. Esimerkiksi Even Talvimaailma-teemapuiston kautta päästään hieman jännittävämmän juonikuvion pariin, kun eräs työntekijä alkaa unohdella asioita, ja Palman kautta kurkistetaan maailmaan, jossa ihmiset käyttävät toisiaan hyväksi, ja jos haluaa pois siitä maailmasta, on tehtävä kovasti töitä. 

Vaikka en saanut odottamaani jouluista tarinaa, pidin tästä kirjasta kovasti, sillä tämä herättää paljon tunteita. Ehtisin kirjaa lukiessa hörähtelemään usein, etenkin The Daily Trumpet -lehdelle, joka piristää kirjan välillä hyvinkin vakavaksi menevää juonta. Mutta toisaalta muutama kohtaus meni niin tunteisiin, että itkin melkein silmät päästäni, mitä ei useinkaan kirjaa lukiessa tapahdu. Kirjan maailmaan on niin helppo uppoutua, että kaikista hahmoista tulee läheisiä, ja heidän ilonsa ja surunsa tulevat iholle. 

Olihan tässä jonkin verran ennalta-arvattavia käänteitä, mutta paljon oli myös yllättäviä paljastuksia.

Kaikkien joulujen äiti, (The Mother of All Christmases, 2018)

Bazar, 2022

Suom. Irma Rissanen

Kannen suunnittelu: Laura Noponen

s.495

Annette Amrhein: Pikku pesukarhun joulukirje

 

Joulu on tulossa, ja linnut toimittavat joulupostia hurhia määriä. Pesukarhujen kotona, pieni Panu odottaa innolla kortteja ja kirjeitä saapuvaksi. Niitä tuleekin paljon, mutta yksikään ei ole vain hänelle. Kaikissa lukee vain "Paljon terveisiä myös pikku pesukarhulle." Panu toivookin, että vielä ennen joulua hän saisi ihan oman kirjeen.

"Kauniit kortit ja kirjeet oli aseteltu riviin ikkunalaudalle, mutta niiden lopussa luki aina vain: Paljon terveisiä myös pikku pesukarhulle. Siinä kaikki"

Pikku pesukarhun joulukirje on hyväntuulinen tarina joulua odottavista metsäneläimistä. 

Tämä kirja valikoitui lukulistalle upean kuvituksensa vuoksi. Sabine Straubin kuvitus on kaunista ja lempeää, ja eläinhahmot ovat ihastuttavia askareissaan. Näitä upeita kuvia onkin tarpeeksi, sillä joka aukeamalla toinen sivu on varattu pelkästään suurelle kuvalle, ja sen lisäksi tekstisivullakin on pienempi tai muutama pienempi kuva. Katseltavaa siis riittää. 

Itse tarina oli myös suloinen. Oli mukava lukea kirjaa, jossa joulutoive ei ole suuren suuri, vaan muistuttaa siitä, että pienellä eleelläkin voi saada toisen iloiseksi. 

Pikku pesukarhun joulukirje, (Der überraschende Weihnachtsbrief, 2018)

Kustannus-Mäkelä, 2019

Kuvitus: Sabine Straub

Suom. Seija Kallinen

Catherine Rider: Kiss me -Rakkautta New Yorkissa

 

Charlotten vaihto-oppilaskausi New Yorkissa on päättymässä, ja hän valmistautuu lentämään jouluksi kotiin. Odotukset vaihto-oppilaana olemisesta olivat suuret ja nyt koko reissu on päättynyt sydänsuruun, mieli on siis jo valmiiksi maassa, ja pahemmaksi vain menee, sillä Charlottelle ilmoitetaan, että lento on peruttu lumimyrskyn vuoksi. 

Samaan aikaan romanttista elettä lentokentälle järjestämään saapunut Anthony saa pakit.

Kaksikko päätyy yhdessä New Yorkin lumisiin maisemiin.

"Ja nyt hän polkee tiehensä, ja minä katselen hänen peräänsä lumihiutaleiden tanssiessa hänen ympärillään. Lennolta jäänyt brittityttö pyöräilemässä Macy´siin jouluaattona muodonmuutosta varten, koska jokin kirja sanoo sen olevan hyvä idea, jos hän haluaa toipua erostaan. Voisiko tämä ilta muuttua enää yhtään omituisemmaksi?"s.43

Rakkautta New Yorkissa on Kiss me -sarjaan kuuluva itsenäinen rakkaustarina. 

Tämä sarja kuulosti heti todella suloiselta. Nämä ovat tällaisia melko lyhyitä kirjoja, joissa jokaisessa päästään kurkistamaan johonkin kiinnostavaan kaupunkiin ympäri maailmaa, unohtamatta tietystikään rakkautta. Päätin aloittaa sarjan lukemisen tästä New York -kirjasta, sillä se sijoittuu jouluun. 

Kirja on helppolukuinen ja siinä ehtii tapahtua yhtä sun toista, tylsää ei siis tule. Jouluaatto New Yorkin lumisilla kaduilla oli ihana nojatuolimatka. Charlotten ja Anthonyn iltaan mahtuu niin hauskoja, suloisia, tunteellisia kuin höpsöjäkin kohtauksia. Olikin kiva päästä kurkistamaan nopeasti niin ruokakulttuuriin, kuin moneen muuhunkin pieneen yksityiskohtaan New Yorkissa. 

Tarinaa kerrotaan vuorotellen Charlotten ja Anthonyn kautta. Lukija pääseekin näin näkemään kuinka kummankin tunteet pikku hiljaa illan aikana kehittyvät. Ja vaikka en yleensä pidä siitä, että kirjoissa rakastutaan suunnilleen sekunnissa, niin tässä kirjassa tuo rakkaus syttyy tarpeeksi uskottavasti, kun tuo pari juttelee ja tekee asioita keskenään. 

Kiss me -Rakkautta New Yorkissa, (Kiss Me in New York, 2021)

Otava, 2022

Suom. Terhi Leskinen

Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

s.221

Jo Thomas: Finding Love at the Christmas Market

 

Connie on kokenut monia pettymyksiä deittailussa, ja viimeisin nettideittikokemus oli niin kamala, ettei nainen meinaa uskaltautua enää lainkaan deittailemaan. Sitten hänen ystävänsä saavat hänet vielä kerran kokeilemaan onneaan. Connie lähtee ystäviensä, eli mahatvan eläkeläisjoukon kanssa automatkalle kohti Saksaa, jonka joulutorilla hän aikoo tavata miehen, joka tuntuu sopivan hänelle täydellisesti. Saksassa hän tapaa Heinrichin, joka vaikuttaa edelleen täydelliseltä, mutta myös tämän kilpailijan, Williamin, joka johdattaa hänet monien taianomaisten joulujuttujen äärelle. 

"I´d like him to show me his bakery and how he makes gingerbread. It´ll be a tick on the Christmas memories list and it´ll show William. Because if you have the right ingredients, I have everything crossed, this will be the perfect bake!"s.121

Finding Love at the Christmas Market on hyvin jouluinen rakkaustarina, täynnä joulun tuoksuja ja läheisyyttä.

Tässä kirjassa vietetään monia ihastuttavia hetkiä saksalaisella joulutorilla. Juodaan glögiä ja kaakaota, leivotaan ja syödään piparkakkuja. Tämä ystäväporukka ei ole ennen reissua erityisen läheinen, eikä kukaan heistä odota joulua, mutta kirjan edetessä kaikki löytävät elämästään jotakin tärkeää, joka muuttaa heidän asenteitaan. Tätä hauskan ja monipuolisen ryhmän matkaa kohti iloista joulumieltä olikin ihan parasta seurata. Oli myös virkistävää vaihtelua, että kirjan hahmoista monet olivat vanhuksia, vaikka päähenkilö ei ole. 

Rakkaustarina tässä oli ennalta arvattava, mutta kirjan lämmin, jouluinen tunnelma oli sitä, mitä joulukirjalta kaipaankin. 

Finding Love at the Christmas Market

Transworld Publishers, 2020

s.341

Maija Kajanto: Taatelitalvi

 

Kristiina Kivimaa elelee kiireistä arkea Pyhävirralla, sillä kahvila Koivun lisäksi hän on perustamassa uutta hotellia. Kun joulu lähestyy lumisene keleineen ja turisteineen, alkaa Krissestä tuntua jo liian kiireiseltä. Krisse juoksee paikasta toiseen, leipoo ja kokkaa enemmän kuin ikinä, ja yrittää siinä ohella pitää ihmissuhteita yllä. Mutta sitten alkaa tuntua, että hänen läheisilläänkin on salaisuuksia, joita ei hänelle kerrota. 

"Kuvassa näkyi hotellin ruokailutila, jossa pitkän pöydän ääressä syötiin itsenäisyyspäibän hyvin sekalaista juhla-ateriaa. Kaikki näyttivät olevan hilpeällä mielellä, ja Krisse tajusi, että hänen olisi pitänyt tuntea tyytyväisyyttä. Sen sijaan jalat painoivat niin, että hän pelkäsi oikeasti kaatuvansa."s.98

Taatelitalvi on toinen osa kahvila Koivu -sarjasta.

Pidin ensimmäisestä osasta kesäisine maisemineen, mutta tämä ihanan talvinen ja jouluinen tarina vei voiton. 

Krissen kiireiseen joulunaikaan solohtaa vaivattomasti mukaan. Kirja on alusta loppuun täysillä eteenpäin paahtavaa tarinaa, jonka lukee nopeasti. Krissen arki kiireineen ja ideoineen on kiinnostavaa seurattavaa, ja pidän erityisesti siitä, ettei tämä päähenkilö tunne itseään koko ajan super jaksavaiseksi vähäisine yöunineen, vaan puhuu paljon väsymyksestä ja siitä, onko tullut otettua liian suuria töitä tehtäväksi. 

Arjen keskellä päästään tunnelmoimaan myös joulua koristeineen ja ruokineen. Ja tietysti myös draamaa mahtuu mukaan niin työ-, kuin ihmissuhderintamalla. Lisäksi tästäkin kirjasta löytyy tarinaan sopivia reseptejä.

Taatelitalvi

WSOY, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.230

Taru Viinikainen: Tiltu ja Lettu -Joulujupakka

 

Tiltu ja Lettu odottavat innolla joulua. He haluaisivat kovasti nähdä oikeita joulutonttuja, mutta päätyvät ratkomaan jouluista juttua leikkimökissä asuvan puutarhatontun kanssa. Tyttöjen kissa nimittäin on kadonnut ja johtolanka vie leikkimökkiin. 

"Lettu kopeloi rukkasellaan ulko-oven auki. Sanaakaan sanomatta siskokset - kaksi toppatappia - alkoivat tarpoa paksussa hangessa takapihalle."s.23

Joulujupakka on Tiltu ja Lettu -sarjan toinen osa.

Voi miten ihanaa suomen kieltä tämä kirja sisältääkään. Siskosten lentävää sanailua oli ilo lukea. Kirjassa on myös paljon iloa herättäviä sanoja, jotka saivat hymyn huulille. Enpä ole ennen lukenut kirjaa jossa esimerkiksi puhutaan toppatapeista, enkä tiennyt sellaista sanaa kaipaavanikaan, mutta se oli juuri oikea sana kuvailemaan toppapukuihin pukeutuneita siskoksia

Lumikinoksien ja toppavaatteidenkin keskellä, sisarusten pitäisi olla kilttejä toisilleen, sillä tontut kurkistelavat ja kertovat kaiken eteenpäin joulupukille. Aina se ei ole helppoa, erimielisyyksiä tulee niin helposti, mutta onneksi yhteiset joulupuuhat saavat kinat ainakin melkein unohtumaan. Tämä pirteä kaksikko ja tietysti koko Korhosen perhe on mahtava kaikessa aitoudessaan. Pidin kaikista yksityiskohdista, jotka lapsiperheen arjesta löytyi sekä tekstin, että Oili Kokkosen kuvituksen kautta. On sotkua ja riitaa, mutta myös hyvää yhteishenkeä, huolenpitoa ja rakkautta. 

Kirjan tarina on yhdistelmä lasten arkista maailmaa ja joulun taikaa. Hullunkuriset tapahtumat naurattavat, mutta taustalta löytyy myös lämmin tarina ystävyydestä, ja siitä, miten kaikki ei aina ole sitä miltä alkuun näyttää, esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa. 

Tiltun ja Letun seikkailuihin palaan mieluusti uudestaankin. 

Tiltu ja Lettu -Joulujupakka

WSOY, 2018

Kuvitus: Oili Kokkonen

s.75