Henning Mankell: Italialaiset kengät

 

Frederik Welin on eläkkeellä oleva entinen kirurgi. Hän on erakoitunut ulkosaaristoon. Saarellaan hän asuu koiran ja kissan kanssa, tavaten vain silloin tällöin postia tuovaa Janssonia. Takana on elämä, jossa riittää muisteltavaa, eikä kaikki muistot suinkaan ole mukavia. 

Kun eräänä päivänä Frederik sitten näkee meren jäällä rollaattoriin nojaavan naisen, tulvii muistoja mieleen entistä enemmän. Nainen on tuttu menneisyydestä, ja nyt on aika kohdata kaikki menneet virheet ja pidettävä kauan aikaa sitten annetut lupaukset. 

"Menin laiturille ja venevajaan. Köysien ja taljojen varassa riippui soutuvene. Se muistutti rannalle ajautunutta jättimäistä kalaa. Venevajassa haisi tervalta. Täällä saarilla lakattiin jo aikoja sitten käsittelemästä kalastusvälineitä ja veneitä tervalla, mutta minulla on jäljellä muutama purkki, jotka avaan silloin tällöin tuoksun takia."s.48

Italialaiset kengät johdattaa lukijan ulkosaaristoon, jossa päähenkilö muistelee paljon menneitä. Miljöö on kaunis, mutta karu. Jonkin verran seikkaillaan myös muualla, mutta pääosin kirja sijoittuu tuonne saarelle. 

Hahmoja kirjassa ei ole liiaksi, onhan päähenkilö sentään erakko, mutta kirjaan päässeet hahmot ovatkin sitten kaikki hyvin omalaatuisia. 

Kirjan tunnelma on kaihoisa ja kummallinen. Frederikin muistellessa menneitä, kertyy niistä kaiken aikaa painavampi taakka. Kaiken sen keskellä hän on päättänyt lähteä saarelleen, mutta niin kuin lukija saa huomata, tuo painolasti on seurannut perässä. Kyllähän kirjassa tapahtuu paljon ihan nykyajassakin, mutta lopulta kun miettii niin paljon tapahtui vain menneiden asioiden takia. Kirja kertookin suuresti siitä, kuinka päähenkilö viimein kohtaa menneisyyden haamut joiden takia hän ei oikeastaan ole enää päässyt eteenpäin. 

Kummallisen tunnelmasta tekee pienet erikoiset yksityiskohdat, jotka kirjassa ovat mainittu kuin täysin jokapäiväisinä asioina. Itse kummastelin moniakin asioita, kuten muurahaispesää talossa. Omalaatuiset hahmot tekivät myös osansa. 

Kirjaa oli mukava lukea. Kaunis teksti vei mennessään. Pohdiskelevaa elämää, muisteluita ja jänniä tapahtumia oli sopivassa suhteessa. 

Italialaiset kengät, (Italienska skor, 2006)

Otava, 2007

Suom. Laura Jänisniemi

s.411

Henning Mankell: Nimeltään Tea-Bag

Runoilija Jesper Humlinin elämä on tilanteessa, jossa kaikki vaativat häneltä jotakin, jota hän ei halua tehdä. Tyttöystävä haluaa lapsen, kustantaja haluaa rikosromaanin ja vanha tuttu haluaa hänen pitävän kirjoituskurssia maahanmuuttajille. Humlinin äitikään ei helpota poikansa tilannetta omalaatuisella käytöksellään.
Hiukkasen pinnallista elämää elävä Humlin saa kokea suurimman seikkailunsa, kun hän tutustuu kirjoituskurssinsa pakolaisiin. Kolme hyvin erilaista naista. Jokaisella oma surullinen tarina kerrottavanaan.

Nimeltään Tea-Bag etenee sujuvasti. Se on kirja pakolaisista, jotka joutuvat elämään maan alla pysyäkseen turvassa. Kirjassa kerrotaan kolmen pakolaisnaisen tarinat, Tea-Bagin, Tanjan ja Leylan. Kaikkien tarinat kulkevat Jesper Humlinin tarinan ohella ja vaikka kaikkien näiden kolmen tytön tarinat ovat surullia ja synkkiä, ei ikävillä tapahtumilla mässäillä liiaksi. Uskon lukijoiden ymmärtävän ilman rautalangasta vääntämistäkin mitä kirjan päähenkilöt pakomatkoillaan joutuvat kokemaan ja millaista elämää he sitä ennen joutuivat elämään.

Jesper Humlin on hahmona mielestäni aika saamaton. Hän ei saa kirjassa ääntään kuuluviin ketään vastaan. Mies ajelehtii elämässään eteenpäin ja yrittää sanoa vastaan monelle, mutta kukaan ei tunnu kuuntelevan. Kirjan päätyttyä jäin pohtimaan, saisiko mies otettua itseään niskasta kiinni ja kirjoitettua haluamansa kirjan.

Nimeltään Tea-Bagia lukiessa huomaa, että Mankellilla oli kirjoittaminen hallussaan ja pidin tästä kirjasta juurikin tuon loistavasti etenevän kirjoituksen takia. On myös mukava lukea kirjaa maahanmuuttajista, ilman että kirjailija saarnaa lukijalle liiaksi. Välillä tässäkin kirjassa repsahdettiin kehumaan maahanmuuttajia omien kansalaisten kustannuksella, mistä en erityisemmin pidä, mutta tätä ei onneksi oltu viljelty kirjan täydeltä. Olen sitä mieltä, että muita voi kehua muutenkin kuin muita haukkumalla. Esimerkiksi tässä kirjassa monesti kehuttiin kuinka maahanmuuttaja löytää taksikuskina heti perille, kun taas ruotsalaiskuski ei sitten millään, tai kuinka maahanmuuttajat arvostavat ruotsalaista runoutta, kun taas ruotsalaiset lähinnä uhoavat vetävänsä turpaan, jos ei heti runoa ymmärrä. Jos tälläiset asiat unohdetaan niin kirja oli oikein hyvä ja antoi ajattelemisen aihetta.


Nimeltään Tea-Bag, (Tea-Bag, 2001)
Otava, 2004
Suom. Laura Jänisniemi
s. 379
Kansi: Timo Numminen