lauantai 30. toukokuuta 2015

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan + Novellit Tyttö peilissä ja Muistojentekijä


Tamara Goodwin on rikas teinityttö. Hän asuu upeassa kartanossa ja on aina saanut kaiken, kunnes hänen isänsä kuolee. Hän jää kaksin äitinsä kanssa ja pian he saavat huomata, ettei heidän elämänsä tule enää palaamaan samanlaiseksi, kuin ennen. Isä on jättänyt jälkeensä valtavat velat, joista muulla perheellä ei ollut mitään tietoa. Tamaran äiti joutuu myymään talon ja omaisuuden ja he muuttavat äidin veljen luo maalle.
Tamaralle muutto vaatimattomaan maalaiskotiin keskelle ei mitään on suuri muutos ja tyttö kapinoi vastaan keksien tylsiin päiviin vähän tekemistä. Eräänä päivänä talon eteen pysähtyy kirjastoauto ja Tamara löytää hyllyltä nahkakantisen kirjan, jossa ei lue mitään. Pian kirjan sivut täyttyvät ja Tamara saa elämälleen aika paljon uutta sisältöä.

Mitä huominen tuo tullessaan on kolmas kirja jonka luin Cecelia Ahernilta, ja vaikka se oli hyvä, olivat aiemmin lukemani kuitenkin omasta mielestäni parempia. En tiedä millainen Ahernin kirjoitustyyli oikeastaan on, koska kaikissa kolmessa lukemassa kirjassa, tyyli oli täysin erilainen. Se ei haittaa, eipähän ainakaan käy tylsäksi lukea hänen kirjojaan. Tässä kirjassa oli minäkertojana Tamara, joka oli 16-vuotias hemmoteltu tyttö. Kirja oli mielestäni hiukan nuortenkirjamainen. Johtunee varmaan juuri minäkertojan iästä.

Kirjan juoni on salaperäinen, ja satumainen. Linnan rauniot, perhesalaisuudet, sairas äiti ja mystinen päiväkirja, luovat kirjaan sen satumaisen olemuksen. Kirja on leppoisaa luettavaa, mutta kuitenkin lukijoille, jotka haluavat, että kirjassa on paljon salaisuuksia, joiden selviämistä saa odottaa. Itse jännitin ja arvailin erilaisia mahdollisuuksia, mitä kaikkea voisikaan paljastua.

Kirjan lopussa oli myös kaksi novellia. Tyttö peilissä ja Muistojentekijä. Pidin Tytöstä peilissä, mutta Muistojentekijä ei tehnyt vaikutusta. Tyttö peilissä sopi loistavasti juuri tämän kirjan loppuun, sillä se oli tyyliltään yhtä satumainen, kuin itse kirjakin.

Molemmat novellit olivat haikeita, mutta Muistojentekijä ei kuitenkaan antanut ymmärtää itsestään tarpeeksi, ja minulta se tarina meni vähän ohi.
Tyttö peilissä taas oli surullinen ja sen juoni avautui minulle täysin. Tytöstä peilissä jäi kuitenkin sellainen olo, että olisi kaivannut onnellisempaa loppua. Muistojentekijässäkin oli surullinen loppu, mutta se ei jäänyt vaivaamaan, koska olisin tarvinnut paljon paljon enemmän jotakin, että olisin edes päässyt tarinaan sisään.

Lue myös: P.S. Rakastan sinua, ja Sateenkaaren tuolla puolen.


Mitä huominen tuo tullessaan, (The Book of Tomorrow, 2009)
Tyttö peilissä, (Girl in the Mirror, 2011)
Gummerus
Suom. Terhi Leskinen
s. 492
Kannen suunnittelu: Laura Noponen

maanantai 25. toukokuuta 2015

Blogin uusi ulkoasu

Useat ovatkin jo varmaan huomanneet, että blogini ulkoasu on kokenut muodonmuutoksen. Olen jo kauan pähkäillyt, minkä näköiseksi blogini haluaisin tehdä ja kokeillut kaikenlaista harjoitusblogissa, mutta nyt olin tyytyväinen tähän ulkoasuun, joka jää blogiin ainakin toistaiseksi. :)

Toinen muutos joka blogissani on tapahtunut, on uudenlaiset kirjakuvat. Yritän keksiä kaikkiin kirjakuviin rekvisiitaksi, jotakin joka liittyy kyseiseen kirjaan. Omasta mielestäni nämä uudet kuvat ovat paremmat. Kuvan rekvisiitta voi olla asia joka liittyy suuresti kirjan aiheeseen, tai vain joku pienenpieni asia, joka kirjassa on mainittu. Joskus kuvan reksvisiittaa ei ole edes mainittu, mutta itselleni on tullut kirjasta kyseinen asia mieleen. Toivottavasti pidätte uudesta ulkoasusta ja uusista mielenkiintoisemmista kirjakuvista. :)

Olen myös pistänyt pystyyn blogilleni omat facebook sivut, joita voi myös seurailla. Tarkoituksena olisi laittaa facebook sivulle, muutakin, kuin pelkästään linkit lukemiini kirjoihin, joten sieltä saattaa välillä löytyä jotakin, mitä täältä ei. :)

Facebook sivuille pääset täältä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Mari Jungstedt: Muurien kätköissä


Taidegallerian omistaja Egon Wallin löydetää talvipakkasilla murhattuna julmasti. Hänen ruumiinsa on nostettu roikkumaan muurille. Kun Anders Knutas alaisineen aloittaa murhan tutkimisen, selviää Egonista monia asiaoita, joita edes Egonin perhe ei osannut odottaa.
Vähän murhan jälkeen Tukholmalaisesta taidemuseosta varastetaan suuri taideteos Dandyn kuolema. Varkauden ja murhan väliltä löytyy yllättävä yhteys.
Tv-toimittaja Johan Berg palaa töihin sairaslomansa jälkeen ja haluaa päästä elämässään eteenpäin. Hän on päättänyt päästä kunnolla mukaan Emman ja nuoren tyttövauvansa Elinin elämään.

Muurien kätköissä on Mari Jungstedtin dekkarisarjan neljäs osa.
Jungstedtin dekkarit ovat leppoista ja nopeaa luettavaa, ja sopii hyvin kesäluettavaksi, vaikka tässäkin kirjassa oli talvi ja pakkaset paukkuivat.  Jungstedt kuitenkin kirjoittaa niin eloisaa ja uskottavaa tekstiä, että talvimaisemat näkee mielessään ilman talvistä säätäkin.

Muurien kätköissä rakentuu lyhyistä luvuista ja sen kertoja on kaikkitietävä. Rikos kuvaillaan monen henkilön näkökulmasta, myös murhaajan ajatuksiin päästään. Hahmot ovat tulleet tutuiksi lukijalle melko hyvin tähän neljänteen kirjaan mennessä. Päähenkilöstä Knutaksesta toivoisin kuitenkin hiukan lisää juttua, sillä hänet esitellään joka kirjassa lähes samalla tavalla, eikä mitään uutta kerrota. Knutaksen lisäksi kirjassa kerrotaan Johan Bergistä. Bergin yksityiselämään päästään paljon enemmän, kuin Knutaksen. Vaikka kirjoihin ei kovin paljon mahdu tekstiä Johaninkaan elämästä, on siinä neljän kirjan aikana ehtinyt tapahtumaan yhtä sun toista. Knutaksen työkaveri Karin jää vähän häiritsemään joka kirjan jälkeen, koska kirjoissa annetaan ymmärtää hänellä olevan jotakin ongelmia tai vastaavaa, mutta mitään ei kerrota.

Mari Jungstedtin kirjat ovat koukuttaneet minut täysin, vaikka ovatkin melko kevyttä luettavaa. Ei nämä kirjat kauhean pitkäksi aikaa mieleen juonen perusteella jää, mutta hahmot ja heidän elämänsä muistan hyvin. Jatko-osat ovat ehdottomasti lukulistallani.

Lue myös aiemmat osat: Kesän kylmyydessäMeren hiljaisuudessa ja Saaren varjoissa.



Muurien kätköissä, (Den döende dandyn, 2006)
Otava, 2009
Suom. Leena Peltomaa
s. 380
Päällyksen suunnittelu: Piia Aho

tiistai 19. toukokuuta 2015

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo


1700-luvun loppupuolella Englannissa asuu Bennettien perhe. Perheeseen kuuluu viisi tytärtä, äiti ja isä. Perheen isä pysyy mielellään kirjastossaan, sillä välin kun perheen äiti yrittää saada tyttäriään hyviin naimisiin. Kun lähiseudulle muuttaa nuori varakas mies Herra Bingley, on perheen äiti onneissaan. Jospa joku hänen tyttäristään pääsisikin noin hyviin naimisiin. Kun sitten järjestetään tanssiaiset joissa herra Bingley osoittaa kiinnostusta perheen vanhinta tytärtä Janea kohtaan, on äiti jo varma perhettä kohtaavasta onnesta.
Herra Bingley tuo mukanaan myös ylpeän herra Darcyn, jota perheen toisiksi nuorin tytär Elizabeth ei voi sietää. Monen mutkan kautta Elizabeth alkaa kuitenkin näkemään herra Darcyn hyvätkin puolet, mutta onko silloin jo liian myöhäistä rakkaudelle?

Ylpeys ja ennakkoluulo on koukuttavaa ja todella viihdyttävää kerrontaa 1700-luvun loppupuolen Englannista. Austen kuvailee seurapiirielämää, henkilöitä ja maisemia niin taidokkaasti, että voisi hyvin kuvitella olevansa itse mukana upeissa tanssiaisissa, tai pienellä päiväkävelyllä.

Austen on kirjailija joka saa valloitettua lukijan kaiken huomion ja mielenkiinnon jo yhden kirjan avulla, ja minulle se kirja oli joskus aikaisemmin Emma. Emman tavoin Ylpeys ja ennakkoluulo vie ajatukset kokonaan käsillä olevaan kirjaan, ja kaikenlisäksi kirja jää mieleen pitkäksi aikaa. Jotakin todella mieleenpainuvaa näissä kirjoissa on. Luulen sen olevan tunnelma, joka kirjaa lukiessa välittyy. Oma lukutahtini hidastuu kun aloitan Austenin kirjan, sillä haluan vain lukea jokaisen lauseen huolella.

Jokainen Austenin luoma hahmo ylpeydessä ja ennakkoluulossa on onnistunut. Jokaisella on oma luenteensa, eikä kukaan ole tylsä. Kaikkiin kirjan hahmoihin tutustuu, vaikka kaikista ei edes kerrota paljon, silti tuntuu, kuin tietäisi heistäkin todella paljon.

Vaikka ylpeys ja ennakkoluulo on yli 200 vuotta vanha kirja, ei sen lukeminen töki ollenkaan. Sen hohto ja mielenkiinto 1700-luvun Englantia kohtaan ei katoa varmasti koskaan, joten se on loistava klassikkokirja.

Onneksi minulla on vielä Austenin kirjoja lukematta, jotta pääsen vielä hänen kuvailemaan Englantiin ja tutustumaan moniin upeisiin hahmoihin! Toki aina voi palata jo ennestään lukemiin kirjoihin uudestaan ja vaikka ylpeys ja ennakkoluulo -elokuvan pariin, jonka olen myös moneen kertaan katsonut.

Suosittelen kaikille tätä klassikkoteosta, joka on vain täydellisen mahtava, varsinkin jos pitää vanhasta ajasta kertovista kirjoista, joita lukiessa ei ole kiire minnekkään. :)



Ylpeys ja ennakkoluulo, (Pride and Prejudice, 1813)
WSOY, 1949
Ensimmäinen suomenkielinen painos: 1922
Suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja
s. 328
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

maanantai 11. toukokuuta 2015

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta



Pahan veren valtakunta on seitsemäs Sookie Stackhouse -sarjan osa.
Pahan veren valtakunnassa Sookie lähtee vampyyrijoukon mukana Chicagoon. Hän avustaa kuningatas Sophie-Annea telepaatti kykyjensä avulla. Sookien päätarkoitus on avustaa vampyyrien oikeudenkäynneissä, mutta toki hän joutuu ottamaan osaa moneen, toinen toistaan tukalampiin tilanteisiin.
Vaikka Sookien uusin poikaystäväehdokas ihmistiikeri Quinn matkustikin omien työtehtäviensä takia samaiseen vampyyrien huippukokoukseen hotelli Gizan pyramidiin, ei hänen viikkonsa silti hulppeaa lomaa muistuta.

Tartuin todella pitkästä aikaa Sookie Stackhouse -romaaniin. Tämä kirja on odottanut hyllyssä jo yli vuoden, mutta vasta nyt teki mieli sukeltaa vampyyrien ja muiden otusten maailmaan.

Ihmisten, vampyyrien, kaksiluontoisten, keijujen ja muiden taikaolentojen maailma ja niistä kertovat kirjat eivät kuule minun suosikkeihini, enään. Muutama vuosi sitten luin niitä enemmän, mutta nykyään kiinnostaa erilaiset kirjat. Välillä on kuitenkin kiva lukea tälläisia kirjoja, niin kuin nyt.

Vaikka tauko tämän ja edeltävän osan välillä olikin pitkä, muistui todella pian kirjan alussa henkilöt mieleen. Tosin ei aivan kaikki henkilöt, mutta tärkeimmät kuitenkin. Kun kirjassa taas viitattiin jonkun aikaisemman kirjan tapahtumiin, ei minulla ollut niistä mitään muistikuvaa. Jotenkin vaan kokonaan unohtunut nuo aikaisempien kirjojen tapahtumat. Olen kuitenkin tykännyt paljon sarjan ensimmäisistä osista, sen muistan vaikka tapahtumia en.

Sookie stackhouse kirjat ovat vauhdikasta luettavaa, mutta kirjaa lukiessa ei kannata miettiä liikaa, sillä silloin minua ainakin alkaa ärsyttää se, kuinka helposti Sookie pääsee kaiken yli ja kuinka tiuhaan tahtiin miesystävä ehdokkaat vaihtuvat. Kun pitää pitemmän tauon kirjojen välillä ei niin paljon tuo Sookien miesten vaihtuvuus häiritse, sillä ihan kaikkia ehdokkaita ei muista. :D

Hyllyssäni odottaa myös sarjan kahdeksas osa lukemista, joten saa nähdä koska taas vampyyrien sekaan loikkaaminen kiinnostaa. Mielenkiinnolla kuitenkin luen sarjan ihan loppuun saakka, vaikka hitaasti näköjään.

Lue myös: Verta sakeampaa ja Veren perintö.


Pahan veren valtakunta, ( All Together Dead, 2007)
Gummerus, 2012
Suom. Sari Kumpulainen
Kansi: Jenni Noponen