tiistai 29. heinäkuuta 2014

Sarah Waters: Vieras kartanossa


Vieras kartanossa sijoittuu 1940-luvun Englantiin. Hundreds Hallin kartano sijaitsee maaseudulla ja sen asukkaat Ayresin perhe johon kuuluu äiti, poika ja tytär yrittävät pitää kartanoa pystyssä, vaikka varat ovat aivan loppu ja myytävää ei enää tunnu löytyvän.
Eräänä päivänä kartanoon saapuu tohtori Faraday. Hän on innoissaan päästessään näkemään kartanon jonka näki viimeksi lapsena. Näky kuitenkin järkyttää häntä. Upea kartano on enää varjo entisestä. Faraday tutustuu perheeseen, mutta kun talossa alkaa tapahtumaan kauheita, ei Faradaykään voi olla ajattelematta pahoja voimia.

Vieras kartanossa oli kirpputorilöytö. Kirja löytyikin juuri sopivaan aikaan, sillä sain jokuaika sitten facebookissa haasteen lukea viisi keltaisen kirjaston kirjaa, joita en ole aikaisemmin lukenut. Nyt oli siis hyvä aika tarttua haasteeseen ja lukea ensimmäinen kirja.

Vieras kartanossa oli ihana kirja. En voi tarpeeksi kehua Englannin vanhempaan aikaan sijoittuvia kirjoja. Rakastan vanhoista kartanoista kertovia juttuja. Tässä kirjassa tosiaan riitti talon, sekä asujen kuvailua, mutta yhtäkään lausetta en kirjasta poistaisi. Olisin voinut lukea noista kartanon synkistä huoneista vaikka kuinka paljon.

Iloinen tämä tarina ei missään tapauksessa ollut. Alussa kaikki oli perheen köyhyyttä ja talon huonoa kuntoa lukuunottamtta melko hyvin, mutta kirjan edetessä kaikki vaan huononi ja huononi pala kerrallaan. Jos muutamia onnenpisaroita matkanvarrella oli, eivät ne kauaa kestäneet.

Juoni eteni hitaasti, mutta se oli vain plussaa kirjalle, sillä minusta henkilöhahmojen kuvaileminen ja perheeseen tutustuminen oli tässä kirjassa erittäin tärkeää. Tärkeää se oli mielestäni siksi, että jos perhettä ei yhtään "tuntisi" en itse ainakaan niin helposti olisi valmis uskomaan kirjan kammottavia kummitteluja vaan luulisin automaattisesti perhettä hulluksi.

Talon tapahtumat tosiaan oli mielestäni melko karmivia ja jännitystä kirjan lukemisesta sai. Pitää vaan toivoa ettei kauhistu tämän jälkeen jokaista pientä ääntä öisin...


Vieras kartanossa, (The Little Stranger, 2009)
Tammi, 2011
Suom. Helene Bützow
s.594
Kansi: Tuija Kuusela

torstai 24. heinäkuuta 2014

Eve Hietamies: Yösyöttö


Antti Pasanen elää tavallista elämää toimittajana. Hänen vaimonsa Pia on raskaana. Kun lapsi viimein syntyy on todellisuus täysin erilainen kuin Antti olisi voinut kuvitella. Vastasyntynyt vauva jää hänen hoidettavakseen, kun Pia lähtee naistenklinikalta taksilla.
Antin baarireissut kavereiden kanssa saa jäädä, kun pitää miettiä mistä vauvalle löytää ruokaa ja miten sitä hoidetaan.

Siskoni on pidempään minulle kehunut tätä kirjaa, joten kun sen löysin kirpparilta, niin mukaanhan se lähti. Kehujen arvoinen kirja ehdottomasti oli. Kirja eteni ilman yhtäkään tylsää hetkeä. Suurrimmaksi osaksi kirja koostuu Antin ja hänen vauvansa Paavon elämän alkuvaiheesta. Vauvaelämän iloista ja suruista. Kirja on kirjoitettu niin, että välillä naurattaa ja välillä luetaan sitten totisemmalla ilmeellä.

Antin hahmo on uskottava, vaikken voikkaan tietää mitä miesten päässä liikkuu ja vauva-arkeen pääsee todella aidosti sukeltamaan mukaan. Eli kirja on juuri sellainen mistä pidän. Tarinan voi nähdä erittäin selvästi päässään, itsensä voi melkeinpä kuvitella tarinaan ja kirjaa ei halua laskea kädestä vaan lukea aina vaan lisää ja lisää.

Kirjaan voisi varmaan paremmin samaistua jos olisi lapsi ja kokemuksia vauvan kasvattamisesta, mutta loistavaa luettavaa se oli vaikkei itselläni lapsia vielä olekkaan. Eli ei kannata sen takia jättää lukematta. Vaikka kirja onkin pääasiassa vauvajuttuja jaksaa sitä silti lukea. :)

Jatko-osa Tarhapäivä menee ehdottomasti lukulistalle!

Yösyöttö
Otava, 2010
s. 383
Kansi: Markus Pyörälä

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Leo Tolstoi: Anna Karenina


Anna Karenina elää ylhäisen pietarilaisen Kareninin vaimona. Hänen avioliittonsa ainoa onni on heidän pieni poikansa. Anna lähtee matkalle veljensä luo ja tapaa eräissä tanssiaisissa kreivi Vronskin. Vronski liehittelee kaunista Annaa. Vronskilla on myös toinen suuri ihailija Kitty, joka saa pettyä suuresti nähdessään Vronskin ja Annan rakkauden heräävän. Tanssiaisten jälkeen on Annan tehtävä suuria päätöksiä. Hänen pitää valita joko Vronski tai upea elämä jossa myös hänen rakas poikansa on.

Anna Karenina on ollut minulla jo varmaan vuoden lainassa, mutta vasta nyt rohkaistuin ja päätin tarttua tähän kirjaan. Pidän kovasti vanhoista kirjoista varsinkin silloin, kun kerronta on niin hyvää että vanhat talot ja puvut voi kuvitella mieleensä. Olen kuitenkin lukenut lähinnä englantilaisia vanhoja kirjoja, joten venäläiseen oli hiukan pelottavakin hypätä, kun sivumääräkin lähenteli tuhatta.

Onnekseni Anna Kareninasta löytyi runsaasti paikkojen ja kulttuurin kuvailua, sekä upeita pukuja ja seurapiirielämää, jota oli aivan ihana lukea. Eniten pidin kohtauksista joissa seurattiin Annan ja Vronskin, sekä Levinin ja Kittyn suhteiden etenemistä. Toinen ihanuus kirjassa oli vanhanaikainen kieli. Lukiessa huomaa hyvin, ettei suomennos ole ihan hetki sitten tehty.
Kirjasta löytyi kuitenkin monia kohtauksia jotka olisin mielelläni hypännyt yli. Maataloudesta ja politiikasta puhuttiin usein jaaritellen monia sivuja ja kun aihe ei itseäni kiinnostanut oli se mielenkiinnotonta. Toinen hiukan itseäni ärsyttävä asia oli ranskankielisten lauseiden käänökset jotka löytyivät sivun alalaidasta. Välillä niitä oli jopa kuusi yhdellä sivulla, jolloin tuntui sivun lukeminen pelkältä pomppimiselta.

Kirja ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta toisin, kuin jotkin englantilaiset romaanit, mutta omasta mielestäni Anna Kareninan lukeminen on ollut itselleni kuitenkin tärkeä asia, sillä onhan se hyvin tunnettu ja puhuttu kirja, josta en halunnut missään tapauksessa jäädä paitsi. :)


Anna Karenina, (1875-77)
WSOY
Suom. Eino Kalima
s. 917
Päällys: Pekka Loiri