Thomas Taylor: Mermeduusa

 

Aaveranta on vaipunut kylmään, hämärään talveen, kun paikalle saapuu ryhmä, joka tutkii malamanteria ja muita Aaverannan legendoja. He aikovat tehdä kaupungista kuuluisan, sillä heidän podcastinsa kuulijat taatusti rynnivät paikalle kuullessaan kaikista salaperäisistä olennoista, jotka siellä asuu. Se ei ole kuitenkaan ainoa uusi asia Aaverannassa. Kaupungissa on meneillään jotakin hyvin omituista. Mikä on tuo kumma humina joka kiirii yli Aaverannan? Herbert ja Orvokki päättävät ottaa selvää kaupunkia vaivaavasta ongelmasta, ja kenties myös Aaverannan syvimmästä salaisuudesta.

"Kun lähestymme saarta, minut täyttää selkäpiitä karmiva kauhu. Olen nähnyt Aavelahden kartan, joten tiedän, miten kaukana merellä olemme - miten etäälle olemme tulleet kaupungista."s.221

Mermeduusa on viides ja viimeinen osa Aaveranta -sarjasta.

On aika saada vastaus Herbertin ja Orvokin mysteereihin, selvittää, mikä on se Aaverannan syvin salaisuus, jota kammottava kirjailija Ankerias on niin epätoivoisesti etsinyt. Näihin viimeisiin, suurimpiin kysymyksiin vastauksia etsiessä, päästään vielä kerran upeaan seikkailuun, joka on täynnä vaaroja, legendoja ja ystävyyttä. 

Mermeduusa on kaunis päätös tälle upealle sarjalle. Tuttuun tapaan Aaverannassa eletään sumuista ja kylmää aikaa, kun koko kaupunki vaikuttaa talvilevolle vaipuneelta unohdetulta paikalta. Silti kaupunki tuttuine asukkaineen tarjoaa kotoisann sopen, jossa on juuri sopivasti sadunomaista jännitystä, seikkailua ja herkkuhetkiä takkatulen ääressä. 

Kirjassa vallitsee melko kaihoisa tunnelma, sillä monet Aaverantalaiset ikävöivät jotakuta, pohtivat ehkä, missä heidän paikkansa on, tai mistä he edes ovat lähtöisin. Tunnelmaa korostaa kaupunkia ympäröivä sumu ja pimeät talvi-illat, jonka synkkyyden rikkoo vain majakan tasainen välähtely. 

Pidin tästäkin osasta valtavasti. Erityisesti pidin siitä, miten tässä kerrottiin menneisyyden tarinoita myös muutamasta pienempään osaan jääneestä sivuhahmosta. Tietysti oli kiva saada viimein vastaus myös herbertin ja Orvokin mysteereihin. 

Mermeduusa, (Mermedusa, 2023)

WSOY, 2024

Suom. Jaana Kapari-Jatta

s.373

Thomas Taylor: Festergrimm

 

Herbert Sitrus ja Orvokki Parma saavat kuulla kammottavia uutisia. Heidän vihollisensa, Sebastian Ankerias palaa tuosta noin vaan Aaverantaan, kaiken aiheuttamansa pahan jälkeen. Kaiken lisäksi asukkaat antavat sen tapahtua, sillä mies aikoo tehdä jotakin mukavaa, joka riemastuttaa lähes kaikkia. Ankerias aikoo kunnostaa ja avata uudelleen vanhan vahakabinetin, mutta onko hänellä oikeasti hyvät aikeet? Vahakabinetin historiasta löytyykin varsin synkkä tarina.

"Sanan kummitus kohdalla rouva Fossiili haukkoo henkeä, astuu taaksepäin ja tarraa jonkun käsivarteen tukea saadakseen. Kun hän tajuaa käsivarren kuuluvan Pyhän Synkkyyden vahanukelle, hän päästää kirkaisten irti."s.77

Festergrimm on Aaveranta -sarjan neljäs osa.

Aaverannassa Herbie ja Orvokki päätyvät jälleen tutkimaan vanhaa legendaa, joita tuossa synkässä rantakaupungissa riittää. 

Aaveranta -sarja on niin ihana, että jopa robotit kuulostavat kiinnostavilta, vaikka en ole yhtään sellainen lukija, joka nauttisi roboteista sun muista sellaisista kirjoissaan. Niinpä siis tämä neljäskin osa oli jälleen aivan ihana, vaikka tällä kertaa legendassa puhutaankin valtavasta robotista, ja kirjassa rakennetaan kaikenlaista.

Kirjassa on kuitenkin myös se ihana tuttu miljöö, joka on täynnä synkkiä päiviä, myrskyjä ja sateita kuohuvan meren äärellä. Näitä kirjoja lukiessa harmittaa ainoastaan se, ettei itse pääse Aaverantaan tutkimaan rouva Fossiilin puodin aarteita ja maistamaan hänen tekemää toffeeta tai kuljeskelemaan kävelylaiturille, jossa voi poiketa Mirilokille syömään ranskalaisia, tai lämmitellä kirja-apteekissa, jossa Merenapina voi valita juuri sinulle tarkoitetun kirjan. 

Ei tämäkään osa tietystikään ollut pelkkää tunnelmointia ja syömistä, vaan myös täyttä toimintaa ja seikkailua riittää kylliksi. Hurjia takaa-ajoja, salaisuuksien selvittelyä, vaarallisia tilanteita ja tuttuun tapaan, eloon heräävä legenda.

Festergrimm, (Festergrimm, 2022)

WSOY, 2022

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kuvitus: Thomas Taylor

s.339

Thomas Taylor: Kammovarjo

 

Aaverannassa odotetaan perinteistä syksyn juhlaa, Kammoyötä. Ohjelma on joka vuosi sama, kunnes tänä syksynä paikalle saapuukin kummallinen teatteriryhmä, joka ilmoittaa esittävänsä kammoyön näytöksen. 

Alkaa jälleen uusi seikkailu kun kirja-apteekin omistaja katoaa, ja alkaa tapahtua muitakin omituisia ja karmivia asioita. Herbert ja Orvokki päättävät selvittää asian yhdessä, mutta tällä kertaa heidän ystävyytensäkin on koetuksella.

"Rouva Fossiili soittaa kampiliirallaan lyhyen merimiespolkan sillä välin kun tohtori vaihtaa lavasteet ja minä mutustelen maukkainta keksiä, jonka olen aikoihin saanut. Ja niin Kammoyön tarina avautuu edessämme valon ja varjon näytöksenä."s.95

Kammovarjo on Aaverantaan sijoittuvan sarjan kolmas osa. 

Olen hehkuttanut sarjan kahta aiempaa osaa ja hehkutan myös tätä, sillä tämä on vähintään yhtä hyvä kuin sarjan aiemmatkin osat. 

Tämän kirjan kieli, maailma, hahmot ja ihanan mystiset ja salaperäiset tarinat, joissa vilahtelee karmivia otuksia ovat aivan täydellisiä. Nämä tarinat haluan varmasti joskus lukea uudestaan, ja olen iloinen, ettei tämä jäänytkään trilogiaksi, vaan sarjaan on ilmestynyt lisää osia. 

Taylor on luonut tähänkin kirjaan niin täydellisen tunnelman. Sellainen aavemainen, kutkuttavan jännittävä ja salaperäinen tunnelma viipyilee sivuilla kun lukija pääsee Aaverannan syksyisille kaduille yhdessä Herbertin ja Orvokin kanssa. Kammoyö ja Kammovarjo ovatkin suosikkejani aaverannassa tähän asti esitellyistä taruista, ja niihin liittyvät kynttilät ja muut yksityiskohdat osuivat jälleen nappiin. 

Toki kaiken upean tunnelmoinnin keskellä on myös hyvin vauhdikas seikkailu täynnä mysteerien selvittelyä, menneisyyden salaisuuksia ja puhdasta toimintaa. 

Kammovarjo, (Shadowghast, 2021)

WSOY, 2021

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kannen kuvat: George Ermos ja Thomas Taylor

s.356

Thomas Taylor: Gargantis

 

Aaverantaan huuhtoutuu ihmeellinen valoa hehkuva esine, joka saa monet kyläläiset kiinnostumaan. Kenelle tuo upea esine kuuluu, siitä aletaan kiistellä, mutta hotelli Nautiluksen löytötavaratoimiston hoitajan Herbert Sitruksen mielestä on löydettävä esineen oikea omistaja, eikä valittava uutta, varsinkaan ennen tutkimuksia. Niinpä yhdessä ystävänsä Orvokki Parman kanssa hän alkaa tutkia tapausta päätyen jälleen mitä hurjimpaan seikkailuun. 

"Kun saavumme takaisin löytötavaratoimistoon, huomaamme heti, että jokin on vinossa. Tai emme ihan heti - kestää hetken, että karistamme myrskyn kirpaisun korvistamme ja alamme taas hengittää tasaisesti. Mutta sitten huomaamme."s.36

Gargantis on toinen osa Aaverantaan sijoittuvasta upeasta fantasiaseikkailusta. (Kirjan taka-kannessa mainitaan trilogia, mutta sarjaan on ehtinyt ilmestyä jo neljäskin osa.)

Tämä on kyllä juuri oikeanlaista fantasiaa minulle. Herbert Sitrus ja Orvokki Parma on loistava kaksikko tutkimaan pelottaviakin tapauksia. Molempien menneisyydessä on asioita, jotka eivät ole aivan selviä, se tekee heistä kiinnostavia hahmoja. 

Aaverannan maailma on kaunis ja kirjan kuvaileva teksti herättää eloon niin hirmuiset myrskyt kuin pelottavat hahmotkin. Kirja nappaa mukaansa ensimmäisestä sivusta lähtien, sillä jännittävät tapahtumat alkavat heti. Tarina kulkeekin vauhdilla ja vie mennessään salaperäisten salaisuuksien, Aaverannan vanhojen tarujen ja vauhdikkaiden seikkailujen pariin. 

Kirjan kieli on kaunista, taidokasta ja mukavaa lukea. Juoni yhdistää sopivasti kuvailua, jännitystä ja hauskuutta. Tämä kirja sopiikin monen ikäisille, vaikka päähenkilöt ovatkin vielä lapsia. 

Gargantis, (Gargantis, 2020)

WSOY, 2020

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kuvat: Thomas Taylor

s.341

Thomas Taylor: Malamanteri

 

Herbert Sitrus viettää aivan tavanomaista työpäiväänsä Hotelli Nautiluksen löytötavaratoimistossa, kun paikalle pelmahtaa Orvokki Parma. Herbert on toki tottunut siihen, ettei löytötavaroiden oikeaa omistajaa aina ole helppo löytää, mutta vielä vaikeammalta kuulostaa kadonneiden ihmisten löytäminen. Orvokki Parma on saapunut hotellille etsimään kaksitoista vuotta sitten kadonneita vanhempiaan. Hotelli liittyy oleellisesti asiaan, joten Orvokki on päättänyt selvittää asian Herbertin avulla. Lapset alkavat tutkia asiaa ja tempautuvat hurjaan seikkailuun täynnä omituisia asioita, jotka johdattavat heidät hyvin lähelle kuuluisaa merihirviötä, Malamanteria.

"Juuri silloin se kauhea kiljunta kuuluu taas, kaikuu kapeilla kujilla, ja punainen valo välkähtää kokonaan sammuksiin. Hetken näyttää kuin tumma ja piikkinen hahmo kipittäisi tornin seinää ylös - mutta kun räpäytän silmiäni varmistaakseni, etten näe olemattomia, sitä ei enää ole."s.139

Malamanteri aloittaa merenrantakaupunkiin ja sen Aaverannalle sijoittuvan fantasiatrilogian.

Malamanteri on ihastuttavan taianomainen, jännittävä, vauhdikas, hauska, viisas... Täydellinen fantasiakirja, jonka maailma on hyvin rakennettu. 

Pidän fantasiasta, mutta silti niihin tarttuminen on aina jotenkin vaikeaa. Tällaiseen hieman lyhyempään teokseen on kuitenkin helpompi tarttua kuin johonkin valtavaan tiiliskiveen. Ja onneksi tartuin, sillä Malamanteri on ihana kirja, jonka haluaa lukea hetkessä. 

Joulukuinen hyytävän kylmä merenrantakaupunki, jonka sumuisilla kaduilla ja rannoilla kuuluu omituisia ääniä, näkyy häivähdyksiä kylmäävistä olennoista, eikä voi varmaksi sanoa, mikä on totta ja mikä ei, sillä sumuhan saattaa tehdä tepposet, on ehdottomasti oikeanlainen miljöö minulle mieluisaan kirjaan. 

Malamanteri on vauhdilla etenevä tarina, joka esittelee monenlaisia hahmoja, ja mielenkiintoisia paikkoja ja yksityiskohtia. Tarinassa jää vielä paljon selvittämättömiä salaisuuksia trilogian jatko-osille, mutta ei lainkaan häiritsevästi, sillä tämä kirja ei tunnu keskeneräiseltä, tai siltä, että sen lukeminen olisi turhaa ellei aio lukea myös jatko-osia. (Jotka itse aion ehdottomasti lukea)

Malamanteri, (Malamander, 2019)

WSOY, 2020

Suom. Jaana Kapari-Jatta

Kannen kuvat: George Ermos ja Thomas Taylor

s.298