maanantai 30. toukokuuta 2016

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Amaia Salazar on ylikonstaapeli, joka saa hoidettavakseen vaativan tehtävän. Hänen lapsuuden kotiseudulla tapahtuu murha. Teinitytön ruumis löydetään Navarran ikimetsästä, Baztanjoelta. Amaia laitetaan tehtävän johtoon ja hän majoittuu kotikyläänsä sukulaisten luo tutkinnan ajaksi. Tutkinta itsessään on jo valtavan raskas taakka, raakuutensa vuoksi. Amaia joutuu kuitenkin myös kohtaamaan unohdetut muistot lapsuudesta, jotka eivät jätä häntä rauhaan. Sisarusten kanssa ei ole helppoa, eikä jokainen kollegakaan ole tyytyväinen Amaian valinnasta tutkinnan johtoon.

Näkymätön vartija on ensimmäinen osa Baskimaan murhat -trilogiasta.
Baskimaahan sijoittuva dekkari sai mielenkiinnon heräämään, sillä minulle ei tule yhtään lukemaani kirjaa mieleen, joka olisi sijoittunut kyseiselle seudulle. Espanjaan sijoittuva kirjallisuus kiinnostaa minua muutenkin.

Baskimaan kansantarinat, kyläläisten uskomukset, ja maisemat jotka saavat mielikuvituksen lentämään, saavat näkymättömän vartijan hyvin erottumaan nykyisestä valtavasta dekkarimäärästä.
Lukija voi itse kirjaa lukiessaan päättää mihin uskoo. Onko kyläläisten näkemät olennot oikeita, vai vain unenpuutteen tai stressin aiheuttamia kuvitelmia.

Näkymättömän vartijan juoni oli synkkä, niin kuin Baskimaan helmikuinen sääkin. Nuorten tyttöjen murhat, yhdistettynä Amaian pelottaviin muistoihin ja taruolentoihin, luovat kokonaisuuden, joka ei ole ehkä paras vaihtoehto hauskaa ja kevyttä luettavavaa etsiville, mutta minä pidin kokonaisuudesta.


Näkymätön vartija, (El guardián invisible, 2013)
Gummerus, 2015
Suom. Sari Selander
s.471
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

tiistai 24. toukokuuta 2016

Eppu Nuotio: Onnellinen loppu


Annukka Lehmus on päässyt Varkaudesta Helsinkiin, vaikka Varkaus ei välttämättä tunnu lähtevän Annukasta. Elämä on kulkenut paljon eteenpäin Varkaudessa vietettyjen vuosien jälkeen, mutta edelleen vanhat muistot tunkevat uniin ja ajatuksiin, vaikka niitä ei kaivata. Annukka käy töissä ja pärjää elämässään aivan normaalisti, mutta sitten sairaalasta soitetaan ja hän saa kuulla olevansa vanhan naisen läheisimmäksi omaiseksi merkitty henkilö.

Onnellinen loppu on Annukka Lehmuksesta kertovan trilogian viimeinen osa. Kirja oli mielestäni hyvä, mutta hieman irrallisen tuntuinen muihin osiin verrattuna. Annukka oli toki muuttunut todella paljon hahmona, joka ei ihmetytä, kun ikää oli kertynyt ja siirryttiin lapsen ja teinin elämästä, aikuisten maailmaan, mutta silti. Kirjassa heräteltiin vielä viimeisen kerran Varkauden aikaisia muistoja unien kautta, mutta en saanut ainakaan niistä ajoista enää mitään uutta irti.

Kiinnostavaa oli kuulla mitä Annukalle kuului aikuisena ja miten hänellä pyyhki elämässään. Myös Annukan vanhemmat esiintyivät kirjassa, vaikkakin aika nopeasti. Heidän vanhuuden päivänsä olivat aikalailla erilaiset, kuin ajattelin, mutta se ei ollut mitenkään huono asia, oli vain aluksi vaikea kuvitella heidät sellaisiksi. Onnellinen loppu oli kirjoitettu aikaisempien osien tapaan hyvin kulkevalla kirjoitustyylillä ja kirja eteni nopeasti.

Loppujenlopuksi Onnellinen loppu oli mielestäni sarjan huonoin osa, vaikka huono ei ollutkaan. Kirja ei kuitenkaan tuntunut olevan mieleenpainuva, niin kuin muut Eppu Nuotiolta lukemani kirjat.

Lue myös: Peiton paikka, ja Neitsytmatka.


Onnellinen loppu
Otava, 2005
s. 240
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen

lauantai 14. toukokuuta 2016

Eppu Nuotio: Neitsytmatka


Annukka Lehmus viettää teinivuosiaan Varkaudessa. Eletään 70-luvun loppua ja Annukka tajuaa haluavansa kauas pois Varkauden paperitehtaan ja isänsä varjosta. Lapsen viattomuus on poissa ja Annukka testaa rajojaan. Ilkeät teinien kommentit sinkoilevat ystävysten Annukan ja naapurin Sinikan välillä. Perheen piilotetut salaisuudet alkavat valjeta Annukalle ja viha isää kohtaan suurenee.

Neitsytmatka on Annukka Lehmuksesta kertovan trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan salaisuudet alkavat paljastua enemmän ja suurempina, vaikka edelleenkin lukijalle jää tilaa tehdä omia johtopäätöksiään tapahtumista.

Neitsytmatka oli mielestäni parempi, kuin ensimmäinen osa Peiton paikka. Juoneen pääsi heti mukaan, koska henkilöihin oli saanut jo tutustua Peiton paikassa. Luvut olivat lyhyitä ja vauhdikkaita. Kevyt kirjoitustyyli ja vauhdikkuus tasapainottivat kirjan vakavia ja surullisia aiheita, eikä asioita jääty selitttelemään liian pitkäksi aikaa. Tarina kulki omalla painollaan ja minusta kaikki oli tasapainossa. Luin kirjaa vauhdikkaasti, sillä tarina vei mukanaan alusta asti.

Hahmot muuttuivat valtavasti ensimmäisen ja toisen osan välillä, mikä tietysti oli vain hyvä asia, sillä he varttuivat. perheen isästä, joka oli ensimmäisessä osassa isä, joka teki kaiken tyttärensä eteen, kuoriutui nyt mies, joka erkaantui tyttärestään, ja jonka kaksoiselämä alkoi paljastua vauhdilla. Äidin pahaan oloon päästin syvemmälle ja Annukka itse muuttui tietysti eniten, sillä han kasvoi lapsesta nuoreksi kapinalliseksi naiseksi.

Lue myös: Peiton paikka.


Neitsytmatka
Otava, 2004
s. 256
Kannen suunnittelu: Emmi Kyytsönen