sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Ros Asquith: Skitsot veke



 Letty Chubb on todella huolestunut 15-vuotias tyttö. Häntä huolestuttaa kaikki horoskoopeista ydinaseisiin. Skitsot veke kirjassa Letty on kerännyt kaikki häntä huolestuttavat asiat aakkosjärjestykseen ja kertoo vinkkejä miten asiasta murehtimisen voisi saada loppumaan tai miksi hän itse asiaa murehtii.

 Skitsot veke on tarkoitettu nuoremmille lukijoille, mutta koska sain tämän pikkuveljeltäni lahjaksi niin täytyihän se lukea. :D 
Kirjassa on nuorien huolia todellakin laidasta laitaan hyvin monipuolisesti. Kirja on kuvitettu viihdyttävillä kuvilla, joten varsinainen tekstiosuus jää vielä lyhyemmäksi. Teksti on kirjoitettu vapaamuotoisesti ja varmasti nuorille hauskalta kuulostavalla tavalla. Kirja on vuodelta -92, joten sieltä löytyy sanoja joita nuoret eivät nykyään välttämättä enää kaikkia käytä.
Aakkosellisen murheiden selityksen lisäksi kirjassa on lyhyitä lukuja Lettyn elämästä, vaikka hän kertookin itsestään koko ajan myös selityksien lomassa. Kaikki aiheet eivät ehkä nuorimpia kiinnosta, esimerkiksi kehitysmaiden velkataakka jää helposti kutkuttavampien ja arkisempien aiheiden varjoon.


Skitsot veke (I Was a Teenage Worrier, 1992)
WSOY, 1994
suom. Pirkko Biström
s.247
Kuvittanut: Ros Asquith

lauantai 30. maaliskuuta 2013

E. L. James: Fifty shades -sidottu


Kokematon opiskelijatyttö Anastasia päätyy haastattelemaan tunnettua miljonääriä Grey Enterprises Holdings Inc. -yhtiön toimitusjohtajaa herra Greytä. Myöhemmin he tapaavat uudestaan ja heidän välilleen syttyy kiihko. Asia on kuitenkin monimutkainen. Herra Grey on salaperäinen ja vaitonainen asioistaan, kun Anastasia taas vaatii kuulla kaiken Greyn taustoista. Greyllä on myös erityiset mieltymykset seksiin, eikä hän halua seurustella. Anastasia haluaa kuitenkin kokeilla peloistaan huolimatta Greyn ehdotuksia.

 noniin tässä tälläinen kohuttu kirja (minulta kyllä jääneet melkeen huomaamatta) :D Kuulin tästä kirjasta yhdeltä kaveriltani, joka halusi tämän lukea. Kuulosti senverran mielenkiintoiselta, että piti minunkin heti lukea.
Aloitan nyt sitten seksikohtauksia ympäröivästä juonesta ja tekstistä. Minusta se oli aika yksitoikkoista, samat asiat ja tuntemukset pyörivät edestakaisin läpi koko kirjan. Poikkeus on toki tässäkin asiassa. Nimittäin Anastasian ja Greyn väliset sähköpostiviestit poikkesivat hauskasti muusta tekstistä ja tekivät juonesta mielenkiintoisen ja hauskan. Yksitoikkoisuudestaan huolimatta kirja koukutti, eikä tuottanut ongelmia lukea loppuun asti. 
Itse seksikohtaukset jotka kirjassa olivat hyvin tärkeässä roolissa, olivat hyvin kirjoitettuja, mutta melko epätodellisia. Epätodellisia ne mielestäni olivat liiallisen täydellisyyden takia. Tätä osasin kyllä odottaakkin, sillä eihän täysin todenmukainen seksi olisi niin houkuttavaa. Kohtaukset olivat siis hyvin samantapaisia, kuin mikä tahansa elokuvan seksikohtaus. 
Hahmoja kirjassa ei ollut mitenkään mieletöntä määrää, eikä kaikkiin kiinnitetty erityisin paljon huomiota. Lempi hahmoni oli Anastasia, joka oli hyvin oman päänsä mukaan kulkeva ja vahva nainen, joka mietti asioita ennen niihin ryntäämistä.
Kirjan loppu yllätti minut täysin ja nyt vaan odottelen, että myöhemmin pääsen lukemaan muutkin sarjan osat. Todellakin menee nekin luettavaksi, sen verran koukuttavaa luettavaa oli tämäkin kirja. Odotan innolla millaisiin käänteisiin seuraavassa osassa päästään. Suosittelen aikuisille lukijoille, joita pieni yksitoikkoisuus ei haittaa, sillä on kuitenkin mielenkiintoinen kirja. :)


Fifty shades -sidottu (Fifty Shades of Grey, 2011)
Otava, 2012
suom. Riie Heikkilä
s.584

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Suzanne Collins: Nälkäpeli -Matkijanärhi


 Katniss Everdeenin kotivyöhyke 12 on poltettu maantasalle ja suurin osa asukkaista sen mukana. Vain muutama onnekas ehti pelastautua ja päästä vyöhykkeelle 13 turvaan. Vyöhyke 13 johtaa vastarinta liikettä ja yrittää saada Katnissia sen keulakuvaksi: matkijanärheksi. Katnissin on päätettävä rohkaiseeko hän kaikkia vyöhykkeitä kapinaan Capitolia vastaan. Tuleva sota voisi kuitenkin tuhota kaiken Katnissille vähänkään tärkeän joten päätös on vaikea. Toisaaltaan Peeta on kadoksissa ja odottaa pelastusta, jonka Katniss voisi tarjota.

Luin viimeinkin Nälkäpeli trilogian viimeisen osan, Matkijänärhen. Tätä kirjaa olen odottanut pitkään, sillä ensimmäiset osat olivat mielestäni loistavia. Odotukseni palkittiin, sillä tämäkin oli todella hyvä kirja. Jännitys todellakin tiivistyy tässä viimeisessä kirjassa, eikä lukemista malttaisi millään lopettaa. Juoni etenee vauhdikkaasti, joten ratkaisuja ei tarvitse kauaa odottaa. Juoni on täynnä ihmisten raakuutta ja verisiä taistelu kohtauksia kiehtovasti kirjoitettuna. Kirjan sankarit joutuvat kokemaan vielä kamalampia asioita, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Kirjassa onkin muutama todella surullinen kohtaus, joita en olisi osannut odottaa.
Tätä kirjaa lukiessa ainakin oma mielikuvitukseni lähtee lentoon ja päähän syntyy helposti kuvia Capitolista ja vyöhykkeistä.
Jos kirjasta jotain miinusta pitää etsiä, on se varmaan muutamat kirjoitusvirheet, joita tästä painoksesta ainakin löytyi, mutta sehän ei häiritse lukemistani millään tavalla, eikä huononna kirjaa.
Suosittelen koko Nälkäpeli sarjaa kaikille joita aihe edes hieman kiinnostaa.

Aikaisemmin ilmestyneet osat Nälkäpeli ja Vihan liekit.


Nälkäpeli, Matkijänärhi (Mockingjay, 2010)
WSOY, 2010
suom. Helene Butzow
s.362

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Tuija Lehtinen: Kulkurilinnut


Serkukset Tuire ja Laura lentelevät ympäri maailmaa vapaina, asettumattaan aloilleen. Heidän yhteyden pitonsa tapahtuu suurimmaksi osaksi kirjein ja kortein. Yhtenä päivänä Tuire saa Lauralta kasan kirjeitä jotka pistävät hänet miettimään onko Lauralla kaikki hyvin. Laura kertoo myös rakastuneensa korviaan myöten. Tuire kysyy perheeltään mitä mieltä he ovat asiasta, mutta saa vastaukseksi vain tokaisuja, että tuollainen Laura aina on.
Tuirea kuitenkin epäilyttää joten hän päättää lähteä Suomeen tarkistamaan asian. Suomeen päästyään Tuire huomaa, että Laura on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Tuire alkaa keräämään johtolankoja ja selvittämään serkkunsa kohtaloa.

Luin Kulkurilinnut tälläisestä Rakasta minua kirjasta, jossa on kolme Tuija Lehtisen kirjaa. Juoni on samantapainen kuin Katri Mannisen Loma Losissa kirjassa, mutta kuitenkin hyvin erilainen. Kummassakin etsitään liikkuvaista kadoksissa olevaa ystävää.
Kulkurilinut on hyvin rauhallinen kirja, vauhdikkaita kohtauksia ei tainnut olla tai ei ainakaan muistu yhtäkään mieleen. Kirjaa lukiessa tuli todella mukava fiilis, vaikkei tapahtumat olleetkaan mitenkään huisia. Fiiliksen aiheutti luultavasti juuri rauhallinen kerronta ja mukavat henkilöhahmot. Hahmoja kirjassa oli monenlaisia, mikä olikin kirjan ainut monipuolisuuden tuoja. Tapahtumat eivät välttämättä olleet yksitoikkoisia, mutta itselleni tuli sellainen olo, kun oikein mikään tapahtuma ei erityisesti korostu tarinasta. Olihan kirjassa toki muutama kutkuttava tapahtuma.

Vaikka tämä esittely ei kuulosta paljoa siltä, että kirjasta olisin erityisemmin pitänyt, on tarkoitukseni lukea jatkossakin Tuija Lehtisen kirjoja. Koska minusta on mukava lukea välillä tämäntyylistä tekstiä, jossa ei tapahdu niin paljoa mitään täysin mahdottoman tuntuista, vaan asiat kuulostavat edes jotenkin jokapäiväiseltä ja uskottavalta. Onhan tämä tavallaan todella viihdyttävä kirja, vaikka onkin mielestäni hieman vaisu.
Erilaisia suhteita kirjasta löytyi monta mielenkiintoista. Niiden ympärillä juoni aika paljon pyörikin.


Kulkurilinnut
Otava, 1987
s.261