Sofie Sarenbrant: Lepää rauhassa

 

Yasuragi-kylpylähotellin seesteinen tunnelma särkyy kun kuuluisa näyttelijä löydetään tajuttomana altaasta. Sitten hotellihuoneesta löytyy kuollut pariskunta. Mikään ei kuitenkaan viittaa heti rikoksiin, mutta kun seuraava ruumis löytyy, on poliisien pakko saada selville mitä kylpylässä tapahtuu.

Emma Sköld yrittää parhaansa mukaan ratkoa rikosta, vaikka perhesuhteetkin kaipaavat huomiota.

"Hetken kuluttua Emmalla on nimilista, jonka hän voi toimittaa kollegoilleen poliisiasemalle. Jospa joku hotellivieras on kuullut jotakin yön aikana. Emma on nimittäin varma, ettei pariskunnan kuolema ole ollut luonnollinen."s.79

Lepää rauhassa on Emma Sköld -sarjan avausosa.

Jälleen oli aika tutustua uuteen poliisiin, kaikkine huolineen, harrastuksineen ja draamoineen. Emma on tämän ensimmäisen osan perusteella ihan kiinnostava hahmo, ei ainakaan vielä herätellyt mitään ärsyttäviä tuntemuksia. Hänen elämäänsä heiteltiin aika paljon ja pienissä paloissa lukijalle, ja paljon varmasti kerrotaan lisää jatko-osissa. Tämä vaikuttaakin olevan jälleen yksi dekkarisarja, jossa päähenkilön elämällä on suuri rooli, ja sehän sopii minulle. 

Kirja kulkee koukuttavan lyhyissä luvuissa eteenpäin. Ruumiita tulee vauhdilla, ja syyllistä selvitetään. Huomio oli kuitenkin suurimmaksi osaksi Emman ja tovereiden henkilökohtaisissa asioissa. Lopussa sitten järjestettiin varsin jännittävät oltavat, ja lukijana mielenkiinto varsinaista rikosta ja rikollista kohtaan heräsi. Loppunäytös oli vakuuttava, ja ihan viimeiseltä sivultakin löytyi vielä jännitettävää. 

Lepää rauhassa, (Vila i frid, 2012)

WSOY, 2021

Suom. Leena Virtanen

s.352

Anna Krogerus ja Netta Lehtola: Tontun apulainen

 

Ekaluokkalainen Nuppu perheineen on muuttanut pieneen kylään maaseudulle, kun perhe kasvoi kahdella vauvalla. Nuppu ei ole oikein sopeutunut vielä uuteen asuinpaikkaan. Vanhaa kotia on ikävä, eikä uudessa koulussa ole kavereita. Äidillä ja isälläkään ei ole oikein aikaa, ja alkaa näyttää siltä, että jouluvalmistelutkin jää tekemättä. Mutta sitten Nuppu tutustuu aivan oikeaan tonttuun, ja Nupun joulukuusta tulee taianomainen.

"-Älä sano, että eihän tonttuja ole olemassa, koska se juuri on meidän suurin ongelmamme. Hyvin harvat ihmiset näkevät hämärän väkeä enää näinä päivinä."s.11

Tontun apulainen on 24 lukuun jaettu tarina, joka toimii joulukalenterikirjana. 

Tämä onkin yksi parhaista lukemistani joulukalenterikirjoista. 

Nupun joulukuinen matka tontun apulaisena on lämminhenkinen tarina, johon mahtuu niin arkea, juhlaa kuin taikaakin. Suuria ja tärkeitä teemoja käsitellään kauniisti ja lämpimällä otteella ilman saarnaamista. Kirja muistuttaa siitä, että pienillä teoilla voi olla suuri vaikutus, eikä aina tarvitse tehdä mitään suurta ja mullistavaa saadakseen toinen iloiseksi. 

Nupun perheen aidon tuntuista elämää oli mukava seurata joka päivä joulua odotellessa. Pienet yksityiskohdat tekivät hahmoista uskottavia, ja tunnelmasta lämpimän. Toki kaiken arkisen keskellä tapahtuu myös jännittäviä tonttutaikoja ja taianomaisia matkoja halki taivaan. Päästäänpä kirjan kautta kuulemaan tonttujen elämästäkin. 

Tontun apulainen

WSOY, 2023

Kuvitus: Netta Lehtola

s.212

Brigitte Weninger ja Eve Tharlet: Tähtipuu ja muita joulutarinoita

 

Tähtipuu ja muita joulutarinoita sisältää 24 pientä tarinaa, joten kirjaa voi käyttää joulukalenterikirjana. Nimestään huolimatta kaikki tarinat eivät ole millään tavalla jouluisia, eivätkä edes sijoitu joulun aikaan. Osa taas on selkeästi joulutarinoita pipareineen ja lahjoineen. 

Tarinoiden tyyli vaihtelee suuresti. On nykyaikaan sijoittuvia arkisia tarinoita, joissa lapset valmistelevat tai odottavat joulua ja klassikkosaduista tehtyjä tarinoita, kuten Kolme pientä jouluporsasta tai Lumityttö Snegurotshka, jotka löytyvät jonkinlaisina versioina useista satukirjoista. Sen lisäksi kirjassa tavataan viidesti Ukki Juurakko ja tämän lapsenlapset Virpi ja Visa, jotka ovat tonttuja. 

Niinpä osa kirjan tarinoista oli omaan makuuni ja osa taas ei. En pitänyt siitä, että osassa tarinoissa oli niin selkeä opetus, jota korostettiin liikaa. Tästä tulee mieleen lapsuuden satukirjat, joissa oli juuri tämän tyylisiä tarinoita, ja myös samoja tarinoita eri tavalla kerrottuna. 

Kirjan kuvitus oli kaunis, hempeä ja tunnelmallinen. Pidin etenkin koko sivun suurista kuvista. 

Tähtipuu ja muita joulutarinoita, (Geschichten aus dem Weihnachtswald, 2015)

Lasten keskus ja Kirjapaja Oy, 2017

Suom. Tuula Korolainen

s.124

Kristin Emilsson: Joulu Julian tyyliin

 

Julia vihaa joulua, eikä todellakaan aio mennä perheensä luo muiden arvosteltavaksi. Niinpä hän tarttuu tilaisuuteen kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus matkustaa Visbyhyn kissavahdiksi. Hän ei vain tiedä, että väitöskirjaansa kirjoittava Petter, joka kaipaa kipeästi majapaikkaa Visbyhystä, on myös majoittumassa samaan pikku taloon. Tämän kaksikon kohtaaminen ei suju leppoisasti, mutta vaihtoehtoa ei ole. Heidän on kestettävä joulu yhdessä.

"Nostan kaulahuivin nenään asti ja tähyilen ainoaa vapaata taksia. Lumi piiskaa kasvojani, ja maahan on muodostunut lumikasoja. Matkalaukun siirtäminen muistuttaa enemmän auraamista kuin kantamista."s.73

Joulu Julian tyyliin on Visbyn pikkukaupunkiin sijoittuva hyvin luminen jolukirja.

Tämä on aivan loistava! Mietin tätä aloittaessani, että on ehkä tullut jo luettua liian monta joulukirjaa, eikä välttämättä kannattaisi enää aloittaa tätä, mutta onneksi aloitin. 

Tässä kirjassa on kaikki kohdallaan. Lumiset pikkukylän maisemat, kylmä pieni talo, joka tietysti luo varsin romanttiset puitteet, jos niitä viitsii katsoa sillä tavalla, kaksi ei kovin kissarakasta jääräpäätä kissavahtina ja täydellinen naapuri. Tarina etenee sopivan vauhdikkaasti ja koko ajan tapahtuu jotakin kiinnostavaa, ehkä aivan lopussa oli pienen pieni turha jahkailu, mutta muuten ei pienintäkään notkahdusta tarinassa. 

Napakoita lukuja ja sujuvaa juonta siivittää huumori ja lempeät elämänviisaudet. Pääasiassa tarina etenee Julian ja Petterin kautta, mutta ilokseni pääsin kurkistamaan myös Petterin Ex-vaimon ajatuksiin, jotka toivat kivan pienen sivujuonen tarinaan. 

Tässä joulukirjassa käsitellään unelmia, epävarmuuksia, itsensä löytämistä ja uskaltamista. Julia vielä etsii omaa paikkaansa maailmassa, ja minusta sellaiset hahmot ovat aina kiinnostavia. Tälle kirjalle on myös kirjoitettu jatkoa, joten Julian kesken jääneet seikkailut jatkuvat kyllä, ja odotan mielenkiinnolla mihin suuntaan hän lähtee. 

Joulu Julian tyyliin, (Julen enligt Julia, 2020)

Karisto, 2022

Suom. Säde Loponen

Kansi: Sofia Scheutz Design

s.316

Heidi Swain: Joulupuun taikaa

 

Liza Wynter on perinyt isältään ekologisiaa arvoja arvostavan joulukuusifarmin, jossa nykyään järjestetään monenlaista jouluista tekemistä. Firma kukoistaa, mutta Liza ei ole kiinnostunut siitä. Kun yhtiökumppani ilmoittaa, että aikoo jäädä eläkkeelle, ja Lizan on tultava paikalle järjestämään asioita, on Lizan aika tehdä firman ja oman elämän tulevaisuutta koskevat päätökset.

Liza saapuu paikalle joulun alla ja tapaa yhtikumppaninsa pojan, jolla on paljon intoa. Nedin innostus vie hetkeksi Lizankin mukaan firman asioihin.

"Oli aidosti tärkeää, että sama kuusi oli osa perheen joulunviettoa jopa vuosia. Isän visio ei ollut vain järkevä luonnon kannalta, vaan sen pohjalta luotiin rakastettuja perinteitä."s.238

Joulupuun taikaa on lämminhenkinen tarina joulukuusifarmista, jossa ihmiset, ekologisuus, lämpimät ajatukset ja toisten auttaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin raha, vaikka toki hahmojen ajatukset pyörimät myös rahan ympärillä, sillä onhan työtä tekemällä saatava myös elanto, eikä tarina muuten olisi järin uskottava. 

Tämä kirja on leppoisaa luettavaa, joka on täynnä innostavia ideoita. Pidin siitä, kuinka paljon firman toimintaa, kehitysideoita ja työtehtäviä kuvattiin. Mieltä lämmitti myös Nedin jouluintoilu kaikkien koristeiden parissa, ja Lizan taideprojektit. Muutenkin käsityöläiset saavat suuren roolin kirjassa. 

Kaikesta kauniista ja lämminhenkisestä huolimatta kirja tuntui liian pitkältä ja itseään toistavalta. Lizan jahkailua pyöriteltiin aivan liian kauan ja samoja ajatuksia toistettiin niin monesti, että raivostutti. Loppuratkaisu ei ollut millään tavalla yllättävä, joten olisin mieluusti keskittynyt vain muihin kiinnostaviin asioihin, enkä Lizan itseään toistaviin pähkäilyihin. 

Erityisplussat kirjalle siitä, että se sijoittuu Norfolkiin, jossa olen viime aikoina viihtynyt kirjojen parissa loistavasti, sekä Nedin upeasta tatuoinnista. 

Joulupuun taikaa, (Underneath the Christmas Tree, 2021)

Gummerus, 2022

Suom. Jade Haapasalo

s.415

Regina Rask: Jouluihminen

 

Eeva on jouluihminen. Hän miettii joulua läpi vuoden, eikä haluaisi laittaa koristeita varastoon. Hän aikoo järjestää kaikkien aikojen joulun, niin kuin joka vuosi. Jouluaskareiden miettiminen onkin mukava pako arjesta, kun työpaikalla nuoremmat tuntuvat jyräävän yli, ja kotona tuntuu olevan aika nihkeä tunnelma. 

"Hän oli löytänyt simpukankuorikynttilöiden ohjeet ruotsalaisesta joulukirjasta. Joltain sunnuntaiaterialta jääneet sinisimpukankuoret hän oli puhdistanut ja laittanut talteen jo aikoja sitten."s.131

Jouluihminen on pieni ja nopealukuinen tarina Eevan vuodesta. Jouluihmisellä on joulu mielessä läpi vuoden, jopa kesälomalla. Synkimpinä hetkinä on ihana paeta kauniiden joulukirjojen maailmaan, ja töissäkin on parasta kun jouluikkunoiden suunnittelu alkaa.

Minä pidän itseäni jouluihmisenä, mutta Eevaan en osaa samaistua. Hänen jouluttaminen kun kuulostaa hyvin ahdistavalta suorittamiselta. 

Jouluihmisessä varsinaiseen jouluun kurkistetaan vain viimeisillä sivuilla, muuten tarina on läpi vuoden kulkeva katsaus Eevan elämään, jossa hän kohtaa vastoinkäymisiä, tuntee epävarmuutta, tapaa ystäviään ja pohtii perhe-elämäänsä. Kaiken tämän ohella kulkee pienet jouluiset yksityiskohdat. Välillä kerätään jouluksi sopivia askartelumateriaaleja luonnosta, kun taas välillä suunnitellaan joululahjoja. 

Tätä kirjaa oli mukava lukea, mutta kaunista joulutunnelmaa ei ole. Eeva tuntui jotenkin hyvin yksinäiseltä hahmolta kaikista ystävistään ja perheestään huolimatta. Eikä joulunodotuksesta ja siihen valmistautumisestakaan tosiaan huokunut mitään lämpöä, kaikki tuntui niin pakolliselta ja suorittamiselta. Pidinkin kirjan draamasta ja niistä pienistä yksityiskohdista. Lopussa oli myös kaunis ja mieltä lämmittävä kohtaus.

Jouluihminen

Otava, 2011

s.222

Kansi: Mirella Mäkilä

Sarah Morgan: Lumihiutaleiden alla

 

Kayla Green on loistava työssään markkinoijana. Hieman ennen joulua hän saa uuden asiakkaan. Jackson O`Neil on palannut perheyriksen pariin ja aikoo nyt nostaa konkurssivalmiin yrityksen kukoistukseensa ja siihen hän tarvitsee Kaylan apua. Kayla on riemuissaan päästessään jouluksi pois kaupungista, metsään, jossa hän saa tehdä töitä välittämättä joulusta. Mutta työmatka Snow Crystal Resoltille on kaikkea muuta, sillä joulua siellä ei voi unohtaa. Kaiken lisäksi Kayla huomaa unelmoivansa Jacksonista.

"Miksi kaveri kyseli Kaylan perheestä? Tämä halusi ostaa hänen kykyjään, ei adoptoida häntä. Yksikään asiakas ei ollut koskaan ennen kysynyt hänen perheestään. Muita kiinnosti vain, mitä hän pystyi heidän hyväkseen tekemään."s.45

Lumihiutaleiden alla on O´Neilin veljeksistä kertovan sarjan ensimmäinen osa.

Tämä kirja nousi yhdeksi tämän vuoden suosikkijoulukirjoistani. Tästä nimittäin löytyy melkein kaikkea mitä joulukirjalta toivon. Oli paljon joulun tunnelmaa, lumisia maisemia ja suloisia hetkiä. 

Morganin sujuva kirjoitustyyli imaisi heti mukaansa. Kaylan matkaa joulua vihaavasta, pelkkään työhön keskittyvästä naisesta kohti elämää ja kaikkia sen pieniä yksityiskohtia rakastavaksi naiseksi oli ihana seurata. Matkaan mahtuu hyvää huumoria, ilkikurisuutta, romantiikkaa ja kiinnostava juoni monine henkilöineen. 

Kirjan miljöö lumisine metsineen, rekikoirineen, kauniine mökkeineen ja muine ihanine yksityiskohtineen ei voisi olla upeampi. Rakastuin Snow Crystal Resortiin yhdessä Kaylan kanssa, ja olen iloinen, että pääsen sinne vielä muutaman kerran uudestaan sarjan seuraavien osien parissa. 

Jos nyt jotain pientä haluaa tässä valittaakin, niin ehkä hiukan liian paljon korostettiin Kaylan ja Jacksonin täydellisyyttä, upeaa ulkonäköä puitiin toistuvasti, ja tietysti Kayla on kaikkeen kykenevä liikenainen, vaikka ei ikinä nuku kuin muutaman tunnin yössä. Onneksi sitten jotain pieniä virheitäkin alkoi ilmaantua niin hän tuntui uskottavammalta.

Lumihiutaleiden alla, (Sleigh Bells in the Snow, 2013

HarperCollins Nordic, 2014

Suom. Virpi Kuusela

s.363

Marko Hautala: Pohjanmaan tonttuverilöyly

 

Dina on tavannut unelmiensa miehen, ja lyhyen suhteen jälkeen he kihlautuvat. Dina odottaa innolla elämää tuon rikkaan, menestyneen, komean Vikin kanssa. Nyt onkin aika tutustua miehen perheeseen. pari lähtee joulunviettoon Pohjanmaalle, jossa Dina saa huomata, ettei tiennytkään aivan kaikkea tulevasta miehestään, joka vaikuttaa kuin toiselta ihmiseltä perheensä keskellä. Dina päättää kuitenkin selvitä koettelemuksesta kaikkine perinteineen. Suostuupa hän viemään jopa joulupuuron luhtitontulle.

Pohjanmaan tonttuverilöyly on Marko Hautalan viides jouluinen kauhunovelli.

Jälleen oli aika perinteeksi muodostuneen kauhunovellin kuuntelun, tällä kertaa riisipuuroa keitellessä. Olen pitänyt kaikista aiemmin ilmestyneistä Hautalan joulunovelleista, mutta tämä on ehdottomasti suosikkini. 

Mustaa huumoria, synkkiä perinteitä, verta ja kauhunhetkiä sisältävä tarina on sopivan pituinen kerralla kuunneltavaksi, kuitenkin tarpeeksi pitkä, jotta tarinaan ehtii päästä kunnolla sisään. Novellia kuunnellessa saa nauraa useasti, siis jos tällainen synkempi huumori nappaa. Tontun joulupuuron parissa koetaan myös hiukan pelottavampia hetkiä. 

Tietysti jälleen kehut Anssi Rantamäelle, joka lukee novellin juuri sopivan eläytyväisesti.

Pohjanmaan tonttuverilöyly

Haamu, 2023

äänikirjan kesto 41min

Äänikirjan lukija: Anssi Rantamäki

Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

 

Lily Armitage lähti lapsuudenkodistaan 21 joulua sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Lilyn vakaa aikomus on ollut myös pysyä poissa Endgamen kartanosta, mutta tänä jouluna hän vastentahtoisesti päättää palata. Lilyn täti on kutsunut hänet pelaamaan kaikkien aikojen viimeistä joulupeliä, jossa palkintona on kartano. Lilyä ei kiinnostava kartano, vaan huhu siitä, että hänen äiti olisikin aikoinaan surmattu. Lily päättää ottaa asiasta selvää. Mutta hyvin pian hän saa huomata, että joulupelissä panokset ovat kovat, eikä joku kaihda keinoja raivata pelaajia tieltään.

"Endgame House oli vielä synkempi kuin hän muistikaan. Harmaa 1600-luvun järkäle, tehty marmorista ja kalkkikivestä, jotka aikoinaan, kuten hänelle oli monet kerrat lapsena kerrottu, näyttivät hehkuvan aamu- ja iltahämärässä. Nyt talo imi ympäriltään kaiken valon säilyttäen visusti salaisuutensa."s.26

Joulun murhapeli on joulun aikaan sijoittuva suljetun tilan murhamysteerikirja. 

Tempauduin kirjan tarinaan ensimmäiseltä sivulta lähtien. Lily vaikutti kiinnostavalta hahmolta, joulupeli kuulosti mahtavalta ja sitten vielä menneisyyden selvittämistä odottavat salaisuudet ja synkkä lumen saartama kartano, eikä tietenkään unohdeta joulua. Ihastuttava ja jännittävä asetelma siis. heti alussa kerrotaan myös ohjeet muutamaan hauskaan pieneen peliin, joita lukija voi itse suorittaa kirjaa lukiessaan. Ihana idea, mutta minulta ei anagrammit suju, joten en onnistunut siinä tehtävässä. 

Viihdyinkin joulun murhapelin parissa oikein loistavasti suunnilleen siihen asti, että ensimmäinen murha tapahtui. Vähän sen jälkeen kirjan mysteerien täyteinen tunnelma tuntui lopahtavan. Tarina alkoi toistaa itseään, ja hahmot muuttuivat jotenkin hyvin epäuskottaviksi ja kylmiksi. Lilyn tunteita toki yritettiin edelleen kertoa paljonkin, mutta minusta ei vaan ole lainkaan uskottavaa, että joku tosiaan miettisi vaan lapsuuden traumoja ja itseään, kun ympärillä kuolee ihmisiä, jotka ovat sinulle tuttuja, ja tiedät olevasi itsekin vaarassa. 

Erityisen suuri plussa kirjan tarinassa on Lilyn upeat vaatteet, joita kuvailtiin monesti. Pidän kirjoista, joissa esiintyy vaatesuunnittelijoita, ja nuo Lilyn upeat luomukset pystyi näkemään niin elävästi mielessään. Ne näyttäisivät varmasti upeilta elokuvassa.

Joulun murhapeli, (The Christmas Murder Game, 2021)

Otava, 2022

Suom. Kaisa Sivenius

s.335

Matt Haig: Joulupukki ja minä

 

Tonttuvaara on mukava paikka, tontut ovat iloisia, herkkuja on aina tarjolla ja joulun taika on läsnä, mutta Amelia on ihminen, eikä sopeutuminen Tonttuvaaraan käy helposti. Hän ei tunnu osaavan oikein mitään tonttumaista, ja sitten hänestä aletaan levittää valheita. Tonttuvaara ja etenkin joulu on jälleen vaarassa, sillä tällä kertaa Pääsiäispupu armeijoineen on saapumassa. Voiko Amelia pelastaa joulun taas?

""Hän on niin kummallinen", sanoi totuuskeiju haaveilevasti. "Iso, pyöreä, naurava, läpikotaisin hurmaava, piparkakuntuoksuinen sekopää.""s.215

Joulupukki ja minä on Joulupukista kertovan kirjasarjan kolmas osa. 

Minusta tämä sarja on loistava niin lapsille kuin aikuisillekin. Kirjasta löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jännitystä ja huumoria, joka hymyilyttää aikuistakin lukijaa, 

Tällä kertaa kaiken seikkailun ohella puhutaan totuuden tärkeydestä, sillä valheet ovat pilaamassa tonttujen iloisen elämän näiden huomaamatta. Menneisyydestäkin paljastuu jotakin hirvittävää, jossa valheilla on myös ollut osuutta asiaan. Erilaisuutta ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta käsitellään myös kauniisti. 

Tarina kulkee vaivattomasti ja nopeaan tahtiin. Tarina ja Chris Mouldin kuvitus sopivat hyvin yhteen, ja kokonaisuus on toimiva. Pidin siis kirjasta, mutta silti se ei ollut minusta sarjan paras osa, sillä aiemmat osat lukeneena se ei enää tarjonnut niin mullistavaa uutta tarinaa, vaikka Tonttuvaaraa vaanivat vaarat olivatkin uusia ja mielikuvituksellisia. 

Joulupukki ja minä, (Father Christmas and Me, 2017)

Aula & Co, 2018

Kuvitus: Chris Mould

Alkuperäinen kansi: Rafaela Romaya

Kannen sovittaminen ja taitto: Noora Karlsson

Suom. Sarianna Silvonen

s.311

Amanda Hellberg: Krinoliinijoulu

 

Makeispuodin palkollinen, Lovisa Lind aikoo lähteä joulun jälkeen Amerikkaan, jossa voisi aloittaa uuden elämän, ilman menneisyyden ikäviä muistoja. Ensin on hoidettava vain iso työkeikka. Eräs leskiparoni on palkannut heidät valmistamaan konvehdit talvitanssiaisiin. Yllättäen Paronin lähellä olo tuntuu Lovisasta kummallisen oikealta, mutta eihän hän millään voi perua suunnitelmiaan tuon miehen takia. Eihän paroni voisi koskaan valita köyhää makeispuodin työntekijää vaimokseen.

"Jouluyö oli ritisevän kylmä ja tähdet tuikkivat kaukana korkeuksissaan syvänsinisessä avaruudessa, kun Lovisa käveli kotia kohti. Kodikkaasti valaistujen ikkunoiden takaa kantautui naurua ja laulua, kun hän asteli Ulltunan tyhjillä kaduilla."s.249

Krinoliinijoulu aloittaa Joulu Ulltunassa -sarjan.

Tarina sijoittuu 1800-luvun Ruotsiin, hyytävän kylmään ja lumiseen talveen.

Tämäpä on kaunis kirja, joka piilottaa sisäänsä tunnelmallisen, hyvin talvisen tarinan lumimyrskyineen ja paukkupakkasineen. Kirja etenee mukavan lyhyinä lukuina, joissa dramaattiset juonenkäänteet ja tunnelmalliset miljöökuvaukset tekevät yhdessä kirjasta koukuttavaa, mutta kaunista luettavaa. 

Kirjan tarkat kuvaukset herättävät tarinan eloon. Upeat puvut, herkulliset makeiset, hyytävät talvikelit ja synkkä kartano tekivät tästä tarinasta juuri minulle sopivan. Parasta oli kun yllättäen tarina olikin kummituksilla höystetty, sillä sitä en osannut odottaa lainkaan. 

Tähän kirjaan mahtuu paljon kaikkea, vaikka kyseessä ei ole pitkä kirja. Alussa ja lopussa tarinassa edetään vauhdilla, keskiosassa junnataan hetki paikallaan, melko itseään toistavien ajatusten parissa. Hetken verran puhumattomuus ja salailu jo ärsytti, kunnes tarina lähti taas rullaamaan.

Minulle tuli tästä kirjasta mieleen Kotiopettajattaren romaani, toki hyvin eri tyylillä kirjoitettu. Tämä kun on helpompaa luettavaa, ja viihteellisempää, eikä niin synkkää. Tämä fiilis syntyi Lovisan lapsuuden ja nuoruuden vaikeuksista, hänen ja Paronin luokkaerosta, synkästä kartanosta, joka selvästi piilottaa sisäänsä salaisuuksia, ja draamasta joka syntyy puhumattomuudesta. Ja ei, tässäkään kirjassa, niin kuin Kotiopettajattaren romaanissakaan, en ymmärtänyt mistä tuon parin rakkaus kumpuaa, kun en vaan näe heidän välilleen kehittyvää tunnesidettä. 

Krinoliinijoulu, (Jul i krinolin, 2020)

Tammi, 2022

Suom. Nina Mäki-Kihniä

s.298

Elly Griffiths: Ruth Gallowayn joulu

 

Joulu lähestyy. Ruth ei ole koskaan ollut suuri jouluihminen, mutta nyt hänellä on lapsi, jolle hän haluaa antaa myös mukavia joulumuistoja. Lisäksi Ruth on saamassa jouluksi miesvieraan, joten on kerrankin aika panostaa. Joulun odotusta varjostaa ikävät uutiset. Museolta on kadonnut tärkeä muinaisesine. 

"Pyryttää raskaasti, ja tuulilasinpyyhkijät saavat hädin tuskin raivattua auki edes pientä tiskistysaukkoa. Ruth pitää rattia tiukassa otteessa ja kumartuu tiiraamaan pimeyteen. Ajovalot tuntuvat näyttävän vain lumisen seinän, kelmeissä valokeiloissa kieppuvat hiutaleet."s.48

Ruth Gallowayn joulu on pieni tarina/novelli, joka sijoittuu neljännen Ruth Galloway -dekkarin jälkeiseen aikaan. 

Kerrankin on jotain hyötyä siitä, että olen aina hyvin jäljessä kaikkien kirjasarjojen lukemisessa, sillä sain sen takia lukea tämän tarinan oikeassa kohdassa sarjaa. Tämähän ilmestyi suomeksi vasta viime vuonna, vaikka kuuluu sarjassa paljon aikaisempaan aikaan. 

Tämä on siis vain noin 50 sivuinen pienen pieni tarina, mutta oikein söpö sellainen. Tällaisena jouluihmisenä on ihana päästä kurkistamaan jo tutuiksi tulleiden hahmojen jouluvalmisteluihin. 

Minusta tämä on onnistunut pieni joulutarina. Tässä on sopivasti pieniä jouluisia yksityiskohtia, kuten ruokaa ja koristeita, mutta myös varsinaisesta sarjasta tuttua ihmissuhdedraamaa, ja näiden lisäksi vielä pieni hyväntuulinen mysteeri. Eikä tästä ole unohdettu myöskään Norfolkin sääolosuhteiden kuvausta, jonka Griffiths kyllä taitaa. 

Ruth Gallowayn joulu, (Ruth´s First Christmas Tree, 2012)

Tammi, 2022

Suom. Anna Kangasmaa

s.54

Milly Johnson: Kaikkien joulujen äiti

 

Eve, Annie ja Palma saavat kaikki tahoillaan kuulla olevansa raskaana. Naiset ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, mutta vauvauutiset ovat kaikille mieluisia. Naiset tapaavat toisensa odottavien äitien vauvakerhossa. Erilaisuudesta huolimatta, he ystävystyvät, ja pian he saavatkin huomata, että ystävyyden voimalla voi selvitä monista pienistä ja suurista tilanteista, joita elämä eteen heittää. 

"Kaadettuaan keittimeen kannullisen vettä Jacques harppasi katsomaan ikkunasta ulos, sillä kuulosti siltä, että Pähkinänsärkijä-pikajuna puksutti eteenpäin kerrankin ilman ongelmia."s.238

Kaikkien joulujen äiti on ulkoasultaan ja nimeltään niin jouluinen, että oli iso yllätys, kun kirjassa eletäänkin suurimmaksi osaksi aivan muuta aikaa kuin joulua. Jouluun päästään oikeastaan vasta aivan kirjan lopulla, eikä silloinkaan joulusta puhuta. Jouluisia työpaikkoja kirjan henkilöillä kyllä on, sillä he työskentelevät paukkukaramellitehtaassa ja Talvimaailma-teemapuistossa. 

Kirjassa seurataan kolmen naisen elämää heidän raskauaikanaan, joten luvassa on paljon puhetta raskaudesta ja lapsista. Tarinaan mahtuu kuitenkin myös hyvin paljon muuta. Kaikilla päähenkilöillä on tahoillaan omat ongelmansa, ajatuksensa, työnsä, perheensä, ystävänsä ja paljon muuta elämää. Esimerkiksi Even Talvimaailma-teemapuiston kautta päästään hieman jännittävämmän juonikuvion pariin, kun eräs työntekijä alkaa unohdella asioita, ja Palman kautta kurkistetaan maailmaan, jossa ihmiset käyttävät toisiaan hyväksi, ja jos haluaa pois siitä maailmasta, on tehtävä kovasti töitä. 

Vaikka en saanut odottamaani jouluista tarinaa, pidin tästä kirjasta kovasti, sillä tämä herättää paljon tunteita. Ehtisin kirjaa lukiessa hörähtelemään usein, etenkin The Daily Trumpet -lehdelle, joka piristää kirjan välillä hyvinkin vakavaksi menevää juonta. Mutta toisaalta muutama kohtaus meni niin tunteisiin, että itkin melkein silmät päästäni, mitä ei useinkaan kirjaa lukiessa tapahdu. Kirjan maailmaan on niin helppo uppoutua, että kaikista hahmoista tulee läheisiä, ja heidän ilonsa ja surunsa tulevat iholle. 

Olihan tässä jonkin verran ennalta-arvattavia käänteitä, mutta paljon oli myös yllättäviä paljastuksia.

Kaikkien joulujen äiti, (The Mother of All Christmases, 2018)

Bazar, 2022

Suom. Irma Rissanen

Kannen suunnittelu: Laura Noponen

s.495

Annette Amrhein: Pikku pesukarhun joulukirje

 

Joulu on tulossa, ja linnut toimittavat joulupostia hurhia määriä. Pesukarhujen kotona, pieni Panu odottaa innolla kortteja ja kirjeitä saapuvaksi. Niitä tuleekin paljon, mutta yksikään ei ole vain hänelle. Kaikissa lukee vain "Paljon terveisiä myös pikku pesukarhulle." Panu toivookin, että vielä ennen joulua hän saisi ihan oman kirjeen.

"Kauniit kortit ja kirjeet oli aseteltu riviin ikkunalaudalle, mutta niiden lopussa luki aina vain: Paljon terveisiä myös pikku pesukarhulle. Siinä kaikki"

Pikku pesukarhun joulukirje on hyväntuulinen tarina joulua odottavista metsäneläimistä. 

Tämä kirja valikoitui lukulistalle upean kuvituksensa vuoksi. Sabine Straubin kuvitus on kaunista ja lempeää, ja eläinhahmot ovat ihastuttavia askareissaan. Näitä upeita kuvia onkin tarpeeksi, sillä joka aukeamalla toinen sivu on varattu pelkästään suurelle kuvalle, ja sen lisäksi tekstisivullakin on pienempi tai muutama pienempi kuva. Katseltavaa siis riittää. 

Itse tarina oli myös suloinen. Oli mukava lukea kirjaa, jossa joulutoive ei ole suuren suuri, vaan muistuttaa siitä, että pienellä eleelläkin voi saada toisen iloiseksi. 

Pikku pesukarhun joulukirje, (Der überraschende Weihnachtsbrief, 2018)

Kustannus-Mäkelä, 2019

Kuvitus: Sabine Straub

Suom. Seija Kallinen

Catherine Rider: Kiss me -Rakkautta New Yorkissa

 

Charlotten vaihto-oppilaskausi New Yorkissa on päättymässä, ja hän valmistautuu lentämään jouluksi kotiin. Odotukset vaihto-oppilaana olemisesta olivat suuret ja nyt koko reissu on päättynyt sydänsuruun, mieli on siis jo valmiiksi maassa, ja pahemmaksi vain menee, sillä Charlottelle ilmoitetaan, että lento on peruttu lumimyrskyn vuoksi. 

Samaan aikaan romanttista elettä lentokentälle järjestämään saapunut Anthony saa pakit.

Kaksikko päätyy yhdessä New Yorkin lumisiin maisemiin.

"Ja nyt hän polkee tiehensä, ja minä katselen hänen peräänsä lumihiutaleiden tanssiessa hänen ympärillään. Lennolta jäänyt brittityttö pyöräilemässä Macy´siin jouluaattona muodonmuutosta varten, koska jokin kirja sanoo sen olevan hyvä idea, jos hän haluaa toipua erostaan. Voisiko tämä ilta muuttua enää yhtään omituisemmaksi?"s.43

Rakkautta New Yorkissa on Kiss me -sarjaan kuuluva itsenäinen rakkaustarina. 

Tämä sarja kuulosti heti todella suloiselta. Nämä ovat tällaisia melko lyhyitä kirjoja, joissa jokaisessa päästään kurkistamaan johonkin kiinnostavaan kaupunkiin ympäri maailmaa, unohtamatta tietystikään rakkautta. Päätin aloittaa sarjan lukemisen tästä New York -kirjasta, sillä se sijoittuu jouluun. 

Kirja on helppolukuinen ja siinä ehtii tapahtua yhtä sun toista, tylsää ei siis tule. Jouluaatto New Yorkin lumisilla kaduilla oli ihana nojatuolimatka. Charlotten ja Anthonyn iltaan mahtuu niin hauskoja, suloisia, tunteellisia kuin höpsöjäkin kohtauksia. Olikin kiva päästä kurkistamaan nopeasti niin ruokakulttuuriin, kuin moneen muuhunkin pieneen yksityiskohtaan New Yorkissa. 

Tarinaa kerrotaan vuorotellen Charlotten ja Anthonyn kautta. Lukija pääseekin näin näkemään kuinka kummankin tunteet pikku hiljaa illan aikana kehittyvät. Ja vaikka en yleensä pidä siitä, että kirjoissa rakastutaan suunnilleen sekunnissa, niin tässä kirjassa tuo rakkaus syttyy tarpeeksi uskottavasti, kun tuo pari juttelee ja tekee asioita keskenään. 

Kiss me -Rakkautta New Yorkissa, (Kiss Me in New York, 2021)

Otava, 2022

Suom. Terhi Leskinen

Kannen suunnittelu: Päivi Puustinen

s.221

Jo Thomas: Finding Love at the Christmas Market

 

Connie on kokenut monia pettymyksiä deittailussa, ja viimeisin nettideittikokemus oli niin kamala, ettei nainen meinaa uskaltautua enää lainkaan deittailemaan. Sitten hänen ystävänsä saavat hänet vielä kerran kokeilemaan onneaan. Connie lähtee ystäviensä, eli mahatvan eläkeläisjoukon kanssa automatkalle kohti Saksaa, jonka joulutorilla hän aikoo tavata miehen, joka tuntuu sopivan hänelle täydellisesti. Saksassa hän tapaa Heinrichin, joka vaikuttaa edelleen täydelliseltä, mutta myös tämän kilpailijan, Williamin, joka johdattaa hänet monien taianomaisten joulujuttujen äärelle. 

"I´d like him to show me his bakery and how he makes gingerbread. It´ll be a tick on the Christmas memories list and it´ll show William. Because if you have the right ingredients, I have everything crossed, this will be the perfect bake!"s.121

Finding Love at the Christmas Market on hyvin jouluinen rakkaustarina, täynnä joulun tuoksuja ja läheisyyttä.

Tässä kirjassa vietetään monia ihastuttavia hetkiä saksalaisella joulutorilla. Juodaan glögiä ja kaakaota, leivotaan ja syödään piparkakkuja. Tämä ystäväporukka ei ole ennen reissua erityisen läheinen, eikä kukaan heistä odota joulua, mutta kirjan edetessä kaikki löytävät elämästään jotakin tärkeää, joka muuttaa heidän asenteitaan. Tätä hauskan ja monipuolisen ryhmän matkaa kohti iloista joulumieltä olikin ihan parasta seurata. Oli myös virkistävää vaihtelua, että kirjan hahmoista monet olivat vanhuksia, vaikka päähenkilö ei ole. 

Rakkaustarina tässä oli ennalta arvattava, mutta kirjan lämmin, jouluinen tunnelma oli sitä, mitä joulukirjalta kaipaankin. 

Finding Love at the Christmas Market

Transworld Publishers, 2020

s.341

Maija Kajanto: Taatelitalvi

 

Kristiina Kivimaa elelee kiireistä arkea Pyhävirralla, sillä kahvila Koivun lisäksi hän on perustamassa uutta hotellia. Kun joulu lähestyy lumisene keleineen ja turisteineen, alkaa Krissestä tuntua jo liian kiireiseltä. Krisse juoksee paikasta toiseen, leipoo ja kokkaa enemmän kuin ikinä, ja yrittää siinä ohella pitää ihmissuhteita yllä. Mutta sitten alkaa tuntua, että hänen läheisilläänkin on salaisuuksia, joita ei hänelle kerrota. 

"Kuvassa näkyi hotellin ruokailutila, jossa pitkän pöydän ääressä syötiin itsenäisyyspäibän hyvin sekalaista juhla-ateriaa. Kaikki näyttivät olevan hilpeällä mielellä, ja Krisse tajusi, että hänen olisi pitänyt tuntea tyytyväisyyttä. Sen sijaan jalat painoivat niin, että hän pelkäsi oikeasti kaatuvansa."s.98

Taatelitalvi on toinen osa kahvila Koivu -sarjasta.

Pidin ensimmäisestä osasta kesäisine maisemineen, mutta tämä ihanan talvinen ja jouluinen tarina vei voiton. 

Krissen kiireiseen joulunaikaan solohtaa vaivattomasti mukaan. Kirja on alusta loppuun täysillä eteenpäin paahtavaa tarinaa, jonka lukee nopeasti. Krissen arki kiireineen ja ideoineen on kiinnostavaa seurattavaa, ja pidän erityisesti siitä, ettei tämä päähenkilö tunne itseään koko ajan super jaksavaiseksi vähäisine yöunineen, vaan puhuu paljon väsymyksestä ja siitä, onko tullut otettua liian suuria töitä tehtäväksi. 

Arjen keskellä päästään tunnelmoimaan myös joulua koristeineen ja ruokineen. Ja tietysti myös draamaa mahtuu mukaan niin työ-, kuin ihmissuhderintamalla. Lisäksi tästäkin kirjasta löytyy tarinaan sopivia reseptejä.

Taatelitalvi

WSOY, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.230

Taru Viinikainen: Tiltu ja Lettu -Joulujupakka

 

Tiltu ja Lettu odottavat innolla joulua. He haluaisivat kovasti nähdä oikeita joulutonttuja, mutta päätyvät ratkomaan jouluista juttua leikkimökissä asuvan puutarhatontun kanssa. Tyttöjen kissa nimittäin on kadonnut ja johtolanka vie leikkimökkiin. 

"Lettu kopeloi rukkasellaan ulko-oven auki. Sanaakaan sanomatta siskokset - kaksi toppatappia - alkoivat tarpoa paksussa hangessa takapihalle."s.23

Joulujupakka on Tiltu ja Lettu -sarjan toinen osa.

Voi miten ihanaa suomen kieltä tämä kirja sisältääkään. Siskosten lentävää sanailua oli ilo lukea. Kirjassa on myös paljon iloa herättäviä sanoja, jotka saivat hymyn huulille. Enpä ole ennen lukenut kirjaa jossa esimerkiksi puhutaan toppatapeista, enkä tiennyt sellaista sanaa kaipaavanikaan, mutta se oli juuri oikea sana kuvailemaan toppapukuihin pukeutuneita siskoksia

Lumikinoksien ja toppavaatteidenkin keskellä, sisarusten pitäisi olla kilttejä toisilleen, sillä tontut kurkistelavat ja kertovat kaiken eteenpäin joulupukille. Aina se ei ole helppoa, erimielisyyksiä tulee niin helposti, mutta onneksi yhteiset joulupuuhat saavat kinat ainakin melkein unohtumaan. Tämä pirteä kaksikko ja tietysti koko Korhosen perhe on mahtava kaikessa aitoudessaan. Pidin kaikista yksityiskohdista, jotka lapsiperheen arjesta löytyi sekä tekstin, että Oili Kokkosen kuvituksen kautta. On sotkua ja riitaa, mutta myös hyvää yhteishenkeä, huolenpitoa ja rakkautta. 

Kirjan tarina on yhdistelmä lasten arkista maailmaa ja joulun taikaa. Hullunkuriset tapahtumat naurattavat, mutta taustalta löytyy myös lämmin tarina ystävyydestä, ja siitä, miten kaikki ei aina ole sitä miltä alkuun näyttää, esimerkiksi uusiin ihmisiin tutustuessa. 

Tiltun ja Letun seikkailuihin palaan mieluusti uudestaankin. 

Tiltu ja Lettu -Joulujupakka

WSOY, 2018

Kuvitus: Oili Kokkonen

s.75

Jaana Taponen: Lalalandia

 

Emma ja Leni ovat molemmat perheellisiä naisia. Joulun lähestyessä kumpaisenkin parisuhde alkaa kuitenkin rakoilla. Leni saa täydelliseksi kuvittelemansa miehen kiinni pettämisestä, eikä voi uskoa asiaa todeksi. Mitä tehdä, kun ei millään haluaisi erota, mutta mies tuntuu nyt täysin vieraalta? Leni taas on tottunut siihen, ettei miestä juuri näy, sillä tämä käy vain työmatkojen välillä kotona kääntymässä. Tärmättyään erääseen Anttiin, Leni alkaa miettiä, että elämällä voisi olla muutakin tarjottavaa kuin paikka edustusvaimona. 

"Ari pysäköi pakettiauton hallin eteen jarruttaen niin, että turvavyöt napsahtivat lukkoon ja niittasivat hänet istuimeen. Istuinlämmittimessä taisi olla jotain vikaa, sillä vaikka hän oli yrittänyt liksutella sitä ajon aikana pois päältä, mitään ei ollut tapahtunut. Hänen pallinsa hehkuivat lämpöisinä kuin vastapaistetut pullat ja olo alkoi olla melko tukala."s.97

Lalalandia on joulunaikaan sijoittuvaa suhdedraamaa. 

Kirja on mukavan kepeää luettavaa, sellaista vaivatonta ja nopeaa. Kansikuva ei varsinaisesti houkuttele tarttumaan tähän teokseen, mutta minä olen aika lailla ylipuhuttu tarttumaan kirjaan, jos siinä mainitaan joulu, joten sen perusteella tämä lähti lukulistalle. 

Tämä oli viihdyttävä kirja, joka ei varmaan jätä syviä muistoja itsestään, eikä herättänyt minussa sen suurempia tunteita, mutta viihdekirjan tärkeimmän ominaisuuden tosiaan hoiti, eli viihdytti. Pääteemana tässä on parisuhteet, pettäminen, ja pohdiskelu siitä, onko se elämänkumppaniksi valittu tyyppi oikeasti se oikea vai kentiäs virhe. Kiinnostavia aiheita hyvin kirjoitetussa muodossa, joten pidin kyllä kirjasta. Hahmot eivät vaan olleet makuuni, sillä en pitänyt juuri kenestäkään. Etenkin Leni ja Ari sai karvat nousemaan pystyyn.

Joulukirjanakaan tämä ei nouse kovin korkealle, sillä joulua toki löytyy, mutta vaatimattomasti, virkeenä siellä, toisena täällä. 

Lalalandia

Karisto, 2009

Kannen suunnittelu: Anna Väänänen

s.327

Fiona Harper: Joulun hohtoa, joulun huolia

 

Yksinhuoltajaäiti juliet järjestää lapsilleen täydellistä joulua. Niin täydellistä, että tunnelma on kaukana, kun hän paahtaa tehtävästä toiseen. Julietin sisar Gemma sen sijaan haaveilee kiireisen työvuoden päätteeksi mukavasta ja yksinäisestä joulusta trooppisella saarella. 

Siskojen näkemykset joulunvietosta ovat niin erilaiset, että he saavat aikaiseksi mojovan riidan. Riidan päätteeksi he vaihtavat osia. Gemma päättää jäädä järjestämään Julietin lapsille upean joulun, kun taas Juliet lähteekin Gemman varaamalle lomamatkalle.

"Julietin tarvitsi enää ommella hopeanauha enkelipuvun helmaan, vääntää sädekehä vaateripustimesta ja koristella se. Asun olisi tietenkin pitänyt olla valmis jo monta viikkoa sitten, ja se olisi ollutkin, jos hän olisi tiennyt siitä. Heidän ollessaan edellisenä iltana ruokapöydässä Polly oli kysynyt suu pastaa täynnä, missä hänen enkelipukunsa oli."s.77

Joulun hohtoa, joulun huolia tutustuttaa kahteen hyvin erilaiseen sisarukseen, jotka paiskivat töitä tahoillaan, juurikaan toisiaan tapaamatta. Joulu on kuitenkin aika, jolloin Julietista tuntuu, että olisi tärkeää viettää aikaa perheen kesken. Mutta toisin käy ja kirjassa seurataankin sisarusten joulunviettoa näille hyvin epätyypillisissä ympäristöissä.

Kirja tuo mukanaan vain hitusen joulutunnelmaa. Tämä ei siis ole mikään jouluriemua ympärilleen sädehtivä kirja, vaan keskittyy enemmän ihan vaan näiden kahden naisen elämään. Etenkään trooppisella saarella vietetyt hetket eivät ole jouluisia, mutta kiinnostavaa silti.

Kirja on sujuvasti etenevä tarina, joka paljastaa sopivan pikkuhiljaa syitä siskosten huonoihin väleihin. Se on sekoitus arkea, muistoja menneisyydestä, katkeruuttakin, mutta myös onnea ja unelmia tulevasta. 

Pidin kirjasta. Lähtöasetelma on herkullinen. Siskoilla on toisistaan hyvin selkeät mielipiteet ja he kuvittelevat tietävänsä toisistaan kaiken oleellisen, eivätkä tästä syystä arvosta toisiaan juuri lainkaan. Kirjan tapahtumat kuitenkin pistävät heidät huomaamaan, ettei koko totuutta niin helposti näe päällepäin. Pidinkin erityisesti siitä, kuinka juonen kuviot pakottavat heidät näkemään toisistaan niin paljon enemmän. 

Joulun hohtoa, joulun huolia, (Make My Wish Come True, 2013)

HarperCollins Nordic, 2015

Suom. Marjut Särkkälä

s.361

Marko Hautala: Kirkkoväki -Jouluinen kauhutarina

 

Pappi Niilo Varjo on pitänyt aaton jumalanpalveluksen. Niilo on lähdössä rauhalliseen joulunviettoon, kun kirkolle saapuu yllättävä vieras. Hiippakunnan piispa kaipaa Niilon apua. Hän tarvitsee jonkun pitämään vainajille joulukirkon. Niilo on melko varma, että häntä nyt jotenkin jekutetaan, mutta suostuu kuitenkin menemään määrättyyn paikkaan oikeaan aikaan. Pian karmiva totuus paljastuu Niilolle, joka kokee elämänsä järkytyksen, kun vainajat saapuvat paikalle.

Kirkkoväki on Marko Hautalan neljäs jouluinen kauhunovelli. Niin kuin aiemmatkin, tämäkin ilmestyi vain e,- ja äänikirjana.

Vaikka olenkin enemmän sellaisten kauniiden, tunnelmallisten joulutarinoiden ystävä, ovat nämä Hautalan jouluiset kauhunovellit mukavaa vaihtelua. Tällä kertaa tarinassa on kansanperinteestä tuttu vainajien joulukirkko. Mutta ei kannata odottaa lempeitä, entististen kyläläisten häilyviä haamuja, sillä tässä tarinassa vainajat ovat karmeita, eikä heille messua pitävää pappia käy kateeksi. 

Jos siis tällainen vainajia vilisevä joulutarina innostaa, suosittelen kuuntelemaan tämän tarinan, sillä tämän, niin kuin kaikki edellisetkin novellit, on lukenut Anssi Rantamäki, joka osaa eläytyä näihin tarinoihin täydellisesti. 

Kirkkoväki

Haamu, 2022

Äänikirjan kesto: 47min

Lukija: Anssi Rantamäki

Ashley Spires: Lare

 

Lare elelee rauhassa metsässä lemmikkikaninsa kanssa, välillä hänestä tuntuu, ettei kukaan edes tiedä hänestä. Toisaalta se on parempi niin, sillä hän on isojalka, ja huomio ei välttämättä olisi mukavaa. 

Eräänä päivänä hän saa kuulla mielenkiintoisia uutisia. On ehkä mahdollista sittenkin löytää samankaltaista seuraa.

"Pari kertaa hänet on jo melkein yllätetty. Karvainen, yli kaksimetrinen, kaulaliinaa käyttävä, ihmisen näköinen olio ei juurikaan jää muilta huomaamatta."

Lare on suloinen tarina mukavia asioita rakastavasta isojalasta, joka pähkäilee monimutkaisen asian kanssa. Jäädäkö yksin metsään, jossa ihmiset eivät voi kauhistella häntä, vai olisiko kuitenkin kivaa jos olisi ystävä?

Lare on lasten kuvakirja, jossa katseltavaa riittää. Tarina on lempeä, sellainen suloinen tarina rauhaa rakastavasta olennosta, mutta mukaan mahtuu myös muutama hauskempi kohta. Tekstiä on aika vähän. Tässä kirjassa fontti ei tosin ole makuuni. Etenkin alkuun ärsytti isojen ja pienten kirjainten sekoittelu, joka voi lastenkirjassa etenkin kirjoittamaan opettelevaa lasta hämmentää entisestään. 

Lare, (Larf, 2012)

KVALITI, 2023

Suom. Marvi jalo

Kirjoittanut ja kuvittanut: Ashley Spires

Arvostelukappale

Tuulia Matilainen: Viime yönä näin unta

 

Hannes haluaa työpaikan, ja lopulta sellainen löytyykin. Työ ei ole sellainen, josta Hannes olisi haaveillut, mutta kelpaa silti. Puhelinmyyntifirma myy Elämänvettä, eikä Hanneksella ole hajuakaan mitä se on, mutta myyntipuheissa se kuulostaa ihmeliemeltä, joka tehoaa vaivaan kuin vaivaan. Työpaikalla ilmenee kuitenkin pian ongelmia, kun poliisi epäilee, että Elämänvedellä voisi olla jotain tekemistä ympäri maata tapahtuneiden omituisten väkivaltaisuuksien ja itsetuhoisuuksien kanssa. Onneksi Hannes on juuri alkanut tapailemaan salaperäistä Ansaa, jonka läsnäolo helpottaa töistä johtuvaa stressiä. 

""Elämänvesi on osoittautunut oikein vetäväksi tuotteeksi, älä siitä huoli. Ihmiset kaipaavat kaikenlaista. Ja ovat valmiita kokeilemaan mitä vain sen saadakseen", Janström oli vakuuttanut."s.26

Viime yönä näin unta vie niinkin arkiseen maailmaan kuin puhelinmyyntifirmaan, mutta onnistuu silti olemaan karmiva kauhukirja.

Pidän Matilaisen kirjoitustyylistä, joka toimii samaan tapaan tässä kolmannessa teoksessa, kuin on toiminut aiemmissakin. Se kuvailee todentuntuisesti ja arkisesti maailmaa ja elämää, mutta jännitys, kauhu ja unet kuuluvat silti luontevana osana tähän arkiseen tarinaan, tehden kirjasta ahmittavan kokonaisuuden. 

Nykyisyys, mennesyisyys, unet ja Elämänveden ostajien tarinat vuorottelevat tarinassa taidokkaasti, sillä vaikka tässä pienessä kirjassa tapahtuu paljon joka aikatasolla ja monen ihmisen kautta, ei sen tarina tunnu sekavalta, vaan mielenkiintoiselta. Itse ainakin odotin innolla miten kaikki tulee liittymään yhteen. 

Kirjassa jätetään jonkin verran asioita lukijan itsensä pääteltäväksi. Se on aika yleinen tapa luoda tälläistä jännitys/kauhu tarinaa, mutta itse yleensä kaipaan hiukan selkeämpää ratkaisua. Kyllä tästä ymmärtää mitä tapahtuu, mutta muutamaan mietittymään jääneeseen asiaan olisin halunnut vastauksen, jota kirja ei sitten edes lopussa tarjonnut.

Viime yönä näin unta

Hexen Press, 2023

s.218

Kannet: Janne Järvinen

Arvostelukappale

Liisa Nevalainen: Punainen hattu

 

Toimittaja Krisse on aloittelemassa kesälomaansa miehensä rikoskomisario Karpalon kanssa. Pitkä loma Suvilahden kylässä, mökkeillen ja kalastellen, jutellen vain silloin tällöin muiden kesäänsä viettävien mökkiläisten kanssa. Mikä voisi olla mukavampaa? harmi vain, että mukavat suunnitelmat menevät pilalle kun on aihetta epäillä, että Suvilahdella majailee huumekuriiri, ja sitten tapahtuu murha.

"Lintu visersi. Aurinko kurkisti pirtin ikkunasta. Kello oli kuusi. Tessa nousi hiljaa, otti villatakin hartioilleen ja meni ulos. Ihanan raikas kesäaamu. Tessa venytteli makeasti. Hän istahti portaille, sulki silmänä ja antoi auringon lämmittää eiliset harmit unohduksiin."s.38

Punainen hattu on rikoskomisario Antti Karpalo -sarjaa.

Kirja vie lukijansa tunnelmalliseen maalaiskylään, järven rannalle, monen kymmenen vuoden takaiseen Suomeen. Minut kirjan tunnelma vei mennessään ja nautinkin täysillä lukemisesta. Enkä malttanut kirjaa jättää melkeen hetkeksikään kun sen aloitin.

Punainen hattu on nopealukuinen ja hetkessä ahmaistava kirja, jonka tyylistä toki huomaa, että sen kirjoittamisesta on aikaa, sillä esimerkiksi henkilöiden asenteet eivät ole ihan tätä päivää. Mutta kirjan vanhanaikainen tunnelma tästä osittain tekeekin viehättävän, pieni hyppy Suomeen, jossa puhelimet ovat langallisia ja posti kulkee. 

Kirjan tarina etenee helppolukuisilla lyhyillä virkkeillä ja leppoisalla dialogilla. Hahmoja on aika monta, mutta kaikki saavat oman tilansa. Dekkariosuus oli kevyt, eikä kovin yllättävä, mutta pääosaan pääsikin ihmiset ja suvilahti.

Punainen hattu

Weiling+Göös, 1979

s.257

Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

 

Jackie Saratoga, entinen FBI:n erikoisasiantuntija, nykyinen yksityisetsivä, saa kollegoineen tehtäväksi todistaa eräs mies syyttömäksi aikoja sitten tapahtuneeseen kuolemaan. Kuuluisa taiteilija Rodolfo on kuollut vuosia sitten, ja kuolemaan liittyvät tapahtumat ovat edelleen epäselviä. Jackiellä on erikoinen kyky kuulla taulut. Taulut nauravat, laulavat ja pitävät muitakin ääniä, mutta eräs Rodolfon taulu suorastaan kirkuu. Pääseekö Jackie tauluja tutkimalla Rodolfon menneisyyden jäljille?

"Mies hätkähti ja astahti askeleen taaksepäin, siristi silmiään ja kumartui sitten toistamiseen lähemmäksi. Hetken ajan hän oli luullut ripsien alta häneen katsahtaneita silmiä sysimustiksi."s.74

Salaisuuksien galleria aloittaa Varjojen lähettiläs -sarjan.

Tämä San Franciscoon sijoittuva dekkari on sekoitus monenlaista. On taidetta, mysteerejä, rakkausdraamaa ja jopa mystiikkaa/fantasiaa. 

Kuvittelin, että tästä voisi tulla yksi lemppari dekkarisarjoistani, sillä kaikki tässä kuulosti mahtavalta. Pidän kirjoista, joissa normaalissa arjessa on hiukan taikaa, ja tietysti taidetta. Mutta ei tästä tullut uutta lempparia. Yllättäviä käänteitä riitti, fantasiaelementit olivat sopivan hienovaraisia ja loppua kohden mentiinkin sitten lujempaa. Pienet ihastuttavat yksityiskohdat myös viehättivät, kuten Jackien mahtavat koirat. Mutta kirjan kirjoitustyyli ei imaissut minua mukanaan. Tyyli piti hahmot etäällä, enkä saanut otetta kenestäkään. 

Paikoitellen Jackie ja kumppanit olivat myös aivan liian agenttimaisia minun makuuni. Sellaisia toiminnallisia agenttitarinoita, räjähdyksineen ja takaa-ajoineen kun en yhtään jaksa, ja välillä tästä kirjasta tuli sellainen olo. Mutta toisaaltaan lopun tapahtumat jättivät paljon kysymyksiä auki ja kiinnostaisi tietää mitä jatkossa tapahtuu. 

Salaisuuksien galleria

Tammi, 2019

Kansi:Perttu Lämsä

s.421

Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies

 

Naisten etsivätoimisto nro 1 saa jälleen hoitaakseen kummallisia tapauksia. Tällä kertaa heidät kutsutaan sairaalaan, jossa on tapahtunut kummallisia kuolemia. Mma Ramotswe on hieman hämillään, sillä murhia hän ei sentään ole koskaan joutunut ratkaisemaan. Lisäksi työpaikalla puhaltavat aivan uudet tuulet kun sekä Mma ramotswen, että J.L.B. Matekonin työtoverit haluavat koittaa jotakin uutta elämässään. 

"Heidän istuessaan sinä aamuna keittiössä J.L.B. Matekoni kohotti äkkiä katseensa teekupista ja jäi tuijottamaan kattoon. Mma Ramotswe tiesi sen enteilevän paljastusta; J.L.B. Matekoni katseli aina kattoon, kun hänellä oli jotakin sydämellään. Mma Ramotswe odotti vaiti hänen puhuvan."s.19

Oivallinen aviomies on kahdeksas osa Naisten etsivätoimisto nro 1 -sarjasta.

Tutuiksi tulleet hahmot johdattavat lukijan jälleen uusien tapausten äärelle. Tosin tuttuun tapaan tapuksien käsittelyyn ei uhrata kovinkaan paljon aikaa, vaan suurimman huomion saa pohdiskelu. Elämää ja suhteita pohditaan jälleen lempeään tapaan.

Tällä kertaa moni kirjan tutuista hahmoista pohdiskelevat elämäänsä, ja sitä ovatko he aivan oikeassa hommassa, ja voisiko elämällä olla tarjolla heille jotain aivan muuta. Muutama hahmo lähtee kokeilemaan siipiään uusien tehtävien äärelle. Mma Ramotswe on hiukan huolissaan ja suruissaan tuttujen kaikkoamisesta, mutta antaa näiden omaan lempeään tapaansa kokeilla siipiään. Tässä kirjassa oli myös kivan erilainen ratkaisu, mieleenpainuva.

Minusta nämä kirjat ovat aivan ihania pieniä välipalakirjoja lempeine ajatuksineen ja hauskoine tilanteineen. En itse halua lukea näitä montaa peräkkäin, sillä näissä on aika samaan tyyliin rakennetut juonet, mutta aina silloin tällöin nämä on kivaa vaihtelua. Ja toki tuttujen hahmojen elämät pikkuhiljaa kulkevat eteenpäin kirja kirjalta, joka on aina kiinnostavaa seurattavaa. 

Oivallinen aviomies, (The Good Husband of Zebra Drive, 2007)

Otava, 2009

Suom. Jaakko Kankaanpää

s.303

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema

 

Armand Gamache viettää hääpäiväänsä vaimonsa kanssa lyhyen ajomatkan päässä Three Pinesin kylästä. Bellechassen kartano on ihana paikka juhlistaa rakkautta. Kartanolla vierailee samaan aikaan Finneyn rahassa kylpevä perhe. Perhe on saapunut kunnioittamaan edesmennyttä perheen isää. Perheenjäsenten jatkuvat riidat latistavat kartanon tunnelmaa, ja pian Gamachenkin loma saa käänteen kun yksi perheenjäsenistä löydetään kuolleena. 

Gamache päätyy tutkimaan kammottavaa tapausta. Kartano on täynnä epäiltyjä, eikä yksikään saa poistua ennen kuin tapaus on selvä.

"Mutta oliko Manoir Bellechassessa nyt tapahtunut murha? Gamache ei osannut sanoa. Mutta hän tiesi, että jotain luonnotonta täällä oli tapahtunut."s.127

Kiveen hakattu kuolema on neljäs osa Three Pines -dekkarisarjasta.

Tällä kertaa olaankin muualla kuin Three Pinesissa. Tuossa tutussa kylässä toki käväistään, mutta muuten se ja sen tutut asukkaat pysyvät taka-alalla. Muutamat kyläläiset tosin kuuluvat tähänkin tarinaan oleellisesti. 

Tämä dekkari etenee hyvin verkkaiseen tahtiin. Hahmoja esitellään kauan, ennen kuin mitään murhaa edes tapahtuu. Lukijalle esitellään paljon mahdollisia motiiveja, ja vihjaillaan jos jonkinlaisista salaisuuksista, joiden paljastumista pitää malttaa odottaa.

Kirja on tunnelmallista pohdiskelua, verkkaisesti etenevää tarinaa monenlaisten hahmojen keskuudessa, ja loppua kohden sitten jännittävämpää ja toiminnallisempaa tapahtumaa ennen kaiken selviämistä. Murha itsessään on kiinnostava, sillä se tuntuu mahdottomalta, niin kuin kirjassa monesti sanotaankin. Siitä huolimatta se jää hyvin pieneen rooliin, sillä kaikki keskittyminen menee ihmissuhteiden pyörittelyyn. Suurimmaksi osaksi pohditaan Finneyn perheen suhteita, mutta pääsemme kuulemaan myös Gamachen perheen menneisyydestä ja hieman nykyisyydestäkin.

Tämä oli sarjan ensimmäinen osa joka ei sijoittunut mihinkään tiettyyn juhlapyhään, ja siitä syystä tämä oli minulle tähän asti sarjan heikoin osa. Minä olen nimittäin nauttinut suuresti juuri noista juhlapyhiin sijoittuvista tarinoista.

Kiveen hakattu kuolema, (The Murder Stone, 2008)

Bazar, 2020

Suom. Outi Järvinen

s.432

Stephenie Meyer: Elämä ja kuolema -Houkutus toisin päin

 

Beaufort Swan muuttaa Forksin sateisen harmaaseen pikkukaupunkiin isänsä luokse. Koulussa hän tutustuu upeaan Edythe Culleniin, jolla on karmiva salaisuus. Beau ja Edythe rakastuvat, vaikka Edythe yrittää parhaansa pysyä erossa tuosta kömpelöstä pojasta. Näiden kahden rakkaustarina on vaaraksi niin heille itselleen, kuin monelle muullekin. 

"Päällimäinen tunteeni oli kuitenkin... lumoutuminen. Tietenkin minua hermostutti olla niin lähellä häntä. Pelkäsin tekeväni tai sanovani jotakin tyhmää. Mutta oikeasti halusin vain istua tässä ikuisesti, kunnella hänen ääntään ja katsella, miten ilmeet vaihtuivat hänen kasvoillaan niin nopeasti, ettei niistä ehtinyt päätellä mitään."s.85

Elämä ja kuolema eli Houkutus toisinpäin on Houkutuksen kymmenenvuotisjuhlan kunniaksi julkaistu teos, joka kertoo siis Houkutuksesta tutun tarinan, mutta niin, että alkuperäisen tarinan "ihmistyttö rakastuu vampyyripoikaan" onkin nyt "ihmispoika rakastuu vampyyrityttöön". Myös suurin osa muistakin hahmoista on nyt eri sukupuolta.

Suurimmaksi osaksi tämä on aivan samaa kirjaa kuin Houkutus. Ei siis ole luvassa aivan uusin sanoin kirjoitettua kirjaa Houkutuksen maisemissa, vaan hyvin pitkälti sama kirja. Jotain pientä sieltä täältä on vaihdettu, mutta ei niin suuresti, että suosittelisin esimerkiksi lukemaan näitä kahta teosta peräkkäin, ellet sitten halua lukea samaa kirjaa kahta kertaa, sillä erot ovat niin pieniä, että samalta se tuntuu. Mutta jos pidät Twilightista niin sitten tämä voi olla ihan hauska kokemus. Loppu on myös kirjoitettu uudestaan, joten sentään jotakin uutta löytyy, jonka takia tämän lukeminen ei tuntunut aivan turhalta. 

Nyt kun olen tämänkin version lukenut, on mielipiteeni se, ettei tätä olisi tarvittu. Ehkä olisin ymmärtänyt paremmin, jos kirjassa olisi ollut vaikka enemmän oman kuuloinen tarina, mutta kun tämä nyt vaan on sama tarina loppua lukuun ottamatta, niin ihmettelen vain, että miksi?

Elämä ja kuolema, (Life and Death, 2015)

WSOY, 2016

Suom. Tiina Ohinmaa

s.401

Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta

 

Annie elää elämäänsä, jossa on näennäisesti kaikki hyvin. On toimiva yritys, aikuiset lapset ja 26 vuotta kestänyt avioliitto. Sitten aviomies tekee viimeisen virheensä, ja Annie pistää koko elämänsä uusiksi. Annie saa puolenvuoden talonvahti paikan kaukana kaikesta, meren rannalta. 

Tuo merenrantakylä ihanine asukkaineen on juuri se mitä Annie elämäänsä tarvitsee, ja pian hän onkin jo suunnittelemassa vaikka mitä mahtavaa talvensa iloksi.

"Hän käveli hitaasti mäkeä alas ja imi sisäänsä tätä kaunista paikkaa, joka tulisi olemaan hänen kotinsa seuraavat kuukaudet. Ja tunsi itsensä... niin, hän tunsi itsensä onnekkaaksi."s.91

Talvi kaukana kaikesta on täydellisen tunnelmallista syysluettavaa. 

Ihastuin jo viime talvena Baylissin tapaan kirjoittaa kuvailevaa, arkista ja elämänmakuista tarinaa. Tämä kirja oli myös juuri sellainen. 

Luvut ovat mukavan lyhyitä. Tarina etenee sujuvasti läpi syksyisten juhlien. Päähenkilö on hieman päälle nelikymppinen nainen, joka on jo saavuttanut elämässään monia hienoja asioita, mutta aloittaa silti rohkeasti jotakin uutta. Hänen tarinaansa oli mukava lukea. Tälläkään kertaa kirjan rakkaustarina ei yllättänyt millään tavalla, mutta sen suloista ja vääjäämätöntä etenemistä oli oikeasti mukava seurata. 

Olen viimeaikoina viihtynyt loistavasti kirjojen parissa jotka johdattavat myrskyisille rannoille, ja tässä kirjassa syysmyrskyt ehtivät pauhuta useasti. Hyytävä tunnelma, monet teekupilliset, lempeä huumori, uudet ideat, värikkäät persoonat, lukupiiri, ystävyys ja ihastuttava kissa, rouva Tiggy-Winkle loivat niin lämpöisen tarinan, että siihen uppoutui näinä syksyisinä päivinä mielihyvin. 

Talvi kaukana kaikesta, (A Season for Second Chances, 2021)

Otava, 2022

Suom. Anna-Mari Raaska

s.448

Elly Griffiths: Käärmeen kirous

 

Arkeologi Ruth Galloway ja komisario Harry Nelson päätyvät jälleen saman tapauksen äärelle. Eräs museo on saanut tiloihinsa piispa Augustinen jäänteet. Ruth on menossa tapahtumaan, jossa arkku avataan, mutta löytää sen sijaan arkkua vartioinut museon kuraattorin henkihieverissä. 

Tapausta tutkitaan ja selviää, että museon kuraattoria on jopa uhkailtu, sillä museon kellarissa on säilössä aboriginaalien luita, jotka joku haluaa kiihkeästi palauttaa oikeaan kotiin.

"Ruth menee huoneen poikki vilkaistakseen toisen seinustan näyttelyesineitä. Siellä on vuorossa eläinten halloween-versio. Luurankojen hennot luut riippuvat ilmassa kuin pikkulasten mobilet."s.15

Käärmeen kirous on neljäs osa Ruth Galloway -dekkarisarjasta.

Ruthin ja Nelsonin on jälleen aika paneutua yhdessä ratkomaan historiallisten luiden arvoitusta, sekä nykypäivän murhatapausta, omista henkilökohtaisista vaikeuksistaan huolimatta. Tällä kertaa olikin hyvin jännittäviä asioita niin työrintamalla, kuin henkilökohtaisellakin osastolla. 

Tämä taitaa olla tähän astisista osista suosikkini, sillä ilokseni kirjassa hypättiin reippaasti taikauskon, kirouksien ja myyttien maailmaan. Onkin kiva yhdistelmä laittaa vierekkäin niin järkevästi ajattelevat Ruth ja Nelson, sekä druidi Cathbad ja shamaani Bob. Yhdistelmä tarjoaa kattauksen, jossa lukija saa itse päättää kumpaan ajatusmaailmaan uskoo. Pidän kirjoista joissa pieni taikuus tai jonkinlaiset loitsut ovat mahdollisia.

Näissä Ruth Galloway kirjoissa on paljon sellaisia läheltä piti tilanteita, jollaisia näiden hahmojen kuvittelisi jo oppivan välttämään, mutta jännittäviä ja hyvin täpäriä tilanteita mahtui myös tähän kirjaan, jossa olikin aika mielikuvituksellisia ja mukavan erilaisia jännitysnäytelmiä useampiakin. 

Käärmeen kirous, (A Room Full of Bones, 2012)

Tammi, 2018

Suom. Anna Lönnroth

s.331

L.K. Valmu: Poika -Murha seitsemännellä luokalla

 

Hege aloittaa yläasteen Helsingin Klassisessa Yhtenäiskoulussa. Hän saa ystäviä ja kuulee Teemu Vallasta, mutta poika on kuollut. Teemu on kuollut kesällä insuliinin yliannostukseen mökkireissulla. Moni koulun opettajista oli mukana tuolla mökkireissulla ja tunnelma koulussa on hieman omituinen tapauksen takia. Kun Hege tutustuu paremmin Teemun entiseen parhaaseen kaveriin Eliaan, herää hänen päässään ajatus siitä, oliko Teemun kuolema kuitenkaan onnettomuus. Elia kun tuntuu asiasta olevan eri mieltä. Kaksikko päättää hieman tutkia asiaa, eihän siitä mitään haittaakaan voisi olla?

"Hege tuijotti muistikirjaansa. Hänellä oli koko elämänsä ajan ollut pahvikansilla varustettu musta kirja. Tämä oli numero seitsemän. Jokainen niistä oli kulkenut hänen laukussaan, taskussaan tai repussaan siihen asti, kunnes viimeinen sivu oli täynnä."s.61

Poika aloittaa yläasteelle sijoittuvan dekkarisarjan, joka on suunnattu nuorille, mutta toimii niin nuorten kuin aikuistenkin luettavana. Päähenkilöt ovat noin kolmetoistavuotiaita, mutta myös monen aikuisen näkökulmasta tarinaa kerrotaan. 

Tässä on kaikki toimivan murhamysteerin ainekset. Kiinnostava alkuasettelu, poika kuolee mökkireissulla onnettomuuden seurauksena, mutta epäilykset murhasta heräävät. Epäiltyjä on kaikki mökillä olleet. Motiiveja voisi löytyä moneltakin kunhan hiukan kaivellaan. tapausta tutkii tahollaan niin ammattilaiset kuin yläastelaiset nuoretkin. Lukijalle vihjaillaan monen epäillyn motiiveja. Dekkarina siis toimiva kokonaisuus, kun kaikki herättävät epäilyjä, mutta ihan hyvin salaisuudet pysyvät loppuun saakka.

Myös Hegen menneisyydestä vihjaillaan asioita, jotka herättävät mielenkiinnon, mutta asioista ei sen enempää paljasteta ainakaan tässä osassa. Jotain odetettavaa jäi siis jatko-osiinkin. 

Kirja on loppujenlopuksi aika hidastempoinen. Hahmoja on paljon, ja tarinaa kerrotaan monesta näkökulmasta. Niinpä kovin vahvaa tuttavuutta ei ehdi tekemään kenenkään kanssa. Itselläni meni alussa nimetkin jo niin sekaisin. Alusta onneksi löytyy lista koulun opettajista, mutta toki heillä on kirjassa oppilaiden keksimät lempinimet, mikä häiritsi huonoa nimimuistiani entisestään. 

Pidin kirjasta kyllä, mutta se ei missään kohtaan herättänt suuria tunteita, eikä jää mieleen pyörimään. Eli ihan perus kiva dekkari, ilman mitään sen suurempaa. Plussaa kuitenkin siitä, että nuorillekin tehdään koulumaailmaan sijoittuvia dekkareita, tälläisia ei usein tule vastaan. 

Poika -Murha seitsemännellä luokalla

Karisto, 2017

Kansi: Lasse Rantanen

s.293