Anna-Leena Härkönen: Heikosti positiivinen

Heikosti positiivinen on omaelämäkerrallinen ja se kertoo ajasta, jolloin Härkönen kirjoitti käsikirjoitusta lapsettomuudesta. Pian lapsettomuus muuttui paljon läheisemmäski aiheeksi, kun pariskunnan omat lapsihaaveet muuttuivat keskenmenoiksi.

Heikosti positiivinen pomppasi heti Härkösen kirjojen parhaimmistoon. Pidin tästä paljon. kirja piti lukea lähes yhdellä kertaa, niin koukuttava se oli. Kirja on melko lyhyt ja etenee vauhdilla. Kieli on sujuvaa ja aitoa. Tässä kirjassa ei piilotella ajatuksia ja mielipiteitä, vaan kaikki tunteet näkyvät selvästi.

Kirjassa puhutaan lapsettomuudesta, raskaudesta, ajasta lapsen syntymän jälkeen, masennuksesta ja siitä, miltä tuo kaikki tuntuu, kun on julkisuuden henkilö. Minulla ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta kirja tulee lähelle ja tuntuu samaistuttavalta. Lapsensaantia ei kaunistella, eikä kaikki ole pelkkää juhlaa. On pelkoa ja ongelmia, masennusta ja iloa. Tämä herättää ajatuksia ja sopii varmasti monenlaiselle lukijalle.

Nyt houkuttelee lukea Härkösen toinen omaelämäkerrallinen teos, Loppuunkäsitelty, sillä tämä oli niin onnistunut ja tunteita herättävä.


Heikosti positiivinen
Otava, 2001
Kansi: Anu Ignatius
s. 232

Markku Ropponen: Kuhala ja musta juhannus

Yksityisetsivä Otto Kuhala asustelee väliaikaisesti toimistollaan, sillä vaimo on pistänyt hänet pihalle. Kuhala haaveilee lomamatkasta, mutta kuinka ollakaan, työtehtäviä alkaa tulla ovista ja ikkunoista ja lomaa on siirrettevä. Eräs pariskunta haluaa Oton etsivän kadonneen tyttären ja eräs eronnut nainen haluaa ex-mieheltään omat tavaransa pois. Molemmat tehtävät osottautuvat mutkikkaiksi, sillä kaikki tutkimukset tuntuvat johtavan murhien luo.

Kuhala ja musta juhannus on toinen osa Otto Kuhala -sarjasta.
Ensimmäisestä osasta tuttu vauhdikas meininki jatkui tässäkin osassa. Kuhala joutui jälleen moniin väkivaltaisiin tilanteisiin, jotka mies ohittaa muutamalla painajaisunella ja viskillä. Onneksi hän osaa ohittaa tilanteet sen suurempia vatvomatta, sillä Kuhala on mies, johon moni ärsyyntyy, ja haluaa ryhtyä kostotoimiin.

Rikoksia oli tällä kertaa aika paljon, murhia ja huumeita riitti. Syyllistäkin oli vaikeampi arvailla, kun mahdollisuuksia oli enemmän. Enkä sitten onneksi syyllistä oikein arvannutkaan. Jännitys pysyi näin loppuun saakka. Toki kirjassa kaikkien rikoksien ja ihmissuhteiden ohella muistettiin myös ihania gekkoja Inkeriä ja Hytöstä

Tästä kirjasta on turha etsiä kaunista juhannustunnelmaa upeissa maisemissa, vaikka juhannusjuhlat järjestetäänkin tansseineen ja kokkoineen. Ropposen kuvaileva teksti luo lukijan eteen ankean, juoppojen ja kylähullujen täyteisen Jyväskylän, johon tuhannet ihmiset kerran vuodessa kokoontuvat katselemaan ralliautoja. Luulen Jyväskylän olevan kuitenkin hieman valoisampi ja mukavampi paikka elellä, kuin Kuhala kirjat antaa ymmärtää. Pitää varmasti joskus tehdä tutustumisretki näihinkin maisemiin.

Lue myös: Kuhala ja puhelu kiusaajalta


Kuhala ja musta juhannus
Tammi, 2003
Päällys: Aki Suvanto
s.294

Douglas Preston & Lincoln Child: Kuoleman asetelma

Medicine Creekin pikkukaupungissa asukkaita pelottelee vapaana kulkeva murhaaja. Seriffi Hazen löytää maissipellolta naisen ruumiin. Naisen ympärille on kyhäilty karmiva asetelma ja naiselta on viety huulet, korvat ja nenä. Kaikesta päätellen murhaajalla on voimia, vaikka muille jakaa. Seriffi Hazen ei ehdi päästä tutkimuksissaan pitkälle ennen, kuin hänen luokseen saapuu FBI:n erikoisagentti Pendergast, joka ilmoittaa viettävänsä lomansa tutkimuksien parissa.
Pendergast onkin pian vauhdissa, ja kaikenlisäksi hän värvää avukseen kylässä kummajaisena pidetyn Corrie Swansonin. Kyläläiset eivät oikein osaa päättää mitä mieltä he ovat erikoisesta agentista, jonka käytöstavat ovat varsin herrasmiesmäiset, mutta tutkimustavat omaperäiset.

Kuoleman asetelma on toinen suomennettu osa Pendergast -sarjasta.
Kuoleman asetelma vie lukijan täysin erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin, kuin ensimmäinen osa Ihmeiden kabinetti. Tällä kertaa miljöö oli pikkukaupunki, jonka kaikki asukkaat tuntevat toisensa ja toistensa salaisuudet, tai niin he ainakin luulevat. Pikkukaupunki ja sen kekseliäät hahmot onnistuvat kuitenkin yllättämään monesti.

Pendergast -sarja vaikuttaa edelleen aivan täydelliseltä. Maisemat, henkilöt ja tapahtumat kuvaillaan kauniisti ja välillä hyvinkin tarkasti. Raakoihin murhiin yhdistyy historiaa, mystisyyttä ja pelkoa yliluonnollisuudesta. Jännittävät tapahtumat ja vetävästi kirjoitettu tarina vie lukijan mennessään. Sivuja kirjassa on reilusti, mutta ei yhtäkään liikaa. Lopun hurjat tapahtumat kestävät pitkään ja niitä kuvaillaan kaikessa rauhassa monen henkilön näkökulmasta, mutta loppuratkaisu kerrotaan kuitenkin vauhdilla.

Pendergast on hahmona loistava, yhtä mielenkiintoista on vaikea löytää, vaikka etsimällä etsisi. Pendergast tuntuu myös olevan täynnä yllätyksiä ja ominaisuuksia, joita paljastetaan hitaasti. Edelleen mies jäikin hyvin salaperäiseksi. Tämä päähenkilö on suurta vaihtelua dekkareiden juopoille, ongelmallisille, paksuille, huonokuntoisille, tai ärsyttäville päähenkilöille. Välillä Pendergast tuntuu itsekin hivenen yliluonnolliselta tyypiltä.

Lue myös: Ihmeiden kabinetti


Kuoleman asetelma, (Still Life with Crows, 2003)
Gummerus, 2010
Suom. Pekka Marjamäki
s. 616

Anni Blomqvist: Hyvästi Myrskyluoto

Maija elää edelleen Myrskyluodolla kaikista saamistaan neuvoista huolimatta. Hän luottaa lapsiinsa ja heidän apuunsa, ja päättää selviytyä kaikista töistä näiden kanssa, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Maija keskittyy toteuttamaan Jannen toiveita, joita tällä oli eläessään. Lapsien pitää oppia kirjoittamaan ja heidän on hankittava kaljaasi, jollaisesta Janne aina haaveili.

Hyvästi Myrskyluoto on viides ja samalla viimeinen osa Myrskyluoto -sarjasta.
Hyvästi Myrskyluodon aloittaminen tuntui haikealta. Neljäs osa päättyi todella surullisesti, enkä oikein tiennyt mitä odottaa tältä viimeiseltä osalta.

Hyvästi Myrskyluoto tuntui kaikista nopeasti etenevistä sarjan osista kaikkein nopeimmalta. Kirjassa käsiteltiin monen monta vuotta, ja pikaisesti kerrottiin vähän kaikkien lasten vanhenemisesta. Vuodet etenivät nyt niin nopeasti, että monet suuret asiat kerrottiin hyvin pikaisesti, jos ollenkaan. Etenkin kirjan loppupuolella otettiin sellainen pikakelaus eteenpäin, että välillä piti pysähtyä miettimään, että missä välissä miniä oli tehnyt lapsia, ja milloin heistä kasvoi niin isoja, että he voivat jo purjehtia.

Maija pysyi loppuun saakka mielenkiintoisena ja vahvana hahmona. Vielä vanhana naisena, kun monet olettivat hänen jo käyvän vaan kuolemaa odottamaan, hän alkoikin opettelemaan uusia taitoja ja kalastaa yksinään varjellakseen Jannen perintöä. Myös se kuinka hän muiden mielipiteistä huolimatta eli omaa elämäänsä niin kuin tahtoi oli mahtavaa.

Viimein osa tarjosi kuitenkin myös haikeita tunnelmia. Aika kulkee vaudilla ja maailma muuttuu. Tämän muutoksen näkee kirjassa selkeästi. Amerikkaan muutto, kauniit tavarat ja vaatteet, vanhan elinkeinon unohtaminen, kaupunkeihin muutto, kaikkea tätä ja paljon muuta, joutuu Maija näkemään, vaikka sydäntä särkee. hän ei ymmärrä, miksi Myrskyluoto kauniine maisemineen ei riitä nuorisolle.

Myrskyluoto -sarja oli mahtava löytö, jonka pariin palaan seuraavaksi tv-versiona. Pidin kovasti koko sarjasta, vaikka se välillä olikin hyvin surullinen. Sarja on hyvä kokonaisuus, joka kannattaa lukea kokonaan.

Lue myös: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä, Maija ja Meren voimia vastaan.


Hyvästi Myrskyluoto, (Vägen från Stormskäret, 1973)
Gummerus, 1976
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 178

Anni Blomqvist: Meren voimia vastaan

Maija ja Janne joutuvat viettämään koko talven Maijan vanhempien luona turvassa, ennen kuin he kevään tullen voivat palata Myrskyluodolle aloittamaan elämänsä alusta. Helppoa se ei ole, sillä kaiken hankkiminen uudestaan, kun mukana on monta lasta huolehdittavaksi on huomattavasti vaikeampaa, kuin kahdestaan. Toki lapset auttavat minkä pystyvät, mutta silti heistä on usein enemmän työtä. Kun talo on viimein taas asuttava ja työt jatkuvat normaalimpina, saa Myrskyluotolaiset uutta opeteltavaa, kun heille opetetaan uusi tapa kalastaa. Uusi tapa tuo mukanaan lisää vaaroja ja Myrskyluotolaiset saavat tosissaan kamppailla meren voimia vastaan. Maija saa kaiken lisäksi nähdäkseen onnettomuuden enteitä, voisiko heillä vielä olla suuria koetuksia edessä, kaiken kamalan jälkeen?

Meren voimia vastaan on neljäs osa Myrskyluoto -sarjasta.
Kirjan alku on yllättävän pitkään kerrontaa Maijan ja Jannen talvesta Maijan vanhempien luona, mutta kun perhe sitten palaa Myrskyluodolle, palataan taas vauhdikkaampaan kerrontaan ja vuodet lähtevät taas vierimään nopeasti. Ikää kertyy, tuttuja kuolee vanhuuteen, ja lapsista alkaa olla paljon hyötyä töissä ja arjessa.

Myrskyluodolla sekä vanhemmat, että lapset opettelevat uusia asioita, eikä tylsää hetkeä kirjan parissa tule taaskaan. Vaikka kirjoissa noudatetaan yksinkertaista elämää, jossa vuodenajat määräävät työtehtävät, on lukijalle silti kokoajan tarjolla jotakin uutta, ja vauhti on niin hirmuinen, että tylsää ei ehtisi missään vaiheessa tulla, vaikka kirjassa ei edes tapahtusi paljon. Mutta tapahtumia riittää, ja Myrskyluotolaiset saavat kestää sekä hyviä, että huonoja päiviä.

Viidenteen kirjaan siirtyminen tuntuu tällä kertaa hiukan raskaammalta. Sarja on koukuttava ja loistava, mutta tämän kirjan loppu teki olon surulliseksi, enkä tiedä mitä odottaa viimeiseltä osalta. En osaa oikein nähdä enää iloisen tunnelman palaavan, mutta se jää nähtäväksi. Täytyy kyllä myöntää, että jo on ankara ja onnettomuuksien täyteinen elämä kirjoitettu näille Myrskyluodon asukkaille.

Lue myös: Tie Myrskyluodolle, Luoto meressä ja Maija.

Meren voimia vastaan, (I kamp med havet, 1973)
Gummerus, 1976
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 166

Anni Blomqvist: Maija

Maija ja Janne saavat palata kotiin Myrskyluodolle pakomatkansa jälkeen. Koko perhe on onnellinen paluusta, ja elämä tuntuukin hetken todella mukavalta. Arjen kiireet ja hankaluudet vievät pariskunnan ajan kuitenkin nopeasti. Maija ja Janne saavat lisää lapsia, mutta Maija on huolissaan palautumisestaan. Lapsen syntymän jälkeen ei pääsekään enää ylös sängystä päivässä. Arjen keskelle saapuu myös paljon hankaluuksia. Maija ja Janne joutuvat kohtaamaan valtavasti vastoinkäymisiä, jotka murentavat heidän huolella rakentamaansa elämää. Yhdessä he kuitenkin selviävät vaikeistakin tilanteista.

Maija on Myrskyluoto -sarjan kolmas osa.
Maija on tähän asti sarjan selkeästi surullisin kirja, vaikka myös aiemmissa osissa on jouduttu kohtaamaan kamalia tilanteita, nyt Myrskyluodon asukkaista koetellaan ja ankarasti.

Aiemmista osista tuttuun tyyliin, tässäkin kirjassa edetään vauhdilla. Tällä kertaa Maija ehtii miettimään omaa asennettaan uskontoon ja omaan jaksamiseensa. Maija on henkisesti vahva nainen, mutta itse hän tuntee välillä itsensä laiskaksi ja saamattomaksi. Hän pohtii, kuinka haluaisi olla yhtä osaava ja luottavainen, kuin Janne, joka tuntuu selviävän kaikista tilanteista ja tietävän aina mitä pitää tehdä. Mutta minä ainakin saan Maijasta hyvin vahvan naisen vaikutelman.

Tässä kirjassa tuttuun arkeen tulee paljon muutoksia, vaikeiden tilanteiden ja tapahtumien takia. Mielenkiintoista olikin seurata perheen pärjäämistä ja kekseliäisyyttä tilanteessa, jossa paljon ei ole tehtävissä. Siinä mielessä Maija eroaakin valtavasti kahdesta aiemmasta osasta, kun vuodesta toiseen kulkeva työrytmi särkyy täysin.

Maijan elämään on on ollut jo nyt mahtava tutustua. Karu arki saaristossa ja vauhdikas juoni toimivat minun kohdallani loistavasti. Onneksi vielä on vähän Myrskyluoto -sarjaa jäljellä.


Lue myös: Tie Myrskyluodolle ja Luoto meressä.


Maija, (Maja, 1970)
Gummerus, 1975
Suom. Liisa Ryömä
Kansi: Osmo Omenamäki
s. 157

Mikko Haaksluoto: Laseista läpi

Laseista läpi sisältää kolme novellia. Ensimmäinen novelli kertoo Jarkista, jolla on suuret unelmat, mutta vähemmän innostusta toteuttaa niitä. Kolmekynppinen mies ei ole saanut kirjaa kirjoittetua, saati päässyt elämässään eteenpäin juuri muutenkaan. Voisiko erikoisempi tapaaminen yllättävän ihmisen kanssa auttaa miestä ryhdistäytymään?
Toisessa novellissa Helsingissä asuva Hanna palaa kotiseudulleen Etelä-Savoon viettämään talvilomaansa. Paluu kotiin tuo pintaan ikäviä tuntemuksia, niin omaa, kuin muidenkin perheitä kohtaan.
Kolmas novelli kertoo Jaakko Mahosesta, joka on jätetty. Mies on menettänyt lähes kaiken avovaimon lähdettyä, eikä ryhdistäytyminen ole helppoa. Entisen anopin tukemana Jaakko kuitenkin päättää yrittää.

Laseista läpi novellikokoelman novellit sopivat hyvin samojen kansien väliin. Niillä kaikilla on paljon yhteistä, vaikka niiden hahmot ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Kaikissa kirjan novelleissa käsitellään samankaltaisia asioita, kuten työttömyyttä ja alkoholismia. Liian samanlaisia novellit eivät kuitenkaan ole, sillä kaikissa niissä käsitellään asioita eri näkökulmista. Näin mielenkiinto säilyy, vaikka samankaltaisia yhteiskunnan ongelmia käsitellään jokaisessa. Ensimmäisen novellin päähenkilö on itse melko haluton tarttumaan omiin asioihinsa, toisessa novellissa päähenkilö pärjää, mutta seuraa sivusta ihmisiä, joilla ei mene niin hyvin, ja kolmannessa päähenkilöltä on viety kaikki, ja yrityksistä huolimatta apua on vaikea saada.

Kirjan kieli on sujuvaa ja sitä on helppo lukea. Novelleista välittyy arkinen ja aito tunnelma, jota lisää savon murteella kirjoitetut dialogit. Minä ainakin pääsin kirjan tunnelmaan välillä turhankin hyvin, sillä sellaisia kiukunpuuskia välillä koin, kun luin joidenkin hahmojen mielipiteitä ja paasausta maailman asioista. Teki oikein mieli osallistua keskusteluun ja kertoa muutama tosiasia, vaikka eihän se oikeassakaan elämässä toimi, jos keskustelukumppani on yhtä tollo kuin kirjassa paasaavat... Ja tällä tarkoitan nyt toisen novellin erästä oikein mukavaa herrasmiestä, jonkalaiseen en toivottavasti törmää lähivuosina. (Ja pahoittelut heille, jotka löytävät tästä hahmosta oman sielunveljensä, meistä ei tule parhaita ystäviä.)

Laseista läpi voisi sopia myös lukupiirikirjaksi, sillä keskustelua ja mielipiteitä luulisi syntyvän.


Laseista läpi
Atrain&Nord, 2018
Kansikuva: Aleksandra Kulonen
s. 238
Arvostelukappale