torstai 29. lokakuuta 2015

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa


Visbyn uuden kongressihallin rakentaminen on suututtanut ja puhuttanut paljon asukkaita, kaupungin rahojen tuhlaamisen vuoksi. Kongressihallilla pidetään kuitenkin suuret avajaiset, johon on kutsuttu tarkoin valikoituja vieraita. Viktor Algård on tyytyväinen juhlien kulkuun. Hän on hoitanut suurimman osan juhlien järjestämisestä ja nauttii nähdessään kaiken sujuvan loistavasti.
Juhlien jälkeisenä aamuna paljastuu kuitenkin juhlien karu totuus, kun Viktor Algård löydetään murhattuna. Onko asialla kiukkuinen asukas, vai joku aivan muu?
Komisario Knutas ja muut poliisit alkavat selvittää tapahtunutta ja löytävätkin jotain odottamatonta.

Jälleen on aika palata Jungstedtin pariin dekkarisarjan kuudennen osan myötä.
Rankasta aiheestaan huolimatta, Kevään kalpeudessa tarjoaa kevyen ja koukuttavan lukuhetken. Tavallisen rikostutkimuksen ja toimittajan työn lisäksi kirjasta löytyy käsinkosketeltavan surullinen tarina minäkertojan kertomana. Tällä kertaa ne osuudet olivat mielestäni kirjan parasta antia, vaikka myös Knutaksen ja Karinin osiot olivat kiinnostavia. Kevään kalpeudessa ei ollut Johanin ja Emman osalta paras kirja, vaan he jäivät vähän vähemmälle huomiolle, varsinkin Emma, vaikka hänkin onnistui lopulta sotkeutumaan asioiden kulkuun.

Olen tätä asiaa jo puinut luultavasti kaikissa aikaisempien osien arvosteluissa, mutta taas kerran täytyy sanoa, että Jungstedt on mukavan erilainen kirjoittaja, muihin lukemiini dekkarikirjailijoihin verrattuna. Lyhyet luvut, mielenkiintoiset aiheet, erilaisten ihmisten kuvaileminen ja käsinkosketeltavan aidot kuvaukset tekevät sarjasta minulle niin kovin mieluisan.

Olen sarjaa lukiessani huomannut, ettei kirjojen juonista jää mieleeni muuta, kuin Knutaksen, Karinin, Emman ja Johanin elämässä tapahtuvat asiat. Itse rikokset, niiden uhrit ja tekijät unohtuvat todella nopeasti. Ihme että vielä muistan tämän kirjan murhaajan. :D Mutta eiköhän noiden sarjassa pysyvien henkilöiden muistaminen olekkin tärkeämpää, varsinkin kun unohdan varsinaiset rikokset oikeastaan kaikista dekkareista erittäin nopeasti.

Lue myös: Kesän kylmyydessäMeren hiljaisuudessaSaaren varjoissaMuurien kätköissä, ja Aamun hämärissä.

Kevään kalpeudessa, (Den mörka ängeln, 2008)
Otava, 2011
Suom. Sanna Manninen
s. 320

torstai 22. lokakuuta 2015

Laura Paloheimo: Mama mojo


Julia ja Timppa ovat saaneet vauvan. Vauva-arjen aloittaminen rallikisojen asuntovaunuparkissa ei kuitenkaan ole ehkä se helpoin tapa totutella uuteen tilanteeseen. Timppa on kuitenkin saanut niin mahtavan työtarjouksen rallikisojen mekaanikkona, ettei työstä voi kieltäytyä. Kun kotiinlähdön aika sitten viimein koittaa, saa Timppa vielä toisenkin tarjouksen, joka pistää perheen suunnitelmat ja aikataulut sekaisin.
Julian on pidettävä seuraavan kuukauden ajan yksin talo pystyssä, pyöritettävä yritystään, ja hoidettava pikku Hoppulia. Kaiken lisäksi Klaukkalaan on tulossa rallikisa joka tuntuu pistävän kaikkien päät pyörälle.

Kun aloitin Mama mojon lukemisen en tiennyt sen olevan jatko-oso aijemmin lukemalleni Klaukkalalle. Se selvisi vasta hiukan kirjaa luettuani, kun kirjaan ilmestyi tuttuja hahmoja. Tosin tämän kirjan lukeminen ei olisi haitannut, vaikka ei tuota Klaukkalaa olisi lukenutkaan, oli tämä niin oma tarinansa kuitenkin.

Onneksi ostin tämän Mama mojon jo ennen Klaukkalan lukemista, sillä vaikka Klaukkalasta en pitänyt yhtään, oli tämä kirja minusta todella hyvä. Muuten en olisi tätä todennäköisesti ostanut ja eläisin edelleen siinä uskossa, että tämäkin olisi huono.

Mama mojossa oli hauskoja kohtauksia ja parisuhdeongelmia, niin kuin Chick litissä yleensäkin, mutta sen lisäksi tässä pohdittiin äitiyttä ja ystävyyttä. Itse oletin kirjalle onnellista loppua, mutta kyllä minä sitä jossain kohdissa vähän epäilin. Paloheimo kirjoitti juonen josta ei oikein voinut päätellä mitä loppujenlopuksi tapahtuu, vaikka parasta olettaisikin.

En ole päättänyt vielä luenko joskus Paloheimon OMG kirjan, sillä lukemani arvostelut eivät ole minua ihan vakuuttaneet, ja pelkään sen olevan taas pettymys tämän kirjan jälkeen. On kuitenkin kiva huomata, että Suomestakin löytyy hyvää Chick litiä.

Lue myös: Klaukkala

Mama mojo
Otava, 2014
s. 329

maanantai 19. lokakuuta 2015

Liebster Award -tunnustus


Minut haastoi Hande Tuntematon lukija -blogista, kiitoksia! :)

Haasteessa menetellään näin:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukseni:

1. Onko joku kirja ollut sinulle pelastusrengas jossakin vaikeassa elämäntilanteessa?

Ei missään yksittäisessä tilanteessa, mutta ainahan kirjat tuovat minulle hyvää mieltä ja ovat hyvä keino rentoutua. Niitä lukiessa myös voi hetkeksi unohtaa murheet ja huolet jos sellaisia sattuu olemaan. :)

2. Luettiinko sinulle iltasatuja lapsena?

Silloin tällöin, ei kuitenkaan joka ilta.

3. Luetko enemmän uutuuksia vai vanhoja kirjoja?

Luen lähes aina vanhoja kirjoja.

4. Jos olet menossa katsomaan kirjaan perustuvaa elokuvaa, luetko kirjan ensin?

En, ellen ole muutenkin lukemassa kirjaa. Jos olen katsonut elokuvan, joka perustuu kirjaan ja haluan lukea kyseisin kirjan pidän todennäköisesti pienen tauon versioiden välillä, jotta osa tapahtumista olisi unohtunut, vaikka yleensä eroavaisuuksia juonessa kirjojen ja elokuvien välillä löytyykin.

5. Kiinnytkö kirjallisuuden hahmoihin, jotka tuppaavat kuolemaan tarinan aikana?

Hmm. En kiinny hahmoihin niin, että heidän kuolema jäisi jotenkin häiritsemään loppukirjan ajaksi, mutta tulen kuitenkin kirjaa lukiessani surulliseksi, jos jollekkin toiselle hahmolle tärkeä hahmo kuolee. Kuten Kirjavarkaassa.

6. Kerro kolme hahmoa, joiden kanssa haluaisit ystävystyä, jos he olisivat tosielämän henkilöitä.

Nopean kirjahyllyyn vilkaisun tuloksena haluaisin ystävystyä 1. Suzeen, joka on Sophie Kinsellan Himoshoppaaja -sarjasta tutun Beckyn paras ystävä. 2. Anitaan, joka on Kate Jacobsin Pieni lankaukauppa -sarjan tyylikäs ja kiltti vanha rouva. 3. Vianne Rocheriin, joka seikkailee Joanne Harrisin Pieni suklaapuoti -sarjassa.

7. Luetko näytelmäkirjallisuutta?

En ole muistaakseni ikinä lukenut.

8. Pidätkö kirjojen tuoksusta?

 Pidän ^_^


9. Valitse "perinteinen", sähköinen vai äänikirja, perustele.

Perinteinen! Äänikirjat ovat myös joskus mukavia, mutta en osaa eläytyä niihin samalla tavalla, kuin oikeata kirjaa lukiessa. Ääni ja sähköisestä kirjasta puuttuu perinteisen kirjan tuntu ja tuoksu, eikä niitä voi kerätä kirjahyllyyn. ;)

10. Luetko kirjat mieluummin niiden alkuperäiskielellä vai valitsetko useammin käännöksen?

Olen valinnut aina käännöksen, mutta tavoitteeni olisi vielä jonakin päivänä lukea englanninkielinen kirja alkuperäisenä.

11. Jos kirjoittaisit itse kirjan, minkä genren valitsisit?

Kirjoittaisin varmaan jotakin kevyttä Chick litin tapaista tai sitten dekkarin.


Haastan:

Katosin kirjamaailmaan
Cilla In Wonderland
Kirjani...<3
Kirjaneidon tornihuone

1. Minkä genren kirjoja luet eniten?
2. Mikä on lempikirjasi?
3. Entä lempi lukupaikkasi?
4. Onko sinulla lukulista, vai valitsetko kirjat aina fiiliksen mukaan?
5. Vaihteleeko lukemiesi kirjojen genret vuodenaikojen mukaan?
6. Luetko e-kirjoja
7. Mitkä kaksi kirjaa on jäänyt parhaiten mieleesi tänä vuonna? Miksi?
8. Minkä aihealueen kirjoja luet eniten?
9. Onko kirjan ulkonäöllä väliä?
10. Minkä kirjan maisemat haluaisit näkyvän omasta ikkunastasi?
11. Luetko mieluummin sarjoja vai yksittäisiä romaaneja?

lauantai 3. lokakuuta 2015

E L James: Fifty Shades Vapautettu

Anastasia Steele ja Christian grey ovat viimeinkin menneet naimisiin ja yhteinen tulevaisuus voi alkaa. Suhdetta kuitenkin varjostaa edelleen Christianin synkkä menneisyys, josta tämä ei ole valmis puhumaan.
Myös suhteen ulkopuolelta tuleva uhka estää avioliiton täysin onnellisen etenemisen ja pariskunta saa monia huolia ja esteitä eteensä.

Fifty Shades -Vapautettu on kolmas ja viimeinen osa Fifty Shades trilogiasta. Viimeinkin sain sen luettua, vaikka kiinnostusta ei ole enää ollut oikein aloittaa tätä, tylsän kakkos osan jälkeen.
Nyt kun tämä trilogia on luettu, voin todeta, että sen olisi oikein hyvin voinut jättää lukemattakin.

Ensimmäinen osa silloin joskus, kun sen luin paljon aikaisemmin, oli uuden tyylinsä takia mielenkiintoinen ja koukuttava, mutta jo trilogian toinen osa toisti itseään ilman erityisempää päämäärää. Tämä kolmas osa oli jo niin tylsä samankaltaisuutensa ja tylsän juonen takia, että lukeminen oli tuskaa.

Toisessa osassa hauskana pitämäni Anastasian sisäinen jumalatar, tuntui nyt erittäin ärsyttävältä, niin kuin kovin moni muukin asia kirjassa.

Tästä kirjasta keksisi niin paljon huonoa sanottavaa, mutta kovin vähän hyvää, joten taidan jättää tämän arvostelun vähän lyhyemmäksi. Jokainen varmasti on jo ymmärtänyt, ettei tämä sarja enää kiinnosta tätä lukijaa.


Fifty Shades Vapautettu, (Fifty Shades Freed, 2012)
Otava
Suom. Johanna Rossi
s. 621