Gena Showalter: Yön kirous

 

Budapestissä on vanha linna, jonka asukkaat herättävät ihmisissä paljon keskusteluja. Keitä nämä erikoiset miehet ovat? Enkeleitäkö? 

Linnan asukkaat itse tietävät olevansa kaukana enkeleistä, he ovat manalan valtiaita. Jokaisessa heissä asuu kammottava demoni. 

Maddox kantaa sisällään Väkivaltaa, niinpä hän ei ole erityisen turvallista seuraa kenellekään, etenkään itseään huomattavasti heikommalle ihmiselle. Mutta kun linnaan päätyy eräs hyvin kiinnostava nainen, Ashlyn, on Maddoxin pakko hillitä demoninsa. 

"Ashlyn oli saanut selville, että jotkut paikallisista todella pitivät kukkulan laella asuvia miehiä demoneina. Suurin osa kuitenkin piti heitä enkeleinä, jotka pysyttelivät omissa oloissaan lukuun ottamatta yhtä tiettyä, jolla oli kaupungissa melkoinen naistenmiehen maine."s.31

Yön kirous on ensimmäinen osa paranormaalista romanttisesta Manalan valtiaat -sarjasta.

Tämän kirjan aihe kuulosti hyvältä. Vanhat kreikkalaiset jumalat kiinnostavat, samoin demoneita vartioivat sotilaat. Linna Budapestissä kuulosti myös erityisen houkuttelevalta. Ainekset oikein kiinnostavaan kirjaan oli siis tarjolla. Harmi vaan ettei toteutus osunut nyt kyllä omaan makuuni lainkaan.

Kirjan rakkausdraama pilasi minulta koko lukukokemuksen. Ashlynin ja Maddoxin rakkaustarina on epäuskottava ja tylsä. Minuun ei iske tällainen "ei yhtään mistään oikeasta syystä kumpuava palava rakkaus". Minua myös ärsytti suuresti, kun kirjassa alettiin viimein puhua kiinnostavimmista aiheista, demoneista, jumalien sodista tai ylipäätään mistään vakavammasta, niin ne hetket oli sitten pakko jättää lyhyeen, sillä täytyihän sitä nyt hiukan puhua taas siitä kuinka paljon Ashlyn ja Maddox haluavat toisiaan, vaikka päällä olisi kuinka kammottava tilanne tahansa.

Ainoa asia mitä jäin ihmettelemään kirjan luettuani oli, että miksi minä luin tämän loppuun asti? Tarina jäi kesken, jatko-osissa demonien ja jumalien draama jatkuisi, mutta vaikka se kiinnostaisikin minua, niin hyvin suurella todennäköisyydellä ärsyyntyisin vain seuraavan demonin epäuskottavan rakkaustarinan kimpussa.

Yön kirous, (The Darkest Night, 2008)

Förlaget Harlequin AB, 2011

Suom. Eeva Parviainen

s.365

Antti Tuomainen: Tapahtuu huomenna

 

Petteri Puulasmaa tekee työkseen puhelinennustuksia vähintäänkin epäilyttävän pomon alaisena. Hän on aivan surkea työssään, eikä oikeastaan vähääkään pidä siitä, mutta pois ei voi lähteä, sillä hänellä on oltava vakaa elämäntilanne. Huoltajuuskiista tyttärestä, pomon hengitys niskaan työpaikalla ja vielä kuvioon astuva uusi tuttavuus, joka hänkin haluaa jotakin Petteriltä, alkaa tuntua jo liian raskaalta, kunnes ratkaisun mahdollisuus yhtäkkiä ilmestyy yllättävältä taholta. 

"Yhteistä meille kaikille - luin itseni siihen joukkoon, joka oli aina mielenkiinnolla kuunnellut niin sanottuja asiantuntijoita, mitä se sana ikinä tässä yhteydessä lopulta tarkoittikaan - oli, että me tarvitsimme jonkun kertomaan, mitä huomenna tapahtuu."s.55

Tapahtuu huomenna on tämän vuoden Kirjan päivien kunniaksi kirjakaupoissa jaettu kaupan päällis pienoisromaani.

Tapahtuu huomenna on helppoa ja nopeaa luettavaa. Koska kyseessä on pienoisromaani tapahtuu asiat vauhdilla, eikä mihinkään ehditä sen pidemmin keskittyä. Ihan mukavasti kuitenkin pääsin Petterin maailmaan ongelmineen kaikkineen. 

Tässä kirjassa on toki tärkeä aihe, isän oikeudet lapseensa, mutta olihan tämä aika kieli poskella -tyylinen tarina. Aiheita tässä oli paljon muitakin tuon isän oikeuksien lisäksi, kuten rikollisuus ja ammattietiikka. Isoja aiheita siis pienessä kirjassa, jossa mutkat vedetään suoriksi, eikä loppuratkaisua tarvitse jännittää kauaa. 

Eli siis ihan kelvollinen kaupan päällis -kirja, jonka luki nopeasti ja jonka parissa viihtyi, mutta ei mitään hirmuisen mieleenpainuvaa. Kansi on upea, ja sen perusteella odotin jotakin juuri tähän syksyyn sopivaa hiukan maagista tarinaa, joten täytyy myöntää, että tämä varsin arkinen tarina oli siksi pettymys, mutta sehän ei ollut kirjan vika vaan minun odotuksieni. 

Tapahtuu huomenna

Kirjakauppaliitto, 2023

Kansi: Noora Westerlund

s.134

Lucinda Riley: Kuolema sisäoppilaitoksessa

 

Fleat House on pieni sisäoppilaitos Norfolkissa. Kun yksi sen oppilaista kuolee, pitää rehtori ja monet muut tapausta onnettomuutena. Paikalle saapuu kuitenkin poliisi, Jazz Hunter, joka alkaa tutkia tapausta yhdessä työparinsa, Alastair Milesin kanssa. Yhdessä he saavat paljon asioita selville uhrista, ja alkaakin näyttää pahasti siltä, että kyseessä tosiaan on murha. 

Fleat Housen oppilaista, opettajista ja heidän perheistään alkaa paljastua monenlaista, mutta Jazz on hyvä työssään ja aikoo kaivaa esille kaikki kammottavat salaisuudet. Työtä tosin häiritsee hieman hänen omat yksityiset ongelmansa, joita hän selvittää samalla.

"Jazz yllättyi nähdessään, kuinka alkeellisesti Fleat House oli varusteltu. Ottaen huomioon muhkeat lukukausimaksut olisi voinut odottaa parempia makuutiloja kuin kolho ja rähjäinen rakennus, johon hän oli juuri astunut. Hän oli nähnyt ylellisempiä vankiloitakin."s.74

Kuolema sisäoppilaitoksessa on sujuvasti etenevä dekkari, jonka salaisuudet pitävät jännitystä yllä loppuun saakka, ja joka tarjoaa monenlaista yllätystä matkan varrella. 

Fleat House on juuri sellainen paikka, jonne haluan dekkarin parissa matkustaa. Tunnelmallinen, mutta rähjäinen kivitalo syrjäisessä paikassa. Varsinaiseen sisäoppilaitokseen oppilaineen ja koulumaailmoineen tässä ei tosin juurikaan tutustuta, vaan tarina kulkee enemmänkin Jazzin elämän ympärillä. Se ei haitannut yhtään, sillä Jazzin elämän parissa pääsin melko karuun asuntoon ja Norfolkin hyytävien säiden armoille. Tunnelma onkin melko synkkä, hyytävä ja salaisuuksien täyteinen. 

Olen aiemmin lukenut muita Lucinda Rileyn kirjoja ja yllätyinkin tämän kirjan tyylistä. Teksti on toki yhtä sujuvaa ja mukavaa lukea, mutta minut yllätti kuinka tavanomainen dekkari tämä on. Odotin Rileyn dekkarin olevan vielä enemmän ihmisten tarinoiden ympärille keskittyvä juttu, jossa menneisyyteen uppouduttaisiin samalla tyylillä kuin muissakin hänen kirjoissaan. Tämä on kuitenkin yllättävän perinteinen dekkari, jossa poliisi saapuu paikalle tuskaillen omia murheitaan, ja siinä ohella selvittää tapauksen.

Kuolema sisäoppilaitoksessa

Bazar, 2023

Suom. Tuukka Pekkanen

s.490

Maija Kajanto: Korvapuustikesä

 

Ravintola-alalla työskentelevä Kristiina saa tarpeekseen työpaikasta, joka vie ilon ruuasta. Niinpä hän hyppää bussiin ja matkaa Keski-Suomeen mummon luokse. Pyhävirran pikkukylä on turvapaikka, jossa on hyvä pitää pieni hengähdystauko. 

Mummon pitämä kahvila Koivukin tarvitsee kipeästi apua ja kohta Krisse onkin taikinakulhon äärellä. Mikä voisi olla parempi keino unohtaa ikävät asiat kuin leipoa leipomistaan ja palvella asiakkaita. 

Krisse tutustuu työnsä ohella uudestaan vanhoihin tuttuihin ja kylän uusiin kasvoihin. Sille ei kuitenkaan voi mitään, että ikävät asiat menneisyydestä nousevat pintaan ja vaativat käsittelyä.

"Kahvila täytti hänen päivänsä puuhailulla ja suunnitelmat tulivat öisin uniin. Mutta ne eivät olleet pahoja unia, vähän levottomia vain. Kahvilan kunnostaminen oli hauskaa, hauskempaa kuin Krisse oli odottanut, vaikka ty tuntui loputtomalta."s.80

Korvapuustikesä aloittaa Kahvila Koivu -sarjan.

Korvapuustikesä on nopealukuista viihdettä suloisen pikkukylän maisemissa. En usko, että kyllästyn ikinä näihin tarinoihin, joissa päähenkilö muutta kaupungista maalle aloittamaan uutta elämää. :D Tuttuun kaavaan mennään tässäkin kirjassa, rakennetaan uutta alkua, ja siinä samalla ehkä hiukan ihastutaankin. Mutta vaikka kaava on tuttu, on kirja silti omanlaisensa. 

Pikkukylän tunnelma on kiva avuliaine, sekä ei niin avuliaine asukkaineen. Krissen elämää ja ajatuksia päästään kurkistamaan tarpeeksi. Tarinassa on sopivasti helposti sujuvia iloisia asioita, sekä niitä hankalampia juttuja, jotta kaikki ei tunnu sujuvan liian helposti. Hahmot tekevät myös virheitä, eivätkä ole liian täydellisiä. Muutama paljastus onnistui yllättämäänkin, vaikka rakkauskuviot eivät siinä onnistuneet. 

Kirjan ruuan tuoksuiseen tyyliin sopi erinomaisesti sinne tänne ripotellut reseptit, jotka liittyvät oleellisesti tarinaan. Minä palaan kyllä Kahvilaan Koivuun muidenkin osien parissa.

Korvapuustikesä

WSOY, 2022

Kansi: Laura Noponen

s.320