Gotlannin Petesvikenissä tapahtuu kamalia. Perheenäiti löydetään ammuttuna. Komisario Anders Knutas saa kollegoineen tehtäväkseen selvittää tapaus. Knutasta vaan kiinnostaisi enenmmän olla nuoren tyttärensä kanssa kotona. Karin sen sijaan on jo kyllästynyt äitiysvapaaseen ja tekee jälleen omia tutkimuksiaan. Hirmuteko ei asukkaiden ja poliisien kauhuksi jää vain tähän yhteen, sillä pian löydetään toinen uhri.
"Pian mökki ilmestyi näkyviin mutkan takaa. Julia tunsi äkkiä olonsa hyvin epämukavaksi. Aivan kuin jotain olisi vialla. Hän pysähtyi metsän reunaan ja tarkasteli tonttia. Oli pahaenteisen hiljaista. Kun hän astui askeleen eteenpäin, näky paljastui."s.33
Viimeinen tukikohta on kahdeksastoista osa Gotlantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.
Tämä olikin taas sarjan osa, joka vei täysin mennessään ja lukaisin kirjan vauhdilla saadakseni selville niin dekkarijuonen paljastukset, kuin uusimmat ihmissuhdedraaman käänteetkin.
Viimeinen tukikohta on kevyt ja helppolukuinen dekkari, jossa ihmissuhteet ovat pääosassa. Andersin, Karinin ja Johanin elämissä tapahtuu taas paljon käänteitä, joiden seuraaminen on kuin vanhojen tuttujen kanssa kuulumisten päivittämistä, mukavaa, tuttua ja turvallista.
Dekkariosuuskin oli tällä kertaa enemmän mieleeni kuin edellisessä osassa. Epäiltyjä ei ollut kovin montaa, mutta ihan kivat pienet jännityksen hetket ja selvitettävät koukerot juoneen oli silti saatu. Tosin syyllisen näkökulma ei tälläkään kertaa tuonut oikein mitään kirjaan.
Viimeinen tukikohta, (Den sista utposten, 2024)
Otava, 2024
Suom. Tuulia Vihanto
s.320
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti