Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mary Higgins Clark. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mary Higgins Clark. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Mary Higgins Clark: Katse menneisyydestä


Laurie Moranin aviomies murhataan keskellä kirkasta päivää. Heidän pieni Timmy-poika näkee murhan. Murhaaja käskee poikaa kertomaan äidilleen terveisiä, että heidänkin vuoronsa tulee vielä. Laurie yrittää jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti, vaikka uhkaus pysyy aina mukana. Laurie on tuottaja, ja hän keksii loistavan tv-sarja idean. Sarjassa kerrotaan ratkaisemattomista rikoksista. Ensimmäisessä osassa puhutaan rikkaan seurapiirinaisen murhasta. Koolle kutsutaan monia tapauskesta epäiltyjä. On aika todistaa syyttömyytensä tai jäädä kiinni... Laurien isää epäilyttää, sillä Laurie on paljon julkisuudessa uuden sarjan myötä. Hän pelkää, että murhaaja saattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen ja toteuttaa viiden vuoden takaisen uhkauksensa.
"Laurie oli päättänyt pitää Gregin kuvia esillä vain kotona omassa makuuhuoneessaan. Täällä töissä ne muistuttaisivat väistämättä kaikkia siitä, että Laurie oli leski ja että hänen aviomiehensä murhaaja oli edelleen vapaalla jalalla." s.12
Luin aiemmin yhden Higgins Clarkin kirjan aivan hänen tuotantonsa alkupäästä (Missä lapset ovat?), enkä oikein syttynyt. Nyt päätin yrittää tälläistä huomattavasti uudempaa kirjaa. Mutta ei tämäkään oikein napannut, joten jää nähtäväksi luenko enää Higgins Clarkin kirjoja. En nyt täysin tyrmää ideaa, sillä palaan aika usein sellaistenkin kirjailijoiden tuotannon pariin josta en aiemmin ole erityisesti pitänyt.

Kirjan alku vaikutti hyvin lupaavalta. Esiteltiin paljon henkilöitä ja heti selvisi, että kaikilla on suuria salaisuuksia. Odotinkin mutkikasta ja aivot töihin laittavaa jännittävää tarinaa. Pian alun jälkeen tarina kuitenkin lässähti. Loppu ei tarjonnut kaipaamaani yllätyksellisyyttä. Kaikki sujui liian helposti ja tarina tuntui aivan liian pinnalliselta.

Ehkä jos hahmoja olisi ollut vähemmän niin tämä olisi voinut olla ihan kelvollinen suhdedraama, nyt tämä oli siihenkin liian pinnallinen, sillä kaikilla hahmoilla oli lyhyessä kirjassa aika pieni rooli. Eniten kirjassa jäi harmittamaan Laurien miehen murhan nopea selitys. Onneksi valmistujaismurha toi edes jonkinlaista jännitystä kirjaan.


Katse menneisyydestä, (I've Got You Under My Skin, 2014)
Tammi, 2015
Suom. Mari Hallivuori
s.302

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Mary Higgins Clark: Missä lapset ovat?


Nancy Eldredgellä on synkkä menneisyys. Hänet on seitsemän vuotta sitten tuomittu lastensa murhasta, mutta vapautettu sitten todistajan kadotessa. Nyt Nancy elää uudella paikkakunnalla, uuden miehen ja uusien lapsien kanssa. Uuden asuinkaupungin asukkaat eivät tiedä Nancyn menneisyydestä, ennen kuin paikallislehti kertoo asiasta yksityiskohtaisesti. Nancy järkyttyy nähdessään lehden ja lähtee heti hakemaan lapsiaan pihalta, jossa nämä ovat leikkimässä, mutta kauhukseen hän saa huomata, ettei lapset ole enää siellä.
Epäilyt siirtyvät jälleen Nancyyn. Tämä on selvästi murhannut jälleen lapsensa.

"Portaiden juurella hän aikoi kääntyä takaovelle päin, mutta pysähtyi. Miten hassua. Lapset voivat mainiosti. He olivat olleet ulkona vasta viisitoista minuuttia, ja tämä mieletön levottomuus joka vaivasi häntä alinomaa, oli voitettava." s.32
Missä lapset ovat? on Mary Higgins Clarkin esikoisromaani.
Kirjan teksti on sujuvaa, eikä tunnu vanhentuneelta, vaikka kirjan kirjoittamisesta on kulunut kymmeniä vuosia. Kirjan hirvittävään ja ällöttävään aiheeseen ei paneuduta liikaa, eikä kauheuksia kuvailla tarkasti, vaan niistä vain hienovaraisesti vihjaillaan. Mutta silti, jos lapsiin kohdistuva väkivalta on kirjassa ehdoton ei, ei tätä kirjaa kannata lukea.

Sujuvasta tekstistä huolimatta tämä kirja ei suurta vaikutusta tehnyt. Syyllisen arvasi aivan liian aikaisin. Loppu ei tuonut yllätyksiä, sillä pienemmätkin salaisuudet oli jo paljastunut. Toki pientä jännitystä luotiin sillä, ettei tiennyt kuinka lasten käy.

Hahmoja kirjassa oli aika paljon siihen nähden kuinka lyhyt se oli. Monet hahmot löysivät pieniä vihjeitä tapauksesta ja syyllisestä, tajuamatta sellaisia löytäneensä. Näitä tilanteita oli niin monta, että itselleni tuli jo hiukan malttamaton olo, kun samalla kuvailtiin pieniä kohtauksia lasten oloista. Tällä tavalla minut ainakin sai koukutettua lukemaan kirja nopeasti loppuun, jotta saan tietää ehtiikö kukaan tajuta missä lapset ovat ennen kuin on liian myöhäistä.


Missä lapset ovat?, (Where Are the Children?, 1975)
Tammi, 1990
Suom. Anna-Liisa Laine
Päällys: Heikki Kalliomaa
s.206