torstai 28. helmikuuta 2013

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut


Kymmenen hyvin erinlaista toisilleen tuntematonta henkilöä saa kutsun Neekerisaarelle. Saaresta on puhuttu julkisuudessa hyvin paljon, joten kaikki vieraat ovat innoissaan lähdössä matkaan. Salaperäiset kutsut lähettänyt isäntä ei kuitenkaan ole saapunut saarelle ja vieraat ovat kummissaan.
Ruokailuhuoneen pöydälle on aseteltu kymmenen posliinipatsasta, jotka alkavat yksi kerrallaan katoamaan samaan tahtiin kuin vieraita kuolee. Vieraat ovat kauhuissaan ja epäilevät toisiaan. Heillä ei ole mahdollisuutta päästä pois saarelta ja ainoana vihjeenä tulevasta on lastenloru, jota murhaaja tuntuu seuraavan hyvin tarkkaan.

Eikä yksikään pelastunut oli hyvin erilainen kirja kuin odotin. Olen aiemmin lukenut vain yhden Christien kirjan: Vaarallinen talo ja odotin jotakin saman kaltaista. Tämä oli kuitenkin mielestäni jännittävämpi ja vauhdikkaampi. Ymmärrän miksi niin monet tästä pitävät. Tätä lukiessa saa jännittää alusta loppuun saakka syyllistä. Jännitävän kirjasta tekee tunne, ettei saarelta pääse pois ja että syyllinen voi olla kuka tahansa saareen asukkaista, tai joku ulkopuolinen henkilö.
Vaikka kirja onkin hieman vanhempi on se todella nopeaa ja helppoa luettavaa. Tietysti eroavaisuuksia nykyiseen hetkeen huomaa esimerkiksi palvelijoista joita saarelle on kutsuttu. Pidän itse kovasti tälläisestä vanhempaan aikaan sijoittuvasta tekstistä.
Paikkoja ei kuvailtu hirveämmin, muttei se ollut mielestäni tarpeenkaan, koska käsityksen saaresta pystyi muodostamaan todella vähäiselläkin kerronnalla. Henkilöistäkin kerrottiin kevyesti, mutta paremmin selvyyteen pääsi heidän ajatuksiensa kautta.
Kannattaa lukea minä ainakin tykkäsin todella paljon. :)


Eikä yksikään pelastunut, (And Then There Were None/Ten Little Niggers, 1939)
1.-4. painokset ilmestyivät nykyisellä nimellä
5.-22. painokset julkaistiin nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa
WSOY, 1940
suom. Helka Varho
s.299
Päällys: Marjaana Virta

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Leif GW Persson: Ken lohikäärmeen surmaa


Kerrostalo asunnosta löydetään ruumis. Asia vaikuttaa selvältä. Tavallinen juoppomurha, murhavälineinä käytetty padankantta, solmiota ja vasaraa. Tutkimuksien myötä kaikki kuitenkin mutkistuu. Ehkei murhattu olekaan ollut täysin tavallinen juoppo. Paljastuu rahanpesua ja monimutkaisia suhteita. Tutkimuksen johdossa on rikoskomisario Evert Bäckström, joka itse yrittää lääkärin määräyksestä paraantaa elämäntapojaan huonolla menestyksellä.
Muutama kollega joutuu tarkkailemaan Bäckströmin touhuja, ettei tämä pilaa mitään. Mutta Bäckström saa omituisista touhuiluistaan ja huonosta maineestaan huolimatta rikoksen selvitettyä, muutaman vaarallisen tilanteen jälkeen.

Tästä kirjasta viihdyttävän tekee ehdottomasti Evert Bäckström. Ennakkoluuloinen, itserakas, huonotapainen, hölösuu. Tavallisesta rikoksentutkimisesta tulee yllättävän hauskaa, lukiessa Bäckströmin mielipiteitä työtovereistaan, joka onkin varsin monipuolinen porukka. Bäckström ihmetteleekin useaan otteeseen mihin Ruotsin poliisi on oikein menossa, kun tutkintaryhmään kuuluu ties mitä tanhupettereitä ja hameniekkoja.
Kirjan luvut ovat lyhyitä ja teksti on helppolukuista. Tutkimukseen täytyy kuitenkin keskittyä koko ajan vahvasti päästäkseen perille kaikista henkilöistä, sillä tässä kirjassa niitä oli runsaasti. Täytyy vielä sanoa että kirjan loppupuolella kuviohin tuli aika pelottava poliisi, joka sitten olikin aika erikoinen tapaus...
Kannattaa kokeilla tätäkin kirjaa jos dekkareista pitää. :)


Ken lohikäärmeen surmaa (Den som dödar draken, 2008)
Otava, 2009
suom. Kari Koski
s.448

torstai 21. helmikuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti


 Tuula elää hyvää elämää miehensä Harrin ja kymmenen vuotiaan poikansa Roopen kanssa. Yhtenä päivänä hänen mieleensä syntyy ajatus sijoituslapsesta. Tuula kertoo ideasta Harrille joka on aluksi hyvin epäileväinen.
Asiasta hankitaan kuitenkin yhdessä lisää tietoa ja pian he ovat jo kursseilla kuuntelemassa opastusta sijoituslapsen kanssa elämisestä.
Nopeammin kuin he olisivat uskoneetkaan heille on löydetty sopivat lapset. Sisarukset Luke ja Venni.
Tuulan, Harrin ja Roopen on opeteltava elämään tuntemattomien ihmisten lapsien kanssa ja kestettävä lapsien äidin viha.

Onnen tunti oli kolmas lukemani Härkösen kirja. Onnen tunti on kirja Sijoituslapsista, vanhemmuudesta, välinpitämättömyydestä, heitteillejätöstä ja monesta muusta. Suurimmaksi osaksi kirja kertoo Tuulan perheestä. Tuula onkin kirjan minäkertoja. Hän on nuorempana kokenut monenlaista ja nyt unohdetut tunteet pääsevät pintaan, kun perheeseen muuttaa Luke ja Venni.

Onnen tunnissa mietitään minkälainen on hyvä äiti tai isä. Minkälainen hyvän vanhemman pitäisi olla ja minkälainen on huono vanhempi. Kirja ei ole kovin pitkä, mutta hyvä se on. Koko juttu mahtuu hyvin kirjaan eikä tunnu liian löyhältä. Tämä on todella koukuttava omasta mielestäni ja puhekieli tuo rentoutta, sekä aitoutta kirjaan. Alussa kaikki on melko rauhallista, mutta loppua kohden tunteet kiristyvät ja asioita saadaan sanottua enemmän ulos. Kirjan henkilöt ovatkin lähinnä lapsia ja perheitä, sekä tietysti muutama sosiaalityöntekijä. Kaikki ovat kuitenkin hyvin erilaisia ja kaikki kuvaillaan Tuulan näkökulmasta.
Pidin kovasti tästä kirjasta ja suosittelen lukemaan. :)


Onnen tunti
Otava, 2011
s.287
Kansi: Kirsti Maula
Kannen sateenvarjo: Alamy/Judith Collins

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Fred Vargas: Sinisten ympyröiden mies



Sinisten ympyröiden mies on Vargasin ensimmäinen Adamsberg - dekkari.
Pariisin kaduille ilmestyy huvittavia suuria sinisellä liidulla piirettyjä ympyröitä. Ympyröiden keskellä on aina jokin esine, kuten uimalakki, nukke tai pullonkorkki. Ympyrän kehää kiertää aina myös kauniisti kirjoitettu kummallinen viesti.
Komisario Adamsberg ennustaa jotakin pahaa tapahtuvan ja käskee kollegansa Danglardin tutkimaan uusia ympyröitä. Danglard nurisee tylsää työtehtävää vastaan, kunnes yhteen ympyrään ilmestyy kuollut kissa ja pian jo ensimmäinen murhatun ihmisen ruumis.
Komisario Adamsberg alkaa selvittämään pariisilaisia järkyttävää murhasarjaa Danglardin ja muiden kollegoidensa avustuksella.

Tällä kertaa päädyin lukemaan ranskalaisen dekkarin Sinisten ympyöiden miehen. En ole Vargasia aiemmin lukenut joten minkäänlaisia ennakko odotuksia ei ollut.
Yllätyin positiivisesti. Kirja alkoi todella hyvin ja mielenkiintoisesti. Se oli täynnä koukeroisia, mutta kuitenkin todella selkeitä keskusteluja. Mielestäni keskustelut, jotka olivatkin todella suuri osa kirjaa olivat myös hyvin erilaisia kuin aikaisemmin lukemissani dekkareissa, mikä tietysti on hyvä, että kirjailija osaa luoda tekstiä, joka niin selvästi eroaa muiden kijoittamasta, eikä sekoitu massaan. Varmasti maailmasta löytyy jotakin hyvin samantapaista kuin tämä, mutta eipä nyt ihan joka kirjassa ole vastaan tullut.
Syyllinen pysyi minulta loppuun asti salassa ja loppu olikin varsin yllättävä.
Kirjan päähenkilö komisario Adamsberg on hyvin rauhallinen ja omissa maailmoissaan kuljeskeleva henkilö. Hän on mielenkiintoinen ja varsin kummallinen tapaus. Sinisten ympyröiden miestä oli kiva lukea juuri näiden omalaatuisten hahmojen takia, sillä tässä kirjassa mielestäni lähes kaikki hahmot, joista enemmän kerottiin olivat mielenkiintoisia.
Kirja on aika nopeasti luettu, eikä se ole kovin pitkä. Ehdottomasti suosittelen lukemaan.

Sinisten ympyröiden mies (L `Homme aux cercles bleus, 1996)
Gummerus, 2007
suom. Marja Luoma
s.301
Kannen suunnittelu: Sampsa Voutilainen

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Janet Evanovich: Ensin rahat


 Stephanie Plum on työnsä menettänyt ja nyt hän on rahapulassa. Kaapit ammottavat tyhjyyttä ja pantattavat tavarat alkavat loppumaan. Stephanien on hankittava töitä, joten hän lähtee tapaamaan serkkuaan Vinnietä. Hän onnistuukin keplottelemaan itsensä töihin Vinnien firmaan palkkiometsästäjäksi. Hän saa ensimmäiseksi työkseen etsiä ja pidättää murhasta syytetyn poliisin Joseph Morellin.
Stephanie tuntee Morellin jo lapsuudestaan ja kantaa tätä kohtaan suurta kaunaa. Nyt Stephaniella on mahdollisuus kostaa Morellin tekoset passittamalla tämä vankilaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo. Stephanien on opeteltava palkkiometsästäjän työ hyvin nopeasti ja Morelli on todella taitava pysymään vapaalla jalalla.

Ensin rahat -kirjan löysin kirppikseltä ja takakannen perusteella vaikutti oikein mukavalta kirjalta. Yllätyksenä minulle taas tuli, että kirja kuuluu Stephanie Plum -sarjaan. En ollut tälläisesta sarjasta ikinä kuullutkaan. Ensin rahat on kuitenkin sarjan ensimmäinen osa.

 Kirjan päähenkilö Stephanie Plum on todella hauska ja sinnikäs nainen. Hän jatkaa urheasti tehtävää ylpeyden päälle käyvistä vastoinkäynneistä huolimatta. Kirjassa on lukuisia hauskoja kohtauksia, eikä kireydestä ole tietoakaan. Kuitenkin kirja tarjoaa myös jännitystä ja raakojakin kohtauksia mahtuu mukaan. Ensin rahat on siis monipuolista jaa viihdyttävää luettaavaa, joka koukuttaa lukijan mukaansa helposti.
Kirjan hahmot ovat todella monipuolista ja värikästä porukkaa. Henkilöitä löytyy laidasta laitaan. mukaan mahtuu niin naisia pahoinpitelevä ammattinyrkkeilijä Benito, kuin hullunhauska Stephanien isoäitikin.

Ensin rahat (One fot the Money, 1994)
WSOY, 2008
Ilmestynyt aiemmin nimellä Vainko rahasta, Stephanie? (Tammi 1995)
suom. Hanna Tarkka
s.294
Päällys Sanna Sorsa
Päällyksen kuvat WSOY:n kuva-arkisto