Luke Fitzwilliam, juuri eläkkeelle jäänyt poliisimies istuu junassa kun päätyy juttusille erään naisen kanssa. Neiti Pinkerton kertookin jotakin hyvin mielenkiintoista, mutta mahdotonta uskoa. Tämä kertoo olevansa matkalla poliisiasemalle, sillä hänen kotikylässään asustelee täysin vapaalla jalalla murhaaja, jolla on tunnollaan jo useita uhreja.
Luke unohtaa asian tyystin, kunnes eräät lehtiuutiset palauttavat tuon junamatkan hänen mieleensä, ja epäilys herää. Olisiko nainen sittenkin saattanut puhua totta? Luke päättää lähteä naisen kotikylään ja tutkia hieman asioita.
"Olen täsmälleen se minkä Jimmy kertoi minun olevan - Idästä eläkkeelle siirtynyt poliisiupseeri. Ryhdyin tähän asiaan vain siksi, että minulle tapahtui merkillinen seikkailu junassa tullessani Lontooseen."s.81
Neiti Pinkertonin salaisuus on jälleen nopealukuinen ja sujuva dekkari, joka vie mennessään pienen kylän salaisuuksien pariin. Tällä kertaa rikoksia ei saavu selvittämään Christien tunnetuimmat hahmot, vaan tällainen Luke, joka ei käsittääkseni seikkaile muissa Christien kirjoissa kuin tässä yhdessä. Mutta ei hän tämän teoksen perusteella järin mieleenpainuvaksi hahmoksi jää.
Rikokset ja niiden selvittely oli kiinnostavaa ja kirja eteni kuin itsestään. Epäillyt kuvattiin monipuoliseksi joukoksi. Olikin taas jännittävää arvailla oikeaa syyllistä. Osuin arvailuissani melko lähelle oikeaa, mutta en sitten kuitenkaan ollut ihan oikeassa, vaan yllätyksiä riitti minullekin loppuun asti.
Suurin osa kirjasta koostuu rauhallisista pohdinnoista ja keskusteluista erilaisten epäiltyjen kanssa, mutta mukaan mahtuu myös muutamia jännempiä ja toiminnallisempia hetkiä, joista osa tosin oli vähän hutaistun oloisia juttuja, kuten eräs Luken yöllinen seikkailu.
Tämä ei yllä läheskään suosikkeihini Christien kirjoista, monista hyvistä puolistaan ja sujuvuudestaan huolimatta, sillä juuri nuo hätäisen oloiset kohtaukset laimensivat kokemusta. Lisäksi ihmetytti eräs hyvin omituisen tuntuinen rakkaustarina, jonka olemassaolon syyn ymmärrän nyt kirjan luettuani, mutta joka kirjaa lukiessa tuntuu kömpelöltä ja epäuskottavalta.
Neiti Pinkertonin salaisuus, (Murder is easy, 1939)
WSOY, 1978
Suom. Eero Ahmavaara
s.281
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti