Poliisikoiraohjaaja Hanna Vainio viettää kesälomaansa, kun Lohjalla katoaa nainen. Hänet kutsutaan lomastaan huolimatta tutkimaan paikkoja koiransa Riinan kanssa. Mitään ei löydy ja Hanna palaa loman viettoon. Kolmen viikon päästä Sammatista löydetään ruumis. Paluu arkeen alkaakin rytinällä kun Hanna ja Riina yhdessä muiden poliisien kanssa alkavat tutkia murhaa, joka kuohuttaa paikkakuntalaisia.
"Hanna jäi miettimään, että Lindenin tiedote tuli vähän myöhään sammattilaisia ajatellen. Kyläläiset tuntuivat tietävän jutusta jo poliisejakin enemmän."s.101
Kasvot pinnan alla aloittaa dekkarisarjan, jossa seurataan Hannan ja poliisikoira Riinan arkea ja työtä.
Kirja onkin kivan erilainen dekkari, sillä poliisikoiran työtä kuvataan useampaankin kertaan, myös silloin kuin se ei liity käsillä olevaan murhatapaukseen. Pidän ideasta, että Riina on näin selkeästi kirjan yksi tärkeistä hahmoista.
Poliisityön ohella kurkistetaan Hannan arkeen Sammatissa, jossa hän asuu vanhassa omakotitalossa, teinitytön yksinhuoltajana. Nämä kurkistukset arkeen olivat mukava tapa tutustua kirjan päähenkilöön ja ne toivat muutenkin eloa kirjaan. Nämä kurkistukset eivät veny jaaritteluksi, vaan tapahtuvat sopivissa kohdissa ja pieninä annoksina.
Pääpaino pysykin siis rikoksen selvittelyssä ja poliisiarjen kuvauksissa. Kaikenlaista ehtiikin kirjan aikana selvitä, mutta omaan makuuni samoja asioita pyöriteltiin turhan kauan ja katseltiin ihan jokaisesta suunnasta. Epäiltyjä kuulusteltiin monesti, mutta kuulustelut olivat jotenkin todella tönkköjä, eivätkä saaneet aikaan minkäänlaista jännitystä. Välillä kirjassa myös sorrutaan selittämään, mikä pomppaa silmille heti. Kuten Riinan kohdalla halutaan kertoa lukijalle asioita poliisikoiran arjesta, mutta ne eivät aina ihan istuneet juoneen.
Kuitenkin tämä on mukava kesäinen dekkari, ja mieluusti tutustun myös muihin sarjan osiin.
Kasvot pinnan alla
Myllylahti, 2015
s.319
