Ylikomisario Chen Cao yllättyy saadessaan vaativan tehtävän. Hänet määrätään tutkimaan korruptiotapausta. Heti tutkinnan alussa Chen saa monia johtolankoja ja alkaa jututtaa ihmisiä. Ihmisten jututtamisesta ei tunnu olevan kuin haittaa, sillä pian Chenin äitiä uhkaillaan ja ihmisiä alkaa kuolla. Chenillä onkin vastassaan hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Tutkinnat ovat vasta alkaneet, kun Chen jo määrätään yllättäen Yhdysvaltoihin aivan muihin tehtäviin. Chen ei voi olla miettimättä, lähetettiinkö hänet vain pois tieltä.
"Chen ei pitänyt nimityksestä "keisarin erikoislähettiläs" sen feodaalisten sivumerkitysten vuoksi. Pekingoopperassa Chen oli nähnyt juuri sellaisen mahtimiehen kiiltävä miekka kädessään. Titteli oli korkea-arvoinen, mutta se viittasi vielä korkeampiin voimiin haltijansa yläpuolella." s.36
Kahden kaupungin tarina on neljäs osa ylikomisario Chen Caosta kertovasta -dekkarisarjasta.
On hurahtanut jo viisi vuotta siitä, kun luin viimeksi tätä sarjaa. Oli siis aikakin palata näiden hahmojen pariin. Nopeasti he noista kuluneista vuosista huolimatta palasivat mieleen.
Muistan pitäneeni sarjan aiemmista osista kovasti, mutta tämä neljäs jätti aika kylmäksi. Murhia kirjassa tapahtui monta, mutta kaikki unohdettiin, eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että niitä olisi edes yritetty selvittää. Muutenkin kirja tuntui jäävän kesken, ja nyt pohdituttaa, jatkuuko seuraavassa osassa sama aihe, vai unohdetaanko nämä keskeneräiset aiheet kokonaan ja siirrytään uusiin asioihin.
Kirja juoni etenee melko hitaasti ja pohdiskelevasti. Politiikka ja korruptio pyörii lähes jokaisessa keskustelussa mukana. Chen, suurena runouden ystävänä myös miettii tilanteisiin sopivia runoja ja sananlaskuja, joten niitä lukija saa lukea kirjan edetessä monia.
Siellä täällä vilahteleva Kiinan kulttuuri oli edelleen kiinnostavaa, ja siihen oli mukava uppoutua, vaikka tällä kertaa itse kirjan juoni ei säväyttänyt. Erilaisia rikkaiden kylpylöitä ja klubeja esiteltiin, mutta vastapainoksi puhuttiin taas myös köyhien oloista, ja kiinalaisten eriarvoisuudesta. Erityisesti pidin siitä, että kirjaan oli kerrottu tuotteiden hintoja. Esimerkiksi klubeilla saatettiin juoda kupillinen tavallista pussiteetä 250 yuanilla, kun ahkeran työntekijän on pohdittava pystyykö ostamaan kaupasta nuudeleita alle kahdella yuanilla. Kirja tosin sijoittuu jonnekin aivan 90-luvun lopulle, joten en tiedä kuinka paljon asiat ovat muuttuneet tässä ajassa.
Lue myös: Punaisen sankarittaren kuolema, Punaisen merkin tanssija ja Musta sydän.
Kahden kaupungin tarina, (The Case of Two Cities, 2006)
Otava, 2008
Suom. Kristiina Savikurki
s.407
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti