Walton matkaa kohti napaseutua aikeenaan päästä tutkimaan sen ihmeitä. Vaarallisen laivamatkan aikana hän ja hänen miehistönsä löytävät kuoleman kielissä viruvan miehen, tiedemies Frankensteinin. He pelastavat miehen laivaan ja yrittävät hoitaa tämän kuntoon. Walton pitää Frankensteinistä kovasti ja viettää tämän seurassa runsaasti aikaa. Pian Frankenstein päättää kertoa Waltonille koko surullisen tarinansa. Walton saa kuulla jotakin hirvittävää. Frankenstein kertoo tiedemiehen työstään, ja siitä, miten hän onnistui luomaan ihmisen. Kyseinen olento ei kuitenkaan näytä kovin inhimilliseltä ja joutuukin ihmisten suuren vihan kohteeksi. Tästä käynnistyy kammottava tapahtumasarja, joka seuraa Frankensteinia kuolemaan saakka.
"Näitä ilottoman synkkiä taivaita minä tervehdin, sillä ne ovat minulle ystävällisempiä kuin sinun ihmistoverisi." s. 106
Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestynyt Frankenstein on kauhuklassikko, joka on jäänyt elämään monissa muodoissa. Varmasti lähes kaikki tietävät Frankensteinin tarinan jollakin tavalla. Itsekin olen sitä lapsena katsonut elokuvana. Uudet versiot kuitenkin eroavat aika tavalla tästä alkuperäisestä tarinasta, joten vaikka olisit kuullut tai nähnyt moniakin versioita, et välttämättä siltikään tiedä, kuinka Frankensteinin tosiaan kävi. Minulle ainakin tässä kirjassa oli paljon uutta.
Frankenstein on kauniisti kirjoitettu kirja, joka ei pitkästytä. Kirja ei ole erityisen pitkä, mutta siitä löytyy silti monen hahmon tarina. Yllätyin kirjan rakenteesta ja siitä, kuinka monen henkilön kertomusta siinä päästään seuraamaan. Walton pääsee ääneen kirjoittamiensa kirjeiden kautta, joita hän kirjoittaa siskolleen. Frankenstein on suurimman osan kirjasta äänessä, sillä tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan. Frankensteinin kertomuksessa annetaan ääni kuitenkin myös itse hirviölle, jonka hän on luonut. Nämä puheenvuorot tekevät hirviöstä inhimillisen, ja herättävät ajatuksia lukijassa. Näiden hahmojen lisäksi jonkin verran seurataan Frankensteinin ja hirviön kohtaamia ihmisiä.
Jälleen löysin klassikon josta pidän. Kirjassa ei ole turhaa jaarittelua ja pitkiä tylsiä kohtauksia, vaan mielenkiintoisia henkilöitä ja kohtauksia. Kirjassa on tiedemies, joka rikkoo rajoja luoden hirviön. Suurimman osan ajasta tuo mahtava tiedemies tuntuu kuitenkin olevan paljon kamalampi hirviö, kuin onneton olento, joka on pakotettu elämään yksin ilman rakkautta tai tukea.
Frankenstein, (Frankenstein or, the Modern Prometheus, 1818)
Gummerus
Suom. Paavo Lehtonen
s. 245
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti