Elias Rosvik on matkalla kotiin. Hän on juuri jättänyt rakastajattarensa. Matkalla hän näkee tytön keltaisessa sadetakissa ja ajattelee, että tämä saattaa olla hänen tyttärensä Iiris. Elias kuitenkin luottaa siihen, että tytär on kotona lukemassa ja antaa asian olla. Pian Elias on kotona vain tajutakseen, että hänen tyttärensä on kadonnut.
Samoihin aikoihin Eliaksen entinen Rakastajatar Maaria hoitaa terapiavastaanotollaan nuorta poikaa, jonka käytös on muuttunut väkivaltaiseksi. Poika puhuu vähän, mutta silloin kun hän puhuu, on asiat omituisia ja pelottavia. Mitä ovat hohtavat kalat joista nuoret höpöttävät ja mitä kamalaa he suunnittelevat?
"Maailma ympärillä oli paikoillaan, jähmettynyt kuin valokuva, välinpitämätön. Se jatkoi aivotonta kulkuaan, ei uhrannut aikaansa kadonneille pienille tytöille ja näiden sadetakeille." s.19Itsevalaisevat on nopeaa luettavaa. Tarinaa kerrotaan monen henkilön näkökulmasta. Suurimmaksi osaksi Eliaksen, Maarian, ja Maunun, mutta lyhyesti myös muutaman muun kautta. Juonen monimutkaisuudet alkavat pikkuhiljaa paljastua, mutta jo aikaisessa vaiheessa on selvää, että kaikki liittyy noihin mystisiin kaloihin.
Olen kuullut tästä kirjasta jonkin verran. Niimpä aloittaessani kirjaa oletin sen olevan todella pelottava ja ahdistava, mutta minuunpa se ei vaikuttanut lainkaan sillä tavoin. En pitänyt kirjaa missään vaiheessa pelottavana, enkä erityisen ahdistavanakaan. Ehkä oikea sana minun kokemuksesta on hämmentävä. Ahdistavat kohtaukset olivat minusta ehkä enemmän ällöttäviä, pelottavat taas luin kiinnostuneena, että mitäs nyt tapahtuu. Missään vaiheessa ei tullut sellaista oloa, että kirjaa ei yksin uskaltaisi lukea.
Kirjassa käsitellään nuorten ja aikuisten välistä kuilua ja uskontoa. Kirjaan olikin luotu mielenkiintoinen asetelma ja pidin tarinasta, sen kaikkine kummallisuuksineen. Kirja on kirjoitettu vetävästi, ehkä hiukan vihjailevasti. Monesti asioita ei sanottu aivan suoraan, vaan paljon jätettiin lukijan pääteltäväksi. Muuten ratkaisu toimi, mutta lopussa en pitänyt siitä, sillä mielestäni asioita jätettiin liikaa auki.
Iiriksen päiväkirjamerkinnät toivat kivan lisän kirjan juoneen, mutta inhosin päiväkirjamerkintöjen kieltä. Päiväkirja oli toki nuoren tytön kirjoittamaa, mutta sen tökerö ja huono kieli ärsytti silti.
Itsevalaisevat
Tammi, 2008
Päällys: Saku Heinänen
s.239
Luin muutama vuosi sitten Hautalan Kuokkamummon, ja se oli mielestäni todella kiinnostava, ei mitenkään kauhea mutta siinä oli mielenkiintoinen ja koukuttava juoni. Muutama viikko sitten kuuntelin Hautalan kirjan Kuiskaava tyttö. Tästä en saanut oikein otetta, juoni oli jotenkin vähän liian monimutkainen.
VastaaPoistaKuokkamummo oli varmaan ensimmäinen kirja jonka Hautalalta huomasin, mutta silti se on edelleen lukematta. :D Pitää ottaa se lukuun lähiaikoina. Myös Leväluhta odottaa hyllyssä lukuvuoroaan, se kuulostaa myös jännältä. Tuohon Kuiskaavaan tyttöön en olekaan törmännyt, harmi, että juoni oli tuommoinen.
Poista