Timo K. Mukka: Tabu

Milka on vasta 13-vuotias kun hän rakastuu huomattavasti vanhempaan mieheen. Kristus-Perkeleeksi kutsuttu mies auttaa Milkaa ja tämän äitiä kesäisin heinänteossa. Eräänä kesänä, kun äiti lähtee jo edeltä kotiin, päätyy Milka Kristus-Perkeleen kanssa heinien joukkoon. Kristus-Perkele yrittää tämän jälkeen vältellä Milkaa, mutta kun aikaa kuluu, alkaa mies viettää aikaa Milkan ja tämän äidin luona. Mies tuntuukin viihtyvän hyvin sekä äidin, että tyttären kanssa. Milka täyttää 15 ja pian sekä äiti, että tytär odottavat Kristus-Perkelettä palaamaan luokseen, mutta miespä onkin häipynyt, ja jättänyt molemmat naiset oman onnensa nojaan.

"Odotin vain, että olisin päässyt lähtemään Kristus-Perkeleen luo. Ja kun aika viimein tuli, minä kiedoin huivin harteilleni, panin tukkaani valkoisen nauhan ja lähdin. Juoksujalkaa kiiruhdin hänen mökilleen ja heittäydyin hänen kaulaansa." s.56

Tabu on lyhyt romaani, vain hiukan reilu sata sivua, ja sen tarina nimensä mukaisesti kuvailee aihetta, joka on tabu. Kirjan rakkaustarina on häiritsevä. Milka on niin pieni tyttö ja tätä asiaa korostetaan paljon. Milkaa kutsutaan neitsykäiseksi, pikku Milkaksi, Lapsi kullaksi, ja muilla hänen pientä ja viatonta ikää kuvaavilla sanoilla. Myös Kristus-Perkele itse kutsuu Milkaa tälläisilla sanoilla ja myös kohtelee tätä välillä kuin pienen pientä lasta. Tämä korostaa kohtauksissa, kuinka väärää miehen käytös Milkaa kohtaa on.

Kirjassa ei missään vaiheessa tule sellaista oloa, että kaikki voisi vielä kääntyä parhain päin. Tilanne on koko ajan kauhistuttava. Etenkin kun lukija tietää vihjailuista, että Kristus-Perkele on sekä äidin, että tyttären kanssa, mutta äiti ja tytär eivät. Kristus-Perkele saattaa Milkan ja tämän äidin juorujen kohteeksi, ja jättää nämä sitten oman onnensa nojaan.

Milka on kirjassa 13-15 vuotias, mutta hän on hyvin lapsellinen, ja tietämätön asioista. Siksi hänen palava rakautensa Kristus-Perkelettä kohtaan on jotenkin ymmärrettävää. Hän kuvittelee itsensä viattomaksi, eikä ymmärrä ympärillään tapahtuvia asioita, vaikka ne muille voisivatkin olla selkeitä.

Kirjan loppu jää hämmentämään ajatuksia entistä enemmän. Paheksunta Milkan ja Kristus-Perkeleen suhdetta kohtaan on suuri, mutta Milkan lopullinen päätös, ei tunnu hetkauttavan ketään, vaikka omasta mielestäni mentiin vaan pahempaan suuntaan.

Tabu on hyvin kirjoitettu, ja vaikka aihe on inhottava, ei kirjasta tule sellaista oloa. Milkan ja Kristus-Perkeleen välistä seksiä ei kuvailla liian tarkasti. Kuvaus on korutonta, aika rumaakin kaikkine ruumiineritteineen. Tarinassa on muutenkin niin paljon kaikkea, uskontoa, rakkautta, vaikeuksia, että voi vain ihmetellä, miten kaikki on saatu niin selkeäksi ja riittäväksi paketiksi näin lyhyeen kirjaan.

Kirjasta löytyy myös Sankarihymni -novelli, joka kertoo sankarin maineessa olevasta Thörstenistä. Naiset ovat myöskin kuuleet hänen uroteostaan ja vikittelevät nuorukaista. Thörsten itse ei pidä tekoaan sankarillisena, ja kun naisten kanssa on hankalaa näyttää miehisyytensä, tuntuu kaikki olevan turhaa. Niimpä mies tekee itsemurhan.

Molemmat kirjan tarinoista oli surullusia omilla tavoillaan. Kohtalot olivat kovia, ja kummankin tarinan päätös oli masentavan lopullinen. Tarinat olivat hyvin kirjoitettuja, ja mielelläni luen Mukan tuotannosta muutakin.


Tabu, 1965
Gummerus
s.161