tiistai 26. marraskuuta 2019

Paula Havaste: Maan vihat


Kertellä, Larrilan emännällä, on edessään vaikea ja pelottava matka kohti tuntematonta. Kertte on saanut pelastettua Larrin hengen, mutta vain suostumalla naiseksi Arimolle. Niimpä Kertte lähtee Arimon matkaan, kauas meren taa, aivan Tokholmiin asti. Kertte kohtaa matkalla vastoinkäymisiä ja näkee paljon uutta, mutta mikään matkalla koettu ei vedä vertoja kaikelle sille, mitä hän näkee ja kokee Tokholmissa. Arimo vie Kerten kotiinsa. Saari on täynnä asutuksia, eikä edes metsään pääse halutessaan. Asukkaat eivät puhu Kerten kieltä, ja Arimon ema ei Kertteä kotiinsa halua. Päivä päivältä asiat hankaloituvat ja pian Kerten olisi luovuttava omasta uskostaan ja tehtävä asioita, joihin hän ei iki maailmassa suostuisi. Niimpä Kerten on tehtävä vaikea päätös tulevaisuuttaan koskien.

Maan vihat on toinen osa Vihat -sarjasta.
Maan vihat johdattaa lukijan 1100-luvulle, ja jatkaa Kerten tarinaa siitä, mihin se Tuulen vihat -kirjassa jäi.

Tässä kirjassa ei edetty niin vauhdikkaasti, kuin ensimmäisessä osassa. Kirjassa kyllä kerrottiin muutamasta vuodesta, mutta tahti oli silti melko verkkainen. Tapahtumiakaan ei ollut läheskään niin paljon, joten tyyliltään tämä oli huomattavasti edeltäjäänsä hitaampi, mutta ei missään tapauksessa tylsällä tavalla hidas. Kerten elämään ja historiallisiin yksityiskohtiin uppouduttiin kunnolla. Kylien ja tupien tapoja esiteltiin tarkasti, ja kaikista mielenkiintoisista yksityiskohdista sai nautiskella kaikessa rauhassa.

Maan vihoissa mielenkiintoisinta oli mielestäni lukea kristinuskon vaikutuksista 1100-luvun ihmisiin. Ihmisillä kun oli jo omat Jumalat, joihin he uskoivat, ja sitten pitäisi ruveta kumartelemaan aivan uutta Jumalaa ja tottelemaan kummallisia käskyjä. Pidinkin valtavasti Kerten asenteesta, sillä hän ei ole valmis unohtamaan mistä on tullut ja mihin uskoo. Kirjasta löytyykin jälleen runsaasti loitsuja, jotka tulevat vielä paremmin esille, kuin ensimmäisessä osassa. Nyt on mukana myös jännitystä, sillä tälläisia loitsuja ja noitajuttuja kun ei enää katsota hyvällä.

Kerten vaikea elämä ei ainakaan helpottunut Maan vihoissa, ja kirja jäikin hyvin kiinnostavaan kohtaukseen, joka antaa hiukan viitteitä jo seuraavan osan tapahtumista. Kertellä on edessään varmasti vielä paljon kauheuksia, mutta tämän kirjan muutamat hirvittävät hahmot toivottavasti jäävät pysyvästi taakse, sillä heitä ei tule ikävä.

Lue myös:Tuulen vihat


Maan vihat
Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 450

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti