sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Paula Havaste: Tuulen vihat


1100-luvun Suomessa eletään ankaran luonnon armoilla. Paimion tuvan tytär Kertte on elänyt lähes koko lapsuutensa ilman äitiä. Hänen odotetaan pääsevän tuvan tulevaksi emännäksi, sillä hänen kouristuskohtauksia saavasta veljestään, ei ole isännäksi. Kertte elää väkivaltaisen isän kasvattamana, ystävinään vain henget. Pian hän kasvaa naisen ikään ja vävyn hankkiminen käy isän mielessä. Kun isä sitten saa tuulen vihat, on Kertellä kiire hakea itselleen hyvä mies. Tupa tarvitsee pikaisesti uuden isännän ja markkinoilta Kertte löytääkin mukavan oloisen ja vahvan Larrin.

Tuulen vihat on todella koukuttava historiallinen romaani. Kirja on täynnä entisaikojen uskomuksia, töitä, arkielämää ja taikoja. Tarina etenee kevyesti ja vauhdikkaasti. Pidän historiallisista romaaneista, etenkin silloin, kun niissä kerrotaan kunnolla elämäntavoista ja niistä tässä kerrotaan ja paljon.

Kertte ei hahmona ole erityisen kiltti tai pirtin naistentöistä nauttiva tyttö/nainen. Hänellä on aika vahvat omat mielipiteet ja välillä hirvittääkin minkälaisiin tekoihin hän vielä eksyy. Aika inhottaviin juttuihin hän jo tässä ensimmäisessäkin osassa eksyi. Noh eipähän ole liian kiiltokuvahahmo tämä Kertte.

Minä nautin tämän kirjan lukemisesta paljon, vaikka välillä osa tapahtumista hiukan hirvitti. Pitää vain pitää mielessä, että ajat olivat todellakin erit. Onneksi tähän sarjaan on tehty jo monta kirjaa lisää, sillä näihin luonnonläheisiin karuihin maisemiin palaan erittäin mielelläni.

Kirjan loppu oli hienosti keksitty. Oli mahtavaa saada sellainen ahaa elämys historiallisista tapahtumista, joita en osannut lainkaan odottaa tai yhdistää juoneen ennen lopun vauhdikasta käännettä. Aivan kirjan lopusta löytyi myös mielenkiintoisia selityksiä erilaisista taioista ja enteistä.


Tuulen vihat
Gummerus, 2014
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen
s. 382

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti