Arkeologi Ruth Galloway vedetään jälleen mukaan kauhistuttavaan rikostutkintaan, kun Norwichilaisen talon purkutyömaalta löydetään lasten luita. Kyseessä saattaa olla muinaisten roomalaisten hautaama uhrilahja, sillä luut löytyvät kynnyksen alta, mutta Ruthista näyttää siltä, että hauta on huomattavasti uudempi. Paikalla on ennen toiminut lastenkoti, herääkin heti epäilys, kuuluvatko luut jollekin sen entisistä asukkaista. Ruthin iloksi ja kauhuksi, komisario Harry Nelson saapuu tutkimaan tapausta. Ruth pitää Nelsonin seurasta, mutta nyt hänellä on salaisuus, jonka hän pelkää paljastuvan.
Januksen kivi on toinen osa Ruth Galloway -sarjasta.
Januksen kivi on helppolukuinen dekkari, josta löytyy runsaasti mielenkiintoista juttua historiasta, sekä hahmojen yksityiselämästä. Se jatkaa Ruth Gallowayn tarinaa muutaman kuukauden päästä, siitä mihin ensimmäinen osa Risteyskohdat sen jätti. En nyt vieläkään mitenkään hullaantunut kirjan hahmoihin, mutta pidin silti kirjasta. En saanut tarpeeksi otetta Ruthista ja Nelsonista. Kaipaan edelleen heidän arkeensa joitakin sellaisia yksityiskohtia ja asioita, jotka muovaisivat heidät persoonallisemmiksi.
Januksen kivi on juoneltaan hyvin samanlainen, kuin Risteyskohdat. Kaivauksilta löydetään jälleen lapsen luita, Ruthin ja Nelsonin välillä on selvää jännitettä, Ruth sekaantuu tutkintaa enemmän kuin olisi hyväksi ja on loppuhuipennuksessa mukana vähintään yhtä vaarallisesti, kuin viimeksikin. Ruthin uusi elämäntilanne ja uudet hahmot tuovat kirjaan kuitenkin tarpeeksi vaihtelua.
Roomalaisen mytologian jumalat putkahtelevat esiin tiuhaan tahtiin kirjan sivulla, etenkin pienissä päiväkirjamerkinnöissä, jotka paljastavat hitusen murhaajan ajatuksia kirjan edetessä. Vain muutamasta jumalasta kerrotaan enemmän lukijalle, kuten Januksesta ja Terminuksesta. Sen sijaan päiväkirjamerkinnöissä esiintyvistä jumalista ei kerrota oikeastaan mitään. Minusta näin on hyvä, sillä jumalat ovat tärkeässä roolissa kirjassa, mutta liiallinen selitys voisi jo pilata juonen sujuvan kulun.
Lue myös: Risteyskohdat
Januksen kivi, (The Janus Stone, 2010)
Tammi, 2017
Suom. Anna Lönnroth
Kansi: Markko Taina
s. 335
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti