Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Richard Papen koittaa onneaan ja hakee kalliiseen kouluun, jonne yllätyksekseen pääsee apurahalla opiskelemaan. Richard joutuu asettumaan rikkaiden opiskelijoiden joukkoon lähes rahattomana, mutta hänen onneaan se ei latista, sillä hänellä on edessään monien mahdollisuuksien koulu.
Richard haluaa jatkaa kreikan opiskelua, mutta uudessa koulussa se ei käykään niin helposti. Kreikan opettaja on omituinen tyyppi, joka ei halua kuin muutaman valitsemansa oppilaan, ja paikat ovat jo täynnä. Jollakin tavalla Richard kuitenkin onnistuu pääsemään viiden oppilaan sisäpiiriin ja näin ollen myös kuudenneksi oppilaaksi Julianin tunneille.
Richardin elämä täyttyy klassisten kielten opiskelusta ja muiden oppilaiden seurasta. Pian hän saa myös huomata, että sisäpiiriin pääsy tarkoittaa, että hän on mukana eräässä karmivassa tapauksessa. Hänelle selviää, että muut oppilaat ovat syyllistyneet tappoon tehdessään eräänlaista kokeilua. Richard pitää suunsa kiinni tapahtuneesta, mutta tulee vedetyksi entistä enemmän ongelmiin, kun yksi sisäpiiriläisistä näyttää murtumisen merkkejä.

Noniin, viimein jopa minä sain luettua tämän teoksen, jota niin monet ovat hehkuttaneet ja lempikirjakseen valinneet. Odotukset olivat ristiriitaiset. Ajattelin, että jotain hyvää tässä on oltava, kun sitä niin kehutaan, ja toisaalta vähän pelotti, että jospa sitten en pidäkään tästä lainkaan ja edessäni on yli seitsemänsataa sivua tylsyyttä.

Tällä kertaa jälkimmäinen vaihtoehto on lähempänä todellisuutta. Jumalat juhlivat öisin ei vakuuttanut, ei innostanut, eikä tarjonnut minulle juuri mitään mistä pitäisin. En pidä lainkaan siitä, että kirjan alussa jo tiedetään suurin tapahtuma, joka kirjassa tulee tapahtumaan. Ja tässä kirjassa jo ensimmäisellä sivulla kerrotaan, kuka tulee kuolemaan ja missä. Muutenkaan tapahtumat eivät jaksaneet pitää jännitystä yllä, sillä niiden välissä oli pitkiä jaaritteluja ja tylsiä hetkiä. Huomattavasti lyhyemmässäkin kirjassa olisi ehtinyt varmaan nämä kaikki tapahtumat ja tunnetilat saada aikaiseksi. Pidän itse paljon vauhdikkaammista kirjoista.

Suurin syy siihen miksi en tästä pitänyt oli alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden käytön määrä. Lisäksi sellainen ankea tunnelma, ja ainainen ahdistus, joka puski tätä kirjaa lukiessa esiin lähes jokaisella sivulla, ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni lainkaan.

Vaikka en löytänyt kirjasta mielenkiintoisia aiheita, enkä oikein mitään johon samaistua, oli kirjassa sentään muutamia hyviä kohtia ja kiinnostavia henkilöitä, joten täyttä tylsistymistä, ei koko kirjan luku ollut. Henry ja Julian olivat mielenkiintoisia hahmoja, joiden arkea seurasi mielellään. Henryn hahmo oli muutenkin kirjan jännittävin elementti, sillä hänestä ei oikein ottanut selvää ja tuntui kokoajan siltä, että hänellä on paljon salaisuuksia.

Jos minun nyt pitäisi kertoa mistä tämä kirja oikeastaan kertoo, en sanoisi, että se oli jännityskertomus tai murhatarina, vaan kertomus kuudesta onnettomasta nuoresta opiskelijasta, jotka olisivat kaivanneet apua ja tukea. Vaikka he kaikki olivat aikuisia iältään, oli heillä mielestäni edelleen tarve saada joku aikuisempi pitämään huolta. Sitäpaitsi etenkin Richard vaikutti hyvin masentuneelta.

Jumalat juhlivat öisin oli niin kaukana sellaisesta kirjasta, jonka lukemisesta nautin, että taidan suosiolla jättää lukematta muut Tarttin kirjat, vaikka Tiklin lukeminen on myös houkutellut jo monta vuotta.


Jumalat juhlivat öisin, (The Secret History, 1992)
WSOY, 1993
Suom. Eva Siikarla
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s. 745