torstai 29. lokakuuta 2015

Mari Jungstedt: Kevään kalpeudessa


Visbyn uuden kongressihallin rakentaminen on suututtanut ja puhuttanut paljon asukkaita, kaupungin rahojen tuhlaamisen vuoksi. Kongressihallilla pidetään kuitenkin suuret avajaiset, johon on kutsuttu tarkoin valikoituja vieraita. Viktor Algård on tyytyväinen juhlien kulkuun. Hän on hoitanut suurimman osan juhlien järjestämisestä ja nauttii nähdessään kaiken sujuvan loistavasti.
Juhlien jälkeisenä aamuna paljastuu kuitenkin juhlien karu totuus, kun Viktor Algård löydetään murhattuna. Onko asialla kiukkuinen asukas, vai joku aivan muu?
Komisario Knutas ja muut poliisit alkavat selvittää tapahtunutta ja löytävätkin jotain odottamatonta.

Jälleen on aika palata Jungstedtin pariin dekkarisarjan kuudennen osan myötä.
Rankasta aiheestaan huolimatta, Kevään kalpeudessa tarjoaa kevyen ja koukuttavan lukuhetken. Tavallisen rikostutkimuksen ja toimittajan työn lisäksi kirjasta löytyy käsinkosketeltavan surullinen tarina minäkertojan kertomana. Tällä kertaa ne osuudet olivat mielestäni kirjan parasta antia, vaikka myös Knutaksen ja Karinin osiot olivat kiinnostavia. Kevään kalpeudessa ei ollut Johanin ja Emman osalta paras kirja, vaan he jäivät vähän vähemmälle huomiolle, varsinkin Emma, vaikka hänkin onnistui lopulta sotkeutumaan asioiden kulkuun.

Olen tätä asiaa jo puinut luultavasti kaikissa aikaisempien osien arvosteluissa, mutta taas kerran täytyy sanoa, että Jungstedt on mukavan erilainen kirjoittaja, muihin lukemiini dekkarikirjailijoihin verrattuna. Lyhyet luvut, mielenkiintoiset aiheet, erilaisten ihmisten kuvaileminen ja käsinkosketeltavan aidot kuvaukset tekevät sarjasta minulle niin kovin mieluisan.

Olen sarjaa lukiessani huomannut, ettei kirjojen juonista jää mieleeni muuta, kuin Knutaksen, Karinin, Emman ja Johanin elämässä tapahtuvat asiat. Itse rikokset, niiden uhrit ja tekijät unohtuvat todella nopeasti. Ihme että vielä muistan tämän kirjan murhaajan. :D Mutta eiköhän noiden sarjassa pysyvien henkilöiden muistaminen olekkin tärkeämpää, varsinkin kun unohdan varsinaiset rikokset oikeastaan kaikista dekkareista erittäin nopeasti.

Lue myös: Kesän kylmyydessäMeren hiljaisuudessaSaaren varjoissaMuurien kätköissä, ja Aamun hämärissä.

Kevään kalpeudessa, (Den mörka ängeln, 2008)
Otava, 2011
Suom. Sanna Manninen
s. 320

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti