Carlos Ruiz Zafón: Usvakaupunki

 

Usvakaupunki koostuu yhdestätoista kertomuksesta. Osa kertomuksista esittelee tuttuja, oikeasti eläneitä ihmisiä, mutta heidän tarinoistaan löytyy jotakin merkillistä. Gaudí esimerkiksi matkaa New Yorkiin saadakseen Sagrada Familian valmiiksi ja Miguel de Cervandes kirjoittaa pääteostaan. Mukaan mahtuu myös Ruiz Zafónin romaaneista tuttuja henkilöitä. 

"Olen aina kadehtinut sitä, miten helposti jotkut ihmiset unohtavat, aivan kuin menneisyys olisi pelkkä välikausivaate tai vanhat kengät, jotka voi vain hylätä komeron perukoille, jolloin hukattuja askeleita on enää mahdoton kulkea uudestaa."s.13

Carlos Ruiz Zafón on yksi lempikirjailijoistani. Tuulen varjo on yksi mieleenpainuvimmista kirjoista joita olen koskaan lukenut. Olin surullinen kun Ruiz Zafón kuoli. Tämä novellikokoelma onkin julkaistu postuumisti. Tämä tarjoaa kuitenkin vielä pienen kurkistuksen Unohdettujen kirjojen hautausmaalle ja Barcelonan synkille kaduille. Joten vaikka en ole kovin suuri novellien ystävä, on tämä silti ollut ilmestymisestään lähtien ehdottomasti luettavien listalla. 

Novellit johdattavat romaaneista tuttuun kolkkoon, synkkään Barcelonaan, jossa ihmisten kohtalot ovat surullisia, ja jossa hahmot ovat rouhean raakoja. Sumuiset, koleat kadut herättävät mielikuvituksen eloon, enkä yhtään ihmettele ratkaisua tuoda osaan kertomuksista hieman mahdottomampiakin asioita, ja pieniä fantasian/kauhun elementtejä.

Itse pidin enemmän niistä kertomuksista, joissa oli täysin keksityt hahmot, ja romaaneista tuttuja hahmoja, mutta toisaalta oli kiintoisaa lukea myös aikansa suurista nimistä, kuten Gaudísta. Etenkin kun näiden todellisten hahmojen tarinoihin oli myös tuotu noita mystisiä fantasia elementtejä. 

Osa kertomuksista oli hyvinkin tunteita herättäviä. Tässä oli taas niin monia karmeita kohtaloita kirjoitettu naisille, että välillä teki oikein pahaa. 

Usvakaupunki, (La Ciudad de Vapor, 2020)

Otava, 2021

Suom. Antero Tiittula

s.172