keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Katariina Vuori: Kasvun paikka

 

Silvia on jo vuosia hoitanut kotia ja lapsia miehen käydessä töissä. Lapset ovat jo koulussa, mutta silti Silvia suorittaa tietyt tarkat rutiinit, ne kaikki jotka hänen odotetaan hoitavan. Kyllästyminen alkaa kuitenkin nostaa päätään. Hän kaipaa vapautta, omia asioita, jotka ovat vain häntä varten. 
Silvia löytää yllättäen uuden harrastuksen, joka alkaa yhdestä pienestä huonekasvista. Pikku hiljaa harrastus kasvaa ja vie päivä päivältä enemmän tilaa, aikaa ja rahaa. Viherkasvit tuntuvat pian lähes tärkeämmiltä kuin oma aviomies.
"Keitin kaksi kuppia kahvia ja menin istumaan kasvin viereen. Aina kun otin kulauksen omasta kupistani, lorautin kasvillekin vähän viileällä vedellä laimennettua kahvia sille kaatamastani toisesta kupista."s.103
Kasvun paikka on kirja huonekasveista ja aikuisesta naisesta, joka haluaa löytää jälleen itsensä, eikä olla enää se kotiaskeraiden pariin jumahtanut  tyyppi. 

Voitin kirjan Otavan järjestämästä arvonnasta, ja hetken pohdin mahtaako kirja tarjota minulle erityisen kiinnostavaa lukukokemusta, sillä en omista yhtäkään huonekasvia, en ymmärrä niistä mitään, enkä osaisi edes nimetä yhtään kasvia. Mutta voin heti kertoa, että pelko oli turha. Kirja on mainiota, hauskaa viihdettä, ripauksella vakavampaa pohdintaa ja pyristelyä irti arjen puuduttavista kahleista. 

Silvian seurassa viihtyi loistavasti. Hän on aivan hulvaton hahmo kaikkine tempauksineen, mutta kirja pysyy silti uskottavuuden puolella, eikä mene yliampuvaksi komediaksi. Naurahdin monesti ääneen kirjaa lukiessa. Silviassa on mielestäni hyvällä tavalla paljon samaa, kuin Sophie Kinsellan Himoshoppaaja -kirjojen Beckyssä. 

Kasviharrastus tuotiin esiin niin hauskasti, että siitä luki mieluusti tällainenkin lukija, joka ei huonekasveista ole kiinnostunut lainkaan. Samalla saattoi jopa jotakin pientä oppiakin kasveista, aivan huomaamatta. 


Kasvun paikka
Otava, 2022
s.333

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti