Marli on 15-vuotias, joka on perheensä kanssa asunut pari vuotta ulkomailla. Nyt he palaavat Suomeen. Marli tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ja masennus alkaa hiipiä paikalle. Taakse jäänyt elämä, etenkin se yksi niin tärkeä ihminen, tuntuu ikävänä päivittäin. Mutta sitten Marli tapaa puistossa punapipoisen pojan, jonka seura saattaa jopa hiukan helpottaa.
Punapipoinen poika on säeromaani, joka kuvaa nuoren elämässä tapahtuvaa suurta muutosta ja siitä aiheutuvaa pahaa oloa.
Punapipoinen poika on ensimmäinen lukemani säeromaani. Säeromaaneista on viime aikoina puhuttu aika paljon, ja olenkin ollut kiinnostunut tätä tyyliä testaamaan. Hetki kesti tottua näin erilaiseen tyyliin, mutta pian kirja imaisi mukaansa. Kirja on hyvin nopealukuinen, sillä tekstiähän tällä tyylillä ei niin paljon kerry.
Paljon asiaa kirjaan mahtuu, vaikka tekstiä ei niin paljon olekaan. Marlin elämään ehditään hypätä tarpeeksi kattavasti, ja kirjassa ehditään käydä läpi monia asioita. Kirja on aika surumielinen, sillä Marlin suru on isosti esillä. Surun tunnetta kuvataan kirjassa uskottavasti, kuin myös kaveripiirejä, sekä nuorten arkea ja juhlaa. Itse pidin eniten siitä miten muutamilla lauseilla voidaan kauniisti kertoa näinkin vaikeista asioista, kuten Marlin aika vaikeasta suhteesta vanhempiinsa, jotka vaativat paljon, kuvittelevat antavansa paljon, mutta ovat oikeasti jossakin hyvin kaukana.
Punapipoinen poika oli hyvä kirja, joka hyvinkin voi innostaa vähemmän lukevia kirjojen pariin. Silti itse kaipasin tätä lukiessa enemmän tekstiä, enkä aivan hullaantunut säeromaanien maailmaan. Jotenkin vain jäi sellainen olo, etten ole nyt romaanilta saanut läheskään tarpeeksi, mutta tämä saattaa korjaantua ihan sillä, että lukisin enemmän säeromaaneja.
Punapipoinen poika
KVALITI, 2022
s.107
Arvostelukappale
Hyvä, että säeromaaneja kirjoitetaan. Kuvittelisin, että vähemmän lukevien nuorten on helpompi tarttua niihin.
VastaaPoistaMinäkin luulen niin, ja onhan nämä kauniisti kirjoitettu, tai ainakin tämä oli. :)
Poista