Helena Waris: Jäänvartija

 

Majakkasaarella koettujen ongelmien jälkeen Thom ja Zemi ovat palanneet Maharin kuiluun jatkamaan elämäänsä. Thom saa kuitenkin vihiä suurista katastrofeista joita muilla mantereilla on tapahtunut. Onko mitään enää tehtävissä kun edes koneiden varassa elävät mantereet eivät tunnu pärjäävän. Thom ystävineen päättää lähteä selvittämään tilannetta asumattomaan ja lumiseen pohjoiseen.

"Pelkään konetta. Se on paljon älykkäämpi kuin sen rakentaneet ihmiset ikinä. Vaikka kone on rakennettu ihmisten parasta ajattelevaksi, lempeän filantrooppiseksi tekoälyksi, itsekkäät ja typerät käyttäjät ovat muokanneet ohjelmistoja niin paljon, että alkuperäinen toiminta-ajatus on väistämättä korruptoitunut."

Jäänvartija on konetrilogian viimeinen osa.

Jäänvartija palaa taas Zemin ja Thomin seikkailujen pariin. Napakka, lyhyt dystopiatrilogia saa päätöksen. Uutta asiaa tulee kuitenkin vielä paljon ja lukijoille esitellään vielä täysin uudenlainen ympäristö kuilujen, majakkasaaren ja aavikoituneiden mantereiden seuraksi.

Kirjassa käydään kamppailua konevastaisten ja konemyönteisten välillä. Tosin niiden raja alkaa olla hyvin hämärä. Pieniä viitteitä tähän saatiin jo toisessa osassa. Kirjassa ei varsinaisesti suosita kumpaakaan puolta, joten lukijalle annetaan itselleen tilaisuus olla kummalla puolella vaan. Paljon toimintaa ja jännitystä saadaan kuitenkin aikaiseksi, vaikka yhteisymmärrystä voidaan jo havaita.

Konetrilogia on mukavan napakka ja se on tervetullutta vaihtelua kaikille niille sarjoille, jossa jokainen yksityiskohta selitetään. Tällaiselle napakammalle helposti lähestyttävälle trilogialle löytyy varmasti lukijansa. Minäkin pidin tästä sarjasta, mutta silti jäin hieman kaipaamaan enemmän selittelyä, hieman lisää ratkaisuja. Kokonaisuus oli toimiva, lukijalle monia paikkoja ja olosuhteita esittelevä, vauhdikas tarina.

Lue myös: Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä

Jäänvartija

Otava, 2019

Päällys: Sami Saramäki

s.139