keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Johan Theorin: Verikallio


Kevään tullen vanha merimies Gerlof Davidsson päättää lähteä vanhainkodista ja palata omaan kotiinsa. Gerlofin poissaollessa hiljaiseen naapurustoon on muuttanut uusia ihmisiä ja jopa rakennettu uusia luksusmökkejä. Yksi uusista asukkaista on vanhan mökin perinyt Per Mörner, joka muuttaa mökkiin. Perillä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä toinen hänen lapsistaan on pahasti sairas ja lisäksi hänen omalaatuinen isänsä tarvitsee apua. Pian Per onkin suurissa ongelmissa, kun isän menneisyys alkaa kummitella. Onneksi vanha Gerlof on valmis auttamaan, vaikka se ei enää hänen terveytensä takia ole helppoa.
"Kun hän avasi silmänsä, hän huomasi suljetun portin vanhassa kivimuurissa. Portin takana oli pieni puutarha, ja puutarhan kellastuneella nurmikolla istui joku. Mies lepotuolissa."s.72
Verikallio on Öölanti -sarjan kolmas osa.
On taas vierähtänyt pitkä tovi viimeisimmästä lukemastani Theorinin kirjasta, mutta nyt oli aika palata Öölannin kauniisiin, hiljaisiin maisemiin.

Verikallion juoni ei etene vauhdilla. Kirjassa keskitytään pitkään hahmojen elämään ja arkeen. Päähenkilöinä toimivat kahden mökin asukkaat Per Mörner ja Vendela Larsson, joiden kautta tarinaa vuorotellen kerrotaan. Välillä ääneen pääsee myös Gerlof, mutta hänen roolinsa ei ole suuri.

Vaikka Verikallio on sarjan kolmas osa, ei sarjaa tarvitse lukea järjestyksessä. hahmot ovat jokaisessa kirjassa uudet, vaikka Gerlof onkin muista osista tuttu. Tarina ei jatku sarjamaisesti, ja muutenkin kirjoilla tuntuu olevan aivan omanlaisensa tyyli. Minäkin luin sarjaa hieman väärässä järjestyksessä vahingossa, mutta siitä ei ollut haittaa.

Verikallio on loistava kirja. Pidin siitä valtavasti. Teksti etenee sujuvasti, ja kaikkien henkilöiden arki on niin kiinnostavaa ja hyvin kirjoitettua, etten edes odottanut mitään murhia tai niiden selvittelyä, vaikka niitäkin juoneen mahtui. Theorin myös kuvailee maisemia ja luontoa elävästi. Sarjan tyyliin kuuluu myös kirjoittaa hieman sellaiseen tyyliin, että jotakin yliluonnollistakin saattaisi olla mukana. Niin tälläkin kertaa, sillä keijut ja peikot olivat läpi kirjan kantava teema.

Lue myös: Hämärän hetki ja Yömyrsky.


Verikallio, (Blodläge, 2010)
Tammi, 2011
Suom. Outi Menna
s.522

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti