keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Marko Hautala: Leväluhta


Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen, vaikka on vannonut ja vakuuttanut, ettei enää koskaan palaa. lapsuuden koti, peltojen keskellä tönöttävä talo on entisellään, mutta mikään muu ei ole enää lapsuudesta tuttua. Äiti on muuttunut pieneksi hauraaksi mummoksi, isää ei enää ole ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.
Meeri päättää auttaa äitiään ja laittaa taloa kuntoon, mutta arki ei ole helppoa. Alkaa tapahtua kummallisia asioita, kun Meeri löytää talosta omituisen esineen, joka ei tunnu jättävän häntä rauhaan. Kaikki perheelle tapahtuneet kamaluudet tuntuvat johtavan suoraan peltojen takana märkänä odottavalle Leväluhdalle, jonka soinen lähde on haudannut kätköihinsä useita ruumiita.
"Äiti katsoi Meerin ohi. Hän näytti laihalta tuulessa hulmuavan yöpaitansa alla. Kädet vapisivat, silmät oli yksinäisen vanhan naisen silmät. Juuri niin kuin Meeri oli katkerimpina päivinä toivonut. Näky ei aiheuttanut minkäänlaista vahingoniloa, ei voitonriemua, ei oikeassa olemisesta sikiävää vallantunnetta."s.39
Leväluhta on kauhukirja, jonka mielikuvituksellinen ja karmea tarina punoutuu oikeasti olemassa olevan Leväluhdan ympärille.
Leväluhta on tähän asti lukemistani Hautalan kirjoista ehdottomasti paras. Olen pitänyt muistakin, mutta tässä tuntui olevan aivan kaikki niin kuin piti.
Jännitys alkaa heti kirjan ensisivuilta, ja jatkuu läpi kirjan. Tunnelma on painostava ja odottava. koko ajan on selvillä, että jotakin karmaisevaa on liikkeellä, mutta se paljastuu pikkuhiljaa luoden kirjan tunnelman. Lisäksi henkilöiden ahdistus siitä, että he pelkäävät sekoavansa, välittyy hyvin lukijalle. Kirjan jännittävä tunnelma ei sammu missään vaiheessa, vaan pitää otteessaan aivan viimeisille sivuille asti.

Leväluhta on kirja, joka on ahmittava lähes kerralla, sillä koko ajan tapahtuu jotakin, eikä mitään tilannetta haluaisi jättää kesken. Tässäkin kirjassa jätettiin hiukan lukijan oman arvailun varaan, mutta ei onneksi niin paljon, kuin Itsevalaisevissa. Tälläinen pieni epätietoisuus ja arvailun varaan jättäminen ei haittaa lainkaan.


Leväluhta
Tammi, 2018
Kansi: Mika Tuominen
s.320

4 kommenttia:

  1. Yleensä en lue kauhua, mutta Leväluhta kiinnostaa jo ihan eteläpohjalaisuutenikin takia. Siinä paikassa en kylläkään ole koskaan käynyt, mutta pitäisi joskus käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole Leväluhdalla käynyt, tosin asunkin kaukana. Netistä katselin kuvia. :D Kannattaa kokeilla tätä kirjaa, vaikka onkin kauhua. Hautalalla on aika omanlainen tyyli kirjoittaa näitä.

      Poista
  2. Vaikuttaapa todella kiintoisalta! Olen lukenut muutaman Marko Hautalan kirjan ja pitänyt hänen tyylistään. Luulen, että tämäkin toimisi minuun eli lukulistalle laittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin kirjassa näkyy selvästi Hautalan kirjoitustyyli, joka on aika samantapainen kaikissa kirjoissa, jotka olen häneltä lukenut. Kannattaa tosiaan lisätä lukulistalle, tämä oli hyvä.

      Poista