Kuuma kesä Helsingissä on täynnä rikoksia. Toukokuussa eräänä yönä nuori nainen murhataan, sitten junan alle päätyy mies, ja eräs kansanedustaja katoaa. Asiat eivät ehkä vaikuta liittyvän toisiinsa, mutta murhatiimi alkaa keriä tapauksia auki ja löytävät omituisia vihjeitä, jotka johtavat yhden tekijän luo.
Murhatiimin jäsen Markku Isaksson pohtii murhien ohella omaa elämäänsä, joka on hiukan solmussa. Rakkautta riittää, mutta onko hänellä oikea nainen? Sydän kun tuntuu lyövän aivan eri naiselle.
"Ensimmäiset aamuruuhkassa kulkevat autoletkat ja raiteilla kolistelevat vaunut matelivat pitkin Helsinginkatua, kun ruumista vihdoin nostettiin ravintola Töölönrannan edustalla ylös."s.22
Palava sydän on toinen osa Isaksson -dekkarisarjasta.
Palava sydän oli minusta paljon parempi kuin sarjan ensimmäinen osa Meduusa. Harmittelin ensimmäisen osan kohdalla Isakssonin pientä roolia, ja sitä, etten saanut minkäänlaista otetta hänestä, mutta nyt asia on korjattu ja mies tuli tutummaksi. Tosin ei hänestä vieläkään rakennettu muuta kuin naisasioistaan murehtiva mies. Isaksson ei siis vieläkään muodostunut erityisen läheiseksi, tai mieleenpainuvaksi hahmoksi, mutta edistystä ensimmäiseen osaan oli jo.
Sen sijaan erästä toista kirjan hahmoa, Ilpoa esiteltiin enemmän ja hänestä lukijan on helpompi muodostaa mielipide. Se olikin huomattavasti tärkeämpää kirjan juonen kannalta, kuin Isakssonin esittely.
Palavan sydämen juoni on mukavaa tahtia etenevä. Luvut ovat lyhyitä ja napakoita. Suuria tapauksia oli kirjassa aika paljon ja aivan kaikki ei ollut mielestäni tarpeellisia kirjan juonen kannalta, ja lopussa hiukan ihmettelin, että miksi niitä ylipäätään oli mainittu kirjassa. Ehkä niiden oli vain tarkoitus luoda enemmän kuvaa murhatiimin arjesta, ainakin siinä tarkoituksessa ne toimi. Loppuratkaisu oli jälleen yllätyksellinen ja hyvä. Palava sydän oli kelpo dekkari ja sarjan pariin aion edelleen palata.
Lue myös: Meduusa
Palava sydän
WSOY, 2016
Ilmestynyt ensimmäisen kerran Myllylahden kustantamana, 2008
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
s.368
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti