Harriet Westaway on rahapulassa, ja se tuottaa ongelmia ihmisten kanssa, joiden kanssa haluaisi pysyä hyvissä väleissä oman terveytensä vuoksi. Yhtenä päivänä Harriet saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen saavan perintöä kuolleelta isoäidiltään. Uutinen on toki mahtava ja auttaisi Harrietia monessa elämän vastoinkäymisessä, mutta siinä on pieni ongelma. kirje ei selvästikään ole tarkoitettu hänellä. Harriet on epätoivoinen, eikä kirjeen tuomaa mahdollisuutta ole helppo olla käyttämättä. Niimpä Harriet lähtee matkaan tapaamaan perhettä, aikeenaan huijata osa perinnöstä itselleen.
Harrietin päästessä perille hän huomaa tehtävän olevan vaikea. Perheellä tuntuu olevan salaisuuksia, joita he eivät aio päästää päivänvaloon.
Rouva Westaway on kuollut on tunnelmaltaan sateinen, sumuinen ja kaikenkaikkiaan aika synkkä. Eli juuri sellainen, että minä pidän. Jotenkin minun on niin paljon helpompi solahtaa kirjan maailmaan, kun kokoajan sataa ja on synkkää, kuin jos kirjassa oltaisiin aurinkorannalla paistattelemassa. Kun tähän sitten vielä lisätään synkkiä salaisuuksia, hurjaa draamaa ja ripaus mystiikkaa, mikä tällä kertaa ilmeni tarot -korttien kautta, on kirjassa oltava jotain hyvää.
Kirjan juoni eteni tunnelmoiden ja lukijan on helppo kuvitella kolea kivitalo ja sen kylmät lattiat jalkojensa alle. Parasta tässä kirjassa olikin tunnelma. Minulle tuli tästä kirjasta hiukan mieleen Daphne du Maurierin Rebekka. Tunnelma oli aika saman tyylistä teehetkineen ja salaisuuksineen.
Juoni pysyy mielenkiintoisena ja jännittävänä, vaikka välillä luulin arvanneeni kaikki salaisuudet niin helposti, että melkein harmitti, mutta enhän minä mitään arvannut... Kaikki ratkaisut tulivat yllätyksenä ja Ware oli vain onnistunut huijaamaan minua hyvin. Kaikki hahmot olivat tosin niin epäilyttäviä, että heistä kaikista olisi voinut uskoa mitä hyvänsä.
Rouva Westaway on kuollut, (The Death of Mrs Westaway, 2018)
Otava, 2018
Suom. Antti Saarilahti
s. 399
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti