maanantai 7. tammikuuta 2019

Jay Asher: Kolmetoista syytä


Clay Jensen saapuu koulusta kotiin ja löytää kotioveltaan kenkälaatikollisen kasetteja. Hän alkaa kuunnella ensimmäistä numeroiduista kaseteista ja kuulee kauhukseen itsemurhan tehneen Hannah Bakerin äänen. Hannah kertoo äänittäneensä kaseteille kolmetoista syytä, jotka johtivat hänen itsemurhaansa. Jokaisella kasetin puoliskolla esitellään henkilö, joka ajattelematta tekojaan on saanut Hannahin olon huonommaksi ja huonommaksi. Jokainen kasetilla esiintyvistä henkilöistä saa kasetit vuorollaan kuunneltavaksi. Clay odottaa kauhulla missä kohtaa äänitteitä on hänen vuoronsa. Mitä hän on muka voinut tehdä? Hänhän piti Hannahista.

Kolmetoista syytä on kirja, jossa on tärkeä aihe. Se kertoo nuoresta, jonka elämässä vastoinkäymiset kasaantuvat ja valtaavat lopulta koko hänen elämänsä, niin että hänestä ainoa mahdollisuus on tappaa itsensä. Kirja saa ehkä muutaman lukijan ajattelemaan käytöstään ja sitä kuinka pahalta toisesta voi tuntua vitsiksi tai huolettomaksi tempaukseksi tarkoitettu kommentti tai teko.

Kirja koostuu suurimmaksi osaksi Hannahin äänittämistä kaseteista, mutta niiden välillä kerrotaan Clayn kulkemisesta ja pohdinnoista. Hannahin puhe on kirjoitettu kirjaan kursivoidusti ja Clayn ajatukset ja teot normaalilla fontilla, mutta ärsyttävästi en välillä huomannut lainkaan tekstityylin vaihtumista ja Clayn pohdinnat sulautuivat Hannahin äänitteisiin, kunnes aloin pohtia, että mitähän ihmettä. Sitten oli taas palattava takaisin päin vain huomatakseen, että oli lukenutkin välillä Clayn ajatuksia, eikä Hannahin.

Kolmetoista syytä on kirjoittetu sujuvasti ja tarina etenee mukavan nopeasti. Odotin kirjalta kuitenkin enemmän. Ehkä jotenkin järisyttävämpää tarinaa. Hannahin surut ja ongelmat olivat hänen ja niihin oli vaikea samaistua, mutta lopulta kokonaisuus oli kuitenkin hyvä ja Hannah yritti parhaansa mukaan selittää kaikkien kasetille päätymisen syyt. Eikä tätä kirjaa oikein voi arvostella sillä periaattella, että onko syyt uskottavat vai eivät, sillä jokaisella meillä varmasti on omat rajansa kuinka paljon kestää ja mitä. Välillä vaan kävi mielessä etenkin loppua kohden mennessä, että kirjassa olisi monta muuta hahmoa, jotka kokivat kamalia asioita ja saattaisivat haluta pian tehdä itsemurhan jopa suuremmilla syillä, kuin Hannah.

Omaa lukukokemustani hieman latisti tieto siitä, että Hannah joka tapauksessa oli jo tehnyt itsemurhan ja lukija tiesi asian alusta asti. Kirjassa ei siis ole odotettavissa yllättävää loppua tai edes pientä toivon pilkahdusta siitä, että Hannah saisi asiansa kuntoon.


Kolmetoista syytä, (13 Reasons Why, 2007)
Otava, 2014
Suom. Annika Eräpuro
s. 252

2 kommenttia:

  1. En olisi ikinä uskonut, että naapurinpoika tekee itsemurhan, tai poikien luokkakaveri tekee itsemurhan tai työkaverin poika tekee itsemurhan tai serkkupoika tekee itsemurhan. Se on aina vain yhtä yllttävän järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet niin oikeassa. Itsemurha on ollut turhan läheinen aihe reilu vuoden, kun pääsi yllättämään kamaluudellaan, mutta silti tämä kirja ei jotenkin päässyt tunteisiin, toisin kuin moni kirja jossa itsemurha on ollut pienemässä roolissa. Esimerkiksi Cecelia Ahernin Kuinka rakastutaan kirjaa lukiessa itkin monesti. Siinä sentään oli toivoa paremmasta lopusta, toisin kuin tässä. Vaikka omakohtaisesti tiedän, ettei kaikkien kohdalla loppu tosiaan ole onnellinen, luen silti mielelläni kirjoja, joissa niin on ja ne jopa menevät itselläni enemmän tunteisiin.

      Poista