Jenni ja Aaron saavat kutsun saaristoon. Siellä asuu Aaronin aivovauriosta kärsivä poika, Markus, joka sattuu olemaan myös Jennin entinen miesystävä ja häntä hoitava Iina, joka on Jennin sisko. Jenni ottaa myös poikansa Miron mukaan, vaikka tiedossa onkin kireää tunnelmaa monimutkaisten ja selvittämättömien perhesuhteiden takia.
Kireä tunnelma ja lukuisat riidat perheenjäsenten välillä oli odotettavissa, mutta saarella tuntuu tapahtuvan paljon kauheampia asioita. Kummallisia näkyjä, omituisesti käyttäytyviä ihmisiä, salailua ja väkivaltaa tuntuu näkyvän joka nurkan takana.
Torajyvät kulkevat kahdessa eri ajassa. Välillä kerrotaan 1600-luvulla tapahtuneista asioista ja välillä nykypäivästä. Tapahtumat sijoittuvat samalle saarelle. Alusta asti on myös arvattavissa, että kahden ajallisesti toisistaan kaukana olevien tapahtumien välillä on jokin yhteys. Tätä yhteyttä ja kaikkea siihen liittyvää lukija sitten saakin arvailla läpi kirjan, kunnes lopussa kaikki selviää aikamoisella rytinällä.
Lopun paljastuksia lukuunottamatta kirja etenee yllättävän rauhallisesti, vaikka kokoajan on jokin tapaus meineillään, eikä lukija tiedä kuka salailee ja kehen voi luottaa. Sitä ei tiedä myöskään kirjan päähenkilö Jenni, joka joutuu kokemaan hurjia asioita läpi kirjan. Kirja ei siis ole hirveätä veristä mättämistä ja mielikuvitusolentoja, vaan enemmänkin psykologista kauhua. Loppua kohden löytyy sitten enemmän toiminnallistakin kauhua, kun alkaa asiat selviämään.
Kirjan henkilöistä ei ole helppo pitää, sillä kaikki on juonittelevia, valehtelevia, omahyväisiä tai muuten vain ärsyttäviä. Tämä ei häirinnyt minua, sillä se toi kirjaan suurimman osan kauhusta. Kaikkia pystyi epäilemään mistä vain, kun kukaan ei ollut kovinkaan mukava ja kaikilla oli omat virheensä. Kirjoissa minä inhoan hahmoja jotka säälivät itseään ja syyttävät muita omista ongelmistaan läpi kirjan, tässä kirjassa ei onneksi ollut näin ja kaikki syyttivätkin sulavasti itseään omista ongelmistaan.
Minusta Torajyvät oli onnistunut kirja. 1600-luvusta kertovat luvut oli kirjan mielenkiintoisinta antia, mutta myös kaikkien salaisuuksien paljastuminen ja asioiden yhteydet toisiinsa olivat hyvinkin mielenkiintoisia. Palaankin Hautalan kirjoihin myöhemmin mielelläni. Tarkoitukseni oli kyllä aloittaa Kuokkamummosta, mutta tämän kirjan saaristoteema ja 1600-luku vei voiton.
Torajyvät
Tammi, 2011
Kansi: Juri Patrikainen
s. 262
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti