Jäätelökauppias kertoo osittain elokuvan tekemisestä. Elokuvaa tehdään toisen maailmansodan jälkeen. Elokuvassa pariskuntaa esittävä, jotakin pakeneva kaksikko piilottelee majatalossa Tshekkoslovakiassa. Sitten kirjassa kuvaillaa näyttelijää, joka esittää elokuvan naista. Ohjaajaa, joka ohjaa elokuvaa ilman käsikirjoitusta, naista, joka on ilmeisesti, kuin elokuvan nainen ja hänen poikaansa, joka loikkaa Tshekkoslovakiasta Ruotsiin, sekä hänen tytärtään, joka palaa Tshekkoslovakiaan.
Jäätelökauppias on omaperäinen ja erottuu varmasti muista kirjoista. Se kulkee monessa ajassa ja siinä kuvaillaan montaa henkilöä. Kaikki kuvaukset kuitenkin tuntuvat alkavan keskeltä juttua ja ne myös päättyvät hieman kesken. Kohtaukset ovat lyhyitä, eikä niistä tosiaan selviä läheskään kaikkea. Minä olin suurimman osan kirjasta aika pihalla siitä, mikä juonen idea on tai onko kirjassa edes varsinaista juonta, kun paikasta ja henkilöstä toiseen hypeltiin kaikenaikaa, eikä mitään selitelty.
Lipson kirjoittaa kauniisti ja taidokkaasti ja kirja kulkee nopeasti. Sitä on nautinnollista lukea. Siitä huolimatta Jäätelökauppias ei ole kirja minua varten. Aina kun olin pääsemässä jyvälle ja saamassa jonkinlaista otetta henkilöstä tai tapahtumasta, ajatus katoaa taas, sillä paikka ja hahmo vaihtuu. Tälläinen välähdyksenomainen kerronta taitaisikin sopia minulle paremmin, jos kuitenkin pysähdyttäisiin pitemmäksi aikaa ja asioita selitettäisiin enemmän. Nyt minulle jäi liian sekava kuva kirjasta ja miljoona kysymystä, joihin en saanut vastausta.
Jäätelökauppias
Tammi, 2012
yhteistyössä Bonnier Books Finland
Kansi: Markko Taina
s. 293
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti