Säästeliäästi elävä, hyvin kohtelias ja säntillinen herra Murchison tekee työtä, johon on ehtinyt jo kyllästyä. Juttelee vaimonsa kanssa asioista, joista ei jaksaisi enää puhua ja syö ruokaa, joka voisi olla maukkaampaakin.
Hirveiden sattumien kautta herra Murchison saa viisituhatta puntaa. Tai pikemminkin hän ottaa rahat. kauan köyhästi elänyt Murchison on pulassa kaiken saamansa rahan kanssa, eikä miehen ajatukset tahdo pysyä kasassa. Rahalla olisi mahdollista saavuttaa niin paljon. Mitä kaikkea hän voisikaan ostaa ja tehdä ja varsinkin olla tekemättä.
Viisituhatta puntaa on hyvä salapoliisiromaani, jossa poliisien työskentelyä kuvataan hyvin vähän. Pääosin kirjan juoni etenee herra Murchisonin tekojen ja ajatusten kautta. Kirjassa on vähän hahmoja, eikä heitä kuvailla usein, eikä paljon. Mielenkiinto pysyy siitä huolimatta hyvin yllä, sillä Murchison muuttuu läpi kirjan kaiken aikaa ja se onkin kirjan parasta antia. Kirja on hyvä kuvaus yhden ihmisen suuresta ja nopeasta muutoksesta. Minusta Viisituhatta puntaa on kuitenkin ennen kaikkea tarina siitä, kuinka kannattaa arvostaa kaikkea, mitä itsellään jo on. Tässä kirjassa rahalla ei todellakaan osteta onnea. Sen sijaan ahneudella, voi pilata senkin onnen, jonka jo omisti.
Salapoliisiromaanin tuntu katoaa välillä, kun poliisien työtä ei kuvailla, mutta kirjan edetessä pidemmälle tämä kuvio tulee enemmän esille ja Murchison on muidenkin, kuin poliisien tutkailevien silmien alla. Viisituhatta puntaa onkin nopealukuinen ja jännittävä kirja, joka tarjoaa myös murhia. Murhat eivät tällä kertaa ole lukijalle mysteeri, joten niitä ei voi kirjan edetessä selvitellä. Kaikenlaista muuta lukija voi kuitenkin innolla odottaa kirjan edetessä. Mielipiteet päähenkilöstäkin ehtii muuttua moneen otteeseen, samaan tahtiin hänen muuttuvan käytöksensä kanssa.
Viisituhatta puntaa, (Femtusen pund, 1967)
WSOY, 1968
Suom. Leif Forsblom
s. 230
Pitääpä lainata
VastaaPoistaTää tuli luettua. Ei löytynyt omasta kirjastosta, piti tilata. Oli niin vanha kirja, että meni melkein nenä tukkoon sitä lukiessa, eikä makuuhuoneessa voinut säilyttää ollenkaan. :) Mutta ihan hyvä kirja. Mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Toi toisaalta mieleen myös Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein. Vähän samaa ajatusta, yhtäkkiä paljon rahaa, josta ei voi kertoa kenellekään ja niiden salaista tuhlaamista. Varsinainen jännitys alkoi vasta ihan lopussa, mutta en viitsi kommentoida enempää, jos vaikka joku muukin haluaa vielä lukea tän. Ei liian raaka, ja jotenkin vaan kivempi lukea kuin monet uudet dekkarit.
VastaaPoistaMeniköhän yöunet, kun just vasta sen lopetin. (Kello 0:00)
Kiitos lukuvinkistä!
Juu eipä taida näin vanhoja kirjoja enää läheskään jokaisesta kirjastosta löytyä. Minä lainasin tämän vanhempieni kotikirjastosta. Nyt kun sanoit, niin onhan tässä sama teema, kuin Kaikki oikein kirjassa, joka onkin ihan hyvä kirja myös. Kiva, että löytyi taas lukemista. :)
PoistaKirja on ollut mulla listalla pidemmän aikaan, mutta en ole vielä kerennyt sitä lukemaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että Jukka Sipilä ohjasi kirjasta 90-luvulla tv-elokuvan Tuomas Murasen rikos. Pääosassa Murasena (Muchisonina) esiintyi Olavi Ahonen. Anna-Leena Härkönenkin esiintyi elokuvassa sivuosassa.
VastaaPoistaKiva kun kerroit, en tiennyt että tästä on tehty elokuva, enkä ole tuommoisesta elokuvasta tainnut kuulla. :)
PoistaTuomas Murasen rikos tuli eilen Areenaan. Kannattaa katsoa. Jäntevästi tehty tv-elokuva, jota ajan hammas ei ole purrut. https://areena.yle.fi/1-50211994
VastaaPoistaKiitos tiedosta, taidan katsoa jo tänä viikonloppuna! :)
Poista