torstai 22. tammikuuta 2015
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Muumilaaksoon saapuu Piisamirotta, joka kertoo lähiaikoina laaksossa tapahtuneet luonnonilmiöt johtuvan maailmanlopun saapumisesta. Muumimamma lähettää Muumipeikon ja nipsun yksinäisille vuorille etsimään tähtitornia, josta he saisivat vastauksen maailman kohtalosta.
Muumipeikko ja Nipsu lähtevät pitkälle vaaralliselle retkelle ja kohtaavat matkallaan joukon uusia ystäviä.
Tähtitornissa he kuulevat huolestuttavan uutisen. Pyrstötähti on matkalla kohti muumilaaksoa. Muumipeikko, Nipsu ja uudet ystävät lähtevät kiireesti takaisin kotiin, ilmoittamaan perheelle uutiset.
Muumipeikko ja pyrstötähti oli kolmas lukemani muumikirja ja mielestäni tähän mennessä paras.
Tarina eteni nopeasti tapahtumasta toiseen, ja tutustutti lukijan moneen uuteen hahmoon, vaikka olihan ne itselle tuttuja jo valmiiksi lastenohjelmista. Yllätyksiä toki löytyi taas, sillä muumit ovat aikatavalla erilaisia kirjassa, kuin ohjelmassa. Esimerkiksi minulle tuli yllätyksenä, että niiskuneiti ja niisku eivät olekkaan muumeja, niin kuin olen tähän asti olettanut, vaan omaa niisku lajia. :D
Pikkuhiljaa alan pitämään enemmän ja enemmän näistä aidoista ja alkuperäisistä muumeista. Heissä on paljon enemmän luonnetta ja syvempiä ajatuksia, kuin itselleni tutuissa piirretyissä. Edelleen muumikirjojen lukeminen siis jatkuu. Muumien parissa viihtyy loistavasti, ja upeat mustavalkopiirrokset luovat kirjaan kivan lisän.
Hahmoista suosikkini oli nuuskamuikkunen, joka on omaa tietään kulkeva, omaisuudestaan riippumaton rauhallinen kaveri, joka saa muut uskomaan retken onnistumiseen.
Inhokki hahmokseni joutuikin tällä kertaa muumipeikko, koska hn vaikutti hieman itsekeskeiseltä tyypiltä ja oli mielestäni myös ilkeä pikku nipsua kohtaan.
Muumikirjoja on kiva lukea, sillä ne eivät vaikuta liikaa lastenkirjoilta, vaan niistä löytyy paljon asiaa, jota lapset eivät välttämättä edes ymmärrä, joten suosittelen kaikille tutustumista aitoihin muumeihin. Muumit vaan on niin loistavia otuksia, jotka kaikkien pitäisi ehdottomasti tuntea!
Muumipeikko ja pyrstötähti, (Kometjakten, 1946)
Uudistettu laitos: Kometen kommer, 1968
Ensimmäinen suomenkielinen painos, 1955
Suomennoksen tarkistanut Päivi Kivelä, 2010
WSOY
s. 144
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi, Muumipeikko ja pyrstötähti. <3 Tämä on yksi Muumi-lempparini, niin ihana kirja. Ja se elokuva, voi että, en jaksa kyllästyä siihen ikinä. Iih! Muumit ovat muuten parasta lukujumiin, ne toimivat aina!
VastaaPoistaMinäkin alan tykkäämään kokoajan enemmän muumeista. Onneksi lukemista riittää vielä aika paljon. :)
PoistaMukavaa, että joku toinenkin on noteerannut tuon ilkeyden Nipsua kohtaan. Minua se häiritsee muuten sympaattisissa muumiseikkailuissa. Onhan Nipsu säikky ja rahalle perso, mutta ei koskaan ilkeä muille. Sen sijaan hän saa vastaanottaa dissaamista ja ikävää kohtelua, eikä asiaa koskaan käsitellä saatikka että joku pahoittelisi tai asettuisi hänen puolelleen
VastaaPoista