Patrick Modiano: Villa Triste

Victor Chmara on tullut Ranskaan pieneen kylpyläkaupunkiin muistelemaan kahdentoista vuoden takaisia aikoja. Hän kulkee kaupungissa yrittäen palauttaa mieleen henkilöitä ja paikkoja. Hän muistelee Yvonnea, kaunista näyttelijätärtä, jonka kanssa joskus suunnitteli yhteistä tulevaisuutta.

Villa Tristen kansikuva on kaunis ja nimi vielä kauniimpi. Niimpä päätin tarttua tähän Nobel palkitun kirjailijan teokseen suurin odotuksin. Odotin kaunista kuvailmaa pikkukaupungista ja salaperäisiä kiinnostavia kohtauksia, mutta täytyy sanoa, että tämä kirja ei antanut minulle niitä eikä mitään muutakaan. Pettymys oli suuri. En saanut otetta yhdestäkään salaisuudesta, eikä kirja temmannut mukaansa. Victorin salaisuudet jäivät minulle kaukaisiksi, eikä niiden selvittäminen herättänyt edes kiinnostusta.

Kirja on jo oikeastaan unohtunut mielestäni, sillä siinä ei tapahtunut mitään, mistä olisin saanut kiinni. Hyvä puoli kirjassa oli sen lyhyys, sillä sain sen luettua melko nopeasti loppuun.

Yvonne saattoi olla kiinnostava hahmo, mutta hänkin jäi aika kaukaiseksi, niin kuin kaikki muukin tässä kirjassa. En tiedä ajattelinko jotenkin väärin tätä kirjaa lukiessa. Olisiko tästä ehkä voinut saada jotain irti? kätkeytyykö kansien väliin kuitenkin tarina, josta olisin voinut pitää? Sitä en tiedä ja Modiano saa nyt unohtua ainakin toistaiseksi lukulistaltani, vaikka hänen muillakin kirjoilla on kauniit nimet jotka houkuttelevat lukemaan.

Tosin jos jollain on tietoa, että ne muut kirjat olisivat täysin eri tyylisiä ja mahtavia kirjoja, voisin harkita Modianon lukemista joskus myöhemmin uudestaan. :D


Villa Triste, (Villa Triste, 1975)
WSOY
Suom. Jorma Kapari
s.189
Päällys: Martti Ruokonen