Georgia Walker on elämässään kokenut kovia, mutta sinnikkäällä luenteella hän on selvinnut loistavasti. Nuorena raskaaksi tullut Georgia pitää New Yorkissa pientä lankakauppaa jolla elättää itsensä ja tyttärensä. Vuosien saatossa lankakaupasta on muodostunut innostuneiden neulojien kohtaamispaikka.
Kaupassa aletaan pitää perjantai iltaisin innokkaimmille asiakkaille neulontakerhoa, jossa he voivat saada apua käsitöidensä etenemiseen. Enemmän kuitenkin he saavat apua omiin huoliinsa ja pysyviä ystäviä, jotka ovat aina tukena. Perjantai iltojen neulontakerho tuntuukin olevan näille naisille paikka irtaantua omista ongelmistaan edes hetkeksi.
Olen joskus aikaisemmin lukenut lankakauppa sarjan kolmannen, eli viimeisen osan (Lankakaupan talvi), koska en silloin tiennyt sen kuuluvan johonkin sarjaan. Väärä järjestys ei mielestäni haitannut muuten mitenkään, mutta nyt tiesin jo etukäteen yhden aika ratkaisevan asian tästä ensimmäisestä osasta.
Pieni lankakauppa sopii täydellisesti talveen ja innostukseksi käsityöprojekteihin. Käsitöiden lisäksi kirja innostaa leipomaan ja kirjaa lukiessa alkaa tekemään mieli kaikenlaisia herkkuja.
Pieni lankakauppa on ihanan tunnelmallinen kirja ja minä pidin tästä todella paljon ja odotan jo innolla toisen osan lukemista, joka on vielä lukematta, mutta jo hyllyssä odottamassa.
Kirja on aikalailla hömppää, mutta kyllä siinä on kevyiden aiheiden lisäksi myös raskaampia aiheita, jotka koskettivat ainakin näin herkkää lukijaa.
Kirjassa oleva rakkaustarina oli aika ilmiselvä, eikä tuottanut yllätyksiä, mutta muuten kirja oli täynnä iloisia ja surullisia yllättäviä asioita, monien henkilöiden elämässä.
Vaikka kirjassa oli monia henkilöitä, ei missään vaiheessa määrä tuntunut liian suurelta. Jokaisesta henkilöstä jopa kerrottiin sopivasti minun makuuni, eli tarpeeksi, sillä pidän kunnollisesta hahmojen kuvailusta, jotta heistä tulisi kuin tuttuja henkilöitä itselle.
New York on suurimmassa osassa kirjan tapahtumien paikka, vaikka myös Skotlantiin päästään. New York ei kuitenkaan kirjassa näy oikein mitenkään. Lähinnä se vain mainitaan pikaisesti, mutta kun kirjaa miettii näin jälkeenpäin, ei New York tosiaan ollut suuressa osassa, vaan lankakauppa jää mieleen tapahtumapaikkana ja ympäristönä. Itseäni se ei haittaa, kun tuo lankakauppa on kerran kunnolla kuvailtu, niin kaupunki ei tunnu niin kovin tärkeältä.
Mukavana lisänä kirjan lopusta löytyy muutama kiva ohje lukijalle, niin kutomiseen, kuin leipomiseenkin.
Lue myös: Lankakaupan talvi ja Lohturuokaa.
Pieni lankakauppa, (The Friday Night Knitting Club, 2007)
Gummerus
Suom. Arja Tuomari
s. 622
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti